Tuosta vääränlaisesta yleistämisestä. Koen niin, että jokaisenhan tulee sydämensä asioista tietenkin tehdä itse tiliä Jumalalle... mutta jos kohtaamme ihmisen joka on kokenut pettymyksiä, niin mielestäni meidän tulisi ymmärtää että ihminen voi pettymyksiensä ja rikkonaisuuksiensa kautta tuoda esiin yleistyksiä ja syytöksiäkin. Uskovilla tulisi olla uskonkilpi varustettuna niin ettei syytökset edes kohdistu meihin, vaan saamme nähdä lähimmäisen todellisen luonteen ja auttaa apua tarvitsevia.
Meidät on lähetetty palvelemaan toinen toisiamme. Kuormien kantaminen on myös sitä, että osaa nähdä apua tarvitsevat. "Mitä hyötyä siitä meille on jos olemme vain niille ystäviä, jotka ovat meille ystävällisiä". Eikö meidän tule lähestyä juuri niitä jotka todella tarvitsevat apua, ei niitä jotka ovat terveitä eivätkä auttajaa tarvitse. Meissähän asuu Kristus Henkensä kautta ja meidän tulee palvella Herraa ja olla lähimmäisten kohtaajia. Sisaria ja veljiäkään ei tule jättää heitteille, vaan heitä tulisi opastaa kohti aikuisuutta ja tervettä uskonelämää. Tänä päivänä on vikana se, että kyllä halutaan kylvää, mutta sato jätetään oman onnensa nojaan ja koetaan että voidaan jättää opettamatta tai pitämättä huolta siitä mitä ruokaa kukin uskova saa. Ei välitetä siitä, mistä lähteestä kukin ruokansa saa, koska asiahan ei meille enää mielestämme kuulu enää, mutta mielestäni Jumala on antanut seurakunnissa myös kaitsijan tehtävät, joissa tulisi pitää laumasta huolta. Jeesus antoi Pietarille tehtävän kaitsea myös lampaita, lampaita ei jätetä susien armoille.
Uskoa ei pantata meille itsellemme, vaan meidät on lähetetty nimenomaan palvelemaan kukin niillä lahjoilla, mitkä meille on suotu. Tietenkin me olemme ihmisinä erillaisia ja näin kohtaamiset voivat olla erillaiset ja uskovinakin toimimme usein vajavaisesti kuitenkin.
