Nuorella tyttärelläni on ystävä, joka oli eräänä päivänä ollut janoissaan. Hän oli mennyt vesihanalle ja huokaissut matkalla että "enhän mä ole vielä hörpännyt herrani lähteestä"

Hän on aika lapsenomainen luonteeltaan, eikä tuo liittynyt sen kummemmin hengelliseen asiaan.

Psalmi 1:ssä sanotaan että
1Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Tuolla psalmin miehellä on juuret syvällä maassa, vesiojan tykönä ja aina tuoretta hedelmää tarjolla, joka ei oo kitkerää vaan hyvänmakuista

Kuuntelin erään puheen tässä joku aika sitten ja siinä puhuttiin Sanan tuoreudesta. Ja öljypuusta joka ei koskaan kuole tai jää kaataessa pelkäksi kannoksi. Vaan se versoaa aina uutta. Mutta eikö ollutkin niin että saman puun hedelmä muuttui hyväksi kaadon jälkeen, siinä vaan piti tapahtua jotain...ei se aina ollut hyvää

ottakaa nyt näistä mun jutuista jotain selvää
