vaisuliini kirjoitti:*
JEESUKSEN (JESHUAN) KUNINKUUDESTA
Ilm. 3:18 "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."
Aramean kielessä "neuvominen" tässä tulee verbijuuresta (מלך), joka merkitsee hallitsemista, ja sillä on täysin sama suhde merkityksessään heprean nominatiiviin "kuningas" (מלך).
Laodikean seurakunta oli läpeensä itseensä rakastunut. Se luuli olevansa rikas, mutta se olikin viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
Jeesus näkee tänäkin päivänä kaikkien paikallisseurakuntien tilan. Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän näkee sen, jos seurakunta elää itsepetoksessa - eli kuvitelmissa "olla-rikas", vaikka onkin köyhä.
Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.
Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.
Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.



