Päivän sana

[Tapani]

*
JEESUKSEN (JESHUAN) KUNINKUUDESTA

Ilm. 3:18 "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."

Aramean kielessä "neuvominen" tässä tulee verbijuuresta (מלך), joka merkitsee hallitsemista, ja sillä on täysin sama suhde merkityksessään heprean nominatiiviin "kuningas" (מלך).

Laodikean seurakunta oli läpeensä itseensä rakastunut. Se luuli olevansa rikas, mutta se olikin viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Jeesus näkee tänäkin päivänä kaikkien paikallisseurakuntien tilan. Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän näkee sen, jos seurakunta elää itsepetoksessa - eli kuvitelmissa "olla-rikas", vaikka onkin köyhä.

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

[Juhani]

*
JEESUKSEN (JESHUAN) KUNINKUUDESTA

Ilm. 3:18 "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."

Aramean kielessä "neuvominen" tässä tulee verbijuuresta (מלך), joka merkitsee hallitsemista, ja sillä on täysin sama suhde merkityksessään heprean nominatiiviin "kuningas" (מלך).

Laodikean seurakunta oli läpeensä itseensä rakastunut. Se luuli olevansa rikas, mutta se olikin viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Jeesus näkee tänäkin päivänä kaikkien paikallisseurakuntien tilan. Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän näkee sen, jos seurakunta elää itsepetoksessa - eli kuvitelmissa "olla-rikas", vaikka onkin köyhä.

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Joo aivan totta Tapani. Jumalan tahdon ymmärtäminen ja uskossa kasvaminen ovat tärkeitä asioita. Ei ole aina niin tärkeää oma oikeassa oleminen tai oma tietämyskään, vaan se että tekee niitä asioita joita Herra haluaa meidän tekevän. Mulle tie on ollut välillä hyvinkin kivikkoinen ja virheitä on tullut tehtyä. On tullut häärättyä myös sellaisten asioiden ympärillä, jotka eivät mulle kuulu...
Pitää keskittyä Jeesuksen veren sovitukseen ja nostaa päänsä kohti Kristusta. Olemme Jumalan armosta vanhurskautettuja, omista virheistämme ja vajavuudestamme huolimatta.

Niin myös tuosta paikallisseurakuntien tilasta muutama sana. Sokeus on vallannut ihmiset. He eivät halua kuulla enää Jumalan sanan totuutta tai ojentautua sen mukaan. Monessa kohtaa vähemmistön vaatimukset ja suvaitsevaisuus ovat menneet Jumalan sanan edelle. Meidän ei pidä silti tuomita ihmisiä tai seurakuntia, vaan ainoastaan syntiä.
Itse käyn enää vain paikkakunnan kotikokouksissa eräässä pienryhmässä.

Jumalan siunausta kaikille!

[vaisuliini]

*
JUMALAN TAHDON TEKEMINEN TÄYTYY OLLA MEILLE VAIKEAA JA MAHDOTONTA

2Kor. 4:7 "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."

Uskon elämän peruselementtejä on Messiaan Jeesuksen ristin osallisuus omassa elämässämme. Se merkitsee oman tahtomme luovuttamista, ja Jumalan tahtoon liittymistä. Tässä Jeesuksen ristissä ei ole vain heikkous ja itsemme kieltäminen, vaan Jumalan Pyhän Hengen voima.

Tämä kaiken TÄYTYY olla meille itsellemme mahdotonta. Yksinkertainen syy tähän on se, että kaikki todellinen hedelmä, elämä, vaellus, uskon teot, rukous, rakkauden teot (ei pelkät inhimilliset sellaiset) ovat Messiaan Jeesuksen elämää meissä. Tämä tapahtuu VAIN Pyhässä Hengessä - ei meidän voimassamme.

Kristuksen risti irrottaa meidät pois omasta voimastamme - Jumalan voiman osallisuuteen! Joka kerskaa sen kerskauksena olkoon Herra. Heikoissa Herra on väkevä.

Tämän tärkeän hengellisen totuuden oppiminen olisi jokaiselle Jumalan lapselle elintärkeää. Kun siis menemme mihin tilanteeseen ikinä - Jumalan tahdossa - me emme toimi itsemme kautta, emmekä itsessämme - vaan Pyhässä Hengessä.

Silloin tuo suunnattoman suuri voima - Pyhän Hengen voima - ei näyttäisi tulevan meistä, vaan Jumalasta. Me itse näemme tämän, ja ihmiset jotka Jumalan voiman kohtaavat näkevät tämän.

Heikkouden siunaus on Messiaan ristin voimassa, johon on kätkettynä kaikki Jumalan voima ja viisaus. Jumala ei koskaan toimi meidän voimassamme, vaan hän vie meidät heikkouteen suhteessa itseemme - vaeltaaksemme Hänen voimassaan.

Matt. 19:26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

Tässä on viisaus - ihmisille sen TULEE olla mahdotonta, että se olisi VAIN Jumalalle mahdollista; kuten se onkin!

Emme saa luottaa lihaan, lihan viisauteen, emmekä lihan voimaan. Kaikessa hengellisessä elämässä lähtökohta on: "minun tulee vähetä, Hänen tulee kasvaa" - silloin minä/me emme elä itsemme kautta vaan Pyhän Hengen voiman kautta.

Tällöin Jumalan voima saa tehdä ne teot kauttamme, jotka ovat Hänen tahtonsa mukaisia, kussakin tilanteessa.

Annammeko siis Jumalan tehdä tekonsa, vai yritämmekö me tehdä tekoja ihmisille ja Jumalalle? Tässä on suuri ja olennainen ero.

P.K

[vaisuliini]

*

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Niin, Tapani.

No haluaisin vielä pari juttua lisätä, jos sopii. Joku aika sitten Raamattua lukiessani yksi Raamatun kohta pisti silmiini ja siinä lause sanotaan; 'Älkää olko itsemielestänne viisaita.' Niin aloin ymmärtää, mitä se tarkoittaa, koska se voi sokaistaa ja se voi johtaa oikeassa olemiseen, siksi oikeassa olemisen ohessa se ei näe selkeästi, mikä on totuus.

Sen vastakohtainen juttu on terve nöyryys, joka johtaa kaikkeen totuuteen ja totuuden ohessa ei ole sokea. Niin kaikella ymmärryksellä aloin ymmärtää sen ja vaarallisen ristiriidan, että itsemielestä viisauden varassa ylpistyy ja sokaisee. Siitä lähtien aloin valvota itseäni kokoajan mutta huomasin itsekin, että valvominen ei ole todella helppoa. Koska joskus unohdin valvoa itseäni. Palasin aina takaisin valvomistilaan voidakseni valvota itseäni.

Luulen tietäväni pari syytä eli nämä syyt ovat yksin vaeltaminen ja vaille raamatullista seurakuntayhteyttä, kun tänne muutettuani en vielä ole löytänyt raamatullisen seurakunnan. En halua astua luopuneisiin seurakuntiin, joissa naiset johtavat.

No kun joku aika sitten tilasin väärän vaatteen koon ja palautin sen takaisin muovipussiin ja laitoin sen pakettiin, mutta muovipussin sisäpuolella oli täyttä ilmaa, joka ei mahtunut pakettiin. Yritin tyhjentää ylimääräistä ilmaa pois työntämällä omin voimin, että se mahtuisi pakettiin. Niin se on vain esikuvallinen esimerkki ja se sama asia pätee siihen, miten huomaamatta saa ylimääräistä ilmaa (=hengellistä ylpeyttä) paisuakseen itseään jos unohtaa valvomisen.

Joo aivan totta Tapani. Jumalan tahdon ymmärtäminen ja uskossa kasvaminen ovat tärkeitä asioita. Ei ole aina niin tärkeää oma oikeassa oleminen tai oma tietämyskään, vaan se että tekee niitä asioita joita Herra haluaa meidän tekevän. Mulle tie on ollut välillä hyvinkin kivikkoinen ja virheitä on tullut tehtyä. On tullut häärättyä myös sellaisten asioiden ympärillä, jotka eivät mulle kuulu...
Pitää keskittyä Jeesuksen veren sovitukseen ja nostaa päänsä kohti Kristusta. Olemme Jumalan armosta vanhurskautettuja, omista virheistämme ja vajavuudestamme huolimatta.

Niin myös tuosta paikallisseurakuntien tilasta muutama sana. Sokeus on vallannut ihmiset. He eivät halua kuulla enää Jumalan sanan totuutta tai ojentautua sen mukaan. Monessa kohtaa vähemmistön vaatimukset ja suvaitsevaisuus ovat menneet Jumalan sanan edelle. Meidän ei pidä silti tuomita ihmisiä tai seurakuntia, vaan ainoastaan syntiä.
Itse käyn enää vain paikkakunnan kotikokouksissa eräässä pienryhmässä.

Jumalan siunausta kaikille!

Niin, haluaisin kirjoittaa vielä yhden jutun, joka tuli mieleen äsken. Että totuuden rakastaminen on tavallaan omaksi pelastukseksi, vaikka on kokematon Jumalan Sanoissa eli on kokematon Raamatun tuntemisen rinnalla, niin sen ohessa Jumala ei koskaan hylkää, vaan johdattaa kaikkeen totuuteen, kun se otetaan jatkuvasti vastaan rakkautta totuuteen ollakseen avoimin ja tutkivin mielin ja siinä pelastuu.

Kun jossain uskonkasvun vaiheessa huomataan olevan väärässä jostain asiasta ja siten hylätään sen, mikä on epäraamatullinen opetus ja siten otetaan vastaan raamatullisen opetuksen, niin häntä Jumala ei hylkää, koska Jumala näkee sydäntilan, jonka asenne on "ottaa jatkuvasti vastaan rakkautta totuuteen".

No yhdessä Raamatun kohdassa puhutaan hengellisestä sokeudesta, mutta sydämen asenne on ottaa jatkuvasti ottaa vastaan rakkautta totuuteen. Siinä kohdassa se tarkoittaa nöyriä uskovia, jotka ovat kokemattomia Raamatun tuntemisen rinnalla. Se kohta ei koske ylpistyneitä uskovia, joiden mielestään ovat itseviisaita.

Jes. 42:16 Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.

Se on lohdullinen lupaus Herralta. Kiitos Herralle, joka muistaa meidät "tomuiksi". Kiitos samoin, siunausta myös sinulle ja kaikille kans!

[Juhani]

*

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Niin, Tapani.

No haluaisin vielä pari juttua lisätä, jos sopii. Joku aika sitten Raamattua lukiessani yksi Raamatun kohta pisti silmiini ja siinä lause sanotaan; 'Älkää olko itsemielestänne viisaita.' Niin aloin ymmärtää, mitä se tarkoittaa, koska se voi sokaistaa ja se voi johtaa oikeassa olemiseen, siksi oikeassa olemisen ohessa se ei näe selkeästi, mikä on totuus.

Sen vastakohtainen juttu on terve nöyryys, joka johtaa kaikkeen totuuteen ja totuuden ohessa ei ole sokea. Niin kaikella ymmärryksellä aloin ymmärtää sen ja vaarallisen ristiriidan, että itsemielestä viisauden varassa ylpistyy ja sokaisee. Siitä lähtien aloin valvota itseäni kokoajan mutta huomasin itsekin, että valvominen ei ole todella helppoa. Koska joskus unohdin valvoa itseäni. Palasin aina takaisin valvomistilaan voidakseni valvota itseäni.

Luulen tietäväni pari syytä eli nämä syyt ovat yksin vaeltaminen ja vaille raamatullista seurakuntayhteyttä, kun tänne muutettuani en vielä ole löytänyt raamatullisen seurakunnan. En halua astua luopuneisiin seurakuntiin, joissa naiset johtavat.

No kun joku aika sitten tilasin väärän vaatteen koon ja palautin sen takaisin muovipussiin ja laitoin sen pakettiin, mutta muovipussin sisäpuolella oli täyttä ilmaa, joka ei mahtunut pakettiin. Yritin tyhjentää ylimääräistä ilmaa pois työntämällä omin voimin, että se mahtuisi pakettiin. Niin se on vain esikuvallinen esimerkki ja se sama asia pätee siihen, miten huomaamatta saa ylimääräistä ilmaa (=hengellistä ylpeyttä) paisuakseen itseään jos unohtaa valvomisen.

Joo aivan totta Tapani. Jumalan tahdon ymmärtäminen ja uskossa kasvaminen ovat tärkeitä asioita. Ei ole aina niin tärkeää oma oikeassa oleminen tai oma tietämyskään, vaan se että tekee niitä asioita joita Herra haluaa meidän tekevän. Mulle tie on ollut välillä hyvinkin kivikkoinen ja virheitä on tullut tehtyä. On tullut häärättyä myös sellaisten asioiden ympärillä, jotka eivät mulle kuulu...
Pitää keskittyä Jeesuksen veren sovitukseen ja nostaa päänsä kohti Kristusta. Olemme Jumalan armosta vanhurskautettuja, omista virheistämme ja vajavuudestamme huolimatta.

Niin myös tuosta paikallisseurakuntien tilasta muutama sana. Sokeus on vallannut ihmiset. He eivät halua kuulla enää Jumalan sanan totuutta tai ojentautua sen mukaan. Monessa kohtaa vähemmistön vaatimukset ja suvaitsevaisuus ovat menneet Jumalan sanan edelle. Meidän ei pidä silti tuomita ihmisiä tai seurakuntia, vaan ainoastaan syntiä.
Itse käyn enää vain paikkakunnan kotikokouksissa eräässä pienryhmässä.

Jumalan siunausta kaikille!

Niin, haluaisin kirjoittaa vielä yhden jutun, joka tuli mieleen äsken. Että totuuden rakastaminen on tavallaan omaksi pelastukseksi, vaikka on kokematon Jumalan Sanoissa eli on kokematon Raamatun tuntemisen rinnalla, niin sen ohessa Jumala ei koskaan hylkää, vaan johdattaa kaikkeen totuuteen, kun se otetaan jatkuvasti vastaan rakkautta totuuteen ollakseen avoimin ja tutkivin mielin ja siinä pelastuu.

Kun jossain uskonkasvun vaiheessa huomataan olevan väärässä jostain asiasta ja siten hylätään sen, mikä on epäraamatullinen opetus ja siten otetaan vastaan raamatullisen opetuksen, niin häntä Jumala ei hylkää, koska Jumala näkee sydäntilan, jonka asenne on "ottaa jatkuvasti vastaan rakkautta totuuteen".

No yhdessä Raamatun kohdassa puhutaan hengellisestä sokeudesta, mutta sydämen asenne on ottaa jatkuvasti ottaa vastaan rakkautta totuuteen. Siinä kohdassa se tarkoittaa nöyriä uskovia, jotka ovat kokemattomia Raamatun tuntemisen rinnalla. Se kohta ei koske ylpistyneitä uskovia, joiden mielestään ovat itseviisaita.

Jes. 42:16 Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.

Se on lohdullinen lupaus Herralta. Kiitos Herralle, joka muistaa meidät "tomuiksi". Kiitos samoin, siunausta myös sinulle ja kaikille kans!

Koen että nämä lohduksen sanat liittyvät vielä tähän samaan aiheeseen.

Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. (Ilm.3:8)

[vaisuliini]

*

Koen että nämä lohduksen sanat liittyvät vielä tähän samaan aiheeseen.

Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. (Ilm.3:8)

Amen! Täytyy tunnustaa, että se on totta minun kohdallani. Olen heikko osapuoli ja vielä yksinäinen vaille raamatullista seurakuntayhteyttä ja silti pidän vähissä voimissani kiinni Herran sanasta. Joku päivä sitten istuessani minulle tuli yhtäkkiä "valveuni", ja näin, että suora metsäpolku muuttuu kapeammaksi ja uni kesti muutamia sekunteja ja siten heräsin ja mietin ihmetellen, voiko se olla Jumalasta.

Minua valveuni puhutti, että Jumalan tie muuttuu kapeammaksi, siksi olen yksin ja heikko osapuoli ja luotan itseäni Herran käsiin tietäen, etten ole yksin, sillä Raamatun Kristus on luvannut olla kanssani kaikki päivät maailmaan loppuun asti.

Kiitos, Juhani, tuosta Raamatun kohdasta. Ole uskollinen ja herkkä Herran "äänelle", joka puhuu sinulle.

[vaisuliini]

*
MOOSES JA LYÖTY KALLIO - MESSIAS JESHUA (JEESUS) JOKA TEHTIIN SYNNIKSI

Parasha חֻקַּ֣ת (chuqat) tekstissä näemme mielenkiintoisia messiasviitteitä.

Ensimmäisenä > 4Moos.20:2-13 "Tämä oli Meriban vesi, jonka luona israelilaiset riitelivät Herraa vastaan ja hän näytti heille pyhyytensä." Mooses ja Aaron saavat käskyn HERRALTA (יְהוָ֔ה) puhua kalliolle, niin se vuotaisi vettä kansalle. Tämän sijasta Mooses kuitenkin lyö kalliota, jonka johdosta kallio kyllä siltikin antaa vettä.

Midrash Rabbah Exodus 3:13 sanoo tätä tapahtumaa kuvaavassa Ps.78:20 kohdassa olevasta heprean sanasta [וַיָּז֣וּבוּ] (vaij’a’zuvu) seuraavaa:

”Hän löi kiveä ja se toi esiin verta, kuten on sanottu: ”Katso, hän löi kiveä, niin että vedet vuotivat [וַיָּז֣וּבוּ] (Ps.78:20), ja sana וַיָּז֣וּבוּ (vaij’a’zuvu) on ilmaus koskien verta, kuten on sanottu: ”Jos naisen verenvuoto [יָזוּב֩] kestää..” (3Moos.15:25). Tämän tähden hän löi kalliota kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla se toi esiin verta ja lopuksi vettä….”
[Exodus Rabbah 3:13, Soncino Press Edition]

Kalliosta tuli ensin "verta", sitten "vettä". Huomaamme, että tässä muodossa Midrash Rabbah Exodus 3:13 liittyy selvästi Joh.19:34 tekstiin, jossa ristiinnaulitun Messiaan Jeshuan kyljestä – vuotaa verta ja vettä. Tämän vahvistaa 1Kor.10:1-5, jossa Paavali osoittaa erämaavaelluksen aikana seuranneen "kallion", että HÄN oli (hengellisessä merkityksessä) Messias Jeshua.

Seuraavaksi, 4Moos.21:4-9 tekstissä Mooses tekee נְחַ֣שׁ נְחֹ֔שֶׁת eli "vaskikäärmeen" ja asettaa sen paaluun, niin että jokainen myrkkykäärmeen purema, katsoessaan tähän - parantui. Tällä on selvä viite Joh.3:13-15 tekstiin, joka puhuu samassa merkityksessä - kuin tässä paluun nostetun käärmeen katsomisessa - pelastavasta uskosta Jeesukseen (Jeshuaan).

Lukuarvoissaan "messias" (מָּשִׁיחַ) ja "käärme" (נָּחָשׁ) ovat yhdenmukaisia (358). Tämä muunnettuna, mutta silti samoissa numeroissa (835) osoittaa sanoihin (אֹתוֹ עָשָׂה לַחֲטָאָה) "joka tehtiin synniksi" (2Kor.5:21), joka myös viittaa kokonaiseen jakeeseen --

Ps. 143:9 "Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan." (koko jae on lukuarvona 835)

-- ja edelleen se osoittaa (835) Israelin pelastumiseen:

(עם ישראל חי וקיים)
"Israelin kansa elää ja tulee pysymään"
- aivan kuten Raamattu osoittaa:

Room. 11:26-27 "....ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Edelleen 2Kor.5:21 osoittaa sanoissa (לְצִדְקַת אֱלֹהִים) "vanhurskaudeksi Jumalalle" - Messiaan Jeshuan uhrin kautta annettuun Jumalan vanhurskauteen, joka lukuarvossaan (710), puhuu Israelin heimojen yhdeksi tulemisesta:

(עם ישראל מאוחד)
"Israelin kansa, luota ykseyden."
- aivan kuten Raamattu osoittaa:

Jer. 23:5-6 "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme'.

Noam Elimelech (https://en.wikipedia.org/wiki/Elimelech_of_Lizhensk) Bereshit 8 luvun kommentaarissa toteaa (8:7) kohdassa - jossa on (עד יבושת המים) "kunnes vedet laskeutuivat", liittyen Nooan päiviin, että > (כן יהיה דרך הזה מתנהג עד שיבוא משיח צדקנו במהרה) "tällä tavalla on tuleva tapahtumaan siihen asti, kunnes Messias meidän vanhurskautemme (משיח צדקנו) pian on saapuva". Hän näkee Nooan päivien tuomion - silloin vedenpaisumus - päättyvän Messiaan tulemukseen. Tämä on yhtä Jeshuan sanojen kanssa - Matt.24:37. Tämä myös viittaa Jer.23:5-6 tekstiin ja sen loppuun (יְהוָ֥ה צִדְקֵֽנוּ) "Herra/Jahve meidän vanhurskautemme".

lähde: https://www.sefaria.org/Noam_Elimelech%2C_Sefer_Bereshit%2C_Noach.13.2?vhe=_Noam_Elimelech,_Lvov,_1788.&lang=bi&with=all&lang2=bi

Näemme siis laajoja messiaanisia ilmoituksia luetun "parasha"-tekstin kautta. Messias Jeshua tehtiin "synniksi" (otti käärmeen tuomion, synnin tuomiona) ja toi uhrinsa kautta meille Jumalan vanhurskauden - jossa kaikki Israelin Jumalan lupaukset täyttyvät - ISRAEL elää ja pysyy, sekä ISRAEL tulee yhdeksi (12. heimon yhteenkokoaminen - Juuda ja Efraim).



P.K

kuvan lähde: https://w3.chabad.org/media/images/660/ctMo6602962.jpg

[kurja]

*
JEESUKSEN (JESHUAN) KUNINKUUDESTA

Ilm. 3:18 "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."

Aramean kielessä "neuvominen" tässä tulee verbijuuresta (מלך), joka merkitsee hallitsemista, ja sillä on täysin sama suhde merkityksessään heprean nominatiiviin "kuningas" (מלך).

Laodikean seurakunta oli läpeensä itseensä rakastunut. Se luuli olevansa rikas, mutta se olikin viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Jeesus näkee tänäkin päivänä kaikkien paikallisseurakuntien tilan. Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän näkee sen, jos seurakunta elää itsepetoksessa - eli kuvitelmissa "olla-rikas", vaikka onkin köyhä.

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Hei !

Puutun hieman tähän Tapanin kirjoitukseen, sillä yksi asia tökkäsi pahasti.

Eli tämä osa tuosta:

" Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. "

Haluaako Tapani itse tarkentaa asiaa ?

Tuosta siis saa sen kuvan, että uskova voisi omin voimin taistella ja voittaa, ja niihän se ei mene kuitenkaan.

Vaikka uskova kuinka lujasti päättäisi, niin ei hän kykenisi pitämään kuitenkaan, eli uskova ei voi vaeltaa omassa voimassaan, eikä hänen tule niin toimiakkaan.

Mutta mitä mieltä Tapani itse on ?

[Tapani]

*
JEESUKSEN (JESHUAN) KUNINKUUDESTA

Ilm. 3:18 "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."

Aramean kielessä "neuvominen" tässä tulee verbijuuresta (מלך), joka merkitsee hallitsemista, ja sillä on täysin sama suhde merkityksessään heprean nominatiiviin "kuningas" (מלך).

Laodikean seurakunta oli läpeensä itseensä rakastunut. Se luuli olevansa rikas, mutta se olikin viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Jeesus näkee tänäkin päivänä kaikkien paikallisseurakuntien tilan. Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän näkee sen, jos seurakunta elää itsepetoksessa - eli kuvitelmissa "olla-rikas", vaikka onkin köyhä.

Uskonelämässä kaiken A ja O on Jumalan totteleminen, eli Sanan mukaan ojentautuminen ja armossa kasvaa hylkäämään syntiä, ei asioiden tietäminen. Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. Jos tulee menestystä se helposti ylpeyttää ja maailmallisuus vie mukanaan, niinhän Raamatussa sanotaan, että synti kietoo helposti. Samoin uskovaisen suurin vaara on hengellinen ylpeys, eli uskovasta tulee kylmä ja kova, vaikka ei ole suuria ulkoisia syntejä elämässä, sydämen asenne lähimmäisiä kohtaan on väärä. Olen itsekin ollut joskus paikalla, että luulin olevani sokeudessa parempikin uskova kuin olinkaan, nyt ihan hävettää ajatella miten tyhmä sitä on ollut ja miten tottelemattomasti on elänyt. Epäuskosta tottelemattomuus alkaa, eli ei ole uskoa, että Jumala hoitaa asiat vaan lankeaa syntiin. No siitä saa niittää mitä on kylvänyt ja tuhoahan tämmöinen vain tuo elämään ja saa sitten myöhemmin harmitella, että pieleen on mennyt elämä ja ihan hukkaan. Mutta itselleenkin saa antaa anteeksi ja unohtaa menneet. Joskus uskovalle kun asiat on hyvin parasta mitä voi tapahtua on, että Jumala antaa pahoja vaikeuksia ja nöyryyttää. Ihminen kun helposti ylpistyy, maallistuu ja tulee penseäksi, kun asiat on hyvin ja se on turmion tie. Viisas se, joka lujasti päättää totella Sanaa menestyksenkin hetkenä ja kiittää Jumalaa sydämestään siitä hyvästä mitä omaa, eikä ylpeillä näistä omana ansionaan. Itse olen niin kovapäinen, että tässä riittää opettelemista. Sitten kun ihminen ei enää usko, että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, saatana on jo voittanut taistelun, itselläni ei tämän suhteen ole ollut ongelmia.

Lisäyksenä vielä, että ihminen voi olla sokea pelastuksen suhteen, eli luulla olevansa pelastunut vaikka on pelastuksen ulkopuolella. Itse kirjoitin lähinnä uskossa kasvamisen näkökulmasta ja miten voi olla sokea myös syntien suhteen. Tuomio on Jumalan, ihmisille se olisikin liian vaikeaa.

Matt.7
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Hei !

Puutun hieman tähän Tapanin kirjoitukseen, sillä yksi asia tökkäsi pahasti.

Eli tämä osa tuosta:

" Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. "

Haluaako Tapani itse tarkentaa asiaa ?

Tuosta siis saa sen kuvan, että uskova voisi omin voimin taistella ja voittaa, ja niihän se ei mene kuitenkaan.

Vaikka uskova kuinka lujasti päättäisi, niin ei hän kykenisi pitämään kuitenkaan, eli uskova ei voi vaeltaa omassa voimassaan, eikä hänen tule niin toimiakkaan.

Mutta mitä mieltä Tapani itse on ?

100 % hengellinen ihminen kokee synnin niin vastenmielisenä, että ei tarvitse taistella sitä vastaan, eli ei ole pienintäkään halua tehdä syntiä. Mutta kukaan ei ole täydellinen vaan synti helposti kietoo kuten Raamatussa sanotaan ja tahto on uskovalla hyvää tehdä, mutta ei voimia siihen, kuten Paavali sanoo. Jos joku luulee jo kasvaneensa synnistä ulos ja kuolettaneensa lihansa, on kyllä langennut niin syvälle ylpeyteen, että ei pahemmasta väliä. Uskovalla voi olla yksi tietty synti, mistä on vaikea päästä eroon, varsinkin uskontien alussa ja ei ole aina haluakaan vastustaa sitä ja silloin on vain taisteltava niin, että synninhalu lakkaa. Toki taistelun pitää olla hengellistä eli rukoilua ja Sanan lukemista.

[kurja]

Mikä on 100% hengellinen ihminen ?

Aivan outo käsite minulle, siis kerrotko mitä se tarkoittaa?

No, selitän nyt itse sen mitä minä näin siinä lainaamassani kohdassa olevan mielestäni pielessä.

Kirjoitit siis:

" Joskus se on helppoa, joskus taistelua ja on lujasti päätettävä totella Sanaa ihan niinkuin Daniel päätti lujasti olla syömättä Babylonian kuninkaan pöydästä. "

Sinä kirjoitat tuossa ja ylistät Danielia siitä, että hän sinun mukaasi "päätti lujasti" olla syömättä, ja hän siis sinun mukaasi totteli Sanaa.

Jos asia on noin, niin kunnia ja kiitos kuuluu Danielille, ja Jumala jää ilman, eli Daniel siis omilla teoillaan ja voimillaan ja taistelullaan sai sen aikaan, eikä Jumala.

Jos uskova omilla teoillaan ja taisteluillaan jotakin saa aikaan, niin se on vain ja ainoastaan omavanhurskauden pystyttely yritystä.

Se omilla teoilla ja voimilla toiminta taas onnistuessaan johtaa sinun varoittamaasi ylpeyteen ja ylpistymisen ja paisumiseen, mikä ei ole uskovalle hyväksi kuten sanoit.

Tälläinen itse pinnistelyn ja omien tekojen tie eli omavanhusrakuden pystyttelyn tie, ei ole se Tie, jolle Herra haluaa meitä johtaa mielestäni.

Ja jos siis vain Sanaa totellaan, ja itse pinnistellään toteuttaakseen sen, niin juuri sitähän se on jota fariseukset ja kirjanoppineet omavanhurskauden pystyttäjät harjoittivat.

Raamattu sanoo:
Room. 14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu,
koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

Otan nyt sitten toisen Tien, eli uskon kuuliaisuuden Tien vertailuksi.

Jos nyt kuitenkin olisikin niin, että Jumala synnytti Uskon tuossa asiassa Danielin sydämeen, niin että Danielille syntyi se sydämen usko, ja se Jumalan synnyttämä Usko sai aikaan sen, että Daniel kesti ja se Usko kannatteli Danielia hänen elämässään.

Niin nytpä ei Daniel itse tehnyt eikä itse pinnistellyt vaan oli levossa ja Jumalan synnyttämä Usko kannatteli ja auttoi häntä kaikessa onnistumaan.

Noin Daniel olisi siis pääsyt lepoon omista teoistaan kuten Jumala, ja elikin Jumalan valmistamissa valmiissa teoissa täysin levossa itse siis, ilman mitään pinnistelyjä.

No, tuolloin saa Jumala kiitoksen ja ylistyksen siitä, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän on aikaansaanut, eikä ihminen saa eikä kerää kunniaa itselleen ja paisu ja ylpisty.

Sen sijaan tulee tilalle kiitos ja myös nöyryys, koska Daniel tietää sen, kuka se oikeasti kaiken sai aikaan.

Nyt oli siis kyse siitä, että kuka tekee ja kuka saa aikaan, ja kuka saa kittoksen ja kelle se kuuluu ?

Lisäksi siitä oli siis kyse, että kumpaa tietä haluamme kulkea ja kuljemme, tietä joka vie ylpeyteen vääjäämättä, vai sitä joka vie lepoon omista teoista ja pinnistelyistä ja jossa kiitos nousee Heralle kaikesta, kuten sen kuuluukin.