Peace In Rest kirjoitti:Tuota SavingGrace22:n lainaamaa Hesekielin kohtaa käytetään mielestäni paljon väärin.
Ensinnä on ymmärrettävä, että tuo sana annettiin vanhan liiton aikaiselle profeetalle, ja siinä on asetelma hyvin erilainen kuin nykyaikana eikä sitä voi kovin suoraan soveltaa nykyajan perus uskovan elämään.
Toiseksi siinä on painotus, joka tuntuu monelta menevän täysin ohi. Nimittäin Jumala sanoo siinä: "Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava..." Eli tämä sana koski tilanteita, jossa elävä Jumala tahtoi sanoa jollekin määrätylle henkilölle varoituksen sanoja. Ei Jumala kulje ympäriinsä koko ajan kaikkia ihmisiä varoittelemassa ja nuhtelemassa. Hän puhuu aina kullekin ihmisille sitä, mitä juuri kyseinen ihminen juuri kyseisessä tilanteessa tarvitsee. Joskus joku jumalaton tarvitsee jossain määrätyssä tilanteessa varoituksen sanaa, ja tuo Hesekielin kohta koski näitä tilanteita. Mutta ei tuota sanaa voi ottaa elämän ja toiminnan ohjenuoraksi, niin että ajattelee voivansa ja täytyvänsä missä vaan tilanteessa kenelle vaan ihmiselle alkaa tuoda varoituksen ja nuhtelun sanoja. Ei edes Hesekiel voinut niin tehdä, vaan hänen oli määrä puhua vain jos Jumala tahtoi jollekin sanoa jotain.
Minun pointtini on, että ilman Jeesusta elämän hallitsijana ihmiset ovat eksyksissä, oli se eksytys minkä näköinen ja muotoinen tahansa. Ja ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi nähdä olevansa eksyksissä, vaikka toinen kuinka selkeästi sen hänelle esittäisi, sillä eksytys on sokaissut hänet ja saanut eksytyksen näyttämään oikealta. Eksytyksen sokaisemalle ihmiselle ei hyödytä yrittää näyttää, että eksytys on eksytystä. Hän tulee näkemään sen vasta, kun Jeesus tule hänen elämänsä Herraksi ja avaa silmät näkemään totuudessa. Olen huomannut, että lähestulkoon kaikki jotka sanovat "Aamen" tai edes lukevat näitä eksytyksiä käsitteleviä juttuja, ovat uskovia jotka jo ymmärtävät nämä asiat, koska Jeesus on avannut silmät näkemään. Joten uskon, että kaikista hedelmällisintä - myös eksytyksistä välttymisen suhteen - on keskittyä kirkastamaan Kristusta ja tavoitella saamaan ihmisiä antamaan elämänsä Hänelle.
Lähtökohtaisesti taidamme (ehkäpä?) lähestyä kanssasi Raamattua hieman eri tavalla. Yritän 2.Tim.3:16-17 "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut" pitää parhaani mukaan omana lähtökohtana suhtautumisessani Raamatun kirjoituksiin, myös VT:n osalta.
Tuohon toiseen kappaleeseen mitä kirjoitit haluaisin pari ajatusta heittää; "...jos Minä sanon jumalattomalle, sinun on kuolemalla kuoltava..." ja näinhän Hän tekeekin, Raamatussa useita kertoja. Ja myös meidän tulee tämä ilmoittaa hukkuvalle syntiselle, että tämä todellakin tarvitsee Jeesusta Kristusta pelastajakseen. Ja tuo "langenneen vanhurskaan varoittaminen" löytyy myös UT:n opetuksista, esim. Jaak.5:19-20.
Kolmanteen kirjoittamaasi kappaleeseen haluaisin muistuttaa, ettei "eksytys"-termi niinkään koske uskosta osatonta (hän on alunperinkin jo eksyksissä) vaan nimenomaan uskovia, keitä on harhautettu; "vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut"(Mark.13:22). Ja ehdottomasti näistä kannattaa varoittaa, tunnen monia ketkä ovat pienen "tönäisyn" jälkeen alkaneet itse tutkimaan asioita ja rukoilemaan Herralta johdatusta totuuteen, ja tätä kautta saaneet armon pelastua ja vapautua eksyttävistä harhoista. Tosin osa lähtee näihin eksytyksiin mukaan ihan lihallisuuttaan, eivätkä tuolta pois haluakaan. Mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi kappaleen alun väittämistäsi koskien Herran Jeesuksen ja Pyhän Hengen osallisuuden välttämätöntä tarpeellisuutta meidän jokaisen vaelluksessamme, ja myös koskien tuota hengellistä näkökykyä ja ymmärrystä.
Nyt annan minua viisaampien jatkaa keskustelua,
Jumalan siunausta.
PS.Tarkoitukseni ei ole käydä opinkiistoja. Haluan tuoda näkemykseni esiin, koska olen ollut tekemisissä monien uskonveljien ja -sisarten kanssa, ketkä näissä ovat olleet mukana. Kaikki ovat kokeneet nämä "seikkailunsa" haitallisina uskonvaellukselleen, osa saanut jopa mielenterveydellisiä ongelmia ihan laitoshoitokuntoon asti. Myös pari olen tavannut, ketkä menettivät uskonsa, kun kokivat tulleensa petetyiksi. Osa on ollut "uskonsanalaisia", osa muista "piireistä". Vaikkakin näkemyksemme eriävätkin joissain kohden, niin en usko, että Peace In Rest olisi mitenkään vilpillisellä mielellä tästä keskustelemassa ja haluan sinulle toivottaa Jumalan siunausta, rakas veli (tai sisar) Jeesuksessa Kristuksessa.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. -Ef. 2:8-9