Äsken lääkinnällinen fysioterapeutti sanoi ottavan mallin kiinasta rentouttavaksi tekniikaksi puhumalla noita Kiinan sanoja...


pehmytpusu777 kirjoitti:Kysyisin merkillisestä eikkarilogiasta?![]()
Kun uskoa rienaava eikkari alkaa puhua uskovaisen kanssa. Jos uskova on pyhityksessä edennyt---> alkaa valivalivali siitä kuinka tiukkiksia ja ahdasmielisiä uskovat ovat.. sitten vähän kasvamattomampi tapaus--> alkaa hirveä valitus ja "sä joudut helvettiin hähää" mäkin joudun kuulemma helvettiin kun ajan prätkää ja käyn kuntosalilla..perusteet prätkäily saastuttaa luontoa ja kuntosalilla punttien nostelu on "oman kehon palvontaa"
vaikka en olekaan mikään joka päivä salila kävijä..
![]()
![]()
vaisuliini kirjoitti:Rauhaa!
Mietin paljon siitä asiaa miksei seurakunnassa opeteta mitään siitä että itselleen on kuoltava joka päivä?
Miten tavoin uskovien tulee toimia elämällä Jumalan tahdonmukaista elämää - elämän mukavuusalueen rajoitettavaksi? Muistan vielä että jotkut uskovat sallivat esim. tv:n katselun - kun heiltä vasta uskoontulleet uskovat kysyivät neuvoa miten elämän kanssa tulee käytäntöön?! Miten tavoin tulee kieltää itseään ja ottaa Ristin ja seurata Jeesusta - ottamalla elämää käytäntöön?
Risti kai voi jättää tuohon nurkkaan kun haluaa katsoa tv-leffaa? Raamattu puhuu itsensä kieltämisestä ja Ristin ottamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta. Paavali pyysi meitä olemaan hänen seuraajia sillä hän löysi Kristuksen sisäisen tuntemisen kuoltuaan itselleen ihan joka päivä. Raamatun mukaan Paavali kuoli itselleen joka päivä.
Mutta miksi seurakunnassa ei opeteta siitä mitään? Se mietityttää ja askarruttaa. Elämän mukavuusalue himmentää hengellistä näkökykyä ja valvomisen kykyä ja veltostuttaa ja saa jähmettymään paikoilleen. Osaisitko vastata niihen kysymyksiin?
Niin Jeesus itse sanoi jos joku ei ota Ristinsä ja seuraa Jeesusta, hän ei ole sovelias Jeesukselle. Kai siihen kuuluu jokapäiväinen itsensä kieltäminen, Ristin ottaminen ja Jeesusta seuraaminen.
Matt. 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Osaisitko vastata mitä tuo Matt. 10:38 tarkoittaa ja missä elämän mukavuusalueessa?
![]()
![]()
![]()
![]()
jukka1954 kirjoitti:vaisuliini kirjoitti:Rauhaa!
Mietin paljon siitä asiaa miksei seurakunnassa opeteta mitään siitä että itselleen on kuoltava joka päivä?
Miten tavoin uskovien tulee toimia elämällä Jumalan tahdonmukaista elämää - elämän mukavuusalueen rajoitettavaksi? Muistan vielä että jotkut uskovat sallivat esim. tv:n katselun - kun heiltä vasta uskoontulleet uskovat kysyivät neuvoa miten elämän kanssa tulee käytäntöön?! Miten tavoin tulee kieltää itseään ja ottaa Ristin ja seurata Jeesusta - ottamalla elämää käytäntöön?
Risti kai voi jättää tuohon nurkkaan kun haluaa katsoa tv-leffaa? Raamattu puhuu itsensä kieltämisestä ja Ristin ottamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta. Paavali pyysi meitä olemaan hänen seuraajia sillä hän löysi Kristuksen sisäisen tuntemisen kuoltuaan itselleen ihan joka päivä. Raamatun mukaan Paavali kuoli itselleen joka päivä.
Mutta miksi seurakunnassa ei opeteta siitä mitään? Se mietityttää ja askarruttaa. Elämän mukavuusalue himmentää hengellistä näkökykyä ja valvomisen kykyä ja veltostuttaa ja saa jähmettymään paikoilleen. Osaisitko vastata niihen kysymyksiin?
Niin Jeesus itse sanoi jos joku ei ota Ristinsä ja seuraa Jeesusta, hän ei ole sovelias Jeesukselle. Kai siihen kuuluu jokapäiväinen itsensä kieltäminen, Ristin ottaminen ja Jeesusta seuraaminen.
Matt. 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Osaisitko vastata mitä tuo Matt. 10:38 tarkoittaa ja missä elämän mukavuusalueessa?
![]()
![]()
![]()
![]()
Hyvää huomenta vaisuliini.
Noissa viimeisissä teksteissäsi olikin "kysymyksiä kerrakseen". Hyvä on kysellä ja herätellä lukijoita pohdiskelemaan. Olemmehan keskustelufoorumilla.
Liitän tähän lyhyen opetusvideon (reilu 10 min) koskien ristin ottamista. Varmasti selkeämpääkin opetusta aiheesta löytyy, mutta on tuossa jotain pohjaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=mjzfK1MScCs
Rististä ei päivinämme juuri opetusta kuule ja jos kuuleekin niin huomaa, että ristin ottaminen ja kantaminen on useinmiten ymmärretty väärin.
Ensiksi: meidän ristiämme ei saa missään tapauksessa sekoittaa Jeesuksen ristiin, jonka Hän yksin kantoi -jolla kärsimällä, hyljätyksi tulemalla ja sijaisenamme kuolemalla sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Ristillä Jumalan vanhurskas viha ja tuomio kohtasivat ihmiskunnan sijasta Jeesusta. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi". Tämän voimme ja saamme omistaa uskomalla evankeliumin. Siinä on Jumalan voima. Surullista kyllä sitä ajassamme etsitään enenevässä määrin aivan muista lähteistä kuten fyysisistä manifestaatioista (suuri painoarvo annetaan tuntemuksille ja sisäisille kokemuksille Jumalan Sanan kustannuksella).
Toiseksi: meidän ristimme ei ole jokin sairaus, häijy puoliso, vaikeat lapset, ajalliset puutteet, sodan kärsimykset tms. Tuota kaikkea saa osakseen uskosta osattomatkin ihmiset; ne kuuluvat langenneen ihmissuvun arkeen. Ristin tarkoitetaan Jumalan tahtoon taipumista, siihen tyytymistä ja sen tekemistä joka päivä, tuokoon se sitten mukanaan "hyvää tai pahaa" inhimillisesti tarkastellen; maailman vastustusta, ystäviemme ymmärtämättömyyttä, valtiovallan vainoa, alhaisiin oloihin tyytymistä jne. Risti merkitsee omasta tahdosta ja oikeuksista vapaehtoisesti luopumista Jumalan ja Hänen valtakuntansa parhaaksi. Risti ei ole mikään "pikkujuttu" joka otetaan kevyin perustein. Ristin tie on "oman itsen kuoleman tie".
Toivottavasti osasin jotain tästä asiasta sanoa. Koska en ole opettaja niin pyrin mahdollisimman lyhyesti sanomaan sen, mitä olen omakohtaisesti tällä tiellä oppinut. Kaikki kompastelemme puheissamme, olkoon siis sanamme harvat. Ehkä toisella kerralla vielä jotain noista tiedon sanoista, minkä asian otit myös esille.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa