vaisuliini kirjoitti:onefortruth kirjoitti: Uskoin, että nyt Jumala on mut voidellut erityisellä tavalla, sain muka jonkinlaisia näkyjä tai kokemuksia,
Hei, haluaisin kysyä jos sopii. Kirjoitit kokemuksista niin herätti miettimään millaisia kokemuksia tarkoitat?
Jouko Nieminen puheessaan ei suosittele edes mennä sellaisiin paikkoihin, joissa on uusia ihmeitä ja merkkejä, Jumala ei välttämättä enää varjele siellä.
Nuo opit tulee tunnistaa ja jättää pois vaan, irtisanoutua niistä.
Kirjoitit myös että uusia ihmeitä ja merkkejä joilta Jumala ei voi varjella meitä jos ymmärrän oikein? Voisitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat?
Kuvittelin saavani jotain näkyjä kun näin jotain paikkoja mielessäni rukoillessani. Ei voi puhua että näkyjä olisin nähnyt mutta halusin uskoa niin odotellessani ja halutessani uskoa että nyt oon saanut jonkun erityisen armolahjan koska olen voideltu ja saanut tuon hengen itselleni.
Jos kuuntelee tuon mitä Jouko puhuu, ymmärtää paremmin varmaan hänen sanomansa. Käytännössä se tarkoittaa sitä että menee vaikka kauas kalliiille matkalle kuuntelemaan jotain puhujaa, joka toimii eksyttäjänä. Aiemmin ilmeisesti Markku Koivisto (?) ja joitakin muita taisi ehkä käydä Todd Bentleyn kokouksessa. Jos tarkoitushakuisesti lähtee hakemaan jostain jotain, Jouko tarkoitti tässä yhteydessä että Jumala ei välttämättä enää varjele, jos tahto on tuonne menemiseen ja ottamaan vastaan mitä saa, eli kokemuksia ja ihmeitä.
Tämä perustui siihen varoitukseen että jos teille sanotaan että katso, Jeesus on erämaassa, ÄLKÄÄ menkö, jne. Tuo on ihan Raamatussa.
Jos kuitenkin lähtee tieten tahtoen, voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja siitä siinä varoitetaan.
Tästä syystä itse välttelen lähtemästä kenenkään sellaisen kokouksiin, jos vetonaulana ovat ihmeet ja merkit.
Ennemmin parannuskokouksiin suosittelen lähtemään tai kohtaamaan Jumalaa, oppimaan sanaansa noin muuten.
Tänään olin muuten Toivon illassa luterilaisessa kirkossa muuten ja siellä "saarnasi" pappi erittäin selväsanaisesti että tarvitsemme saarnaa laista sekä armosta.
Näinhän se on. Siitä se lähtee, mitä tarvitsemme. Ja toinen on rukous, sillä me saamme myös paljon.
Mitä muuta me enää tarvitsemme ja haemme? Hengellistä pikatietä kenties? Jotain suurempaa ja ihmeellisempää? Eikö se armo riittänytkään, yhteys Isään? Mitä me vielä tarvitsemme kuin Jeesuksen?
Joukon puheen kun kuuntelee, niin sieltä löytyy tästä hengellisestä tyhjiöstä ja sen voin allekirjoittaa: jos laki tai evankeliumi puuttuu opetuksesta, jäämme nälkäisiksi. (Niinkuin pastori Koivulahti tänään sanoi). Kun haemme kokemuksia, ihmeitä ja merkkejä koko ajan, huomio kääntyy niihin vähitellen ja hetken päästä sana Herrasta alkaa käydä tylsäksi ja kuivaksi, mitäänsanomattomaksi. Se johtuu siitä, että huomiomme on nyt mennyt jonnekin muualle kuin Jeesukseen, joka on kuitenkin se päähenkilö, jossa me saamme kaiken pelastusta myöten.
Siteeraan Joukon puhetta tässäkin taas (kannattaa kuunnella niin ymmärtää paremmin hänen puheestaan kuin mun epätoivoisista selityksistäni) että uuskarismaattisuudessa kulkee ihmeet ja merkit edellä, kun normaalisti niiden pitäisi SEURATA.

Jouko kertoi saavansa jatkuvasti lähes yhteydenottoja ihmisiltä jotka ovat joutuneet ns. uhreiksi tässä "aallossa". Eräät Nokiamissiossa vuosia olleet eivät enää saaneet mitään uskonasioista, he olivat niin kuiviin kupattu. Tähän se eksytys pyrkiikin että se tavallinen usko ei enää riitä, se joka on kuitenkin se perusasia. Se vie pohjan uskolta täten.
Karismaattisissa piireissä ollaan oltu jopa todella välinpitämättömiä, mitä yksittäisille ihmisille käy, jos vaikkapa ovat olleetkin liian sairaita kokouksiin

ja jättämällä lääkkeensä pois joutuneet henkihieverissä teholle.
Amerikassa on varmaan pahempia ylilyöntejä nähty kuin meillä päin, mutta peruspiirre on tämä että jos hakee kokemuksia, ihmeitä ja merkkejä, jää tilalle tyhjiö lopulta...
Itse jouduin vuosia nollaamaan tilanteen tavallaan, jotta pääsin selville vesille tuosta harhaopista.
Tällä tiellä sit mennään...olikohan se kevät 2009 kun jättäydyin karismaattisesta toiminnasta lopulta pois kokonaan...
Jouduin täysin lähtemään sitten etsimään niitä uskon alkeita, kun tuo uuskarismaattisuus ei enää antanut mitään. Aika helposti myös ripustauduin ihmisiinkin. Piti lähteä tyyliin alkeista elämään uskonelämää, mahtuipa silti väliin jaksoja että kuljin oman tahdon tietä enimmäkseen. Enää ei tuntunut kai mikään miltään, hetken kesti ja taas lopahti.
Itse olen kuitenkin oikeastaan "syntynyt" uskoon karismaattisuuden keskellä, tykästyin siihen ylistämismeininkiin, kielilläpuhuminen jne. jutut olivat tosi cool mulle.
Olin 13-vuotias tehdessäni uskonratkaisuni.
Kun tuollaisen uuskarismaattisuuden mankelin läpi oon kulkenut vuodesta -96 asti, jolloin se haeskelu alkoikin, niin jäi hirveän paljon sellaista väärää oppia ja mallia, kuinka uskossa eletään.
v.90-96 välillä olin luterilaisessa nuorten raamiksessa...
Toivottavasti avasi edes jotain noista kysymyksistä...