Kirjoittaja Tirlittan » 24. Joulu 2015 14:17
Ööh, mitenkähän osaisin selittää. Tuli vaan mieleen, kun
on tuosta joulusta ollut täällä puhetta ja vähän synttäreistäkin ja sen sellaisista.
En siitä joulusta jaksa enää höpistä, mutta tuli vaan tuosta mieleen, että
kuinka pitkälle voi lopulta mennä, kun kieltäytyy kaikista elämän pienistä iloista, sellaisista,
jotka eivät oikeastaan ole syntiä, vaikka niitä ei kehoiteta Raamatussa noudattamaankaan.
Kaikki "isiltä" opitut tavat ja perinteet eivät ole pahoja. Mitään Raamatun ulkopuolisia juttuja ei tarvitse noudattaa,
siinä on vapaus, mutta ei kaikki ole väärinkään. Toisaalta taas, jos kieltäytyy kaikesta ja kaikista iloista, tekee jostain askeettisuudesta
ihanteen, niin sitä kai tulee aika eristäytyneeksi kaikesta ja kaikista.
Amerikan amissit ovat yksi hyvä esimerkki kaikesta ulkopuolisesta kieltäytymisestä.
Tukat säännöt ja elävät alkeellista elämää omissa yhteisöissään.
En tiedä, millainen tuo Herran kansa-yhteisö on, mutta tulee vähän surullinen olo, jos esim. lapsia on kielletty osallistumasta toisten
synttäreihin ja koulussa ei saa ottaa edes synttärisankarilta esim. karkkia, jos/kun siitä on tehty paha asia.
Kun perinnäissäännöistä luopuminen on viety äärimmilleen toiseen laitaan, niin sitä ikäänkuin ollaan uudestaan lain alla.
Laitetaan uusia sääntöjä, niitä älä koske, älä maista, älä tartu.
Sellaselta nää jutut näyttää ja tulee ristiriitainen olo.