Uskonnonhistoriassa on pitkään ollut se käsitys, että joulun alkuperä on pakanuudessa, sillä joulukuun 25. päivä kristillisenä jouluna on alunperin ollut pakanallinen juhla. Kirkon jouluperinnettä puolustavat tutkijat ovat viime aikoina tuoneet esille ettei joulun alkuperä olekaan pakanuudessa, koska varhaiset kristityt viettivät joulua joulukuun 25. päivä Jeesuksen syntymäjuhlana.
Tutkijoiden mukaan donatolaiset oli varhainen harhaoppiseksi tuomittu kristillinen ryhmä, joka olisi viettänyt joulua, eli Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivä. Tutkijat tuovat esille kuinka donatolaisuus sai alkunsa Rooman valtakunnan viimeisistä laajoista kristittyjen vainoista, jotka keisari Diocletianus pani toimeen 200-300 lukujen taitteessa.
Tutkijat sanovat donatolaisten viettäneen kohtuullisella varmuudella joulua joulukuun 25. päivänä. Tutkijoiden mukaan donatolaisuus vaikutti pääosin Pohjois-Afrikassa 300-luvn alusta asti. Tutkijoiden johtopäätös joulun alkuperästä on sellainen että koska joulukuun 25. päivää juhlittiin donatolaisten kristittyjen keskuudessa, niin sillä perusteella voidaan arvioida joulun vakiinnuttaneen asemansa joskus vuosien 250-300 jKr. paikkeilla.
Tutkijoiden mukaan joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhla on eräs parhaista pakanallisen joulun esikuvista. Tutkijat sanovat että keisari Aurelianus perusti joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhlan vasta vuonna 274 jKr. ehkä osittain vastavedoksi kristittyjen joululle. Tutkijoiden mukaan tästä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että kristillistä joulua joulukuun 25. päivänä juhlittiin ennen voittamattoman auringon juhlaa, joka ei siksi voi olla joulun esikuva.
Edellä oleva arviot ja väitteet eivät ole ollenkaan kovinkaan uskottavia, vaan ne näyttävät todisteiden valossa väkisin väännetyltä ratkaisulta, jonka kautta pyritään antamaan sellainen kuva, että joulu on sittenkin kristillinen juhla eikä sen alkuperä olekaan pakanuudessa. Hyvällä syyllä voidaan myös sanoa, että kun asia esitetään hyvin suppeasti tuomatta esille tärkeitä asioita koskien voittamattoman auringon kultin historiallista juurta ja taustaa, niin asia voidaan esittää lukijoita harhauttavasti, jonka kautta lukija voidaan harhauttaa uskomaan asia väärällä tavalla.
Donatolaisuus syntyi 300-luvun alussa, joten voittamattoman auringon juhla, joka perustettiin vuonna 274 jKr. oli ollut olemassa ennen donatolaisuuden syntyä. Donatolaiset eivät voineet viettää joulua ennen voittamattoman auringon juhlaa, koska tämä roomalainen pakanallinen juhla syntyi ennen donatolaisuuden syntymistä. Voittamaton auringonkultti vaikutti Roomassa jo 100- ja 200-luvuilla mitrakulttina. Voittamattoman auringonkultin historia Roomassa on paljon pitempi kuin tutkijat antoivat ymmärtää.
Kristillisen kirkon historiassa Rooman kirkon piispan lausumana joulu joulukuun 25. päivänä mainitaan ensi kerran historiassa 336 jKr. - 25 Dec.: natus Christus in Betleem Judeae - Joulukuun 25 Kristus syntyi Beetlehemissä Juudeassa.
Kristillisen kirkon historiassa ei ole olemassa mainintaa joulusta Jeesuksen syntymäjuhlana 100- ja 200-luvulta jKr. Katolisen kirkon ensyklopedian mukaan Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-211/216) sanoin Jeesuksen syntyneen toukokuun 20. päivä. Saman lähteen mukaan varhaisessa kirkossa oli erilaisia päivämääriä Jeesuksen syntymänajan kohdaksi kuten huhtikuun 19 tai 20 päivä, maaliskuun 28 päivä, luultavasti tammikuun 6 tai 10 päivä.
Kirkko piti donatolaisia harhaoppisina ja jos donatolaiset juhlivat Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä 300-luvulla, niin miksi kristillinen kirkko ei ymmärtänyt tätä kuin vasta 336 jKr.?
Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan Tammuksen syntymäpäivä. Raamatun opetuksen mukaan Babyloniassa syntyi maailman ensimmäinen uskonto ja auringonjumalan syntymänpäivän viettäminen joulukuun 25. päivänä levisi Babyloniasta muualle saaden erilaisia muotoja.
Persialainen mitra-kultti vaikutti Roomassa jo 100-200 luvuilla. Mitran syntymäjuhla oli joulukuun 25. päivä. Roomassa mitraa kutsuttiin nimellä Sol Invictus (voittamaton aurinko), sillä auringon sanottiin olevan mitran silmä. Keisari Aurelianus asetti joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhlan vuonna 274 jKr. roomalaiseksi juhlaksi, mutta Sol Invcitus (voittamaton aurinko) juhla oli tunnettu Roomassa mitra-kultin kautta jo 100-200 luvuilla jKr.
Täten on selvää, että voittamattoman auringon juhlalla oli jo pitkät perinteet Roomassa ennen kuin vuonna 274 jKr. siitä tuli virallinen roomalainen juhla. Kaiken edellä olevan historiallisen todisteen valossa näyttää siltä, että kristillinen kirkko asetti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäjuhlaksi sen perusteella, koska sillä oli merkittävä asema Roomassa (ja muualla maailmassa) auringonjumalan syntymäpäivänä.
Roomalainen saturnalia juhla (joulukuun 17-23 päivä) on myös vaikuttanut kristillisen kirkon joulun syntymään. Babyloniassa palvottiin aurinkoa. Shamash niminen aurinkojumala oli Babyloniassa eräs korkeimmista ja tärkeimmistä jumaluuksista. Babylonian aurinko-kultti uskonnossa tärkein päivä oli kun aurinko "uudesti syntyi" ja nousi taivaisiin sen jälkeen kun se oli laskeutunut lähemmäs horisonttia ja päivistä oli tullut lyhyempiä syksyllä ja alkutalvesta. Kun talvipäivänseisaus tapahtui joulukuun 25. päivänä, niin sitä juhlistettiin suurella juhlalla.
Historian todisteiden valossa näyttää ilmiselvältä, että Babylonian auringonkultin joulukuun 25. päivä juhla on kautta historian kulkeutunut kaikkialle myös Roomaan, jonka seurauksena kristillinen kirkko asetti Jeesuksen syntymäjuhlaksi joulukuun 25. päivän. Roomassa aurinkokultti oli voimissaan, eikä esim. keisari Konstantinus kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen (312 jKr.) hylännyt auringonpalvontaa. Kääntymisensä jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon 317 jKr., jossa luki Soli Invicto Comiti - auringolle voittamattomalle kumppanille.
Viisi vuotta kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon, joka todistaa hänen sitoutumisestaan voittamattomaan auringonkulttiin, eli auringonpalvontaan. Konstantinuksen ajan kristillinen kirkko omaksui auringonpalvonnan ja hänen jälkeensä Rooman katolinen kirkko jatkoi ja on jatkanut tähän päivään asti auringonpalvontaa. Konstantinuksen auringonpalvonta sekä hänen jälkeensä tulleet kirkon johtomiehet asettivat 350-luvulla Jeesuksen syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivän, koska kristillinen kirkkolaitos (ei sama kuin Jeesuksen todelliset opetuslapset) oli juurtunut syvälle auringonpalvontaan sekä että he voisivat jatkaa Babyloniasta lähtöisin olevaa joulukuun 25. päivän auringonjumalan syntymäjuhlaa sekä Saturnaalia juhlaa ja voittamattoman auringon juhlaa. He pukivat Jeesuksen syntymäjuhlan (joulu) pakanalliseen asuun ja asettivat sen joulukuun 25. päivälle, joka oli kaikille aikalaisille ihmisille tuttu auringonjumalan syntymäjuhla.
Lisäinfoa sivullani:
https://www.kotipetripaavola.com/Jeesuksensyntyma.htmlhttps://www.kotipetripaavola.com/keisar ... as.html#13