Blum kirjoitti:Käsittääkseni perussääntö on, että tällaisessa kohdassa aoristi ilmaisee mennyttä aikaa. Lars Aejmelaeuksen Uuden testamentin kreikan kieliopissa lukee sivulla 174: "Selvimmin aoristin erityisluonne näkyy indikatiivin aoristissa. Se ilmentää menneen ajan toimintaa, joka on saavuttanut täyttymyksensä." Tässä kohtaahan tarkastelemamme sana on nimenomaan indikatiivin aoristissa, joten ne, jotka ovat kääntäneet preesensillä, näyttäisivät tehneen poikkeuksen perussääntöön.
Huomenta. Koska kyseessä on jonkinasteinen raamatun tulkintaan liittyvä sivusto,eli puhumme hermeneutiikasta, on ehkä parempi, että hieman taustoittaa ja tunnustaa väriä. Yksi syy tulla kirjoittamaan tänne oli juuri Nimimerkki Blum, joka edes hieman yritti nuorena teologina lähdekriittisyyttä tulikintatapaa ja variaatioita. Olen minäkin opiskellut teologiaa, mutta eksegeetti en ole, mutta olen pitkään lukenut ja osallistunut Raamatun tutkimuksen erilaisiin seminaareihin. Kuulun tulkinnan näkökulmasta konservatiiveiksi, en missään nimessä sanatarkkaa fundamentalismia kannata, koska se on hermeneuttisena mallina vasta n 120 V vanha. Itsellenni luterilainen Kristus raamatun punainen lanka, pelastushistoriallinen tulkinta ja uskontunnustusreunat ovat täysin riittävät. Koen, että henkilöt, jotka "hirttäytyvät" kirjaimelliseen tulkintaan, pyrkivät ikäänkuin kelpaamaan Jumalalle,haluten ehkä olla "parempia" kristittyjä ja varmistella sielun pelastus. Siksi esim nuoren maan evoluutio on minusta humpuukia( Amerikan ja Australian asutus ei mahdu historialliseen kehykseen), en myöskään jaksa innostua VT.n ja Ut":n ristiriidattomuusharmoniayrityksistä. Raamattu on riittävän tarkka ihmisten kirjoittamaan kirjana ja oikein tulkittuna (Kristuskeskeisyys) pelastava jumalallinen ilmoitus, mutta esim evankeliumitutkimus tulokset, ym avaavat esim evankeliumin keskinäisiä suhteita ( synoptinen, kakslähdekriikki). En jaksa innostua kovin kiivaista maallikkoopettelijoiden selitysyrtityksistä, jos esim Blummin haikailema kieliopillinen tarkkuusaseita ei ole haussa. viimeinen esimerkki. Roomalaiskirje ( joka ei siis ole Paavalin itse kirjoittama, Rm16:22) luku5: kreikan sana omikron tai omega kuulostavat lausuttuna täysin samalta. Jos tetrius olisi kuullut sen omegana, olisi koko lause saanut pelastushistoriallisesti päinvastaisen merkityksen kuin käyttämällä O sanaa . 51Δικαιωθέντες οὖν ἐκ πίστεως εἰρήνην ἔχομεν .Tekstikritiikki on siis tärkeää, koska tekstivariaatooissa löytyy molempia vaihtoehtoja ja emme voi tarkalleen tietää, mikä oli juuri Paavalin sanelema ja Tertiuksen kirjailema, koska koko RM on kirjoitettu pätkissä eri aikoina. Kirjallisuuskriittisesti se on jonkin verran epäyhtenäinen. Tässä siis kevyt esimerkki teologiasta ja eksegetiikasta, jotta tarvitaan, jotta mielivaltaiset ja omaan tulkintaansa ainoana totuutena ihastuneet opettelivat eivät saisi liikaa tuhoa aikaa. Tiede kun ei omista totuutta, vaan vasta etsii. Kristuksesta meillä on täydellinen pelastus itsemme ulkopuolella.
