Blum kirjoitti:uuhi, arvostan huoltasi minusta, mutta koska et tunne minua, koen, että sinun on aika vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa minusta tai opiskelustani, samoin siitä, miten opiskeluni ovat elämääni vaikuttaneet. Asia olisi ehkä erilainen, jos tuntisit minut lähemmin, nyt minun on otettava huomioon se, että todennäköisesti otat kantaa elämääni omaamatta siitä kokonaiskuvaa...
Minä olen tietoinen teologian opiskelun riskeistä, olen ollut niistä tietoinen jo silloin, kun hain yliopistoon.
Koen, että teologian opiskelu yliopistossa ei ole yksiselitteisesti syntiä. Olen myös kokenut, että opiskelulleni on tarkoitus, kristillisen uskon puolustaminen... Herra minua johdattakoon oikeaan suuntaan elämässäni.
Kiitos kuitenkin ja siunausta sinulle!
Arvostan sävyisää ja maltillista vastaustasi suorasukaisesti Sinuun kohdistettuun kehoitukseen erota teologisesta tiedekunnasta. Perustelit opiskelusi motiiveja ja kysymyshän on Sinun elämästä ja valinnoista. Asian tästä puolesta ei enempää, mutta tahdon kysyä Sinulta (jos sallit) eräitä yleisluontoisia asioita liittyen teologisiin opintoihisi.
- Kuinka kauan olet opiskellut jumaluusoppia yliopistossa?
- Opiskeletko Helsingin teologisessa tiedekunnassa vai muualla Suomessa? Näissähän on eroja.
- Kuinka syvällisesti olet ehtinyt perehtyä kreikan ja hebrean alkuteksteihin?
Voit vastata mikäli tahdot. Eräs kohta nm uuhille jäi erikoisesti askarruttamaan. Kirjoitit: "Koen, että teologian opiskelu yliopistossa ei ole yksiselitteisesti syntiä." Miksi se olisi syntiä? En ymmärrä? Monet merkittävimmät opetukseni olen saanut teologeilta ja heidän kommentaareistaan. Ne ovat myös varjelleet minua ajassamme liikkuvista harhaopeista.
Nyt tästä kirjoituksestani näyttää tulevan kovin pitkä, kun vielä jatkan kahdella esimerkillä, mutta koen oikeaksi ne tähän kirjoittaa. Olen oppinut varovaiseksi, jos joku kuin määrää lähimmäistään toimimaan ilmoittamallaan tavalla (kuten yllä nm uuhi nm blumia)
Eräs nuorukainen rakastui ikäiseensä tyttöön. He kokivat Jumalan johdattaneen heidät yhteen ja toisilleen, mutta avioliittoa suunniteltaessa tytön seurakunnan vanhin (johtaja) profetoi tytölle, että Jumala oli tarkoittanut hänen menevän avioliittoon -ei tämän nuorukaisen kanssa vaan- toisen miehen kanssa, joka kuului heidän seurakuntaan. Tarina päättyi niin, että tyttö hylkäsi rakastamansa nuorukaisen ja meni 'Jumalan tahdon mukasesti' naimisiin miehen kanssa, joka oli häntä noin 30 vuotta vanhempi. Tyttö joutui tosin odottamaan miestään, sillä mies oli tuomittu moneksi vuodeksi vankeuteen. Mutta "Jumala oli puhunut" eikä tyttö uskaltanut rikkoa Jumalan tahtoa vastaan.
Neljä nuorukaista ryhtyi paastoamaan ja etsimään Jumalan tahtoa. Tämä tapahtui 1960-luvulla USA:ssa josta syystä en tiedä yksityiskohtia. Neljän päivän paaston jälkeen nuoret kokivat, että Jumala puhui heille, ettei seurakunnassa tarvita paimenia ja opettajia, sillä Pyhä Henki opettaa heitä. He menivät kertomaan tämän seurakunnan paimenelle. Paimen kertoi nuorille, että Jeesus paastosi, ei 4 päivää kuten he vaan neljäkymmentä päivää ja kysyi: "Kuka Jeesukselle sitten ensimmäisenä puhui?" Nuoret menivät hämillään, kun ymmärsivät, että paholainen puhui ensimmäisenä Jeesukselle erämaassa.
Miksi kirjoitin nuo esimerkit, jotka eivät näytä liittyvän aiheeseen. Mielestäni ne liittyvät aiheeseen mitä suurimmassa määrin ja kertovat profetoimiseen liittyvästä henkisestä väkivallasta ja yli-innokkaiden nuorien kykenemättömyydestä erottaa sielullista hengellisestä.
