Yksin Raamattu?

[Blum]

tanu,

Kiitos varoituksesta. Itse olen nykyään hyvin taipuvainen ajattelemaan keskustelua kuin keskustelua argumenttien pätevyyden ja totuudenmukaisuuden kautta. Ehkä niitä teologian opiskelun hyviä puolia on ollut se, että ajatteluni on kehittynyt tällä osa-alueella. Uskon että myös hengelliseen keskusteluun voi soveltaa argumentaation sääntöjä, sillä uskon, että meidän on todella mahdollista ymmärtää hengellinen totuus ja ajatella sitä ja tämän totuuden on minun vaikea uskoa olevan aidosti ristiriitainen. Kun järki valjastetaan oikein, Jumalan mielen mukaisiin päämääriin, on se nähdäkseni Jumalan lahjan sopivaa käyttöä. Toki teologien parissa on myös paljon Jumalaan uskomattomia ihmisiä, joiden monet näkemykset ja opetukset ovat minun näkökulmastani katsottuna vääriä. Rukoukset lienevät kantaneet ja uskon osanneeni ottaa varoituksistakin vaarin, sillä toistaiseksi en koe uskoni jumalattomien teologien vaikutuksesta kärsineen, enemmänkin olen innostunut heidän tarjoamastaan haasteesta ja siitä, voinko kenties vastata siihen heidän omia aseitaankin käyttäen. Sola scripturaan uskoni hiipui muistaakseni jo kauan ennen kuin olin harkinnutkaan teologiseen pyrkimistä.

[Blum]

Mikko Murpatti,

ensimmäisen viestisi ajatuksista (itsestään todistavuus, profeetallisuus, historiallinen paikkansapitävyys ja todenmukainen todellisuuden kuvaaminen) lähes kaikki käsittääkseni voitaisiin soveltaa myös johonkin muuhun kuin Raamattuun, vaikkakin olen itse noita samoja juttuja pitänyt sinä vähäisenä todistuksena sille että uskon ja luotan Raamattuun (tiedostan kuitenkin, että minulla ei ole aukottomia todisteita edes sille, miksi Raamattuun uskon, vielä vähemmän tietysti sille, että luottaisin johonkin muuhun). Mutta siis tosiaan en näe ensimmäisen viestisi poissulkevan sitä, että Raamatun rinnalla tai edes toissijaisena auktoriteetin lähteenä voisi olla jotain muutakin (esimerkiksi Jumalan sanaa jossain muussa muodossa).

Timoteuskirjeen kohta on mielenkiintoinen, olen lukenut kohdalle myös toisenlaisen tulkinnan, mutta en ole varma onko viisasta linkata sitä tänne foorumille, koska keskustelu voisi esimerkiksi lähteä pahasti sivuraiteille.

Vastauksesi kysymykseeni 2 suhteen totean ensinnäin, että luulen tietäväni kriteerit, joita tarkoitat, itse olen ainakin kuullut, että Raamattuun hyväksyttävien kirjojen piti olla apostolista alkuperää, yleisesti tunnettuja ja oikeaoppisia. Mutta löytyykö Raamatusta todella nämä kaikki tai edes osa niistä? Ne ovat lisäksi myös hieman monitulkintaisia. Raamatun kanssa harmoniassa olevia tekstejä varmaan olisi kanssa hyvin paljon, mutta miksi näitä tekstejä ei otettu mukaan muodostamaan "scripturaa"? Miksi meillä on Raamatussa juuri ne 66 kirjaa, jotka siellä ovat? Miten voimme tämän perustella, vai voimmeko? Itse en ole toistaiseksi osannut perustella sitä itselleni aukottomasti, joten se on minulle osittain uskonvarainen asia. Korostan sitä, että itse uskon noiden 66 kirjan muodostavan Raamatun.

[Mr Kerimäki]

Yksin Raamattu ja Pyhä Henki .Ilman Pyhää Henkeä Raamattu on tekstiä .

[Mikko Murpatti]

Mikko Murpatti,

ensimmäisen viestisi ajatuksista (itsestään todistavuus, profeetallisuus, historiallinen paikkansapitävyys ja todenmukainen todellisuuden kuvaaminen) lähes kaikki käsittääkseni voitaisiin soveltaa myös johonkin muuhun kuin Raamattuun, vaikkakin olen itse noita samoja juttuja pitänyt sinä vähäisenä todistuksena sille että uskon ja luotan Raamattuun (tiedostan kuitenkin, että minulla ei ole aukottomia todisteita edes sille, miksi Raamattuun uskon, vielä vähemmän tietysti sille, että luottaisin johonkin muuhun). Mutta siis tosiaan en näe ensimmäisen viestisi poissulkevan sitä, että Raamatun rinnalla tai edes toissijaisena auktoriteetin lähteenä voisi olla jotain muutakin (esimerkiksi Jumalan sanaa jossain muussa muodossa).

Pystyisitkö mainitsemaan yhdenkin uskonnollisen kirjan jostakin toisesta uskonnosta taikka profetian mikä on tapahtunut? Olen erimieltä, että muissa hengellisissä kirjoituksissa olisi samat tai edes samoja ominaisuuksia, kuin Raamatussa. Ainiin sillä eroituksella tosin, että riivaajahengetkin osaavat välittää jonkinlaisia profetioita ja tietoja.

Vastauksesi kysymykseeni 2 suhteen totean ensinnäin, että luulen tietäväni kriteerit, joita tarkoitat, itse olen ainakin kuullut, että Raamattuun hyväksyttävien kirjojen piti olla apostolista alkuperää, yleisesti tunnettuja ja oikeaoppisia. Mutta löytyykö Raamatusta todella nämä kaikki tai edes osa niistä? Ne ovat lisäksi myös hieman monitulkintaisia. Raamatun kanssa harmoniassa olevia tekstejä varmaan olisi kanssa hyvin paljon, mutta miksi näitä tekstejä ei otettu mukaan muodostamaan "scripturaa"?

Koska ei riittänyt, että osa tekstistä oli Raamatun kirjoitusten kanssa linjassa, vaan kaikki piti olla. Esimerkiksi Eenokin kirjassa on osia jotka ovat kaanonissa, mutta myös osia jotka eivät ole, siitä syystä, vaikka Eenokin kirjaa siteerataankin Pietarinkirjeessä , ei Eenokin kirjaa ole otettu Raamattuun.

Miksi meillä on Raamatussa juuri ne 66 kirjaa, jotka siellä ovat? Miten voimme tämän perustella, vai voimmeko? Itse en ole toistaiseksi osannut perustella sitä itselleni aukottomasti, joten se on minulle osittain uskonvarainen asia. Korostan sitä, että itse uskon noiden 66 kirjan muodostavan Raamatun.

Itse luotan tässä Jumalaan, jos meillä olisi väärät tai laajuudessaan riittämättömät kirjoitukset käytössä, näen että olisi Jumalan velvollisuus antaa meille tarpeeksi tarkat kirjoitukset niiden tilalle.

Eli varoittaa meitä väärästä ja toimittaa luotettavat kirjoitukset.Muu olisi julmaa, sillä me ripustamme elämämme, toivomme ja kaikkemme näihin kirjoituksiin on ehdottoman tärkeää että ne ovat 100% luotettavat ja hyvät. Niiden on tavallaan mielestäni "pakko" olla luotettavat.

[Mikko Murpatti]

Yksin Raamattu ja Pyhä Henki .Ilman Pyhää Henkeä Raamattu on tekstiä .

Tämä on tärkeä pointti. Pyhä Henki avaa kirjoitukset, se on ikään kuin koodinmurtaja, joka avaa kryptatun tekstin salaisuudet.

[PetriFB]

Mikolla on ollut todella hyviä ajatuksia tässä ketjussa, toki myös muillakin. Minulla on nyt kiireitä, mutta yritän myöhemmin palata ja tuoda esille syitä miksi Raamattu on yksin ainoa uskon auktoriteetin ilmoitus.

[JHK]

Näihin kysymyksiin ei taida olla helppoja vastauksia.

Mikko lähti urheasti kohtaamaan kysymystä numero yksi, mutta vastaus ei minusta ihan toimi:

Blum kirjoitti:
1. Opettaako yksin Raamattu missään, että sen tulee olla uskon ainoa auktoriteetti?

Tämä ainakin viittaisi siihen:

2. kirje Timoteukselle 3

14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

...koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset jotka voivat...eli kun neuvotaan mitä pitää tutkia jos haluaa pelastua uskon kautta Tiitukselle mainitaan pyhät kirjoitukset tähän välineeksi.

On vaikea osoittaa tekstin opettavan kirjoitusten olevan ainoa auktoriteetti, eteenkin kun Timoteukselle on opetettu jotakin jonkun toimesta, mikä viittaa suulliseen opetukseen, ei kirjoitusten lukuu. Hän tuntee lapsuudestaan pyhät kirjoitukset (VT), jotka voivat tehdä hänet viisaaksi. Jokainen Jumalan hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen – mukaan lukien papin sunnuntaisaarna jonka Jumala on inspiroinut. On tietty aika vaikea todistaa että paikallisen papin saarna on Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt, mutta yhtä kaikki se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskauteen.

Numero kaksi:

2. Määritteleekö yksin Raamattu missään, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat?

Meillä on raamatussa säilynyt ainakin kaksi mainintaa kirjoista, joita emme tunne. Ne ovat jääneet Kaanonin ulkopuolelle, vaikka raamattu nimenomaan sanoo, että niissä on kirjoitettu lisää kyseisistä asioista. Nämä ovat ”Herran sotien kirja”, ”Iddon näkijän ilmestykset”, ”Ahian profetiat” ja ”Profeetta Natanin aikakirjat”. Jos kaanonin ulkopuolelle on jäänyt inspiroitua materiaalia, todistaako Raamattu itse ”Raamattu yksin” opin vääräksi?

4. moos 21:13. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät erämaahan tuolle puolelle Arnon-jokea, joka lähtee amorilaisten alueelta; sillä Arnon on Mooabin rajana Mooabin ja amorilaisten maan välillä.
14. Sentähden sanotaan "Herran sotien kirjassa": "Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot
15. ja laaksojen rinteet, jotka ulottuvat Aarin tienoille ja kallistuvat Mooabin rajaan".
16. Ja sieltä he kulkivat Beeriin. Se oli se kaivo, josta Herra oli sanonut Moosekselle: "Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä".

2. Aik. 9:29 Muut Salomon ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu profeetta Natanin aikakirjoissa, silolaisen Ahian profetioissa ja näkijä Iddon
ilmestyksissä, jotka koskivat Jerobeamia, Nebatin poikaa.

Tietty se että Raamattu siteeraa jotakin teosta, ei vielä kanonisoi sitä, mutta on huvittavaa että Raamatussa mainitaan todella harvoin edes kanonisten kirjojen nimiä. Fraasi "Laki ja profeetat" jättää myös itsessään määrittelemättä, mitkä kirjat kuuluvat profeettoihin. Tietty Kaanonin suhteen on vanhastaan luotettu juutalaisten kaanoniin VT:ssä, ja varhaisen kirkon kaanoniin UT:ssa, mutta kumpikin päätös perustuu jonkin yhteisön arvovaltaan, ei Raamatun sanaan.

[Aamu-Usva]

Ja vaikka Raamatussa sanottaisiinkin, että tulee uskoa yksin ja ehdottomasti juuri tähän kirjakokoelmaan, jonka me Raamattuna tunnemme, niin olisi jonkinlainen kehäpäätelmä uskoa kirjoitukseen, koska se sama kirjoitus niin kehottaa.

Minä uskon Raamatun kirjoituksiin ihan vain kokemusperäisestä syystä. Järjellistä syytä minulla ei ole. Kun synnyin uudesti ylhäältä ja Jeesus antoi minulle uuden elämän, niin myös Raamattuun kirjoitettu teksti heräsi minulle henkiin ja Pyhä Henki minussa todisti minulle, että tämä Raamattu on Jumalasta syntynyt. Myöhemmin olen kyllä huomannut paljonkin tyhjiä kohtia Raamatun kirjoituksissa ja hengettömämpänä kautena minä olen vain päättänyt, että minä uskon tämän Raamatun kirjoituksiin, koska minulla ei muutakaan ole.

[Blum]

Mikko Murpatti:

Pystyisitkö mainitsemaan yhdenkin uskonnollisen kirjan jostakin toisesta uskonnosta taikka profetian mikä on tapahtunut? Olen erimieltä, että muissa hengellisissä kirjoituksissa olisi samat tai edes samoja ominaisuuksia, kuin Raamatussa. Ainiin sillä eroituksella tosin, että riivaajahengetkin osaavat välittää jonkinlaisia profetioita ja tietoja.

Nyt en ainakaan suorilta käsin osaa mainita tuollaista kirjaa tai profetiaa, mutta en pidä mahdottomana, että jokin Raamatun ulkopuolinen kirja kykenisi myös opettamaan oikein tai ennustamaan tulevia tapahtumia. Kuten JHK toi esille, Raamattu itse viittaa meidän Raamattumme ulkopuolisiin kirjoihin, noiden kirjojen kaiketi voi olettaa olleen ainakin jossain määrin oikeassa, kun kerran Jumalan inspiroitu sana viittaa niihin?

Koska ei riittänyt, että osa tekstistä oli Raamatun kirjoitusten kanssa linjassa, vaan kaikki piti olla. Esimerkiksi Eenokin kirjassa on osia jotka ovat kaanonissa, mutta myös osia jotka eivät ole, siitä syystä, vaikka Eenokin kirjaa siteerataankin Pietarinkirjeessä , ei Eenokin kirjaa ole otettu Raamattuun.

Mistä tiedämme, että ne kriteerit olivat oikeita? Ja mitä mieltä olet yleensä ottaen kriteerien monitulkintaisuudesta ja niiden oikeaperäisyydestä? Jos niitä ei löydy Raamatusta ja jos haluamme silti pitää niistä kiinni, eikö se jo ole hieman vaikeaa sola scripturalle?

Itse luotan tässä Jumalaan, jos meillä olisi väärät tai laajuudessaan riittämättömät kirjoitukset käytössä, näen että olisi Jumalan velvollisuus antaa meille tarpeeksi tarkat kirjoitukset niiden tilalle.

Eli varoittaa meitä väärästä ja toimittaa luotettavat kirjoitukset.Muu olisi julmaa, sillä me ripustamme elämämme, toivomme ja kaikkemme näihin kirjoituksiin on ehdottoman tärkeää että ne ovat 100% luotettavat ja hyvät. Niiden on tavallaan mielestäni "pakko" olla luotettavat.

Tavallaan ymmärrän pointtisi, että Jumala varjelee sanaansa turmeltumiselta. Mutta mihin perustuu se, että ripustamme kaikkemme juuri kirjoituksiin, niihin 66 kirjaan, joita ainoastaan pidämme Jumalan sanana? Mikä teoriassa estää sen, että Jumalan sanaa ei voisi olla muuallakin kuin Raamatussa?

[toni t]

Mikä teoriassa estää sen, että Jumalan sanaa ei voisi olla muuallakin kuin Raamatussa?

Mielestäni tärkeämpi kysymys on - mistä tiedämme että jokin Raamatun ulkopuolinen kirjoitus on Jumalan sanaa?