Kirjoittaja PetriFB » 07. Loka 2015 08:22
Joel:
Kun kirjoitin näin: Toivon mukaan voimme keskustella tässä kuitenkin toinen toisiamme kunnioittaen, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä. Jumalan siunausta kaikille tasapuolisesti
Niin tarkoitin sillä sitä, että koska tässä aiheessa on monia veljiä ja sisaria eri mieltä siitä mikä on aiheesta todellinen Raamatun opetus, niin helposti voi käydä niin, että tulee kuohuntaa foorumille, niin kuin on aikaisemminkin käynyt, niin täällä kuin kaikissa muissakin foorumeissa missä ollaan asioista eri mieltä.
En koe ettei kukaan olisi kunnioittamatta toisia, enkä ole sellaista havainnut. Halusin vain tuoda tämän kunnioituksen esille meille kaikille, eli en tarkoittanut sitä pahalla kenellekään, vaan kaikkien parhaaksi.
Totta kai sinulla on lupa käyttää pankki vertausta tai mitä tahansa vertausta ihan niin kuin haluat. En minä voi enkä halua kieltää sinulta vertauksia, sillä ei minulla ole siihen edes valtuuksia Jumalan edessä, eikä kenelläkään muulla saisi olla valtuuksia rajoittaa tai kieltää toisen vertauksen käyttöä.
Sanoin sen vain olevan huonon vertaus, joka ei sovi hengelliseen parannuksen opetukseen, koska ihmisen tuleminen parannuksen tekoon on yksin Jumalan teko. Totta kai voimme käyttää maallisia vertauksia apuna jos ne toimivat tilanteessa, mutta kun on kyse hengellisestä parannuksen teosta ja se tapahtuu Jumalan hyvyyden kautta, niin silloin sellainen vertaus ei toimi, jossa käytetään ihmisen tekoa parannuksen tekemiseen.
Tuhlaajapojan kertomus on hengellinen vertaus kertoen vertauskuvallisesti synnin teille lähteneen uskovan ja Jumalan välisen kertomuksen parannuksen tekemisestä. Kuten täällä on aikaisemmin tuotu esille, niin tässä Raamatun jaejaksossa on peräkkäin kolme Jeesuksen vertausta parannuksen teosta.
Ensimmäisessä vertauksessa yksi lammas 99:sta oli kadonnut ja lampaiden omistajan (Jumala) tulee etsiä (Jumalan hyvyys etsii) ja kun omistaja löytää kadonneen lampaan, niin hän panee sen hartioillensa iloiten. Sitten Raamattu sanoo näin eksyneen lampaan tarinan lopussa. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Tässä oli kyse Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta, joka veti takaisin eksyneen lampaan, joka teki parannuksen Jumalan hyvyyden tähden.
Seuraava vertaus oli kymmenestä hopearahasta, josta yksi katosi, ja rahojen omistaja (Jumala) sytyttää lampun, lakaisee huonetta ja etsii kunnes sen löytää. Sitten Raamattu sanoo siihen näin: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
Tässä oli taas kyse Jumalan hyvyydestä, joka etsi ja löysi kadonneen (eksynyt uskova) ja kun Jumala hänet löysi, niin Hän iloitsi kun löysi kadonneen, jonka Jumalan hyvyys veti parannukseen.
Kolmannessa vertauksessa tilannekuvaus ei muutu, vaan se etenee saman hengellisen opetuksen kautta, jossa Jumalan hyvyys veti tuhlaajapojan parannukseen. Nälkä oli synnin seuraus, joka sai hänet pysähtymään ja muistamaan Jumalan hyvyyden, joka veti hänet parannukseen.
Koska vertaus oli hengellinen ja oli kyse tuhlaajapojasta, eli uskovasta joka oli saanut maistaa Jumalan hyvyyttä sekä anteeksiantamusta, niin totta kai hän silloin tiesi, että hän Jumala on armollinen Jumala ja siitä syystä hän uskalsi lähestyä Jumalaa. Minsuat meidän täytyy ottaa huomioon se, että vertaus on hengellinen opetus synnin teille lähteneen uskovan palaamisesta takaisin Jumalan luokse ja Jumalan luona oleva ihminen on saanut kokea ja tietää Jumalan armosta, sillä ei hän olisi voinut edes muuten alunperinkään pelastua ilman Jumalan armoa ja rakkautta (hyvyys).
Silloin kun synti ryvettää, niin ei se synti vedä parannukseen, vaan se saa ajattelemaan Jumalan hyvyyttä ja siten Jumalan hyvyys on mikä vetää parannukseen, kuten jokaisessa kolmessa vertauksessa asia esitettiin.
Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Koska Raamattu sanoo Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen, niin synnin kärsimys ei vedä parannukseen, vaan pysäyttää sinut muistamaan Jumalan hyvyyden ja niin teet parannuksen:
Ilm 3:
1 ¶ "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Muista mitä olet saanut (Jumalan hyvyys -armo, rakkaus, totuus, Jeesus) Muista mitä olet kuullut (Jumalan hyvyys -armo, rakkaus, totuus, Jeesus) ja ota siitä vaari ja tee parannus. Raamatullinen parannus tapahtuu aina Jumalan hyvyyden kautta ja synnin seurauksena ihminen tulee aina Jumalan hyvyyden luokse, sillä Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, ei synti tai synnin seuraus, vaan Jumalan hyvyys.
Ilm 3 opetuksen mukaan kun ja jos uskova on synnin teillä, niin hänen tulee muistaa (tiedostaa) se Jumalan hyvyys, josta hän oli osallisena ollessaan Jumalalle kuuliainen voidakseen tehdä parannuksen, koska Raamattu sanoo, että Jumalan hyvyys vetää ihmisen parannukseen, eikä synti, sillä synti tai synnin seuraus ei ole Jumalan hyvyyttä, vaan synnin pahaa hedelmää.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!