Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[Mikko Murpatti]

*
Sinä Jukka tunnut ymmärtävän paremmin Jumalan tahtoa vammojen asioissa. Niin haluaisin kysyä sinulta minkä takia Jumala tahtoi sallia lapsen syntyvän tällaiseksi vammaiseksi?

Sinun sielusi on kaunis ja täydellinen, se on se osa sinusta ja minusta, joka on ikuinen ja luotu täydelliseksi.

Me emme ole se liha (kehomme, ruumiimme). Tämä maallinen maja eli liha kuihtuu pois ja maantuu, mutta sielumme elää Jumalan kanssa ikuisesti.

Ruumiimme on kuin auto , jota ajaa sielu. Ei sillä autolla ole niin paljoa merkitystä paitsi uskosta osattomille, heillä pitää olla ulkopuoli kiiltävää ja luxusta, hieno uusi auto.

Uskovat (toivottavasti) ja Jumala ovat kiinnostuneet enemmän kuskista (sielusta).

Auton ei tarvitse olla joka suhteessa täydellinen, silti sillä pääsee kuski perille.

[PetriFB]

Joel:

Kun kirjoitin näin: Toivon mukaan voimme keskustella tässä kuitenkin toinen toisiamme kunnioittaen, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä. Jumalan siunausta kaikille tasapuolisesti

Niin tarkoitin sillä sitä, että koska tässä aiheessa on monia veljiä ja sisaria eri mieltä siitä mikä on aiheesta todellinen Raamatun opetus, niin helposti voi käydä niin, että tulee kuohuntaa foorumille, niin kuin on aikaisemminkin käynyt, niin täällä kuin kaikissa muissakin foorumeissa missä ollaan asioista eri mieltä.

En koe ettei kukaan olisi kunnioittamatta toisia, enkä ole sellaista havainnut. Halusin vain tuoda tämän kunnioituksen esille meille kaikille, eli en tarkoittanut sitä pahalla kenellekään, vaan kaikkien parhaaksi.

Totta kai sinulla on lupa käyttää pankki vertausta tai mitä tahansa vertausta ihan niin kuin haluat. En minä voi enkä halua kieltää sinulta vertauksia, sillä ei minulla ole siihen edes valtuuksia Jumalan edessä, eikä kenelläkään muulla saisi olla valtuuksia rajoittaa tai kieltää toisen vertauksen käyttöä.

Sanoin sen vain olevan huonon vertaus, joka ei sovi hengelliseen parannuksen opetukseen, koska ihmisen tuleminen parannuksen tekoon on yksin Jumalan teko. Totta kai voimme käyttää maallisia vertauksia apuna jos ne toimivat tilanteessa, mutta kun on kyse hengellisestä parannuksen teosta ja se tapahtuu Jumalan hyvyyden kautta, niin silloin sellainen vertaus ei toimi, jossa käytetään ihmisen tekoa parannuksen tekemiseen.

Tuhlaajapojan kertomus on hengellinen vertaus kertoen vertauskuvallisesti synnin teille lähteneen uskovan ja Jumalan välisen kertomuksen parannuksen tekemisestä. Kuten täällä on aikaisemmin tuotu esille, niin tässä Raamatun jaejaksossa on peräkkäin kolme Jeesuksen vertausta parannuksen teosta.

Ensimmäisessä vertauksessa yksi lammas 99:sta oli kadonnut ja lampaiden omistajan (Jumala) tulee etsiä (Jumalan hyvyys etsii) ja kun omistaja löytää kadonneen lampaan, niin hän panee sen hartioillensa iloiten. Sitten Raamattu sanoo näin eksyneen lampaan tarinan lopussa. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

Tässä oli kyse Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta, joka veti takaisin eksyneen lampaan, joka teki parannuksen Jumalan hyvyyden tähden.

Seuraava vertaus oli kymmenestä hopearahasta, josta yksi katosi, ja rahojen omistaja (Jumala) sytyttää lampun, lakaisee huonetta ja etsii kunnes sen löytää. Sitten Raamattu sanoo siihen näin: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."

Tässä oli taas kyse Jumalan hyvyydestä, joka etsi ja löysi kadonneen (eksynyt uskova) ja kun Jumala hänet löysi, niin Hän iloitsi kun löysi kadonneen, jonka Jumalan hyvyys veti parannukseen.

Kolmannessa vertauksessa tilannekuvaus ei muutu, vaan se etenee saman hengellisen opetuksen kautta, jossa Jumalan hyvyys veti tuhlaajapojan parannukseen. Nälkä oli synnin seuraus, joka sai hänet pysähtymään ja muistamaan Jumalan hyvyyden, joka veti hänet parannukseen.

Koska vertaus oli hengellinen ja oli kyse tuhlaajapojasta, eli uskovasta joka oli saanut maistaa Jumalan hyvyyttä sekä anteeksiantamusta, niin totta kai hän silloin tiesi, että hän Jumala on armollinen Jumala ja siitä syystä hän uskalsi lähestyä Jumalaa. Minsuat meidän täytyy ottaa huomioon se, että vertaus on hengellinen opetus synnin teille lähteneen uskovan palaamisesta takaisin Jumalan luokse ja Jumalan luona oleva ihminen on saanut kokea ja tietää Jumalan armosta, sillä ei hän olisi voinut edes muuten alunperinkään pelastua ilman Jumalan armoa ja rakkautta (hyvyys).

Silloin kun synti ryvettää, niin ei se synti vedä parannukseen, vaan se saa ajattelemaan Jumalan hyvyyttä ja siten Jumalan hyvyys on mikä vetää parannukseen, kuten jokaisessa kolmessa vertauksessa asia esitettiin.

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Koska Raamattu sanoo Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen, niin synnin kärsimys ei vedä parannukseen, vaan pysäyttää sinut muistamaan Jumalan hyvyyden ja niin teet parannuksen:

Ilm 3:
1 ¶ "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Muista mitä olet saanut (Jumalan hyvyys -armo, rakkaus, totuus, Jeesus) Muista mitä olet kuullut (Jumalan hyvyys -armo, rakkaus, totuus, Jeesus) ja ota siitä vaari ja tee parannus. Raamatullinen parannus tapahtuu aina Jumalan hyvyyden kautta ja synnin seurauksena ihminen tulee aina Jumalan hyvyyden luokse, sillä Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, ei synti tai synnin seuraus, vaan Jumalan hyvyys.

Ilm 3 opetuksen mukaan kun ja jos uskova on synnin teillä, niin hänen tulee muistaa (tiedostaa) se Jumalan hyvyys, josta hän oli osallisena ollessaan Jumalalle kuuliainen voidakseen tehdä parannuksen, koska Raamattu sanoo, että Jumalan hyvyys vetää ihmisen parannukseen, eikä synti, sillä synti tai synnin seuraus ei ole Jumalan hyvyyttä, vaan synnin pahaa hedelmää.

[PetriFB]

Edelliseen viestiini lisäten tärkeitä huomioita.

Joh 16:8 Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion

Edellä olevan Raamatun kohdan opetus sopii niin jumalattomalle kuin synnin teille lähteneen ihmisen elämään. Kukaan ihminen ei voi tietää syntiä muutoin kuin Jumalan näyttämänä ja opettamana. Eikä kukaan ihminen voi ymmärtää Jumalan vanhurskautta (Jumalan hyvyys) muutoin kuin Jumalan näyttämänä ja opettamana. Sama pätee tuomioon.

Kun ihminen elää synnissä ja kärsii sen seurauksia, niin Raamattu opettaa, että kun synti nähdään synniksi, joka tuottaa kuolemaa ja niin synti tulee ylenmäärin synnilliseksi Jumalan käskysanan kautta:

Room 7:13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

Kumpi saa ihmisen tekemään parannuksen synti tai synnin seuraus vai Jumalan hyvyys? Jumalan hyvyys näyttää pahan ja pahan seurauksen ja siten aina Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen. Jos näin ei olisi, niin silloin synti tai synnin seuraus saisi aikaan vanhurskauden sekä toimisi vanhurskauden palvelijana, mutta sana sanoo Jumalan hyvyyden vetävän ihmistä parannukseen sekä synnin toimivan laittomuuden ja kuoleman hyväksi, mutta Jumalan hyvyys vanhurskauden palvelijana.

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Room 6:
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Synti ei käännä ketään Jumalan puoleen, vaan Jumalan hyvyys. Silloin kun synti vaikuttaa ja tuhoaa ihmistä, niin Jumala tarjoaa aina armoaan ja rakkauttaan sekä kutsuu parannukseen hyvyytensä tähden. Koska emme halua synnin tuhoavan meitä, niin siksi otamme vastaan Jumalan hyvyyden, joka vetää ihmistä parannukseen. Oliko se asian ydin ettemme halua synnin tuhoavan meitä ja siksi käännymme Jumalan puoleen? Moni ajattelee näin ja voi toimiakin näin, mutta se ei ole totuus tässä asiassa. Se on jo Jumalan hyvyyden vaikutusta, jos ihminen ymmärtää, että synti tuhoaa ihmisen, sillä sitä ihminen ei voi tietää ellei Jumala olisi sitä alunperin hänelle kertonut. Siksi se ettei halua tehdä syntiä on Jumalan teko ihmisen sydämessä. Raamatun opetus Jumalan hyvyydestä, joka vetää meitä parannukseen on Jumalan teko. Jumalan antamaan parannukseen (Jumalan tekoon) ei ihminen voi tuoda mitään omaansa, sillä se on puhtaasti Jumalan teko, joka ihmisen tulee vastaanottaa nöyrtymällä parannukseen. Mihin Jumalan tekoja enää tarvittaisiin, jos ihminen kykenisi itsessään omin voimin tekemään Jumalan tekoja?

[uuhi]

Oletteko koskaan saaneet syntisiltä kuritusta uskonne ja vakaumuksenne tähden? Minä sain nuorena 70-luvulla, kun arvostelin vanhinta siitä, ettei hän armahtanut nuorta vaan kutsui poliisin paikalle (hän toimi taloyhtiön talonmiehenä). Nuoren rikos oli, että hän ajoi taloyhtiön pihalla mopolla 14-vuotiaana. Arvosteltuani häntä veli hakkasi minut niin, että kolmeen viikkoon oli vaikea nousta vuoteesta jaloilleen. Mutta oli monta syytä kiittää Herraa ja ensimmäinen se, ettei hän pahoinpidelty kasvojani vaan kohdisti iskut keskivartaloa. Toinen se, että tuo nuori tuli juttelemaan kanssani ja sain kertoa hänelle Jeesuksesta.

Vaikuttaa siltä että sulla jukka oli vääristynyt armahtamis-käsitys. Mun mielestä se talonmies ei tehnyt väärin kun kutsui poliisin paikalle, ja silloin 70-luvulla poliiseilla oli kaiketi enemmän aikaa käsitellä pieniäkin rikkeitä. Oli toki väärin että se mies sitten hakkasi sut.


Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; [1.piet. 4:15]


Muistaakseni joku veli opetti joskus sentapaisesti että jakeessa 1.tess. 5:18 ei sanota joka tilasta vaan joka tilassa. [Mielestäni siinä on eroa.] Ajattelen että ikävistä asioista ei tarvi kiittää, mutta ajattelen että 'kiittäkää joka tilassa'.
[Lauseen 1. tess. 5:18 alkuosa suoraan kreikasta käännettynä: 'kaikessa kiittäkää']




Ja tiedämme että rakastaville elohimia kaikki yhdessä vaikuttaa hyvään, niille jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.



[room. 8:28, vuoden 1938 käännös hieman korjattuna]

[Joel.A]

Petri kirjoittaa: totta kai sinulla on lupa käyttää pankki vertausta tai mitä tahansa vertausta ihan niin kuin haluat. En minä voi enkä halua kieltää sinulta vertauksia, sillä ei minulla ole siihen edes valtuuksia Jumalan edessä, eikä kenelläkään muulla saisi olla valtuuksia rajoittaa tai kieltää toisen vertauksen käyttöä.

Sanoin sen vain olevan huonon vertaus, joka ei sovi hengelliseen parannuksen opetukseen, koska ihmisen tuleminen parannuksen tekoon on yksin Jumalan teko. Totta kai voimme käyttää maallisia vertauksia apuna jos ne toimivat tilanteessa, mutta kun on kyse hengellisestä parannuksen teosta ja se tapahtuu Jumalan hyvyyden kautta, niin silloin sellainen vertaus ei toimi, jossa käytetään ihmisen tekoa parannuksen tekemiseen.

Kirjoitankohan minä niin epäselvästi kun näin useasti jo ymmärrät ajatukseni/kommenttini väärin? Minusta alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan siltä, että et edes tahdo ymmärtää sitä oikein mitä sinulle kirjoitetaan varsinkaan siis minun tuotoksiani, kaiken lisäksi tämä keskustelu alkaa menemään ihan puuroksi kun pitää aina oikoa...

Pankkivertauksessa ei edelleenkään ollut kyse vertauskuvallisesti parannuksenteosta vaan luottamuksesta. Toiseksi nyt sanot päin vastoin kuin aikasemmin.

Petri kirjoittaa: Pankki vertaus on huono, koska se on maallinen vertaus,

VS

Petri kirjoittaa: Sanoin sen vain olevan huonon vertaus, joka ei sovi hengelliseen parannuksen opetukseen, koska ihmisen tuleminen parannuksen tekoon on yksin Jumalan teko. Totta kai voimme käyttää maallisia vertauksia apuna jos ne toimivat tilanteessa,

[Joel.A]

Petri Kirjoittaa: Silloin kun synti ryvettää, niin ei se synti vedä parannukseen, vaan se saa ajattelemaan Jumalan hyvyyttä ja siten Jumalan hyvyys on mikä vetää parannukseen, kuten jokaisessa kolmessa vertauksessa asia esitettiin.

Silloin kuin synti ryvettää tai jos Isä antaa selkään niin se varmasti on johdattamassa ihmistä parannukseen, mutta täydellinen parannuksen teko tapahtuu vasta sitten kun ihminen tunnustaa syntinsä ja hylkää sen/ne.

Jos mentäsiin sinun ajatuksen mukaan niin silloin esim Isän antamama ripirapi ei ole Jumalan hyvyyttä. Tai jos synti ryvettää niin sekään ei ole Jumalan hyvyyttä. Näin ollen Jmyös tullaan siihen, että Jumala ei ole suvereeni hallitsija.

[systeri]

1.tess. 5:18 ei sanota joka tilasta vaan joka tilassa.

Aamen.Näissä on ero.

Jaak 1
13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni.

Ihminen hankkii itse vaikeuksia kun on niin pässi (niin kuin minäkin oon ollu) että sallii synnin tulla elämään.Jumalaa voi kiittää siitä että antaa sen tapahtua, mutta ei Hän sitä tahdo vaan ihminen itse.Sitten jos ulkoapäin hakataan tai raiskataan tms ilman omaa syytä...silloin ei taatusti tarvi kiittää Jumalaa siitä vaan tulee kiittää siitä että antaa voiman päästä kärsimyksen yli.

[PetriFB]

Joel:

Kirjoitit näin: Petri, eli on siis automaatio, että syntejään katuva ja armoa hakeva luottaa aina "avun antajaan". Petri, jos sinä lähet esim hakemaan pankista lainalle maksuaikaa sen takia, että se pelastaa sinut taloudelliselta ahdingolta niin sinä myös silloin 100% luotat luotat siihen, että pankki on sinulle armollinen ja saat sen lainalle maksu aikaa, koska onhan pankki ollut sinulle hyvä kun on antanut sen lainan joskus sinulle tai onhan pankki hyvä kun se antaa monelle muullekkin maksuaikaa lainalleen.

Et kirjoita epäselvästi, vaan ihan selvää tekstiä. Tuhlaajapoika vertauksen opetus on parannuksen tekeminen sekä Jumalan hyvyys (armollisuus, anteeksiantavaisuus jne.) ja parannus johtui Jumalan hyvyydestä. Se miksi pankki vertaus oli huono, johtuu siitä koska tuhlaajapoika vertaus käsittelee ja opettaa parannuksen teosta, joka on olennainen osa vertausta ja opetusta. Vertausta ei voi käsitellä ilman parannuksentekoa ja syytä siihen ja siksi vertauksessa olisi hyvä olla parannuksenteko sekä sen syy.

En millään tavalla ole sellaisessa tilassa etten sinua edes haluaisi ymmärtää, vaan päinvastoin haluan ja olemme tästä asiasta olleet eri mieltä. Tämä ei muuta suhtautumistani sinuun, sillä olet todella erityisellä tavalla rakas veljeni Herrassa.

Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys on johdattamassa ja vetää parannukseen, ei synnin ryvetys. Isä (Jumala) ei varmaan tekisi syntiä minua vastaan ripirapin kautta, jos Hän minua itse henkilökohtaisesti ripirapittaisi. Jumala tekee minulle hyvää kaikessa siinä missä hän itse henkilökohtaisesti ripirapittaa minua ja minä teen näissä tilanteissa parannuksen Jumalan hyvyyden kautta, kuten sanakin sanoo.

Jos Jumala sallii minulle ripirapia jonkun ihmisen kautta, niin silloinkin synnin ryvetyksessä Jumalan hyvyys vetää minua parannukseen, koska Jumala vaikuttaa minussa tahtomista ja tekemistä ja minä Jumalan hyvyyden kautta teen parannuksen, en ihmisen ripinrapin kautta tai oman syntini kautta. sillä ihmisen ripirapi ja synti on kuoleman teko, ei vanhurskauden teko, mutta synnin kautta pysähdyn haluamaan Jumalaa hyvyyttä, koska en ilman Jumalan hyvyyttä voisi haluta lakata tekemästä syntiä.

Näin Jumala on kaikissa suvereeni Hallitsija, eikä ihminen voi ottaa itselleen mitään kunniaa, koska Jumala vetää parannukseen, ei synti tai ihmisen liha.

Olet minulle arvokas ja tärkeä lähimmäinen enkä halua sinua mitenkään loukata, mutta eri näkemyksestä huolimatta välitän ja rakastan ja menemme yhdessä eteenpäin kuten aina ennenkin. Kaikessa opillisessa emme aina pääse yksimielisyyteen, mutta Hengessä olemme aina yhtä ja yksi. Sinua suuresti kunnioittaen ja arvostaen pp.

Joskus on hyvä jättää asiat hautumaan. En taida enää tänään keretä foorumille.

[vaisuliini]

Ja tiedämme että rakastaville elohimia kaikki yhdessä vaikuttaa hyvään, niille jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.



[room. 8:28, vuoden 1938 käännös hieman korjattuna]

Jos sinä Uuhi osaat hallita näppäimistöä niin voisitko käyttää isoa alkukirjainta näin Elohim? Jos se sinulta onnistuu. Anteeksi pikkutarkkuuteni koska minua häiritsee pieni alkukirjain koska Hän on totinen Jumala. Siunausta sinulle Uuhi!

[uuhi]

Vaisuliini, tälle foorumille kirjoittaessani olen kirjoittanut enimmäkseen sellaisella tavalla, että olen käyttänyt isoja alkukirjaimia vain lauseiden alussa. Hebreassa ei muuten ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia.

Mutta jos kirjottaisin sellaisella tavalla, jossa kirjottaisin nimet isolla alkukirjaimella, niin en silti käyttäisi isoa alkukirjainta kirjoittaessani elohim, koska olen lukenut opetettavan että termi elohim ei ole erisnimi vaan general term, yleisnimi. Jos siis kirjoittaisin sellaisella tavalla että kirjottaisin nimet isolla alkukirjaimella niin kirjottaisin elohimin nimen Jhwh isolla alkukirjaimella, ja hänen poikansa nimen Jahuwšu'a isolla alkukirjaimella, mutta kirjottaisin termin elohim pienellä alkukirjaimella.

Huomaatko mihin termiä elohim käytetään viittaamaan tuossa lauseessa:


Niin jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: Poistakaa elohimit vieraan, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.


[1.moos. 35:2,v. 1933 käännös hieman korjattuna]