Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[systeri]

Ja siitä syystä kun he iloiten kärsivät ,eivätkä kostaneet pahaa pahalla, tapahtui niin että nämä ihmiset tulivat uskoon

[Joel.A]

Luuk 15:
11 ¶ Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.
hyvyydestä, joka veti pojan parannukseen sekä tietysti myös Jumalan armahtavasta luonteesta.

Se miksi hän pyysi palvelijan osaa eikä pojan asemaa johtuu siitä, että hän katui syvästi syntiään ja koki pettäneensä isän. Mutta kyllä hän luotti isän armollisuuteen, koska hän uskalsi pyytää anteeksiantamusta synneilleen. Raamatun opetuksen mukaan luottamus Jumalan hyvyyteen johdattaa pyytämään syntejään anteeksi. Tämä on kiistaton Raamatun opetus.

Petri, eli on siis automaatio, että syntejään katuva ja armoa hakeva luottaa aina "avun antajaan". Petri, jos sinä lähet esim hakemaan pankista lainalle maksuaikaa sen takia, että se pelastaa sinut taloudelliselta ahdingolta niin sinä myös silloin 100% luotat luotat siihen, että pankki on sinulle armollinen ja saat sen lainalle maksu aikaa, koska onhan pankki ollut sinulle hyvä kun on antanut sen lainan joskus sinulle tai onhan pankki hyvä kun se antaa monelle muullekkin maksuaikaa lainalleen.

Kun poika meni itseensä, niin hän toi ensimmäiseksi esille sen kuinka hänen isänsä palkkalaisella oli yltäkyllin leipää (joka on kertoo huolenpidosta ja hyvyydestä) ja hän kuolee nälkään. Synnin teillä ollessaan isänsä hyvyys veti häntä parannukseen. Se miksi poika ei heti nälissään lähtenyt isänsä luokse johtuu siitä koska hänen täytyi mennä itseensä (Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja sen jälkeen vasta ihminen voi tehdä parannuksen). Tämä oli Jeesuksen hengellinen vertaus Jumalan armosta ja hyvyydestä, joka johtaa ihmisen parannukseen. Siksi poika ei voinut suoraan nälissään lähteä isänsä luokse, koska ihminen itsessään tai ihmisen teko ei voi saada aikaan parannusta, sillä Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Tuhlaajapoika vertauksessa kaikki tapahtuu tarkasti siten kuinka Raamattu opettaa parannuksen tapahtuvan, siksi asiat on kerrottu ja tapahtunut tietyssä järjestyksessä tuhlaajapoika vertauksessa.

Ei se ihan näin mene ainakaan tuossa tuhlajaapojan tarinassa. On kiistaton Raamatun totuus tässä vertauksessa, että nälkä (vitsaus) veti parannuksen paikalle ja sitten kun kaikki muu oli koettu ja kokeiltu ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla isän armahtavaisuutta, jotta hän ei kuolisi nälkään tai hän saisi paremman elintason.

Jos minä teen syntiä ja kärsin sen takia, niin en voi marssia Jumalan luokse ja sanoa minä tulin takaisin kun kärsin, vaan minun tulee tehdä ensin parannus, jonka Jumala vaikuttaa sydämessäni.

Tässä oot kyllä ihan oikeassa, mutta tuossa tuhlaajapojan vertauksessa synnin tuoma kärsimys veti parannuksen paikalle. Toisin sanoen jos kärsimystä (nälkää) ei olisi ollut ja tullut tuskin poika olisi palannut isänsä luokse.

Eli vielä kerran

Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Koska kukaan ei antanut sikojen palkohedelmiä pojalle syötäväksi niin hänen oli pakko mennä itseensä, koska muuten hän olisi kuollut nälkään. Ei siis niin, että poikaa veti isän hyvyys ja armollisuus puoleensa vaan kuoleman pelko sekä mahdollisuus paremmasta elintasosta.

[toni t]

Ei se ihan näin mene ainakaan tuossa tuhlajaapojan tarinassa. On kiistaton Raamatun totuus tässä vertauksessa, että nälkä (vitsaus) veti parannuksen paikalle ja sitten kun kaikki muu oli koettu ja kokeiltu ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla isän armahtavaisuutta, jotta hän ei kuolisi nälkään tai hän saisi paremman elintason.


Eli vielä kerran

Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Koska kukaan ei antanut sikojen palkohedelmiä pojalle syötäväksi niin hänen oli pakko mennä itseensä, koska muuten hän olisi kuollut nälkään. Ei siis niin, että poikaa veti isän hyvyys ja armollisuus puoleensa vaan kuoleman pelko sekä mahdollisuus paremmasta elintasosta.

Jos asia olisi kiistaton niin meillä ei olisi siitä erilaisia näkemyksiä.

Luuk.15:17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
15:18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
15:19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
15:20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö.

Kun poika meni itseensä niin hän muisti sen kuinka hänen isänsä palkkalaisilla on yltäkyllä leipää. Toisin sanoen isän palkkalaisilla oli todella hyvät olot sillä heidän herransa oli hyvä - ja tämän vuoksi heillä oli yllinkyllin leipää. Poika siis muisti ensimmäisenä isänsä hyvyyden (jonka vuoksi palkkalaisilla oli yltäkyllin leipää) kun hän meni itseensä. Tämän isän hyvyyden tähden hän sitten lähti kotiin ja oli valmis ottamaan palkkalaisen paikan kunhan pääsisi osalliseksi isän hyvyydestä. Kun poika muisti isänsä hyvyyden (jae 17) niin sen seurauksena hän myös tuli synnintuntoon (jae 18).

Palkkalaisten hyvät olot ovat vertauskuvaa siitä kuinka Jumalan palvelijoilta ei leipää puutu (Jumalan hyvyyttä) - Taivaan Isän hyvyyden johdosta. Isän hyvyys veti Jeesuksen vertauskuvassa tuhlaajapojan synnintuntoon ja kotiin.

[Joel.A]

Jos asia olisi kiistaton niin meillä ei olisi siitä erilaisia näkemyksiä.

Aamen! Eli on huono käyttää termiä "kiistaton" omassa ymmärryksessään?

[Joel.A]

Ei se ihan näin mene ainakaan tuossa tuhlajaapojan tarinassa. On kiistaton Raamatun totuus tässä vertauksessa, että nälkä (vitsaus) veti parannuksen paikalle ja sitten kun kaikki muu oli koettu ja kokeiltu ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla isän armahtavaisuutta, jotta hän ei kuolisi nälkään tai hän saisi paremman elintason.


Eli vielä kerran

Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Koska kukaan ei antanut sikojen palkohedelmiä pojalle syötäväksi niin hänen oli pakko mennä itseensä, koska muuten hän olisi kuollut nälkään. Ei siis niin, että poikaa veti isän hyvyys ja armollisuus puoleensa vaan kuoleman pelko sekä mahdollisuus paremmasta elintasosta.

Luuk.15:17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
15:18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
15:19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
15:20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö.

Kun poika meni itseensä niin hän muisti sen kuinka hänen isänsä palkkalaisilla on yltäkyllä leipää. Toisin sanoen isän palkkalaisilla oli todella hyvät olot sillä heidän herransa oli hyvä - ja tämän vuoksi heillä oli yllinkyllin leipää. Poika siis muisti ensimmäisenä isänsä hyvyyden (jonka vuoksi palkkalaisilla oli yltäkyllin leipää) kun hän meni itseensä. Tämän isän hyvyyden tähden hän sitten lähti kotiin ja oli valmis ottamaan palkkalaisen paikan kunhan pääsisi osalliseksi isän hyvyydestä. Kun poika muisti isänsä hyvyyden (jae 17) niin sen seurauksena hän myös tuli synnintuntoon (jae 18).

Palkkalaisten hyvät olot ovat vertauskuvaa siitä kuinka Jumalan palvelijoilta ei leipää puutu (Jumalan hyvyyttä) - Taivaan Isän hyvyyden johdosta. Isän hyvyys veti Jeesuksen vertauskuvassa tuhlaajapojan synnintuntoon ja kotiin.

Toni, olisiko poika alkanut tekemään parannusta mahatäynnä?

[PetriFB]

Joel:

Pankki vertaus on huono, koska se on maallinen vertaus, eikä sovi tuhlaajapojan tarinaan, joka opettaa parannuksen tekemisestä. Tuhlaajapojan vertaus oli hengellinen opetus parannuksen tekemisestä ja nimenomaan sellaisessa tapauksessa, jossa ihminen on ollut isänsä kodissa (Jumalan lapsena), mutta lähtenyt sieltä pois (Jumalan luota synnin teille) ja sitten palaa takaisin Jumalan luokse. Kun luet tuhlaajapojan tarinan, niin huomaat, että se kulkee ja menee Raamatun hengellisen opetuksen mukaisesti.

Tuhlaajapojan tarina noudattaa Jumalan sanan opetusta Jumalan hyvyyden kautta parannukseen tulemisesta. Kun tuhlaajapojalle tuli nälkä, niin hän muisti isänsä hyvyyden ja huolenpidon ja juuri tämä hyvyys oli se tekijä joka veti häntä parannukseen. Koska kyse on Raamatun opetuksesta parannuksen teosta vertauskuvallisesti, niin tässä täyttyy Raamatun opetus, että Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Nälkä oli vertauskuvaa synnin kapinan seurauksesta. Raamatun sanan mukaan synnin kapina tai sen seuraus, eli synnin hedelmä ei johda parannukseen, vaan Jumalan hyvyys.

Kirjoitin aikaisemmin näin: Jos minä teen syntiä ja kärsin sen takia, niin en voi marssia Jumalan luokse ja sanoa minä tulin takaisin kun kärsin, vaan minun tulee tehdä ensin parannus, jonka Jumala vaikuttaa sydämessäni. Sinä sanoit minun olleen tässä oikeassa (Näen Raamatun olevan oikeassa). Edellä oleva esimerkkini on kuvausta mitä tuhlaajapojan tarinassa tapahtui, joka on hengellinen opetus parannuksen tekemisestä. Raamattu ei opeta, että synnin tuoma kärsimys vetää parannuksen paikalle, vaan että Jumalan hyvyys vetää parannukseen.

Synnin kautta tulee aina enemmin tai myöhemmin kärsimys synnin hedelmän tähden. Kun ja jos olemme synnin teillä, niin Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen Raamatun sanan opetuksen mukaan riippumatta siitä miten itse näemme sen tilanteen tai vaikka olisimme eri mieltä Raamatun sanan kanssa tästä opetuksesta, niin siitä huolimatta Raamattu on oikeassa sanoessaan Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen.

Synnin kärsimys (nälkä) sai tuhlaajapojan ajattelemaan isänsä hyvää huolenpitoa. Kärsimys ei aiheuttanut itse parannusta vaan sai hänet tajuamaan isänsä rakkauden ja kuinka synti tuottaa vain kärsimystä ja siksi isänsä rakkauden ja hyvyyden tähden hän teki parannuksen. Jos näin ei olisi, niin silloin Raamatussa lukisi synnin kärsimys vetää ihmistä parannukseen, mutta kun Raamatussa ei lue näin, vaan siten että Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Nälkä eli synnin kapinan seuraus ei ollut Jumalan hyvyyttä, vaan synnin seurausta ja kun me teemme syntiä, niin mitä sana sanoo meille?

1 Joh 1:
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Me tunnustamme syntimme, koska Jumala hyvyydessään antaa meille synnit anteeksi. Me emme voi tulla Jumalan luokse sanoen tein syntiä siksi palaan luoksesi, vaan tein syntiä ja olen tehnyt parannuksen (parannus on Jumalan työ ihmisen sydämessä) ja hän saa syntinsä anteeksi ja palaa Jumalan luokse Jumalan hyvyyden tähden.

Jos synti vetäisi parannukseen, niin silloin ihmisen tai saatanan teko vetäisi parannukseen, eikä Jumalan teko. Synnin kärsimys on synnin hedelmä ja kun olemme saaneet maistaa Herran hyvyyttä, niin sydämemme tulisi halajaa Jumalan totuutta ja hyvyyttä, joka pitää meidät poissa synnissä sekä totuus ja Jumalan hyvyys vetää meitä Jumalan luokse, jos olemme maistaneet, että Herra on hyvä:

1 Piet 2:
1 ¶ Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".

Nyt menen nukkumaan ja hyvää yötä sekä rakkaat terkut rakkaalle Joel veljelle Herrassa sekä kaikille muillekin.

[lonelyrider]

Kertomuksen tuhlaajapoika oli mennyt kaukaiseen maahan ja elänyt irstaasti ja kaikki se oli käynyt hänelle raskaaksi, joten hän meni itseensä ja halusi palata isänsä luokse, koska tiesi, että hänen isänsä palkkalaisillakin on yltäkyllin leipää... mutta kun poika tuli, tulikin isä vastaan ja sulki syleilyynsä ja puetutti parhaimpiin... isä antoikin enemmän kuin poika oli osannut edes pyytää.

...nämä opetukset oli tarkoitettu erityisesti fariseuksille ja lainoppineille, kertomaan Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Luukkaan 15 alusta voi lukea, että kun lainoppineet ja fariseukset moittivat Jeesusta Hänen tavastaan toimia, Jeesus aloitti puheen ja esitti kolmiosaisen vertauksen.

Vertaushan on kolmiosainen... kadonnut lammas, kadonnut hopearaha ja tuhlaajapoika, kaikki liityvät samaan vertaukseen, jossa Jeesus esittää kolmen kertomuksen avulla Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta.

[Joel.A]

Joel:

Pankki vertaus on huono, koska se on maallinen vertaus, eikä sovi tuhlaajapojan tarinaan, joka opettaa parannuksen tekemisestä. Tuhlaajapojan vertaus oli hengellinen opetus parannuksen tekemisestä ja nimenomaan sellaisessa tapauksessa, jossa ihminen on ollut isänsä kodissa (Jumalan lapsena), mutta lähtenyt sieltä pois (Jumalan luota synnin teille) ja sitten palaa takaisin Jumalan luokse. Kun luet tuhlaajapojan tarinan, niin huomaat, että se kulkee ja menee Raamatun hengellisen opetuksen mukaisesti.

Et selvästikkään ymmärtänyt pointtiani... ja mitä maalliseen vertaukseen tulee niin jos ei ole lupa tai on huono käyttää maallista vertausta hengellisissä asioissa tulee monet sinunkin käyttämät maalliset vertaukset mitätöidä sekä huononmoida, mutta käytetään sitten vähemmän maallista vertausta.

Vertauksessa ei tule ilmi sitä, että isä on aikaisemmin kertonut pojalle, että saat tulla ihan milloin tahansa takaisin (niin kuin Raamattu kertoo meille) joten tämä asia täytyy ottaa huomioon. Sitten itse vertaukseen.

Joel on tullut sisälle pelastukseen ja näin ollen myös Jumalan lapseksi. Nyt tämä Isän poika lähtee synnin teille Isän kodista tietämättä että Isä on luvannut ottaa pojan milloin tahansa takaisin kun vain poika menee itseensä jne. Nyt tämä Joel poika on tullut sellaiseen tilanteeseen, että hän synnin ryvettymänä ja sen seurauksien kärsimänä tahtoo palata takaisin Isän kotiin. Nytt sitten kysymykseen.

Tahtoessaan takaisin Joel poika siis 100% varmuudella tietää ja luottaa siihen, että Isä ottaa Joelin takaisin kotiin vaikka on tietämätön Isän laupeudesta? Jos näin on niinkuin sinun mielestäsi tämä näin on niin se on pahasti ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa mitä Jeesus sillä tarkoitti.

Eli Jeesus antoi tuon vertauksen mm. siksi, että Hän halusi kertoa sillä sen, että jos lapsi syntiensä teiltä (parannuksen teko) tahtoo takaisin Isän luon niin epävarma lapsi voi luottaa siihen, että Isä ottaa pojan kotiin. Tämä tuhlaaja pojan vertaus on myös tarkoitettu kertomaan taivaan Isän luonteesta.

[Joel.A]

Raamatun sanan mukaan synnin kapina tai sen seuraus, eli synnin hedelmä ei johda parannukseen, vaan Jumalan hyvyys.

Jos Joel pojalle tulee nälkä ja hän on tietoinen paremassta elintasosta niin se nälkä ei siis ollut johdattamassa parannuksee tai siis hakemaan parempaa elintasoa?

Tai kuin Petri saa selkäsaunan Isältä niin se selkäsauna ei ollut johdattamassa Petriä Parannukseen?

Tai jos Joel ja Petri antaa lapsillensa tottelemattomuudesta selkäsaunan niin se selkäsauna ei ollut hyvä juttu eikä se myöskään ollut johdattamassa lapsia parannukseen?

[Joel.A]

Petri kirjoittaa: Toivon mukaan voimme keskustella tässä kuitenkin toinen toisiamme kunnioittaen, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä. Jumalan siunausta kaikille tasapuolisesti.

Vielä pitää kysyä, että koska toit tämän asian esille niin koetko, että joku/jotkut ei kunnioita tässä topikissa jotakuta tai toisen mielipiteitä vai toitko tämän vain varmuudenvuoksi esille?