PetriFB kirjoitti:Luuk 15:
11 ¶ Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.
hyvyydestä, joka veti pojan parannukseen sekä tietysti myös Jumalan armahtavasta luonteesta.
Se miksi hän pyysi palvelijan osaa eikä pojan asemaa johtuu siitä, että hän katui syvästi syntiään ja koki pettäneensä isän. Mutta kyllä hän luotti isän armollisuuteen, koska hän uskalsi pyytää anteeksiantamusta synneilleen. Raamatun opetuksen mukaan luottamus Jumalan hyvyyteen johdattaa pyytämään syntejään anteeksi. Tämä on kiistaton Raamatun opetus.
Kun poika meni itseensä, niin hän toi ensimmäiseksi esille sen kuinka hänen isänsä palkkalaisella oli yltäkyllin leipää (joka on kertoo huolenpidosta ja hyvyydestä) ja hän kuolee nälkään. Synnin teillä ollessaan isänsä hyvyys veti häntä parannukseen. Se miksi poika ei heti nälissään lähtenyt isänsä luokse johtuu siitä koska hänen täytyi mennä itseensä (Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja sen jälkeen vasta ihminen voi tehdä parannuksen). Tämä oli Jeesuksen hengellinen vertaus Jumalan armosta ja hyvyydestä, joka johtaa ihmisen parannukseen. Siksi poika ei voinut suoraan nälissään lähteä isänsä luokse, koska ihminen itsessään tai ihmisen teko ei voi saada aikaan parannusta, sillä Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Tuhlaajapoika vertauksessa kaikki tapahtuu tarkasti siten kuinka Raamattu opettaa parannuksen tapahtuvan, siksi asiat on kerrottu ja tapahtunut tietyssä järjestyksessä tuhlaajapoika vertauksessa.
Jos minä teen syntiä ja kärsin sen takia, niin en voi marssia Jumalan luokse ja sanoa minä tulin takaisin kun kärsin, vaan minun tulee tehdä ensin parannus, jonka Jumala vaikuttaa sydämessäni.
Joel.A kirjoitti:
Ei se ihan näin mene ainakaan tuossa tuhlajaapojan tarinassa. On kiistaton Raamatun totuus tässä vertauksessa, että nälkä (vitsaus) veti parannuksen paikalle ja sitten kun kaikki muu oli koettu ja kokeiltu ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla isän armahtavaisuutta, jotta hän ei kuolisi nälkään tai hän saisi paremman elintason.
Eli vielä kerran
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
Koska kukaan ei antanut sikojen palkohedelmiä pojalle syötäväksi niin hänen oli pakko mennä itseensä, koska muuten hän olisi kuollut nälkään. Ei siis niin, että poikaa veti isän hyvyys ja armollisuus puoleensa vaan kuoleman pelko sekä mahdollisuus paremmasta elintasosta.
toni t kirjoitti:Jos asia olisi kiistaton niin meillä ei olisi siitä erilaisia näkemyksiä.
toni t kirjoitti:Joel.A kirjoitti:
Ei se ihan näin mene ainakaan tuossa tuhlajaapojan tarinassa. On kiistaton Raamatun totuus tässä vertauksessa, että nälkä (vitsaus) veti parannuksen paikalle ja sitten kun kaikki muu oli koettu ja kokeiltu ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kokeilla isän armahtavaisuutta, jotta hän ei kuolisi nälkään tai hän saisi paremman elintason.
Eli vielä kerran
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
Koska kukaan ei antanut sikojen palkohedelmiä pojalle syötäväksi niin hänen oli pakko mennä itseensä, koska muuten hän olisi kuollut nälkään. Ei siis niin, että poikaa veti isän hyvyys ja armollisuus puoleensa vaan kuoleman pelko sekä mahdollisuus paremmasta elintasosta.
Luuk.15:17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
15:18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
15:19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
15:20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö.
Kun poika meni itseensä niin hän muisti sen kuinka hänen isänsä palkkalaisilla on yltäkyllä leipää. Toisin sanoen isän palkkalaisilla oli todella hyvät olot sillä heidän herransa oli hyvä - ja tämän vuoksi heillä oli yllinkyllin leipää. Poika siis muisti ensimmäisenä isänsä hyvyyden (jonka vuoksi palkkalaisilla oli yltäkyllin leipää) kun hän meni itseensä. Tämän isän hyvyyden tähden hän sitten lähti kotiin ja oli valmis ottamaan palkkalaisen paikan kunhan pääsisi osalliseksi isän hyvyydestä. Kun poika muisti isänsä hyvyyden (jae 17) niin sen seurauksena hän myös tuli synnintuntoon (jae 18).
Palkkalaisten hyvät olot ovat vertauskuvaa siitä kuinka Jumalan palvelijoilta ei leipää puutu (Jumalan hyvyyttä) - Taivaan Isän hyvyyden johdosta. Isän hyvyys veti Jeesuksen vertauskuvassa tuhlaajapojan synnintuntoon ja kotiin.
Joel:
Pankki vertaus on huono, koska se on maallinen vertaus, eikä sovi tuhlaajapojan tarinaan, joka opettaa parannuksen tekemisestä. Tuhlaajapojan vertaus oli hengellinen opetus parannuksen tekemisestä ja nimenomaan sellaisessa tapauksessa, jossa ihminen on ollut isänsä kodissa (Jumalan lapsena), mutta lähtenyt sieltä pois (Jumalan luota synnin teille) ja sitten palaa takaisin Jumalan luokse. Kun luet tuhlaajapojan tarinan, niin huomaat, että se kulkee ja menee Raamatun hengellisen opetuksen mukaisesti.
Raamatun sanan mukaan synnin kapina tai sen seuraus, eli synnin hedelmä ei johda parannukseen, vaan Jumalan hyvyys.
Petri kirjoittaa: Toivon mukaan voimme keskustella tässä kuitenkin toinen toisiamme kunnioittaen, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä. Jumalan siunausta kaikille tasapuolisesti.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa