Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[PetriFB]

Petri, et siis usko siihen, että jos olet esim hyvin tottelematon Jumalalle niin Jumala ei ohjaa sinua esim parannukseen niin, että hän antaa saatanan käydä rusikoimassa sinua esim sillä tavalla, että sinut pahoinpidellään (synti) jonkun ihmisen toimesta?

Jos olisin tottelematon Jumalalle ja Jumala sallisi jonkun vetävän minua turpaan, niin uskon Jumalan hyvyyden vetävän minua parannukseen, eikä Jumala odota minun kääntyvän parannukseen sen takia kun sain turpiin, vaan siksi kun olen tehnyt parannuksen ja vastaanottanut Hänen armonsa. Jumalan tahto ei ole vetää meitä parannukseen perkeleen tekojen kautta, vaan hyvyytensä ja rakkautensa kautta. Salliessaan meille saatanan rökitystä sen tarkoitus on ymmärtää ettei tämä tie johda mihinkään hyvään ja siksi teen parannuksen ja valitsen Jumalan hyvän.

Jos valitsemme synnin tien, niin joudumme aina synnin ja saatanan rökitykseen, mutta synnin tarkoitus ei ole johdattaa ketään parannukseen, vaan tuhon kautta kadotukseen, mutta kun olet saatanan rökityksessä, niin silloin sinulle voi käydä kuin tuhlaajapojalle, joka meni itseensä ja teki parannuksen ja palasi Jumalan luokse.

Tuhlaajapoika hylkäsi osansa isänsä luona ja matkusti pois isänsä luota. Tuhlaajapoika eli irstaasti ja kun hän oli kaiken omaisuutensa tuhlannut, niin hän muisti kuinka hyvä hänen oli olla isänsä luona. Hän meni itseensä ja isänsä hyvyytensä ja huolenpitonsa tähden hän meni itseensä ja teki parannuksen, koska hän oli tehnyt syntiä taivasta ja isäänsä vastaan. Synti tuhosi tuhlaajapojan elämän, eikä synti vetänyt häntä parannukseen, vaan isänsä hyvyys. Tämä oli Jeesuksen opetus siitä kuinka Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen sen jälkeen kun synti rikkoo ja kurittaa ihmistä. Synti ei vetänyt häntä parannukseen, mutta kun hän tiedosti syntinsä, niin Jumalan hyvyys veti häntä parannukseen. Jumala ei käytä syntiä parannukseen ja pelastukseen, sillä synti tuottaa tuhoa ja kuolemaa, ei Hengen hedelmää. Synnin tieltä ihminen kääntyy siksi pois koska se tuhoaa hänet, sillä Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen.

Jos uskova ihminen on tottelematon Jumalalle valiten synnin, niin silloin ihminen itse valitsee synnin tulevan hänen kimppuunsa ja se synti tulee Jumalan sallimuksesta, mutta synti ei johda parannukseen eikä pelastukseen, mutta synnin mädän hedelmän keskellä ihminen voi muistaa Jumalan hyvyyden ja näin Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja pelastukseen, mutta synti tuhoaa ja johtaa ihmisen lopulta kadotukseen.

[Joel.A]

Tässä kohden sanotaan sen olevan Jumalan armoa, jos saamme syyttömästi kärsiä hyvien tekojemme (kun uskomme Jumalaan) tähden. Jos meitä syntiemme tähden piestään, niin siinä ei ole mitään kiitettävää, mutta jos kärsimme syyttömästi Jumalan tähden, niin silloin saamme kiittää Jumalaa Hänen armostaan, mutta syntiä ei meidän tule kiittää, koska synnin päämäärä on ihmisen tuhoaminen.

Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että Jumalan hyvyys on vetänyt minua parannukseen mm. sillä, että hän on laittanut/sallinut kaikenmaailman ahdistuksia ja ikäviä asioita elämääni jotta huutaisin Hänen nimeänsä avuksi sekä synneistäni tekisin parannusta.
-------------------------------------------------

Kuinkahan moni meistä on saanut kärsiä saatanan tekoja ja näitten tekojen ahdistuksessa on alkanut etsimään Herraa? Minä luulen, että lähes kaikille meille on näin käynyt.

[Joel.A]

Petri, et siis usko siihen, että jos olet esim hyvin tottelematon Jumalalle niin Jumala ei ohjaa sinua esim parannukseen niin, että hän antaa saatanan käydä rusikoimassa sinua esim sillä tavalla, että sinut pahoinpidellään (synti) jonkun ihmisen toimesta?

Jos olisin tottelematon Jumalalle ja Jumala sallisi jonkun vetävän minua turpaan, niin uskon Jumalan hyvyyden vetävän minua parannukseen, eikä Jumala odota minun kääntyvän parannukseen sen takia kun sain turpiin, vaan siksi kun olen tehnyt parannuksen ja vastaanottanut Hänen armonsa. Jumalan tahto ei ole vetää meitä parannukseen perkeleen tekojen kautta, vaan hyvyytensä ja rakkautensa kautta. Salliessaan meille saatanan rökitystä sen tarkoitus on ymmärtää ettei tämä tie johda mihinkään hyvään ja siksi teen parannuksen ja valitsen Jumalan hyvän.

Jos valitsemme synnin tien, niin joudumme aina synnin ja saatanan rökitykseen, mutta synnin tarkoitus ei ole johdattaa ketään parannukseen, vaan tuhon kautta kadotukseen, mutta kun olet saatanan rökityksessä, niin silloin sinulle voi käydä kuin tuhlaajapojalle, joka meni itseensä ja teki parannuksen ja palasi Jumalan luokse.

Tuhlaajapoika hylkäsi osansa isänsä luona ja matkusti pois isänsä luota. Tuhlaajapoika eli irstaasti ja kun hän oli kaiken omaisuutensa tuhlannut, niin hän muisti kuinka hyvä hänen oli olla isänsä luona. Hän meni itseensä ja isänsä hyvyytensä ja huolenpitonsa tähden hän meni itseensä ja teki parannuksen, koska hän oli tehnyt syntiä taivasta ja isäänsä vastaan. Synti tuhosi tuhlaajapojan elämän, eikä synti vetänyt häntä parannukseen, vaan isänsä hyvyys. Tämä oli Jeesuksen opetus siitä kuinka Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen sen jälkeen kun synti rikkoo ja kurittaa ihmistä. Synti ei vetänyt häntä parannukseen, mutta kun hän tiedosti syntinsä, niin Jumalan hyvyys veti häntä parannukseen. Jumala ei käytä syntiä parannukseen ja pelastukseen, sillä synti tuottaa tuhoa ja kuolemaa, ei Hengen hedelmää. Synnin tieltä ihminen kääntyy siksi pois koska se tuhoaa hänet, sillä Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen.

Jos uskova ihminen on tottelematon Jumalalle valiten synnin, niin silloin ihminen itse valitsee synnin tulevan hänen kimppuunsa ja se synti tulee Jumalan sallimuksesta, mutta synti ei johda parannukseen eikä pelastukseen, mutta synnin mädän hedelmän keskellä ihminen voi muistaa Jumalan hyvyyden ja näin Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja pelastukseen, mutta synti tuhoaa ja johtaa ihmisen lopulta kadotukseen.

Mutta ilman synnin tuottamaa kipua ja tuskaa et välttämättä olisi ajatellut Jumalan hyvyyttä, eikö vain? Eli loppujen lopuksi oli hyvä juttu, että sait köniin, jotta aloit etsimään Jumalan hyvyyttä.

[vaisuliini]

*
Jumalan vitsa jäi kans miettimään. Jumalan vitsa tuntuu kovalta ja ikävältä kuritukselta tottelemattomuuden takia ja se vitsa palauttaa syntisen eksymyksen ja synnin tieltä. Eikö se tarkoita että Jumala käyttää saatanaa vitsana ja samalla vitsa on lohdullinen syystä että syntinen on palautettu eksymyksen ja synnin tieltä omaksi pelastukseksi parannuksenteon kautta?

Ps. 23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

[Joel.A]

*
Jumalan vitsa jäi kans miettimään. Jumalan vitsa tuntuu kovalta ja ikävältä kuritukselta tottelemattomuuden takia ja se vitsa palauttaa syntisen eksymyksen ja synnin tieltä. Eikö se tarkoita että Jumala käyttää saatanaa vitsana ja samalla vitsa on lohdullinen syystä että syntinen on palautettu eksymyksen ja synnin tieltä omaksi pelastukseksi parannuksenteon kautta?

Ps. 23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Näin minäkin sen käsitän Raamatun kokonaisvalossa varsinkii kun lukee ja tutkii vanhaa testamenttia. Miksi siis emme kiittäisi vitsasta ja sauvasta, koska se on tarkoitettu meille pelastukseksi?

[PetriFB]

Niin aina silloin kun olemme eksyneet pois Jumalan tahdosta ja elämme synnin teillä kokien kaikkea ahdistusta ja ikäviä asioita, niin ainoa vaihtoehto on parannuksen tekeminen ja palaaminen Jumalan hyvyyden luokse.

Minäkin uskon sen, että monet uskovat myös minä mukaanlukien olen etsinyt Herraa sen takia kun on tehty syntiä ja eletty synnissä, niin synnin ja kadotuksen pelko on ajanut Jumalan luokse, ei Jumalan rakkaus ja hyvyys. Silloin kun usko on tervettä ja Raamatullista, niin silloin uskova tekee parannuksen synnistä, ei kadotuksen pelon tähden tai synnin ahdistuksen tähden, vaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden tähden. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, koska silloin meidän keskipiste on Jumalan rakkaus, armo ja totuus ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen kuten sanakin sanoo.

Synnin teot eivät vedä parannukseen, vaan tuhoavat, mutta synnin tekojen rasittamina ja rääkkääminä muistamme Jumalan hyvyyden ja huolenpidon ja Jumalan hyvyyden tähden teemme parannuksen. Jos parannus tapahtuu synnin tekojen tähden, eikä Jumalan hyvyyden tähden, niin silloin ihminen elää väärässä suhteessa Jumalaan, Hänen hyvyyteensä sekä syntiin. Tämä vääristymä voi johdattaa uskovia elämään saatanan ja synnin pelossa, eikä Jumalan hyvyyden kautta. Silloin synnin teotkin voivat olla siunauksia, vaikka Raamatun sanan mukaan synnin palkka on kuolema, eikä siunaus.

[Joel.A]

Niin aina silloin kun olemme eksyneet pois Jumalan tahdosta ja elämme synnin teillä kokien kaikkea ahdistusta ja ikäviä asioita, niin ainoa vaihtoehto on parannuksen tekeminen ja palaaminen Jumalan hyvyyden luokse.

Minäkin uskon sen, että monet uskovat myös minä mukaanlukien olen etsinyt Herraa sen takia kun on tehty syntiä ja eletty synnissä, niin synnin ja kadotuksen pelko on ajanut Jumalan luokse, ei Jumalan rakkaus ja hyvyys. Silloin kun usko on tervettä ja Raamatullista, niin silloin uskova tekee parannuksen synnistä, ei kadotuksen pelon tähden tai synnin ahdistuksen tähden, vaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden tähden. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, koska silloin meidän keskipiste on Jumalan rakkaus, armo ja totuus ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen kuten sanakin sanoo.

Synnin teot eivät vedä parannukseen, vaan tuhoavat, mutta synnin tekojen rasittamina ja rääkkääminä muistamme Jumalan hyvyyden ja huolenpidon ja Jumalan hyvyyden tähden teemme parannuksen. Jos parannus tapahtuu synnin tekojen tähden, eikä Jumalan hyvyyden tähden, niin silloin ihminen elää väärässä suhteessa Jumalaan, Hänen hyvyyteensä sekä syntiin. Tämä vääristymä voi johdattaa uskovia elämään saatanan ja synnin pelossa, eikä Jumalan hyvyyden kautta. Silloin synnin teotkin voivat olla siunauksia, vaikka Raamatun sanan mukaan synnin palkka on kuolema, eikä siunaus.

Jos minä teen parannusta kadotuksenpelosta tai synnin rääkkäämänä niin eikö se tarkoita sitä, että minä hapuilen tai tahdon jotain hyvää enkä siis näin ollen halua olla pahan kanssa tekemisessä? Minusta tämä ei todellakaan ole vääristymää eikä Jumalan kanssa väärässä suhteessa elämistä.

Minusta siinä edelleenkin suurta Jumalan siunausta kun Hän sallii saatanan rökittävän (vitsa) meitä jos mikään muu ei auta. Niinkuin esim Israelin kohdalla. Olisi epäraamatullista ajatella, että vitsa ei ollut mm. Israelin kansalle siunaus.

[pekka]

Hepr. 12:6

sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".


Kyllähän me kaikki sitä Jumalan kuritusta/vitsaa tarvitsemme?

Vai mitä mieltä olette?



Mutta Jumalan viholliseksi ei kannata ruveta:

Nah. 1:2

Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä.

[PetriFB]

Ps 23:
1 ¶ Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23 on Herran Paimen psalmi. Paimenen sauva oli paimenen kädessä kun hän vaelsi lammaslaumansa keskellä. Vitsa oli lammasten paimentamista varten. Vitsaa tai sauvaa paimen käytti suojellakseen laumaa sekä ajaakseen villieläimet pois lauman kimpusta. Vitsa ja sauva oli paimenen kädessä, jonka tehtävä oli suojella ja varjella laumaa. Vitsa ja sauva eivät olleet saatanan kädessä, eikä vitsa ja sauva olleet synnin tekoja, vaan Jumalan rakkauden tekoja lampaiden hyväksi. Tässäkään kohden saatanalla ja synnillä ei ollut mitään tekemistä Jumalan vitsan ja sauvan kanssa, jotka lohduttavat Jumalan kansaa.

Hepr. 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

Herran kuritus ei ole sama asia kuin synnin teko, sillä Jumala ei saata syntiä tehdä. Herran kuritus ei ole sama asia kuin saatanan synnin teko uskovan elämässä. Kyllä me Herran kuritusta tarvitsemme, mutta Hän ei henkilökohtaisesti kurita meitä synnin kautta, vaan voi sallia ja sallii synnin koskettavan elämäämme, jos elämme synnissä.

Hebr 12:
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Tässä puhutaan maallisista isistä kurittajina ja sitten verrataan, että Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Maallinen isä kurittaa itse henkilökohtaisesti lastaan kukin omalla tyylillään ja tavallaan, eikä hän ulkoista kuritusta vieraalle, vaan kurittaa itse omaa lastaan. Kun nyt tämä maallinen isä vertaus siirretään Jumalaan, niin ei Hänkään ulkoista kuritusta saatanalle, joka ei armoa tunne, vaan Jumala kurittaa itse omaa lastaan henkilökohtaisesti ja koska Jumala on rakkaus ja hyvyys, niin Hän kurittaa meitä aina rakkaudessa ja hyvyydessä, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. En tässäkään näe sellaista ulottuvuutta, että Jumala jalostaisi uskovia synnin ja saatanan tekojen kautta. Jumalan kuritus pyhyydestä osalliseksi pääsemisestä on eri asia kuin saatanan kuritus synnin kautta, joka tuhoaa ihmistä.

Raamatun opetuksen mukaan synnin ja saatanan tekojen tehtävä ei ole pelastaa ja lohduttaa Jumalan kansaa, koska lohdutus ja pelastus tulee Jumalan hyvyyden kautta ja synnin palkka on kuolema (iankaikkinen kadotus).

Koska Jumala vihaa syntiä, eikä halua että kukaan lyö ketään turpiin, niin en usko Jumalan ajattelevan, että olipa hyvä juttu kun Petri sai turpiinsa. Jumala ei iloitse synnin teoista. Aina kun ihminen elää synnissä, niin hänen tulisi tehdä parannusta ja palata Jumalan hyvyyden luokse. Synti tuottaa aina kipua ja tuskaa ihmisen sydämessä sekä tuhoaa ihmistä ja tästä ei tule kiittää, sillä ei meitä ole kutsuttu ylistämään perkeleen tekoja, jotka Jeesus on tullut tekemään tyhjiksi.

Jos ihminen tekee parannusta pelkästään kadotuksen pelosta tai synnin rääkkäämänä, eikä Jumalan hyvyyden vuoksi, niin on kyse vääristymästä, koska sana sanoo Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen, eikä kadotuksen pelon tai synnin rääkkäyksen. saatanan vitsa ei ole koskaan siunaus kenellekään, koska synti tuhoaa ihmistä ja Jeesus tuli tekemään tyhjäksi synnin teot. Jumalan vitsa ja sauva on siunaus, ei saatanan synnin teot.

[vaisuliini]

*
Erikseen tästä jutusta toinen juttu vielä... Koettelemukset ja sairaudet saa kiittämään Jumalaa. Niin vammat kai varmaan saa kiittämään Jumalaa. Joskus koin olevani onnellinen syntymävammani kanssa ja siitä kiitin sydämestäni Jumalaa. En enempää osaa pukeutua sanoiksi ilmaistaakseni miten kiitollinen olen Jumalalle ja syntymävammani ei ole kiroukseksi vaan siunaukseksi. Mutta minkä takia Jumala tahtoi suoda siunauksen minulle ja muille? Ollaksemme osallisia Kristuksen kärsimyksistä niin siksi tahtoi sallia vamman meille?