Kirjoittaja todael » 05. Elo 2011 16:24
Usein vedotaan "mustalaistyyliseen" helluntalaiseurakunnissa laulettavaan musiikkityyliin ja helposti pilkataan sitä, sen tyylin tähden jota se musiikillisesti edustaa. Silti, itse koen monissa romaanilauluissa voimakkaan Kristuksen evankeliumin sanoman. Erottelemmeko siis musiikin oman maun mukaan, emmekä sen sanoman mukaan joka hengellisessä lauluissa on ? Jos näin on silloin me etsimme yksistään oman maun mukaista musiikkia, emmekä suoranaisesti Jumalan Hengen antamaa sanomaa veren evankeliumista. Omalla kohdallani sanoma murtaa kaiken, ja olen kokenut monta kertaa Jumalan Hengen toimivan kohdallani sellaisten kappaleiden kautta, jotka eivät musiikillisesti ole tunteita herättäviä, mutta sanomaltaan Jumalan Henki on kirkastanut Jeesuksen voiman murtamalla sydäntäni ja saattamalla minut kohtaamaan Herrani Jeesus Kristus Jumalan evankeliumin voimassa.
Se että hengellisestä musiikissa voidaan johtaa aina jonkiinlaisia yhtymäkohtia maailmassa tuotettuun musiikkiin EI merkitse sitä, että kaikki mahdollinen musiikki voidaan pyhittää Jumalalle. Päinvastoin. Jumalan Henki ei yhdy kaikkeen mistä me ITSE ehkä pidämme ja mitä haluaisimme, vaan meidän tulisi etsiä Jumalan tahtoa ja nöyrtyä Hänen kasvojensa edessä luopumaan sellaisesta mikä murehduttaa Jumalan Henkeä. Moni musiikkityyli murehduttaa Jumalan Henkeä - vaikka itse puolustelisimme kuinka sen puolesta.
Toisaalla, sydämessäni on paljon ollut se, miten me tänä päivänä uskovina ymmärrämme erottautumisen, ja sen että Jumala itse on siirtänyt meidät pimeyden vallasta rakkaan Poikansa valtakuntaan.(Kol.1:2) Mitä tarkoittaa että Jumala on pyhittänyt meidät Pojassaan Hänen oman tahtonsa mukaiseen uuteen elämään ? Miksi me sotkemme edelleen paljon vanhasta syntisestä elämästä tekijöitä siihen uuteen elämään joka on meille Kristuksessa annettu ? Eikö uusi elämä Jeesuksessa olekaan maailmasta erottautumista ?
Ef. 4:17-24 : "Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen."
Uusi elämä Jeesuksessa ei sotke mitään jumalattomuudesta tullutta itseensä, vaan se kutsuu meitä RIISUMAAN POIS VANHAN IHMISEMME - jonka mukaan me ennen vaelsimme (esim. meitä hallinnut musiikkityyli, puketuminen ym. tavat ja tottumukset jotka ovat sitoneet meitä ennen uskoon tuloamme) ja UUDISTUA MIELEMME HENGELTÄ ja PUKEA PÄÄLLEMME UUSI IHMINEN - tämä uusi elämä on luotu elämään totuuden, Jumalan vanhurskauden sekä pyhyyden mukaisesti.
Annetaanko meille seurakunnissa opetusta, jossa meitä ei enää kehoiteta erottumaan vanhasta elämästämme - niistä sidonnaisuuksista joissa ennen elimme ? Sanotaanko meille : "jos ennen kuuntelit heavy metallia, nyt voit kuunnella kristillistä heavy metallia". Onko se entinen elämä/musiikki "pyhitetty" Jumalalle, niin että meidän ei tarvitsekaan riisua sitä pois - luopua siitä ja erottautua siitä, vaan että nyt voimme kristillistää sen kaiken vanhan ja elää siinä edelleen joskin "hurskaassa" kristillistetyssä muodossa ? Onko vanha ihmisemme muokattu nyt kristilliseen kuosiin ? Raamattu opettaa että meidän tulee riisua vanha ihmisemme ja pukeutua uuteen. Erottautuminen vanhasta on siis erittäin tähdellistä ja enemmän kuin totta Jeesuksessa Kristuksessa.
Lopunajan seurakunta tulee kokemaan "uneliaisuuden hengen", kuten Jeesus puhui kymmenen neitsyen vertauksessa. Tämä uneliaisuus liittyy vahvasti ihmiskunnian etsimiseen seurakunnissa (saarnaajat, opettajat, ylistyksen vetäjät, muusikot), sekä todellisen erottautumisen hälventymiseen uskovien elämässä. Maailmallisuus hiipii seurakuntaan salakavalasti. Jeesus kehoitti meitä valvomaan tilaamme, ei menemään kaiken uuden mukana koettelematta sitä Jumalan Sanalla ja rukouksella. Liika varovaisuus mielestäni ei ole huono asia - päinvastoin se juuri osoittaa sen, että uskova ihminen säilyy aralla tunnolla Jumalan Sanan edessä.
Jes.66:5 "Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: "Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!" Mutta he joutuvat häpeään."
Edellä antamani Jesajan kohta on puhunut minulle, että tulee tapahtumaan jakautuminen seurakunnan sisällä (joka on näkyvissä nyt jo). Toiset säilyvät aralla tunnolla Jumalan Sanan edessä, ja tästä syystä he joutuvat JOPA omien "veljiensä" vihattaviksi ja he työntävät heidät pois seurakunnistaan ITSE ASIASSA JUURI Herran nimen tähden. Tämä jakautuminen syntyy juuri maailmaan sekoittautumisen sekä uneliaisuuden hengen vaikutuksesta seurakunnissa. Välinpitämättömyys, ja synnin (oman tahdon - "minä tahdon tätä") puolusteleminen ovat jo vaarallinen merkki uneliaisuuden hengestä. Uskova joka rehellisesti kysyy Jumalan tahtoa, varmasti saa vastauksen Herralta, kuinka toimia musiikin suhteen. Mutta niin kauan kun puolustelemme omaa tahtoamme ja musiikki makuamme, emme alistu vielä Jumalan auktoriteetin alle ja pääse uudistumaan sekä erottautumaan siitä mikä on Jumalan tahdon vastaista.
- todael
Viimeksi muokannut todael päivämäärä 05. Elo 2011 17:53, muokattu yhteensä 1 kerran