Markareetta kirjoitti:Lily kirjoitti: Mutta jos me haluamme pitää kiinni omasta tahdostamme ja päätämme itse, että meillä on oikeus olla kiinni ja kaivella meitä kohtaan tehtyjä syntejä, niin koroitammeko silloin itsemme Jumalan asemaan? Olemme uudestisyntymässämme valmiita antamaan elämämme Jumalalle, mutta sitten päätämme kuitenkin itse, millä tavoin elämme ja kelle annamme anteeksi ja kenen pahoja tekoja syytämme koko elämme, niin että emme anna anteeksi...
.
Kuka voi omasta tahdostaan antaa kauheita asioista anteeksi?
Se voi olla koko elämän mittainen taistelu. Hautaan asti.
Kun lähetyssaarnaaja raiskataan lähetyskentällä, tuskin hän
ajattelee, että Jeesus kärsi enempi, niin turha on valittaa,
pitää vaan antaa anteeksi ja unohtaa, niin se ei käytänössä toimi.
Ei ole PAKKO ANTAA ANTEEKSI, eikä siihen voi ketään edes pakottaa.
On tapauksia, jotka ovat vammautuneet loppuiäkseen niin etteivät voi edes
ajatella kaikkea mitä ovat saaneet kokea.
Mikään ei ole niin yksiselitteistä, kun uskovaisinakin voidaan luulla.
Vaatiiko Jeesus sitä anteeksiantamista?
Jeesus sanoo näin: Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Eli, jos haluamme saada anteeksi meidän pahat tekomme, niin meidän tulee itse antaa anteeksi.
Mutta jos ihminen ei anna anteeksi häntä vastaan rikkoneelle, ei myöskään Jumala anna meille anteeksi.
Näin on Jeesus ilmoittanut.
Jos ihminen ei halua antaa anteeksi, niin ei Jumala voi antaa voimaa anteeksi antoon koska silloin ihminen elää synnissä ja on itsekäs.
Tarkoitukseni ei ole kuulostaa julmalta, mutta jos Jumala on ollut niin epäitsekäs ja samoin myös Jeesus, niin eikö uudesti syntynyt ihminen joka ei halua antaa anteeksi ole sillon todella itsekäs. Silloinhan hän odottaa, että saa omat syntinsä anteeksi Synnittömän uhrin kustannuksella ja voi itse olla antamatta muille anteeksi.
Matt. 18:21-35
21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Jos uskovainen lähtee lähetyskentälle, on hyvin todennäköistä joutua raiskatuksi. Niin hurjat pimeyden vallat ovat monissa maissa, missä evankeliumia viedään lähetystyön tavalla eteenpäin. Uskon, että silloinkin on mahdollista antaa anteeksi.
Tunne uskovan naisen joka tuli raiskatuksi, raskaaksi ja piti lapsen. Syntyi tyttö, tuo nainen pystyi Jumalan voimalla antaa raiskaajalle anteeksi ja rakastamaan tuota tyttölasta. Heillä on todella hyvät välit.
Tunne myös naisen joka tuli nuorena joukko raiskatuksi, joutui kärsimään koulussa jatkuvaa kiusaamista sen johdosta. Tuli uskoon ja antoi anteeksi ja on onnellinen.
Tunnen myös itseni, äitini yritti tappaa minut kun olin siinä 8-9 vuoden iässä, en tarkkaan muista. Voin sanoa, etten ole saanut minkään laista maallista terapiaa tai hoitoa. Haavani parani, kun päätin antaa äidilleni anteeksi. Jumala antoi minulle paljon voimaa siihen, ja tänä päivänä, voi sanoa rakastavani äitiäni ja en mistään hinnasta haluasi ketään muuta äidikseni. Miksikö, koska Jumala kutoi minut kokoon äitini kohdussa, eli Jumala valitsi että syntyisin siihen perheeseen mihin synnyin. Se millainen lapsuus minulla oli, ei ollut Jumalan tahto, Jumala ei koskaan halua pahaa kenellekään lapselle. Mutta Jumalahan tietää, että kun ihmiset kääntyvät kokosydämmestään Hänen puoleen, voi hän vapauttaa, antaa tulevaisuuden ja toivon. Jumalle mikään ei ole mahdotonta. Meille ihmisille on, koska jos katsomme vain itseemme, niin eihän meillä ole muuta kuin epätoivo....
Kukaan ei voi ketään pakottaa antamaan anteeksi, ei edes Jumala. Meillä on vapaa tahto.
Mutta olemmeko me Jumalan armon alla jos päätämme olla antamatta anteeksi, vai olemmeko Jumalan tuomion alla?
