vaisuliini kirjoitti:*
Luulen kun ehkä Jumala tarvitsee miehiä että miehet raivaisivat tietä Jumalalle ottamalla seurakunnan takaisin ja Pyhä Henki varmaan auttaa miehiä niin lopulta Pyhä Henki osoittaa miehille oman tehtäväpaikan seurakunnassa. Istumalla ei voi auttaa kuin peppu ylös ja astu rukoillen kans

Miehet ovat Jumalale kuin työkaluja.

Tämä ei ole aina kovinkaan helppoa. Vastustaja nousee jokaista miestä vastaan, joka yrittää nousta opettamaan taikka kaitsemaan taikka ottamaan mitään vastuuta Jumalan valtakunnan työstä.
Itse olen henkilökohtaisesti kokenut raivokasta vastustusta /parjaamista /syyttelyä/haukkumista /sanoillalyömistä /seläntakanpuhumista /latistamista jne. ja usein nimenomaan toistenuskovien suusta.
En siis koe vastustusta uskosta osattomilta vaan uskovilta. Uskosta osattomat eivät vie rohkeuttani opettaa taikka kantaa vastuuta vaan sen tekevät uskovaiset. Vihollinen tuo vanha manupuloija pääsee käsiksi seurakuntalaisiin ja näin leviävät syytökset, riitaisuudet, juoruilut, latistamiset, ja kaikkinainen vastustus kuin huomaamatta. Moni puhuu huomaamattaan vihollisen suulla repien ja tuhoten eikä rakentaen ja nostaen.
Tästä syystä uskon, että naisia Jumala on rakkaudessaan halunnut säästää tältä painavalta ja epäkiitolliselta vastuulta. Tämä on suuri armo , ilo ja kunnia-asia naisille ja silti monet ottavat tämän alistamisena. Kun siirryin foorumin ylläpitotehtäviin olen huomannut, että vastustaja myöskin kovensi panoksiaan ja koittaa vakavemmin minua ravistella. Mitä rohkeammin teen Jumalan valtakunnan työtä sen raskaammaksi vastustus nousee. Voin vain kuvitella miten Petrillä ja muilla Jumalan palvelijoilla pyyhkii kun tekevät niin suuressa mittakaavassa töitä, ei käy todellakaan kateeksi (ei millään pahalla).
Myös henkivallat kehon ulkopuolelta pistävät epäilemään itseään ja koettelevat kaikkia Jumalan palvelijoita peloitellen heidät hiljaisiksi.
Jos olen ollut aktiivinen Jumalan valtakunnan työssä niin välillä minun on pakko ottaa levähdystaukoja ja vetäytyä hetkeksi keräämään voimia, sillä kaikkinainen vastustus on niin kiivasta.
Onneksi Jumala on uskollinen ja usko on kilpi ja suojus vihollisen palavia nuolia vastaan. Periksi en meinaa antaa, vaikka voimat ja rohkeus onkin usein lopussa. Makaan sen aikaa vetäen henkeä kun on tarvis ja menen eteenpäin Jumalan voimassa.
Tällähetkellä vihollinen koittaa hukuttaa minut työkiireisiin ja väsymykseen, epäuskoon ja epäilyyn, mutta raha eikä maallinen asema kiinnosta minua pätkääkään, en anna mammonalle mitään arvoa auttajanani, se on likaista roskaa verrattuna Jumalan apuun ja turvaan Hänessä.
Nousen taas täältä kunhan voimani palaavat
2.kor.6 on hyvä jae mistä ottaa mallia (vaikka en sitä täytäkkään, mutta pyrin siihen):
1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
3 Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
4 vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5 ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6 puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7 totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.