Psykologia

[pekka]

Sitä mieltä minäkin olen, ettei psykologiaa saa sekoittaa hengellisyyteen ja raamatun opetuksiin. Täysin kaksi eri asiaa. Siinä menee puurot ja vellit sekaisin. Olin sitä mieltä jo silloin aikaa, kun sitä alettiin tuoda seurakuntien kokouksiin.

Näin on Isoäiti, ei tehdä kristinuskosta mitään sekoitusta.



Turvataan Herraan kaikesta sydämestämme:

Sananl. 3:5

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

[Leea]

Jostain syystä kaikkia ei uskoontullessa tai siinä ollessa vapauteta katkeruudesta ja vihasta. Ei epäilystäkään etteikö Jeesus voisi vapauttaa, mutta jostain syystä niin ei aina käy. Tämä on aika vaikea asia.

Yksi syy sille jos ei vapaudu, on se että ihminen haluaa itse pitää siitä katkeruudesta kiinni. Kokee katkeruuden oikeutettuna. Aika hankalaa olla uskovainen jos elää katkeruudessa, hyvin pian voi johtaa siihen että maailma kutsuu takaisin. Ihminen joskus itse tekee asioista hankalia. Raamatussa kun sanotaan että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme. Minusta se tarkoittaa juuri sitä miten se on kirjoitettu. Vielä uskovinakin tulemme monesti tietyissä asioissa valinnanpaikalle ja Jumalahan ei toki pakota meitä mihinkään. Valinnoillamme on kuitenkin seuraukset. En väitä ettei omassa uskonelämässäni olisi katkeruus yrittänyt uudelleen tulla takaisin, kyllä on. Mutta silloin on apuna rukous. Rukoilla sitä että Jeesus auttaa ettei mikään katkeruuden juuri enää kietoutuisi uudelleen ja saisi Jumalalta voimaa ja rakkautta muita ihmisiä kohtaan.

”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ”
1. Kor. 13:4-5

Joskus tulee Jaakobin kirjeestä seuraava kohta mieleen. Meidän pitäisi uskovina elää uskon mukaan, eikä ainoastaan vain lukea Raamatusta tai kuunnella saarnoista että näin pitäisi toimia, mutta sitten ei kuitenkaan haluta käytännössä toimia näin.

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. ” Jaak. 1:22-25

[hrmn2]

Oletko Hrmn2 kuunnelut tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=biyU4lG ... AGaISVi1CA

Kaikkein paras paikka topumiselle on syli, sellainen syli, joka ei vaadi eikä pakota.

En ole kuunnellut mutta laitoin tuon jo aiemmin kirjanmerkkeihin kun sen linkitit johonkin toiseen ketjuun, täytyy kuunnella.

Ja aamen tuohon sylijuttuun. Onneksi mua on siunattu tosi rakastavalla ja ymmärtävällä vaimolla.

Vielä koen lisätä tuohon omaan todistukseen, että en ole itse mennyt psykiatrin vastaanotolle vaikka molemmat lääkärit kenellä olen käynyt on sitä ehdottanut. Enkä ottanut lääkitystä vaikka sitä tietysti ensi kädessä tarjottiin, psyykelääkettä tai jopa bentsoja. Olen itse kokenut parhaaksi turvata Jumalaan, ja sen myötä olen kokenut että Hän on johdattanut juttelemaan muutaman uskovan kanssa joilla on paljon Jumalan tahdon mukaista psykologista ymmärrystä, sekä lukemaan eräitä kirjoja ja kirjotuksia joista olen kokenut saaneeni apua. Kiitos ja kunnia Jumalalle.

[Aamu-Usva]

Uskon, että ihmisen psyyke paranee paremmin ja nopeammin ja helpommin ilman lääkkeitä, mutta ymmärrän ihmistä, joka ei kykenekään kohtaamaan niitä liian pelottavia asioita ja turvautuu lääkitykseenkin. Kunnioitan erittäin paljon niitä rohkeita uskovia, jotka lähtevät oikeasti käsittelemään asioitaan Jumalan kanssa, vaikka se onkin tuskallista ja kestää ja siinä joutuu kokemaan monia lannistumisia ja toivottomuudenkin hetkiä. Välillä tuntuu, että homma junnaa paikoillaan ja aina vain sama toistuu vaikka niin kokee Jumalan jo vastanneen ja selvittäneen jonkun asian. Kuitenkin se on eteenpäin menemistä katse Jeesuksessa, joka oli edeltäkärsijä. Hän on kärsinyt suuremmat henkiset tuskat kuin meistä kukaan, mutta ei koskaan langennut syntiin siitä huolimatta. Hän on ymmärtäväinen ja lempeä; Hyvä Paimen todellakin.

[hrmn2]

Katkeruudesta olen samaa mieltä, että se on todella myrkyttävää ja siitä tulee tehdä parannus sekä vastustaa viimeiseen asti kun se yrittää vetää takaisin puoleensa. Mutta joskus voi tapahtua uskovallekin todella järkyttäviä asioita, joihin ei ole ollut ollenkaan varautunut, ja silloin tuo taistelu on verrattavissa siihen että sut yhtäkkiä heitettäis keskelle sotaa eturintamaan täysin valmistautumattomana. Esimerkiksi joku on antanut kaikkensa rakentaakseen onnellisen perheen, ja yksi päivä paljastuu että puoliso on koko ajan ollut petollinen ja hylkää lähteäkseen toisen miehen tai naisen matkaan. Tai jos joku murhaa tai raiskaa sinut tai lapsesi, tai muita tällaisia järkyttäviä asioita. Sellainen kun iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin harva varmaan pystyy ihan tuosta vaan antamaan anteeksi täydellisesti ilman että tarvitsee taistella katkeroitumista vastaan. Uskon kyllä, että Jumala joka on luvannut valmistaa jokaisesta kiusauksesta pääsyn, voi ja tahtoo antaa silloinkin voiman selviytyä, mutta sanon vain että helppoa se ei ole.

[vaisuliini]

*
Totta, katkeruus on tappavan myrkyttävää. Minä koin samaa mutta jotain yliluonnollista tapahtui minun kohdalleni. Jotain sisimmässäni huusi Jumalan puoleen kovalla äänellä. Minä pelästyin ja lopetin katkeroitumisen. Mietin ihmetellen kuka sisimmässäni huusi Jumalan puoleen. No tiedättekö kuka sisimmässäni huusi?

[Aamu-Usva]

Herman on ihan oikeassa. Varmaan anteeksiantaminen on vaikeaa kun on kohdannut todella hankalia asioita. Olen kuitenkin nähnyt valtavia ihmeitä, kun Jumala on antanut voiman ihmisille antaa anteeksi heille ihan hirvittävää vääryyttä tehneille. Ja yleensähän hirvittävää vääryyttä tehnyt on myös itse kokenut lähestulkoon samaa vääryyttä.

Kaiken vääryyden keskellä sitä vain odottaa, että Jeesus tulisi pian ja pääsisi vanhurskauden maahan, missä kukaan ei enää vahingoita toista...

[Siivetön]

En ole kuunnellut mutta laitoin tuon jo aiemmin kirjanmerkkeihin kun sen linkitit johonkin toiseen ketjuun, täytyy kuunnella.

Ja aamen tuohon sylijuttuun. Onneksi mua on siunattu tosi rakastavalla ja ymmärtävällä vaimolla.

Vielä koen lisätä tuohon omaan todistukseen, että en ole itse mennyt psykiatrin vastaanotolle vaikka molemmat lääkärit kenellä olen käynyt on sitä ehdottanut. Enkä ottanut lääkitystä vaikka sitä tietysti ensi kädessä tarjottiin, psyykelääkettä tai jopa bentsoja. Olen itse kokenut parhaaksi turvata Jumalaan, ja sen myötä olen kokenut että Hän on johdattanut juttelemaan muutaman uskovan kanssa joilla on paljon Jumalan tahdon mukaista psykologista ymmärrystä, sekä lukemaan eräitä kirjoja ja kirjotuksia joista olen kokenut saaneeni apua. Kiitos ja kunnia Jumalalle.

Huom! boldaus:
Olen kokenut aivan samalla tavoin, eli että paras turva on Jumalassa ja Hänen Sanassaan ja koen Hänet myöskin sellaisena ystävänäni, jolle voin kertoa kaikki huoleni ja murheeni, sellaisetkin, joita ei voi kenellekään muulle kertoa.

Jumala on oikeastaan kasvattanut minut tuohon ystävyyteen aika kipeidenkin kokemusten kautta, eli riisunut kaikki tukipuut ja kainalosauvat pois ympäriltäni, jolloin ei ole ollut enää mitään muuta turvaa ja tukea mihin tarttua, kuin Jumala ja tuon kokemuksen kautta sain tulla näkemään, että Hän on todellinen ystävä, jonka syli on paras paikka toipumiselle, mutta ymmärrän todella hyvin senkin, että inminen, joka ei ole koskaan saanut kokea inhimillisellä tasolla turvallista syliä, saattaa tarvita siitä ensiksi inhimillisen kokemuksen, ennen kuin voi ymmärtää, mitä Jumalan syli voi olla.

Muistan aina hetken elämästäni, kun koin ihan fyysisessäkin olemuksessani, miten Jumala otti syliinsä, kietoi kädet ympärilleni, puristi lujasti minua lähelle itseään ja kuiskasi korvaani: "Minä en sinua koskaan jätä, enkä hylkää, olen aina kanssasi ja vierelläsi." ja edelleenkin voin kokea jollain tavoin tuon saman, mitä silloin koin ja tuosta hetkestä alkoi omien kipeiden haavojeni paraneminen.

On ihana kuulla, että Jumala on siunannut Sinua hyvällä puolisolla ja ehkäpä meidän on hyväkin kantaa mukanamme joitain sellaisia kipujamme, jotka ovat meitä muistuttamassa siitä, mitä ne ovat, ettemme koskaan kokonaan unohtaisi niiden aikaansaamaa kipua niin, ettemme enää tietäisi, miltä se tuntuu, kun johonkin toiseen koskee.

Tänä päivänä kun tarvittaisiin niin paljon ns. Jumalan aaseja, joilla on suuret korvat, vahva selkä ja pieni suu, jolloin he jaksaisivat kuulla kärsivien kipuja ja tuskia, kantaa toisten kuormia ja olla niin pienisuisia, että ihmisten ongelmat ja salaisuudet pysyisivät ikuisesti lukittujen ovien takana, sillä yksi suurimpia ongelmia on tänä päivänä näillä alueilla luottamuspula ja siksi monet hakeutuvat ammattilaisille, sillä he tietävät, että heillä on ainakin viran tuoma velvollisuus pitää asiat omana tietonaan.

Rukoillaan, että saisimme itse olla vielä joskus näitä runon lyhdynkantajia:

Palaan kertomaan...
- en pimeästä,
- vaan pimeään!
Kädessäni...
- ei enää tuskaa,
vaan tuskasta taottu lyhty!
Päivi Rinne kirjasta: Rakastit vaikenemalla

Muistetaan, että: Meidän Herramme on voittaja, kulkenut on läpi kuoleman.
Hänen voitostaan me laulamme, Hän on kuningas.

Olemme Voittajan puolella ja turvassa, Hänen Hyvän Paimenemme sylissä kaikkina elämämme päivinä, niin valoisina, kuin synkkinäkin.

[systeri]

Hieno kirjoitus Siivetön!

[pekka]

En ole kuunnellut mutta laitoin tuon jo aiemmin kirjanmerkkeihin kun sen linkitit johonkin toiseen ketjuun, täytyy kuunnella.

Ja aamen tuohon sylijuttuun. Onneksi mua on siunattu tosi rakastavalla ja ymmärtävällä vaimolla.

Vielä koen lisätä tuohon omaan todistukseen, että en ole itse mennyt psykiatrin vastaanotolle vaikka molemmat lääkärit kenellä olen käynyt on sitä ehdottanut. Enkä ottanut lääkitystä vaikka sitä tietysti ensi kädessä tarjottiin, psyykelääkettä tai jopa bentsoja. Olen itse kokenut parhaaksi turvata Jumalaan, ja sen myötä olen kokenut että Hän on johdattanut juttelemaan muutaman uskovan kanssa joilla on paljon Jumalan tahdon mukaista psykologista ymmärrystä, sekä lukemaan eräitä kirjoja ja kirjotuksia joista olen kokenut saaneeni apua. Kiitos ja kunnia Jumalalle.

Huom! boldaus:
Olen kokenut aivan samalla tavoin, eli että paras turva on Jumalassa ja Hänen Sanassaan ja koen Hänet myöskin sellaisena ystävänäni, jolle voin kertoa kaikki huoleni ja murheeni, sellaisetkin, joita ei voi kenellekään muulle kertoa.

Jumala on oikeastaan kasvattanut minut tuohon ystävyyteen aika kipeidenkin kokemusten kautta, eli riisunut kaikki tukipuut ja kainalosauvat pois ympäriltäni, jolloin ei ole ollut enää mitään muuta turvaa ja tukea mihin tarttua, kuin Jumala ja tuon kokemuksen kautta sain tulla näkemään, että Hän on todellinen ystävä, jonka syli on paras paikka toipumiselle, mutta ymmärrän todella hyvin senkin, että inminen, joka ei ole koskaan saanut kokea inhimillisellä tasolla turvallista syliä, saattaa tarvita siitä ensiksi inhimillisen kokemuksen, ennen kuin voi ymmärtää, mitä Jumalan syli voi olla.

Muistan aina hetken elämästäni, kun koin ihan fyysisessäkin olemuksessani, miten Jumala otti syliinsä, kietoi kädet ympärilleni, puristi lujasti minua lähelle itseään ja kuiskasi korvaani: "Minä en sinua koskaan jätä, enkä hylkää, olen aina kanssasi ja vierelläsi." ja edelleenkin voin kokea jollain tavoin tuon saman, mitä silloin koin ja tuosta hetkestä alkoi omien kipeiden haavojeni paraneminen.

On ihana kuulla, että Jumala on siunannut Sinua hyvällä puolisolla ja ehkäpä meidän on hyväkin kantaa mukanamme joitain sellaisia kipujamme, jotka ovat meitä muistuttamassa siitä, mitä ne ovat, ettemme koskaan kokonaan unohtaisi niiden aikaansaamaa kipua niin, ettemme enää tietäisi, miltä se tuntuu, kun johonkin toiseen koskee.

Tänä päivänä kun tarvittaisiin niin paljon ns. Jumalan aaseja, joilla on suuret korvat, vahva selkä ja pieni suu, jolloin he jaksaisivat kuulla kärsivien kipuja ja tuskia, kantaa toisten kuormia ja olla niin pienisuisia, että ihmisten ongelmat ja salaisuudet pysyisivät ikuisesti lukittujen ovien takana, sillä yksi suurimpia ongelmia on tänä päivänä näillä alueilla luottamuspula ja siksi monet hakeutuvat ammattilaisille, sillä he tietävät, että heillä on ainakin viran tuoma velvollisuus pitää asiat omana tietonaan.

Rukoillaan, että saisimme itse olla vielä joskus näitä runon lyhdynkantajia:

Palaan kertomaan...
- en pimeästä,
- vaan pimeään!
Kädessäni...
- ei enää tuskaa,
vaan tuskasta taottu lyhty!
Päivi Rinne kirjasta: Rakastit vaikenemalla

Muistetaan, että: Meidän Herramme on voittaja, kulkenut on läpi kuoleman.
Hänen voitostaan me laulamme, Hän on kuningas.

Olemme Voittajan puolella ja turvassa, Hänen Hyvän Paimenemme sylissä kaikkina elämämme päivinä, niin valoisina, kuin synkkinäkin.

Kiitos Siivetön kirjoituksestasi.

Takerrun tuohon yhteen kohtaan minkä kirjoitit, lainaus:

"...monet hakeutuvat ammattilaisille jne."


Ok, mutta itse aikoinaan menin niin huonoon kuntoon (en ollut silloin vielä uskossa) että ei ollut minkäänlaisia voimia hakeutua psykologien juttusille vaan lopuksi turvauduin Herran auttavaan käteen ja huusin sydämessäni syvässä ahdistuksessani Herraa Jeesusta avukseni ja Hän tuli minua auttamaan ja antoi kaikki siihen astiset syntini anteeksi ja siitä hetkestä "valot syttyivät" palamaan elämässäni ja sain kokea uudesti syntymisen ylhäältä, kun Herra Jeesus otti raskaat taakkani pois harteiltani joita en pystynyt enää kantamaan vaan olin niiden alle täysin musertunut.

Mutta siis kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle, että Hän tuli minua auttamaan ja armahtamaan.

Jes. 26:4

Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.


Apostolien teot 10:

42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.

43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."