hrmn2 kirjoitti:En ole kuunnellut mutta laitoin tuon jo aiemmin kirjanmerkkeihin kun sen linkitit johonkin toiseen ketjuun, täytyy kuunnella.
Ja aamen tuohon sylijuttuun. Onneksi mua on siunattu tosi rakastavalla ja ymmärtävällä vaimolla.
Vielä koen lisätä tuohon omaan todistukseen, että en ole itse mennyt psykiatrin vastaanotolle vaikka molemmat lääkärit kenellä olen käynyt on sitä ehdottanut. Enkä ottanut lääkitystä vaikka sitä tietysti ensi kädessä tarjottiin, psyykelääkettä tai jopa bentsoja. Olen itse kokenut parhaaksi turvata Jumalaan, ja sen myötä olen kokenut että Hän on johdattanut juttelemaan muutaman uskovan kanssa joilla on paljon Jumalan tahdon mukaista psykologista ymmärrystä, sekä lukemaan eräitä kirjoja ja kirjotuksia joista olen kokenut saaneeni apua. Kiitos ja kunnia Jumalalle.
Huom! boldaus:
Olen kokenut aivan samalla tavoin, eli että paras turva on Jumalassa ja Hänen Sanassaan ja koen Hänet myöskin sellaisena ystävänäni, jolle voin kertoa kaikki huoleni ja murheeni, sellaisetkin, joita ei voi kenellekään muulle kertoa.
Jumala on oikeastaan kasvattanut minut tuohon ystävyyteen aika kipeidenkin kokemusten kautta, eli riisunut kaikki tukipuut ja kainalosauvat pois ympäriltäni, jolloin ei ole ollut enää mitään muuta turvaa ja tukea mihin tarttua, kuin Jumala ja tuon kokemuksen kautta sain tulla näkemään, että Hän on todellinen ystävä, jonka syli on paras paikka toipumiselle, mutta ymmärrän todella hyvin senkin, että inminen, joka ei ole koskaan saanut kokea inhimillisellä tasolla turvallista syliä, saattaa tarvita siitä ensiksi inhimillisen kokemuksen, ennen kuin voi ymmärtää, mitä Jumalan syli voi olla.
Muistan aina hetken elämästäni, kun koin ihan fyysisessäkin olemuksessani, miten Jumala otti syliinsä, kietoi kädet ympärilleni, puristi lujasti minua lähelle itseään ja kuiskasi korvaani: "Minä en sinua koskaan jätä, enkä hylkää, olen aina kanssasi ja vierelläsi." ja edelleenkin voin kokea jollain tavoin tuon saman, mitä silloin koin ja tuosta hetkestä alkoi omien kipeiden haavojeni paraneminen.
On ihana kuulla, että Jumala on siunannut Sinua hyvällä puolisolla ja ehkäpä meidän on hyväkin kantaa mukanamme joitain sellaisia kipujamme, jotka ovat meitä muistuttamassa siitä, mitä ne ovat, ettemme koskaan kokonaan unohtaisi niiden aikaansaamaa kipua niin, ettemme enää tietäisi, miltä se tuntuu, kun johonkin toiseen koskee.
Tänä päivänä kun tarvittaisiin niin paljon ns. Jumalan aaseja, joilla on suuret korvat, vahva selkä ja pieni suu, jolloin he jaksaisivat kuulla kärsivien kipuja ja tuskia, kantaa toisten kuormia ja olla niin pienisuisia, että ihmisten ongelmat ja salaisuudet pysyisivät ikuisesti lukittujen ovien takana, sillä yksi suurimpia ongelmia on tänä päivänä näillä alueilla luottamuspula ja siksi monet hakeutuvat ammattilaisille, sillä he tietävät, että heillä on ainakin viran tuoma velvollisuus pitää asiat omana tietonaan.
Rukoillaan, että saisimme itse olla vielä joskus näitä runon lyhdynkantajia:
Palaan kertomaan...
- en pimeästä,
- vaan pimeään!
Kädessäni...
- ei enää tuskaa,
vaan tuskasta taottu lyhty!
Päivi Rinne kirjasta: Rakastit vaikenemalla
Muistetaan, että: Meidän Herramme on voittaja, kulkenut on läpi kuoleman.
Hänen voitostaan me laulamme, Hän on kuningas.
Olemme Voittajan puolella ja turvassa, Hänen Hyvän Paimenemme sylissä kaikkina elämämme päivinä, niin valoisina, kuin synkkinäkin.