toni t kirjoitti:Siivetön kirjoitti:Mainittakoon nyt vielä, että on olemassa erilaisia psykologioita, että pääsisimme ylitse siitä käsityksestä, ettei psykologia itsessään ole paha asia tahi synti.
Raamattukin kehoittaa meitä tutkimaan itseämme ja kehoittaa myöskin siihen,
että meillä olisi aina Kristuksen mielenlaatu, eli näin ollen puhuu myöskin psykologiaa.
Meidän tulisi siis kasvaa psyykeltämme eli mieleltämme Jeesuksen kaltaisuuteen.
Tässä erilaisia psykologian osa-aluita:
Ekopsykologia
Evoluutiopsykologia
Havaintopsykologia
Kehityspsykologia
Kliininen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Neuropsykologia
Persoonallisuuspsykologia
Positiivinen psykologia
Psykolingvistiikka
Työ- ja organisaatiopsykologia
Urheilupsykologia
Uskontopsykologia
Eli ei esim. kaikki psykologia ole sidoksissa evoluutiopsykologiaan, vaan se on ihan oma psykologian alueensa.
Tässä erilaisia psykologian suuntauksia:
Behaviorismi
Fenomenologinen psykologia
Hahmopsykologia
Humanistinen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Kulttuurihistoriallinen psykologia
Sosiokulttuurinen psykologia
Psykoanalyysi
Esim. sosiokulttuurisesta psykologiasta voimme puhua silloin, kun puhumme meistä ihmisistä esim. seurakuntayhteisöissämme ja mm. käyttäytymisestämme siell ja siellä opituista käyttäytymismalleista ja tähänkin alueeseen Raamattu ottaa kantaa ja antaa meille ohjeita, miten tulee esim. kunnioittaa ja pitää huolta niistä,
jotka jakavat meille Jumala Sanaa tai antaa ohjeita, minkälainen mieli meillä tulee olla sisariamme ja veljiämme kohtaan.
Siivetön jokainen Jeesukseen uskomaton ihminen on sidoksissa saatanaaan siten että toteuttaa hänen tahtoaan. Lisäksi kaikki sekulaarisen psykologian muodot ovat jollakin tapaa sidoksissa evoluutioaatteeseen (maailmankuvaan) eli ihminen on kehityksen tulosta - koska se on sekulaarin humanismin perusta josta taas sekulaari psykologia perustaa.
Sillä on perustavaalaatua oleva vaikutus terapianmuotoon miten ihminen ymmärtää todellisuuden luonteen. Onko ihminen kehityksen tulosta vaiko Jumalan luoma. Jos ihminen uskoo olevansa vain kehityksen (evoluution) tulosta niin erinlaisuus ja pahuus nähdään helposti kehityshäiriönä. Lisäksi silloin tietyt synnin himot nähdään vain ihmiselle kuuluvina ominaisuuksina joista ei tarvitse tehdä parannusta vaan jotka tulee hyväksyä. Tässä on se perustavaalaatua oleva ero sekulaarin psykologian ja Jumalan sanan välillä.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseensa. Jumalan kuva meni rikki syntiinlankeamuksessa mutta Jumala kasvattaa Pyhän Hengen ja sanansa kautta ihmisiä takaisin kohti Jumalan kuvankaltaisuutta kun ihmiset uskovat evankeliumin ja tekevät parannuksen synneistään.
Jumala puhuu myös ihmisten omaantuntoon saaden synnintunnon aikaan ja tätä synnintuntoa monet jouksevat valittamaan sekulaareille psykologeille jotka sitten sanovat synninhimot vain luonnollisiksi asioiksi jota ei tarvitse katua ja hävetä. Synnintunto jonka Jumala vaikuttaa syntisen omassatunnossa ajaa siis monet psykologien puheille koska he todellisuudessa juoksevat ahdistuksissaan pakoon parannuksen tekoa synnistä ja hakevat tähän pakoonsa hyväksyntää psykologin suusta.
Sekulaari humanismi joka perustaa evoluutioaatteesta ja Jumalan sanan evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Jumalan sana ilmoittaa todellisuuden luonteen ja sekulaari terapia edustaa haavemailmaa - tämän vuoksi kenekään ei tulisi hakea todelliseen hätään apua haavemaailmasta joka tuudittaa ihmisen valheelliseen rauhaan vaan apu mielenalueen ahdistukseen tulee hakea ihmismielen tekijältä Luoja Jumalalta.
Tässä yksi sekoituksesi.
Eli puhut uudestaan ja uudestaan
synnintunnosta, joka ei ole varsinaisesti ollenkaan psykologinen ongelma, jonka kanssa tulisi hakeutua terapiaan, mutta käytät sitä ikäänkuin vasta-argumenttina sille, että psykologiaa ei tarvita tai että psykologia itsessään olisi jokin "vihollinen".
Toki sekin saattaa saada pitkään jatkuneena ja "hoitamattomana" aikaan jopa psykologisiakin vääristymiä, ellei ihminen ota vastaan Jeesusta pelastajanaan, mutta synnintunto ei itsessään ole psykologinen vääristymä.
Sekin on psykologiaa, kun Jumala hoitaa ja korjaa ihmisen psyykettä, eli se on taivaallista, Jumalasta lähtevää psykologiaa, joka korjaa nimenomaan meitä siihen alkuperäiseen asemaan ennen syntiinlankeemusta.
Saan kirjoituksistasi sellaisen kuvan nimittäin, kuin ei olisi olemassakaan muuta, kuin humanismiin ja evoluutioon tms. perustuvaa psykologiaa.
Mutta on olemassa myöskin Jumalan Sanaan, Raamattuun perustuvaa psykologiaa, eli Jumalan Sana ja sen antama ihmiskäsitys ovat Raamatullista psykologiaa.
Ts. vielä: Psykologia tarkoittaa teologiaa ihmisen mielestä ja mikä sen parempi psykologian oppikirja onkaan, kuin Hänen kirjoittamansa kirja, joka on ihmisen luonut psyykkeineen kaikkineen.
Eli
psykologia itsessään ei ole paha tahi synti, sillä se on käsite, jolla kuvataan meidän mieltämme, oli se sitten Raamatullista tai johonkin muuhun (evoluutioon, humanismii, filosofiaan...) perustuvaa.
Tätä olen pyrkinyt tuomaan esille ketjun aloitukseen pohjautuen.
Minä siis ymmärrän kaiken tuon, mitä edelläkin tuot julki ja siksi olenkin pyrkinyt korostamaan, miten tärkeää olisi, että myöskin uskovia hakeutuisi kyseiselle alalle, jotka voisivat tehdä työtään Raamatullisen ihmiskäsityksen pohjalta, mutta kun jotkut ovat sitä mieltä, ettei se olisi edes mahdollista, sillä psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatun kanssa, vaikka Jumala on itse luonut ihmisen psyykkeen.
Kysymys on mielestäni juurikin siitä, että maallisen puolen psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, ja että nämä ovat selkeästi eroteltavissa!