Psykologia

[vaisuliini]

*
Mietin siitä anteeksiantamuksen voimasta. Kun fyysinen terveys säästyy ja varjeltuu paljolti kun sisäinen asia on hoidettu anteeksiantamuksen kautta. Mitä vaikeisiin ja syvimpään haavoihin tulee, minä vissiin tarvitsisin Isää Anteeksiantajakseni kun Hän auttaisi minua ylittämään tässä asiassa jos minuun jätetään jokin syvempi ja vaikeampi haava. Ja koska oma voima ei siihen riitä. Mutta kuinka uskosta osattomille ihmisille käy? Heistä on kyllä vain pieneihin asioihin muttei syvimpään ja vaikeimpaan asioihin.

Kun heidät ajetaan umpikujaan ja lopulta heidän ihmisvoimat siihen loppuu ja sit fyysiset sairaukset puhkeavat. Jollei psykologiasta ole apua sisäisiin haavoihin niin lopulta ei jää toivoa selviäkseen mitään. Epätoivoa nähdään ahdistuneina eikä näe missään ulospääsyä.

Olen yhdestä asiasta kiitollinen. Tunnen yhden naisuskovan joka on ammatiltaan psykiatri. Me saimme vaihtaa s-postiviestejä ja hänestä oli paljon apua kans. Raamatun kohdat hän aina laittoi s-posteihin. Sana lääkitsee, siinä on Jumalan eheyttävä voima. Mutta hän muutti pastorimiehen kanssa muualle pois. Mutta onhan minulla vielä Raamattu, siinä on Jumalan lääkitsevä Sana ja eheyttävä voima.

[paa]

Ja vielä yksi lisäys Minä annan kaiken kiitoksen omasta parantumisprosessistani Jumalalle, enkä millään tavoin yritä ihmistä psykologioineen korottaa yhtään mihinkään. Ajattelen vain niin, että Jumala toimi kohdallani osittain tämän terapeuttini kautta, koska hän (=terapeutti) ei tosiaankaan syöttänyt minulle mitään tieteellistä ihmisen ylistämisskeidaa, vaan päinvastoin käynnit etenivät minun ehdoillani. Ehdin käydä vajaan vuoden terapiassa ennen uskoontuloani ja sitten kun tulin uskoon, kerroin siitä terapeutilleni ja sitten koko hommaa tietyllä lailla peilattiin uskostani käsin. Mutta kaiken kunnian ja kiitoksen annan tietysti Jumalalle, minun elämäni alkoi silloin kun luovutin sen Jeesukselle.

[Aamu-Usva]

Kyllä kuulostaa ihan hirveältä, Paa Mutta voi miten ihanaa, että olet päässyt tuollaisista ajatuksista ainakin lähestulkoon! Ajatukset vain ovat joskus kuin unia. Niille ei ihminen itse aina voi mitään. Niin kuin tuossa aiemmin pohdin, että ajatusten laatu vain on pakkoajatuksissa erilainen, mutta periaatteessa hyvin suuri osa ajattelustamme on pakkoajattelua. Joskus minulle esimerkiksi tulee mieleen joku laulu, kuten tänään on soinut mielessä taas kerran se armolaulu. Onhan sekin pakkoajatus, mutta ei millään tavalla häiritsevä sellainen. Mutta siis hali sinulle, paa

[iinuliinu]

Tartun iinuliinun kysymykseen pakko-oireista vapautumisesta. Olen joskus miettinyt eroa pakkoajatusten ja "ihan tavallisten ajatusten" välillä. Siis mistä meidän ajatukset yleensäkin päähän putkahtelevat. Kyllä minulle ainakin tulee ajatuksia ihan vain pakottavasti päähän, vaikka en koekaan niitä pakkoajatuksiksi. Liittyykö ajatusten pakkoajatukseksi mieltäminen enemmänkin siihen, että kokee ajatuksen pakkona, koska ei tunnista sitä osaksi itseään ja omaa ajatteluaan, vaan se tuntuisi tulevan jotenkin ulkoapäin..? Yleensähän pakkoajatukset liittyvät väkivaltaan, seksuaalisuuteen tms. Mutta olen kyllä kuullut yhden ihmisen kertovan sellaisesta pakkoajatuksesta, että hänen mieleen tuli väkisin yhden miehen nimi ja pelkkänä ajatuksena tuo nimi sai hänessä aikaan hyvin voimakkaan reaktion.

Psykologian/psykiatrian/joidenkin terapioiden suhteen olen aika neutraalilla kannalla. Joku voisi kai saada apua pakkoajatuksiin masennuslääkityksen ja käyttäytymisterapian yhdistelmästä, mitä nykyään hoidoksi suositellaan. Käyttäytymisterapiaa voi kyllä antaa vielä tehokkaampana Jumalan Sana, joka todella on lääke kaikkiin vaivoihin.

Itse en koskaan ole halunnut lähteä mielenterveyspuolelle työskentelemään tai tutkimaan, koska koen alueen niin ahdistavaksi ja epävarmaksi. Jos avustan ikääntynyttä harmaahapsea vuoteesta ylös ja wc-käynnille, niin tiedän melko varmasti tekeväni hyvää, mutta jos keskustelemalla ronkin jonkun ihmisen mielen alueen asioita, niin en tiedä teenkö hyvää vai pahaa

Kiitos vastauksestasi Jäi selventämättä että tämä uskonsisar tuli uskoon seurakunnassa johon tuli "toronto" opetusta. Hän pyöri jonkun aikaa niissä kokouksissa ja hänelle jäi sieltä ne pakkoajatukset nähdäkseni. Ei pystynyt käymään enää töissäkään ja sai jonkinlaiset lääkkeet. Ajattelin jos joku ois kokenut samaa ja selvinnyt.

Voi kamala Pakkoajatukset ovat ihan hirvittäviä. Kiitos Jumalan, itseltäni ne ovat häipyneet lähes kokonaan, mutta pahimpina aikoina en uskaltanut jäädä yksin kotiin meidän kissojen kanssa, koska pelkäsin lyöväni niitä keittiöveitsellä kun kyseinen ajatus pyöri 24/7 päässä. Samoin piinasi mielikuva kuinka puukotan puolisoni hengiltä. Siskoni vauvaa en uskaltanut jäädä yksin hoitamaan, koska olin varma että pakkoajatukseni mukaisesti tiputan vauvan tahalleen ikkunasta ulos. Kun nämä ajatukset olivat kiivaimmillaan, tulin pian uskoon ja sitten ne alkoivat pikkuhiljaa loppua. Joskus niitä tulee vieläkin, mutta tulkoon, kunhan vain menevätkin saman tien.

Tuokin on paljonpuhuva asia, että sen jälkeen kun on ollut tekemisissä näiden eksytysten ja saatanallisten oppien tms kanssa, niin ihminen saa osakseen mt-ongelmia. Mun tarvitsi käydä erään henkilön yhdessä kokouksessa, joka sitten myöhemmin osoittautui Jumalan vastaiseksi opiksi, niin eiköhän sieltä kokouksesta lähdetty hirvittävän paniikkikohtauksen ja ahdistuksen kourissa, vaikka muuten en enää ollut vuosikausiin saanut yhtäkään paniikkikohtausta.

No onpa sitten ollut sinullakin vaikeaa Kiitos Herralle että olet selvinnyt siitä pyörityksestä.

Tätä vähän aavistelinkin että noissa kokouksissa saa jotain negatiivista itseensä ja jos käy vielä rukoiltavanakin
Vaikuttaakohan se herkempiin ihmisiin enemmän, kun toiset eivät tunnu huomaavan mitään?

[paa]

Kyllä kuulostaa ihan hirveältä, Paa Mutta voi miten ihanaa, että olet päässyt tuollaisista ajatuksista ainakin lähestulkoon! Ajatukset vain ovat joskus kuin unia. Niille ei ihminen itse aina voi mitään. Niin kuin tuossa aiemmin pohdin, että ajatusten laatu vain on pakkoajatuksissa erilainen, mutta periaatteessa hyvin suuri osa ajattelustamme on pakkoajattelua. Joskus minulle esimerkiksi tulee mieleen joku laulu, kuten tänään on soinut mielessä taas kerran se armolaulu. Onhan sekin pakkoajatus, mutta ei millään tavalla häiritsevä sellainen. Mutta siis hali sinulle, paa

Kiitos
Joo, tosi harvoin niitä enää tulee, en edes muista koska viimeksi. Meillä on mahtava Jumala!

[paa]

No onpa sitten ollut sinullakin vaikeaa Kiitos Herralle että olet selvinnyt siitä pyörityksestä.

Tätä vähän aavistelinkin että noissa kokouksissa saa jotain negatiivista itseensä ja jos käy vielä rukoiltavanakin
Vaikuttaakohan se herkempiin ihmisiin enemmän, kun toiset eivät tunnu huomaavan mitään?

Ihan samaa olen miettinyt, koska esim. tuossa kokouksessa jossa olin, uskova mieheni oli mukana, mutta hän ei oikeastaan huomannut mitään kummempaa. Minä olen sitten se meidän perheen herkkis ja imen itseeni tahtomattani kaiken maailman 'vaikutteita '
Tästä asiasta olisi kyllä kiva kuulla enemmänkin, jos jollain on tietoa.

[Juha]

@paa

Et sinä yksin ole pahojen pakkoajatusten kanssa. Sellaisia on varmasti monella, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän.

Turvaa Jumalaan kun ajatukset ahdistavat

[paa]

Niin teen

[PetriFB]

Laajensin aihetta kotisivulleni.

Uskovien keskuudessa on erilaisia näkemyksiä psykologiasta, jotkut ovat sitä vastaan, toiset sanovat siinä olevan hyvää ja pahaa sekä jotkut voivat ammentaa hyvin paljon psykologiasta pyrkien soveltamaan sitä Raamatun opetukseen. Kun tutkimme psykologiaa ja sen juuria ja sitä mitä se edustaa sekä Raamatun sanan opetusta, niin Raamatun sanan kautta saamme selvän näkemyksen siihen onko psykologia hyvä vai huono asia.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Herran Jeesuksen opetuslapsille sekä myös niin sanotuille uskosta osattomille ihmisille. Raamatun sanan opetuksen sekä psykologian vertaaminen keskenään johdattaa meidät tekemään varsin mielenkiintoisia havaintoja, jotka osoittavat psykologian puutteet sekä Raamatullisen uskon vahvuudet ja toimivuuden.

Herran Jeesuksen opetuslapsi tutki kirjoitukseni Raamatun sanan avulla rukouksen kera. Lue kirjoitukseni kokonaan ja tarkasti, niin ei synny väärinkäsityksiä siitä mitä olen sanonut tässä kirjoituksessani. Sinä joka et ole uskossa Herraan Jeesukseen vertaa rehellisesti psykologian ja Raamatun opetuksia keskenään ja huomaat niiden välillä selkeän eron.

Pyrin käsittelemään aihetta sen uskon ja näkemyksen mukaan, joka minulla on tällä hetkellä Raamatun sanasta. Painotan vielä sitä, että asetan vastakkain Jumalan sanan totuuden sekä ihmisviisaudesta lähtöisin olevan psykologian ja tällä perusteella Raamatun sanan vie ylivoimaisen voiton siinä kumpi pystyy auttamaan paremmin uskovaa ihmistä hänen ongelmissaan.

Kirjoitus on kotisivullani: https://www.kotipetripaavola.com/psykol ... nusko.html

Ps. ylläpito jos tämä ketju on turhaan avattu ja olisi pitänyt laittaa psykologia ketjuun. niin tämän voi sulkea ja siirtää psykologia ketjuun.

Saatan päivittää tekstiäni vielä kun sen ensin muhii sydämelläni.

[Siivetön]

Mainittakoon nyt vielä, että on olemassa erilaisia psykologioita, että pääsisimme ylitse siitä käsityksestä, ettei psykologia itsessään ole paha asia tahi synti.

Raamattukin kehoittaa meitä tutkimaan itseämme ja kehoittaa myöskin siihen,
että meillä olisi aina Kristuksen mielenlaatu, eli näin ollen puhuu myöskin psykologiaa.

Meidän tulisi siis kasvaa psyykeltämme eli mieleltämme Jeesuksen kaltaisuuteen.

Tässä erilaisia psykologian osa-aluita:

Ekopsykologia
Evoluutiopsykologia
Havaintopsykologia
Kehityspsykologia
Kliininen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Neuropsykologia
Persoonallisuuspsykologia
Positiivinen psykologia
Psykolingvistiikka
Työ- ja organisaatiopsykologia
Urheilupsykologia
Uskontopsykologia

Eli ei esim. kaikki psykologia ole sidoksissa evoluutiopsykologiaan, vaan se on ihan oma psykologian alueensa.

Tässä erilaisia psykologian suuntauksia:

Behaviorismi
Fenomenologinen psykologia
Hahmopsykologia
Humanistinen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Kulttuurihistoriallinen psykologia
Sosiokulttuurinen psykologia
Psykoanalyysi

Esim. sosiokulttuurisesta psykologiasta voimme puhua silloin, kun puhumme meistä ihmisistä esim. seurakuntayhteisöissämme ja mm. käyttäytymisestämme siell ja siellä opituista käyttäytymismalleista ja tähänkin alueeseen Raamattu ottaa kantaa ja antaa meille ohjeita, miten tulee esim. kunnioittaa ja pitää huolta niistä,
jotka jakavat meille Jumala Sanaa tai antaa ohjeita, minkälainen mieli meillä tulee olla sisariamme ja veljiämme kohtaan.

Siivetön jokainen Jeesukseen uskomaton ihminen on sidoksissa saatanaaan siten että toteuttaa hänen tahtoaan. Lisäksi kaikki sekulaarisen psykologian muodot ovat jollakin tapaa sidoksissa evoluutioaatteeseen (maailmankuvaan) eli ihminen on kehityksen tulosta - koska se on sekulaarin humanismin perusta josta taas sekulaari psykologia perustaa.

Sillä on perustavaalaatua oleva vaikutus terapianmuotoon miten ihminen ymmärtää todellisuuden luonteen. Onko ihminen kehityksen tulosta vaiko Jumalan luoma. Jos ihminen uskoo olevansa vain kehityksen (evoluution) tulosta niin erinlaisuus ja pahuus nähdään helposti kehityshäiriönä. Lisäksi silloin tietyt synnin himot nähdään vain ihmiselle kuuluvina ominaisuuksina joista ei tarvitse tehdä parannusta vaan jotka tulee hyväksyä. Tässä on se perustavaalaatua oleva ero sekulaarin psykologian ja Jumalan sanan välillä.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseensa. Jumalan kuva meni rikki syntiinlankeamuksessa mutta Jumala kasvattaa Pyhän Hengen ja sanansa kautta ihmisiä takaisin kohti Jumalan kuvankaltaisuutta kun ihmiset uskovat evankeliumin ja tekevät parannuksen synneistään.

Jumala puhuu myös ihmisten omaantuntoon saaden synnintunnon aikaan ja tätä synnintuntoa monet jouksevat valittamaan sekulaareille psykologeille jotka sitten sanovat synninhimot vain luonnollisiksi asioiksi jota ei tarvitse katua ja hävetä. Synnintunto jonka Jumala vaikuttaa syntisen omassatunnossa ajaa siis monet psykologien puheille koska he todellisuudessa juoksevat ahdistuksissaan pakoon parannuksen tekoa synnistä ja hakevat tähän pakoonsa hyväksyntää psykologin suusta.

Sekulaari humanismi joka perustaa evoluutioaatteesta ja Jumalan sanan evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Jumalan sana ilmoittaa todellisuuden luonteen ja sekulaari terapia edustaa haavemailmaa - tämän vuoksi kenekään ei tulisi hakea todelliseen hätään apua haavemaailmasta joka tuudittaa ihmisen valheelliseen rauhaan vaan apu mielenalueen ahdistukseen tulee hakea ihmismielen tekijältä Luoja Jumalalta.

Tässä yksi sekoituksesi.

Eli puhut uudestaan ja uudestaan synnintunnosta, joka ei ole varsinaisesti ollenkaan psykologinen ongelma, jonka kanssa tulisi hakeutua terapiaan, mutta käytät sitä ikäänkuin vasta-argumenttina sille, että psykologiaa ei tarvita tai että psykologia itsessään olisi jokin "vihollinen".

Toki sekin saattaa saada pitkään jatkuneena ja "hoitamattomana" aikaan jopa psykologisiakin vääristymiä, ellei ihminen ota vastaan Jeesusta pelastajanaan, mutta synnintunto ei itsessään ole psykologinen vääristymä.

Sekin on psykologiaa, kun Jumala hoitaa ja korjaa ihmisen psyykettä, eli se on taivaallista, Jumalasta lähtevää psykologiaa, joka korjaa nimenomaan meitä siihen alkuperäiseen asemaan ennen syntiinlankeemusta.

Saan kirjoituksistasi sellaisen kuvan nimittäin, kuin ei olisi olemassakaan muuta, kuin humanismiin ja evoluutioon tms. perustuvaa psykologiaa.

Mutta on olemassa myöskin Jumalan Sanaan, Raamattuun perustuvaa psykologiaa, eli Jumalan Sana ja sen antama ihmiskäsitys ovat Raamatullista psykologiaa.

Ts. vielä: Psykologia tarkoittaa teologiaa ihmisen mielestä ja mikä sen parempi psykologian oppikirja onkaan, kuin Hänen kirjoittamansa kirja, joka on ihmisen luonut psyykkeineen kaikkineen.

Eli psykologia itsessään ei ole paha tahi synti, sillä se on käsite, jolla kuvataan meidän mieltämme, oli se sitten Raamatullista tai johonkin muuhun (evoluutioon, humanismii, filosofiaan...) perustuvaa.

Tätä olen pyrkinyt tuomaan esille ketjun aloitukseen pohjautuen.

Minä siis ymmärrän kaiken tuon, mitä edelläkin tuot julki ja siksi olenkin pyrkinyt korostamaan, miten tärkeää olisi, että myöskin uskovia hakeutuisi kyseiselle alalle, jotka voisivat tehdä työtään Raamatullisen ihmiskäsityksen pohjalta, mutta kun jotkut ovat sitä mieltä, ettei se olisi edes mahdollista, sillä psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatun kanssa, vaikka Jumala on itse luonut ihmisen psyykkeen.

Kysymys on mielestäni juurikin siitä, että maallisen puolen psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, ja että nämä ovat selkeästi eroteltavissa!