Alkuseurakunnan ajanjakson on perinteisesti katsottu loppuvan Nikean kirkolliskokoukseen (325 jkr.) Tämä siis historiallisesta näkökulmasta. Tuolloin Kristinuskon asema alkoi vakiintumaan valtakunnan uskonnoksi, ja seurakuntien organisaatiota alettiin kehittämään vastaamaan aikansa maallisia virkamieskoneistoja. Milanon edikti (313 jkr.) oli virallistanut kristinuskon roomalaisille hyväksyttävänä uskontona. Tätä seurasi seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen aika, jonka aikana kehittyi katolinen kirkko. Tai no, kehittyi on huono sana, kenties "epämuodostui" olisi parempi.
Asiaa voi katsoa myös toisin. UT:n kirjoitukset valmistuivat ensimmäisen vuosisadan aikana, varovasti arvioiden välillä 60 - 95 jkr. Noin vuoden sata tienoilta vuoteen 160 jkr. on sellainen kausi, joilta säilyi hyvin vähän tietoa. Me emme tiedä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui tuossa välissä. n. 160 ilmestyvät "apostolisten isien" kirjoitukset, didakhe , Hermaan Paimen ynnä muita varhaisia kristillisiä dokumentteja (Didakhe ja "paimen" voivat itse asiassa olla jopa toisen vuosisadan alusta.) Nämä edustavat suhteellisen puhdasta uskoa - siis sellaista, joka voidaan tunnistaa samaksi kuin UT:n usko. Valitettavasti monet harhaopit olivat jo nousseet idulle - Antiokian Ignatios (joka poikkeuksena ajoittuu itseasiassa jo noin vuoteen 110-jkr) seitsemässä kirjeessään opettaa, että yksi seurakunnan vanhimmista tulee nimittää muiden yläpuolelle "valvojaksi" eli piispaksi. Piispaa piti totella kuin Jeesusta Kristusta! Kaikki eivät tätä tietenkään sulattaneet, mutta kehitys johti siihen, että Piispanvirasta tuli normi kristikunnassa toisen ja kolmannen vuosisadan kuluessa. Kehityksen edetessä alkoi ilmetä kaikenlaista epäselvyyttä - Lasten kastaminen on todennäköisesti aloitettu toisella vuosisadalla, tai sitten aiemmin mainitsemanani "pimeänä aikana" 95 - 160 jkr. Emme tiedä sitäkään. Kartagon piispa Kypriaanus n. 250 tosin vastusti lapsikastetta, mutta muualla se oli ilmeisesti jo hyväksyttä. Oliko kyseessä enää alkuseurakunta, vaiko kenties jonkinlainen orastava "alkukirkko"?
Sitten pitää pohtia kysymystä, olivatko nämä ihmiset, joista edellä kerroin, enää aitoja kristittyjä/uskovia? Jos vastaus on kyllä, joudutaan pohtimaan, kuinka paljon heidän joukoissaan oli sellasia, jotka ymmärsivät kristikunnan kehittyvän tyystin väärään suuntaan? He eivät varmasti pyrkineet Piispoiksi tai muiksikaan mahtimiehiksi, joten kukaan ei ole säilyttänyt heidän kirjoituksiaan. Jos taas sanomme etteivät nämä olleet oikeita kristittyjä, joudumme pohtimaan, minne aidot uskovat hävisivät.
Kolme valtavan mielenkiintoista kysymystä ovat:
Mitä tapahtui tuona "pimeänä aikana" 95-160?
Missä mentiin metsään ja miksi?
Missä oli aito Jumalan seurakunta tämän sotkun keskellä?
