JHK kirjoitti:Pohdin aikoinaan itse kysymystä siitä, mitkä teologiset näkemyserot ovat niin keskeisiä, että niiden tähden pitäisi erottautua muista uskovista. Päädyin siihen tulokseen, että jos evankeliumi on sama, ei erottautuminen muista ole luvallista. Samassa yhteydessä jouduin pohtimaan luterilaisten lapsikastenäkemystä, ja sen merkitystä. Silloin ja myös sen jälkeen olen ollut yhteydessä luterilaisten kanssa. Päädyin siihen tulokseen että edes kastetta koskevat näkemykset eivät kelpaa syyksi torjua muita Jumalan lapsia. Eräs apostolista seurakuntamallia kannattava (jossain määrin tunnettu) henkilö suuttui minulle hurjasti tämän johdosta. Hän ei ilmeisesti voinut sulattaa sellaista ajatusta, että tässä asiassa toista mieltä oleva voisi olla yhteydessä hänen kanssaan.
On hyvä muistaa tätä aihetta käsiteltäessä, että vaikka joku suullaan tunnustaisikin kaikki uskovat veljiksi ja sisariksi, niin kuitenkin käytännössä voikin olla niin, ettei samaa rakkautta kuitenkaan löydy kuin niille, jotka ovat kaikesta kanssasi samaa mieltä. Silloin opillinen erottava raja on yhä olemassa, vaikka sille ei olekaan annettu minkään virallisen opin nimeä. Vaikka sen olemassaolo suulla kielletäänkin, niin se on sisimmässä yhä olemassa.
Kannatan itse apostolista seurakuntamallia, mutta jos siitä on tarkoitus tehdä yksi tunnustuskunta lisää iralleen muista, niin en halua olla mukana sellaisessa touhussa.
Gal.5:19-21.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
JHK, olenko kanssasi samaa mieltä, jos ajattelen, että kehotettuaan kerran tai kahdesti parannukseen meidän tulee erottautua sellaisista uskovista ihmisistä, jotka aivan selvästi kulkevat totuudesta pois? Tietysti sillä edellytyksellä, että he ovat myös lähimmäisiämme. Jumalanhan luonne ei ole muuttunut vanhan liiton ajasta?
Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen (uskovien) joukossa; semmoisilta on suu
tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa". Tämä todistus on tosi; sentähden
nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat
uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä
totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin. Tiituskirje 1:10-14
Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana. Tiituskirje 2:7-8
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden ja
maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät
kaikesta laittomuudesta ja
puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka
hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko. Tiituskirje 2: 11-15
Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset,
kaikkiin hyviin tekoihin valmiit, etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me
vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka
Jumalaan uskovat,
ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja
tekee syntiä, ja hän on itse itsensä
tuominnut. (Tiituskirje 3:1-11 KINB38)