Seurakunnasta asiaa

[Joel.A]

Eli termille/käsitteelle seurakunta Raamattu antaa samaa tarkoittavia termejä, joita on esim Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis tai vaikkapa Kristus kallio. Sitten termille/käsitteelle seurakuntalaiset, Raamattu antaa samaa tarkoittavia termejä/käsitteitä, joita on esim. Pyhät, kristityt, Jumalan lapset, Kristuksen ruumiin jäsenet tai vaikkapa Jeesuksen opetuslapset.

Näissä pitää olla tarkkana, koska mm. kirkko isät on pyörittänyt ja käännelly erillaiset termit aikojen saatossa ihan sekaisin ja jos me emme käännä ja opettele näistä valheista pois totuuteen, niin tutkiessamme Raamattua ja rakentaessa jtn opillista käsitettä menemme ennemmin tai myöhemmin harhaan.

[vaisuliini]

*
Saisiko kysyä? No messiaanisuus tarkoittaa Vanhan Testamentin lakia ja apostolisuus tarkoittaa Uutta Testamenttia mutta me Jumalan omat odotamme alkuperäistä seurakuntaa jonka Jumala on voimallinen ennallistamaan. Mutta mikä se alkuperäinen seurakunta on? En usko että olisi messiaaninen vaan apostolinen seurakunta.

[JHK]

Pohdin aikoinaan itse kysymystä siitä, mitkä teologiset näkemyserot ovat niin keskeisiä, että niiden tähden pitäisi erottautua muista uskovista. Päädyin siihen tulokseen, että jos evankeliumi on sama, ei erottautuminen muista ole luvallista. Samassa yhteydessä jouduin pohtimaan luterilaisten lapsikastenäkemystä, ja sen merkitystä. Silloin ja myös sen jälkeen olen ollut yhteydessä luterilaisten kanssa. Päädyin siihen tulokseen että edes kastetta koskevat näkemykset eivät kelpaa syyksi torjua muita Jumalan lapsia. Eräs apostolista seurakuntamallia kannattava (jossain määrin tunnettu) henkilö suuttui minulle hurjasti tämän johdosta. Hän ei ilmeisesti voinut sulattaa sellaista ajatusta, että tässä asiassa toista mieltä oleva voisi olla yhteydessä hänen kanssaan.

On hyvä muistaa tätä aihetta käsiteltäessä, että vaikka joku suullaan tunnustaisikin kaikki uskovat veljiksi ja sisariksi, niin kuitenkin käytännössä voikin olla niin, ettei samaa rakkautta kuitenkaan löydy kuin niille, jotka ovat kaikesta kanssasi samaa mieltä. Silloin opillinen erottava raja on yhä olemassa, vaikka sille ei olekaan annettu minkään virallisen opin nimeä. Vaikka sen olemassaolo suulla kielletäänkin, niin se on sisimmässä yhä olemassa.

Kannatan itse apostolista seurakuntamallia, mutta jos siitä on tarkoitus tehdä yksi tunnustuskunta lisää iralleen muista, niin en halua olla mukana sellaisessa touhussa.

Gal.5:19-21.

19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

[Siivetön]

Pohdin aikoinaan itse kysymystä siitä, mitkä teologiset näkemyserot ovat niin keskeisiä, että niiden tähden pitäisi erottautua muista uskovista. Päädyin siihen tulokseen, että jos evankeliumi on sama, ei erottautuminen muista ole luvallista. Samassa yhteydessä jouduin pohtimaan luterilaisten lapsikastenäkemystä, ja sen merkitystä. Silloin ja myös sen jälkeen olen ollut yhteydessä luterilaisten kanssa. Päädyin siihen tulokseen että edes kastetta koskevat näkemykset eivät kelpaa syyksi torjua muita Jumalan lapsia. Eräs apostolista seurakuntamallia kannattava (jossain määrin tunnettu) henkilö suuttui minulle hurjasti tämän johdosta. Hän ei ilmeisesti voinut sulattaa sellaista ajatusta, että tässä asiassa toista mieltä oleva voisi olla yhteydessä hänen kanssaan.

On hyvä muistaa tätä aihetta käsiteltäessä, että vaikka joku suullaan tunnustaisikin kaikki uskovat veljiksi ja sisariksi, niin kuitenkin käytännössä voikin olla niin, ettei samaa rakkautta kuitenkaan löydy kuin niille, jotka ovat kaikesta kanssasi samaa mieltä. Silloin opillinen erottava raja on yhä olemassa, vaikka sille ei olekaan annettu minkään virallisen opin nimeä. Vaikka sen olemassaolo suulla kielletäänkin, niin se on sisimmässä yhä olemassa.

Kannatan itse apostolista seurakuntamallia, mutta jos siitä on tarkoitus tehdä yksi tunnustuskunta lisää iralleen muista, niin en halua olla mukana sellaisessa touhussa.

Gal.5:19-21.

19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Boldaus allekirjoittaneen.

Nimenomaan tuosta on kysymys ja näenkin, että Jumalan seurakunnan rajat kulkevat sydämeltä sydämelle.

On esim. kaksi eri asia, olla ymmärtämätön / tietämätön jonkin Raamatun opin kohdalla, kuin olla tottelematon (ei-kuulianen) jonkin Raamatun opin kohdalla.

Kuuliaisuudesta / tottelevaisuudesta sanotaan Jumalan Sanassa seuraavasti:

1 Sam. 15
22. Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.

23. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.

Apt. 17
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on sietänyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

[Siivetön]

Mitähän Jeesus tarkoittaa tässä tilanteessa Isän huoneella?

Joh. 2:16
Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi".

14. jakeessa lukee näin:

14. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.


Eli tuon perusteella näyttää siltä, että Jeesus puhui pyhäköstä Isän huoneena, eikö vain?

Olisiko siis sittenkin niin, että tila / rakennus, joka on vihitty ja siunattu siihen tarkoitukseen, että siellä palvellaan Jeesusta Kristusta, on Hänenkin mielestään Taivaallisen Isän huone, eli ei ollenkaan niin vähäpätöinen, puhumattakaan että kielteinen asia, kuin jotkut antavat ymmärtää??!

[JHK]

Mielestäni sellainen tulkinta on raamatullisesti ongelmallinen.

Jerusalemin temppeli oli ainutkertainen rakennus, joka laadittiin tarkasti Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Temppelin pohjana toimi ilmestysmaja, jossa liiton arkkia säilytettiin. Temppeliä kutsuttiin "Jumalan nimen asuinpaikaksi" ja Jumalan läsnäolo oli erityisesti tuossa paikassa. Mooseksen kirjat kertovat Jumalan ilmestyneen liitonarkin armoistuimen yllä, kerubien välissä. Temppeli oli erityisellä tavalla "Jumalan huone".

Jos Jeesus olisi kutsunut synagoogaa Isänsä huoneeksi, olisi asia toinen, sillä synagooga olisi suora vastine seurakuntarakennukselle. Uudessa liitossa Jumala asuu lastensa sydämissä, ei käsin tehdyssä temppelissä. Seurakuntarakennus saattaa saada osansa tuosta pyhyydestä seurakunnan ollessa läsnä, mutta muutoin en näe raamatullista perustetta pitää sitä muuna kuin "huoneena".

[Isoäiti]

Mutta mietin, että kun Jeesus oli maanpäällä niin Jeesuskin eli vielä vanhanliiton ajassa ja silloin Jumala toimi näissä käsintehdyissä huoneissa. Eikö ristintyö ja Jeesuksen ylös nouseminen olekkin 'vedenjakaja'. Siitä alkoi uusi aikakausi. Sen jälkeen Pyhä Henki tuli alas Jeesuksen lähettämänä ja ihmisestä tuli se temppeli. Ja nyt Jumala ei asu enää missään rakennuksissa vaan omissaan sisällisesti.

Silti en pidä pahana, että uskovilla on merkittyjä kokoontumispaikkoja. Se vaan on paha, että niissä on ruvettu suuressa osin maallistumaan ja elämään yli raamatun asettamien rajojen.

[Isoäiti]

Ai JHK ehtikin jo väliin.

[JHK]

Olisin ehtinyt jo aiemmin jos netin pätkäisy ei olisi kertaalleen syönyt tekstiä...

[Joel.A]

Pohdin aikoinaan itse kysymystä siitä, mitkä teologiset näkemyserot ovat niin keskeisiä, että niiden tähden pitäisi erottautua muista uskovista. Päädyin siihen tulokseen, että jos evankeliumi on sama, ei erottautuminen muista ole luvallista. Samassa yhteydessä jouduin pohtimaan luterilaisten lapsikastenäkemystä, ja sen merkitystä. Silloin ja myös sen jälkeen olen ollut yhteydessä luterilaisten kanssa. Päädyin siihen tulokseen että edes kastetta koskevat näkemykset eivät kelpaa syyksi torjua muita Jumalan lapsia. Eräs apostolista seurakuntamallia kannattava (jossain määrin tunnettu) henkilö suuttui minulle hurjasti tämän johdosta. Hän ei ilmeisesti voinut sulattaa sellaista ajatusta, että tässä asiassa toista mieltä oleva voisi olla yhteydessä hänen kanssaan.

On hyvä muistaa tätä aihetta käsiteltäessä, että vaikka joku suullaan tunnustaisikin kaikki uskovat veljiksi ja sisariksi, niin kuitenkin käytännössä voikin olla niin, ettei samaa rakkautta kuitenkaan löydy kuin niille, jotka ovat kaikesta kanssasi samaa mieltä. Silloin opillinen erottava raja on yhä olemassa, vaikka sille ei olekaan annettu minkään virallisen opin nimeä. Vaikka sen olemassaolo suulla kielletäänkin, niin se on sisimmässä yhä olemassa.

Kannatan itse apostolista seurakuntamallia, mutta jos siitä on tarkoitus tehdä yksi tunnustuskunta lisää iralleen muista, niin en halua olla mukana sellaisessa touhussa.

Gal.5:19-21.

19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

JHK, olenko kanssasi samaa mieltä, jos ajattelen, että kehotettuaan kerran tai kahdesti parannukseen meidän tulee erottautua sellaisista uskovista ihmisistä, jotka aivan selvästi kulkevat totuudesta pois? Tietysti sillä edellytyksellä, että he ovat myös lähimmäisiämme. Jumalanhan luonne ei ole muuttunut vanhan liiton ajasta?

Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen (uskovien) joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa". Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin. Tiituskirje‬ ‭1‬:‭10-14‬

Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana. Tiituskirje‬ ‭2‬:‭7-8‬

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko. ‭Tiituskirje‬ ‭2‬:‭ 11-15‬

Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit, etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut. (‭Tiituskirje‬ ‭3‬:‭1-11‬ KINB38)