paa kirjoitti:Kävin lukemassa tuota Pekan linkkaamaa sivua. Aikamoista tavaraa ja varsinkin nuo Niilon puheet voimasta ovat aika kammottavaa luettavaa.
Paa, kiitos sulle kirjoituksestasi, näin on asia minunkin mielestäni.
Tässä vielä muutama lainaus tuosta linkittämästäni tekstistä/ketjusta jossa tuosta "voimasta" kerrotaan:
"Niilo Yli-Vainion päiväkirja otteet paljastavat, kuinka henkivalta ohjasi häntä:
Järkyttävää, ettei moni joka on kirjan lukenut, huomaa sitä, vaan lukee miten
tahtoo.Mutta näissä jakeissa näkyy selvästi, kuinka henkivalta ohjasi kokemus kristillisyyteen
tunteisiin , eikä Raamatun opetuksiin.Ja tätä harhaoppia on siitä lähtien julistettu ja sama jatkuu
ja pahenee.
"Hän havaitsee, että voiman ilmenemisessä on lainalaisuuksia, joiden kautta Jumala ilmeisesti tahtoo ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan, ja joita lakeja noudattamalla hän pystyy jo jossain määrin säätelemään voimaa. Mitä enemmän hän puhuu Pyhästä Hengestä, sen ominaisuuksista, arvovallasta ja kaikkivoipaisuudesta mitä enemmän hän antaa sisäänsä pakkautuvan säälin ihmisiä kohtaan purkautua oman persoonansa kautta rakastaviksi
sanoiksi, mitä enemmän hän korostaa anteeksiantoa, sovitusta, Jeesuksen uhrautumisessa ilmenevää rajatonta
rakkautta, sitä vahvemmin lämmin voima ottaa hänet kanavakseen.
Voima ei innostu raamattutunneista, se tuntuu uinailevan tai peräti heittäytyvän passiiviseen vastarintaan, jos hän alkaa hiukankin sovitella armon ja rakkauden sanoman saumakohtiin ikäänkuin tiivisteeksi syyttäviä sävyjä. Siihen hän huomaa itsellään olevan pyrkimystä, kun väsymys erityisesti painaa ja sen painon päälle vielä lastautuu käytännön huolia ja niiden tuomaa pahaa mieltä.
Vielä hankalammaksi käy olo ja hennommaksi voima, jos hänelle itselleen syntyy mielihalu nousta pystympään, ryhdistäytyä ja antaa ihmisten lumoutuneiden katseiden kutitella itseään aamen-huutojen sateen keskellä. "
....................................
"Lokakuun alussa hän on ohittanut tämän herätyksen ajan ensimmäisen vaikean ajanjakson ja kirjoittaa rohkaistuneita merkintöjä vihkoonsa. Hän myös laskee muistiinpanoistaan,
että näinä ensimmäisinä kuukausina on "noin 9210" henkilöä kokouksissa "lentänyt" eli kaatunut rukouksien tai puheiden aikana.
Niin on mennyt orastava kevät ja alkukesä joiden kuluessa elämän varjot vaihtuivat ihmeelliseen valoon ja hän tutki ensin arkaillen ja jarrutellen sisäisiä tapahtumiaan. Ja niin on mennyt sydänkesä ja syksy. Niiden aikana hän avasi mielensä ja suunsa ja alkoi viimein toimia vapaasti koko sillä energialla joka kestämättömän pitkältä tuntuneen synkkyyden ja tuon orastuksen aikana oli häneen kasautunut. Liikkeellä on nyt kaikki se mikä satoi hänen sisälleen Australiassa ja hän ajaa näillä rattailla suitset valtoimenaan, pidättelemättä niin mahtavaa laukkaa ettei hän enää ehdi edes kuvitella hallitsevansa reittiä, suuntaa ja nopeutta.
Myrsky vie eikä se anna Niilolle aikaa hiljentyä, suunnitella, organisoida, rauhoittua tai levätä.
Mutta ei hän sitä pyydäkään, ei silloinkaan kun saarnan tai rukoilun aikana kokoushuoneet alkavat keikkua silmissä ja näkökenttää saartaa ylhäältä, alhaalta ja sivuilta musta reunus.
Koko hänen tarmonsa ja kaikki hänen voimansa ovat nyt liikkeellä lähes paniikinomaisella kiireellä. Tuntuu kuin veri syöksyisi suonissa tavallista nopeammin ja ajatukset pursuisivat niin vilkkaina että ne kaatuilevat toistensa paälle."
..................................
"Syksyyn mennessä hän huomaa voivansa tekstittömien saarnojen lisäksi puhua itse asiassa lähes jokaisen "vanhan Niilon" käyttämän saarnan myös nyt: samat entiset raamatunkohdat ja aiheet vain hänen suussaan kääntyvät nurinpäin. Sama Jumala josta hän ennen näki julman sinimustana piirtyvän profiilin, tulena palavat ja usein vihaa hehkuvat silmät, se sama Jumala ottaa nyt ihmisiä kämmenelleen hyvin kärsivällisesti ja rauhoittavasti ja katselee heitä rakkauden välkkeen täyttämin silmin.
Niilo on toisinaan pakahtumiseen saakka täynnä tämän
uuden tunteen ja näyn ja oivalluksien tuottamaa iloa. Se ilo on varattu hänelle kokouksiin. Vain niiden kuluessa hän voi kokea sen täyttävän hänen solunsa niin että lopulta tuntuu kuin nahka olisi revetä ilon paineesta; kun mitkään sanat joita hänellä on varastossa eivät millään äänenpainoilla väritettyinä riitä tuon ilon kuvaamiseen, hän kietoo omat kätensä kesken saarnan ympärilleen, puristaa Raamattua rintaa vasten, hypähtelee ja hihkuu.
Kun hänen sanansa ja lauseensa kapuavat ylöspäin
aurinkovuorta, ne riittävät vain puoliväliin. Kun saarnan aaltoliike nousee huipullensa ja päätyy dramaattisiin purkausenomaisiin
lauseisiin, hän usein niiden jälkeen huomaa ilon liikkeen
jatkuvan tyhjän päällä, tilassa jossa ei enää olekaan sanoja ja jossa leijuessaan hän voi vain päästellä alkuvoimaisia ääniä:
"Ihiiiiii! Jiuuuuu! Aiiiii! Ooooooo! Tzzziiiii!"
.................................
"Niilo Yli-Vainio oli hyvä ihminen, joka tahtoi hyviä asioita, vakavasti ja parantumattomasti sairaiden parantumista ja suurta herätystä, joka leviäisi koko maailmaan. Niilolle oli profetoitu venäläisten uskovien taholta, että Suomesta alkaisi herätys, joka leviäisi ympäri maailmaa ja Niilo uskoi sen.
Ehkä kuitenkin oli niin, että Jumala tahtoi jotakin muuta, mutta Niilo tarttui tilaisuuteen, joka hänelle tarjottiin karismaattisen Australialaisen seurakunnan kokouksessa ja hän ei miettinyt kuka tuon tarjouksen oli hänelle tehnyt ja sen tähden hän meni väärälle tielle."