Voiko uskova elää synnittömästi?

[pehmytpusu777]

Oiskohan jotenkin niin että mennarit eivät hyväksy sitä että olemme täällä maailmas Suuressa Kuolemansellissä - odottamassa kuolemantuomiomme täytäntöönpanoa Ilmeisesti kuolemanselliin tullessaan ei tuomittu tiedä minä päivänä se myrkkyruiskepiikki sinne suoneen isketään.. Sama se on täällä meilläkin, emme tiedä minä päivänä meidän hetkemme on ja NAPS..lähdemme joko Taivasten Valtakuntaan tai sitten helevettihin käristymähän

Nykyinen LIHA-olemuksemme ei pyhity, sille on annettu yksi asia--> KUOLEMANTUOMIO.. ja sitten toinen puoli..Herramme Jeesus on antanut uskoontulleelle sen uuden olemuksen joka sit perii sen Taivasten Valtakunnan=)

[Juha]

Sinun ei tarvitse kommentoida mitään tässä ketjussa. Valitse se vaihtoehto minkä uskot olevan oikea vastaus kysymykseen. Jos olet epävarma, niin en tiedä on myös vaihtoehtona mukana kyselyssä. Tämä kysely siksi, jos tämä saisi avata silmiä kuinka yksinäinen on ihminen, joka luulee olevansa synnitön.


Tämä ketju oli alun perin äänestys, mutta muutin sen normaaliksi ketjuksi, koska se on sisällöltään keskustelu, eikä äänestys. -Juha

hakusanalisäyksiä: synnittömyys, synnittömyysoppi

[lonelyrider]

Ihmettelen tarkoitushakuisuutta. Eiköhän äänestystulos ole selvä aivan kaikille, ilman että sinun olisi tarvinnut tehdä ihan ketju sitä varten. Onko ilo ylimmillään, kun voitte äänestää synnit vaikka kuinka korkeiksi, nouseeko syntipalkkisten osuus ehkä sataan?... ja mitenköhän tämäkin äänestys palvelee Jeesuksen sovitusta ja Hänen tekemäänsä uhrausta? Hän kun on sovittanut kaiken 100%, vaikka kuinka ilonpitoa pitäisitte syntikekkerien keskellä, sitä ei mikään muuta.

[Minä vain]

Äänestin KYLLÄ VOI.
Kun synnit on sovitettu, on synnitön.
Syntien sovitustyö on täydellinen ei osittainen.

[Aamu-Usva]

Syntinen ja synnitön ovat termeinä kyllä hieman kyseenalaisia tässä tarkoituksessa. Uskova ei Raamatun mukaan ole syntinen, vaan vanhurskautettu. Synnissä elävä ihminen on syntinen, mutta syntiin joskus lankeava uskova ihminen ei ole..? Silti liha on aina syntinen... Minä taas takerrun näihin sanoihin, vaikka ei varmaan pitäisi, mutta mitä kukakin tarkoittaa sanomalla syntinen tai synnitön..? Jos synnittömällä tarkoittaa samaa kuin vanhurskautetulla, niin silloinhan puhutaan eri asiasta kuin siitä, ettei koskaan vahingossakaan hairahdu edes silmänräpäykseksi pois täydellisestä rakkaudesta. Lakihan täyttyy lähimmäisen rakkaudessa.

"Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se (Gal.2:17)!"

[Jasmiini]

[Juha]

Asenne, että ei koskaan edes lankea mihinkään syntiin on todella ylpeä ja vaarallinen, koska se sokaisee ihmisen jos hän sattuisi joskus tekemään syntiä, niin hän ei edes tajua sitä. Hän vain voi ajatella että "ei tämä ole syntiä koska mä oon täysin synnitön".

Totta kai se on tähtäimenä että mahdollisimman puhdas ja hyvä vaellus tehdään, mutta jos Raamattu sanoo ettei meistä täydellisiä tuu, niin en mä ala ylpeydessäni väittämään sitä vastaan.

[Aamu-Usva]

Ajattelen, että narsisti voi uskoon tultuaan langeta narsismiin uudelleen ja siitä seuraa ehkä jopa tällainen ajatus omasta täydellisyydestä.. Narsismillehan on tyypillistä, että itsessä ei pysty näkemään mitään virheitä ja vikaa, joten jos jotain ongelmia syntyy, niin vika on aina toisissa ihmisissä.

Mutta en nyt täällä foorumilla ole ketään narsistiksi leimaamassa, koska en usko, että kukaan täällä oikeasti ajattelee ettei koskaan lankea mihinkään syntiin. Kyllä uskonelämässä voi olla ihania vaiheita, jolloin synnin tekeminen on lähes mahdotonta. Näiden kausien jälkeen kyllä tulee sitten taas nöyryytyksen kausia. Psalmissa 119 sanotaan: "Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi... Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi (j.67,68, 71)." Jumalan kuritus ja nöyryytys on siis hyväksi meille ja usein meitä nöyryytetään juuri sen kautta, että saamme havaita oman syntisyytemme. Mutta siellä syntien syövereissä saa taas kohdata ihmeellisen armon ja siitä käsin lähteä taas uuteen kevyempään vaelluksen vaiheeseen.

Varmaan jokainen meistä muistaa jonkun kerran, kun on langennut oikein pahasti ja jälkeenpäin joutunut häpeämään ja katumaan; pyytämään anteeksi sekä ihmisiltä että Jumalalta. Mutta miten ihanaa onkaan, kun on saanut nöyrtyä ja palata Isän luo. Isä on ottanut taas vastaan. Eikä Jumalan armon kohdatessaan enää uudestaan halua palata tuohon samaan syntiin. Joskus yksi kerta nöyryytystä riittää kitkemään tuon synnin lopullisesti elämästämme pois.

[Jasmiini]

[vaisuliini]

*
Minullekkin tuli mieleen narsismi. Olisiko se Jumalan ääni joka yritti sanoa...? Vaikea erottaa oman ajatuksen ja Jumalan äänen väliltä mutta se narsismi kävi mielessäni niinkuin tyhjästä...