Veli88 kirjoitti:Iinuliinu kysyi 'Osaisiko joku kertoa oikeasta suhtautumistavasta sisäisiin haavoihin'
En tiedä osaanko, mutta olen näitä asioita paljon kelaillut ja ehkä jotain viisasta sanottavaa löytyy![]()
Jos haava oireilee, tarvitsee se parantumista. Monasti menneet traumat ja haavat ovat jääneet silloin käsittelemättä, ja ne ovat jääneet sisälle piiloon, niin kuin vuosirenkaat puun kuoren sisällä. Ne ovat olemassa ja vaikuttavat elämään, vaikka niitä ei ajattelisi, tai ymmärtäisi. Siksi ne pitää jollaintavalla käsitellä, Jumalan pitää ne saada parantaa. Monasti anteeksi antamattomuus menneisyydessä on ollut syynä siihen, että haavat ovat jääneet vaikuttamaan. Todellien anteeksi antaminen on tärkein osa traumojen käsittelemistä ja haavojen parantumista. Pelkkä puhuminen ei hyödytä jos ei se johda anteeksi antamiseen Jumalan avulla, 'ristin juurella'.
Mutta parantuminen ei yleensä tapahdu siinä yhdessä hetkessä, vaan ottaa aikansa. Siinä tärkeää on, tiedostaa ne haavat ja olla 'valveilla' kun huomaa niiden oireilevan elämän tilanteisssa. Ainakin jos toinen ihminen on luotettava, voi avoimesti kertoa mistä on kysymys. Esimerkiksi puolisolle voi kertoa tilanteessa, että nyt sinä osuit tällaiseen haavaan joka minulla on menneisyydestä. Tällä tavalla käytösmallit muuttuvat ja haavojen vaikutus pikkuhiljaa vähenee.
Siinäpä joitain kelailuja asian tiimoilta, toivottavasti oli edes oikean suuntaista
Kiitos
Tuo paraneminen tietysti kestää aikansa ja se että oppii luottamaan. Niin toit tuon puhumisen, sehän se vaikeaa ehkä onkin kun ajattelee
että loukkaan puolisoa sanomalla sen, koska olen sitä yrittänyt ja se on suututtanut hänet. Mutta muuten kyllä hyvä idea.
Ehken omassa tapauksessa täytyy luottaa Herran johdatukseen, hiljaa hyvä tulee..itse sitä on joskus vain niin kärsimätön itsensä suhteen
