Opettaako Raamattu sukukirouksista?

[Herman]

Voidaan puhua myös suvun rasitteista, jos tuo sana 'kirous' aiheuttaa joillekin vääränlaisia mielleyhtymiä (ei tarvitse jumittua sanoihin).

[Mikko Murpatti]

*

Hes. 18:14 Hänelle taas saattaa syntyä poika, joka näkee kaikki isänsä tekemät synnit, hän näkee ne,
mutta ei tee niiden mukaan:

15 Hän ei syö uhrivuorilla, ei katso Israelin heimon jumalankuvien puoleen,
ei saastuta lähimmäisensä vaimoa,
16 ei sorra toista, ei ota panttia, ei ryöstä eikä riistä.
Hän jakaa leivästään nälkäiselle, antaa vaatetta alastoman verhoksi,

17 ei sorra kurjaa, ei ota korkoa eikä voittoa vaan tekee minun säädösteni mukaan ja
vaeltaa käskyjeni mukaan. Ei hänen tarvitse kuolla isänsä syyllisyyden vuoksi, hän totisesti saa elää. RK



Hes. 18:19 Te kysytte: 'Miksi pojan ei tarvitse kantaa isän syyllisyyttä?' Kun poika on toiminut oikeuden ja
vanhurskauden mukaan, noudattanut kaikkia minun säädöksiäni ja tehnyt niiden mukaan, hän totisesti saa elää.
20 Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Poika ei kanna isän syyllisyyttä eikä isä pojan syyllisyyttä.
Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.

21 Jos jumalaton kääntyy kaikista synneistään, joita hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun säädöksiäni
ja tekee sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta, hän totisesti saa elää eikä hänen tarvitse kuolla.
22 Yhtäkään hänen tekemistään synneistä ei enää muisteta. Hän saa elää vanhurskautensa tähden,
jota hän on noudattanut.

23 Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra?
Eikö ennemmin se, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?'" RK

No sieltähän se tuli kun apteekinhyllyltä! Kiitos !

[Mikko Murpatti]

Voidaan puhua myös suvun rasitteista, jos tuo sana 'kirous' aiheuttaa joillekin vääränlaisia mielleyhtymiä (ei tarvitse jumittua sanoihin).

Juu rasite olisi myös omasta mielestäni tarkempi sana tässä yhteydessä.

[Herman]

Miksi suvun rasitteista (jotkut puhuvat sukukirouksesta) ymmärtäminen on tärkeää? Ainakin omalla kohdallani koin Herran tahtovan asiaa valaista siksi, koska kun en vielä asiaa ymmärtänyt, elin asian suhteen vääränlaisessa itsesyytöksessä ja itseni tuomitsemisessa. Sitten kun tajusin, että nämä asiat ovat iskostuneet minuun jo siinä vaiheessa kun en itse kykene ajattelemaan tai arvioimaan mitään itse (0-6 vuotiaana), niin pystyin vapautumaan väärästä itsesyytöksestä ja itseni tuomitsemisesta, joka esti minua todellisesti vapautumasta sillä vapaus tulee aina armon kautta, ei syytösten.

Synti on tietysti aina henkilökohtaista, eikä tämä ole synnille puolustelu. Mutta joidenkin kohdalla henkivallat sekä sielunelämän rikkinäisyys aiheuttaa paljon enemmän taisteluja ja altistaa vihollisen hyökkäyksille, ja näiden asioiden tiedostaminen voi antaa tärkeää apua ja aseita näihin taisteluihin, tai jopa vapauttaa taisteluista.

[tanu]

(Ilm.20) 12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

(1 Piet.1) 17. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

(Matt.16) 27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.


Ei paina viimeisellä tuomiolla "sukukiroukset", eikä "perisynti". Jokainen tuomitaan tekojensa mukaan.
Jokainen vastaa vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

[Herman]

Tässä keskustelussa on taidettu puhua koko ajan kahdesta eri asiasta. Osa puhuu syyllisyydestä ja vastuusta omista teoistaan, ja osa puhuu toisten ihmisten tekojen vaikutuksesta toisten ihmisten (erityisesti pienten lasten) elämään ja olemukseen. Molemmat ovat oikeassa eikä näissä asioissa ole mitään ristiriitaa, sillä on totta että omien syntien suhteen olemme itse vastuussa ja syylliset Jumalan edessä, mutta on myös totta että meidän tekomme ja syntimme vaikuttavat määrätyllä tavalla toisten ihmisten (erityisesti pienten lasten) elämään ja olemukseen. On vain erotettava mitä nämä asiat merkitsevät ja opittava erottamaan ne toisistaan.

[Herman]

Minä kyllä uskon, että Jumala on aika armollinen ja katsoo jossain määrin "läpi sormien" sellaisia vikoja joiden juuret juontavat siitä miten muut ihmiset ovat meitä kohdelleet (varsinkin lapsena). En tällä tarkoita, että sitä voisi käyttää puolustuksena, vaan ennemminkin sitä että jos joku koko ajan yrittää elää oikein mutta kompuroi ja kipuilee eikä ymmärrä itsekään miksi, vaan ehkä tuomitsee siitä itseään ja pitää itseään toisia huonompana uskovana ja ihmisenä, niin Jumala katsoo aika paljon armollisemmin ja ymmärtäväisemmin, ja ottaa huomioon taustat mistä olemme lähteneet ja missä ympäristössä ja millä tavalla meidät on kasvatettu yms.

[tanu]

Minä kyllä uskon, että Jumala on aika armollinen ja katsoo jossain määrin "läpi sormien" sellaisia vikoja joiden juuret juontavat siitä miten muut ihmiset ovat meitä kohdelleet (varsinkin lapsena). En tällä tarkoita, että sitä voisi käyttää puolustuksena, vaan ennemminkin sitä että jos joku koko ajan yrittää elää oikein mutta kompuroi ja kipuilee eikä ymmärrä itsekään miksi, vaan ehkä tuomitsee siitä itseään ja pitää itseään toisia huonompana uskovana ja ihmisenä, niin Jumala katsoo aika paljon armollisemmin ja ymmärtäväisemmin, ja ottaa huomioon taustat mistä olemme lähteneet ja missä ympäristössä ja millä tavalla meidät on kasvatettu yms.

Noin minäkin uskon.

[Markareetta]

" 2 Mooseksen kirja 5:7 sanoo: Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
5:8 Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
5:9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
5:10 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."

Mitenkähän tuo Raamatun kohta olisi oikein ymmärrettävä, kun olin
joitakin vuosia sitten Vuokko Erärannan pitämillä naisten päivillä,
jolloinka hän toi esille, että on 100 –vuottakin vanhoja asioita, syntejä
suvuissa, jotka pitää käsitellä?

Mitenkä sitten mahtaa olla kaikkien perinnöllisten sairauksien laita,
esim. mielisairaudet, sokeritauti, syöpä?
Onko ne Jumalan rankaisu joistakin synneistä?

Tämä viesti ja siitä eteenpäin yhdistelty tänne toisaalta -Juha

[Mr Kerimäki]

Polvijärven pastorilla on hyvää ymmärrystä ..ainaki aikoinaan oli juuri tästä ..aiempien sukupolvien vääristä toimista ja itsellä on sellainen kuva ,että esim todella raskaat synnit voi periytyä jälkipolville .Ihmiset siis itse saavat pahan aikaan ja se paha täytyy olla todella pahaa ja todellista vastakohtaa kristityn elämälle.Se kuinka ihmiset käsittelee ja puhdistuu saastaisista hengistä tai kirouksista on aika lapsen kengissä suomessa .Ensin pitäis se paha ajaa pois ja sitten Rukoilla Pyhän Hengen täyttymystä ja siinä se moni menee pieleen ku ihminen ,josta on paha ajettu pois niin jätetään ilman seurakunnan tai uskovien suojelua vaikka juuri silloin apu olisi suurin ...kuten Jeesus ilmaisi asian ,että se saastainen henki lähtee ja se kiertelee ja kaartelee ja tuumaa ..Menempä takaisin ,mutta siinä vaiheessa tuliskin olla Pyhyys tilalla ,että se saastainen henki ei pääse takaisin.Kovin taistelu käydään juuri käännynnäisten alkumetreillä.Sitten vuosien jälkeen kun juuret on kasvaneet Uskoon ja Jeesukseen Kristukseen päin niin vastustaja ei pääse kristittyyn käsiksi ...ellei ihminen ole jossain luopumuksen tilassa ja omilla teoillaan ja puheillaan aiheuta jotain katastrofaalista.
Suurin piirtein näin tuumailen asiasta.