Herman kirjoitti:Ehdin vasta nyt lukemaan kokonaan Petrin kirjoituksen aiheesta. Se oli hyvä, mutta huomasin että se otti kantaa ja koetteli oikestaan vain yhdenlaista sukukirous-opetusta, eli sellaista jossa opetetaan että täytyy tehdä parannus vanhempien tai esivanhempien synneistä. Sellainen opetus on mielestäni myös väärää, mutta en muista että olisin henkilökohtaisesti kuullut sellaista opetettavan.
Sen perusteella mitä itse olen opetusta aiheesta kuullut, yleensä opetetaan hyvin yksinkertaisesti sukukirouksen tarkoittavan sitä kun vääriä käytösmalleja siirtyy vanhemmilta lapsiin, ja niiden kautta pahat henget pääsevät vaikuttamaan lasten elämään. Eli kenenkään syntiä ei laiteta toisen syyksi eikä kenenkään täydy tehdä parannusta toisen puolesta. Perittyjen väärien mallien ymmärtäminen ei poista omaa syyllisyyttä Jumalan edessä, mutta se voi poistaa vääränlaisen itsensä syyttämisen ja toisiin vertaamisen.
Jumala kuitenkin myös ymmärtää ja ottaa huomioon lähtökohdat. Otetaan vaikka esimerkiksi kaksi ihmistä, joista toinne on saanut syntyä terveeseen uskovaan perheeseen, ja toinen prostituoidulle yh-narkkariäidille, niin uskon jälkimmäisen saavan aika paljon "tasoitusta" Jumalan silmissä koska ei ole saanut elämälle yhtä hyviä lähtökohtia kuin edellinen. Jos tuo epäterveessä ympäristössä kasvanut ei ymmärrä saaneensa perintönä huonojen mallien kirousta, on hänellä suuri vaara alkaa syyttämään itseään väärällä tavalla ja kokemaan huonommuutta. Mutta kun hän ymmärtää sen, voi hän sen kautta ymmärtää että Jumala antaa hänelle vähän "tasoitusta" eikä hän voi olettaa olevansa yhtä eheä kuin terveessä perheessä kasvanut. Ja sen kautta voi myös nähdä mitkä ajatusmallit ja käytösmallit ovat tulleet sukukirouksena, ja niistä voi mielen uudistuksen kautta päästä vapaaksi ja uudistua Jumalan siunaaviin malleihin.
Suvun kautta tulleet kiroukset voivat myös vangita ihmisen esimerkiksi pelkoon. Itse muistan tosi pienestä lähtien pelänneeni paljon, ja jälkeenpäin ymmärsin sen olleen pelon henki joka tuli minuun kodin kautta. Tämäkään kirous/side ei katkennut välittömästi uskoontulon myötä, vaan on vaatinut esirukouksia ja murtamista.
Hermanni tosi hyvin ja selkeästi kirjoitettu,näin minäkin olen ajatellut asiaa pienessä mielessäni.Sinä toit sen selkeästi esille.Koen myös että mulle on tullut myös suvun tai perheen kautta ja miksei myös muidenkin ihmisten kautta pelkoa,vääriä ajatus- ja käytösmalleja.Tosi olen näitä asioita järjellä alkanut ymmärtää,mikä johtuu mistäkin,mutta en voi sanoa että ne toimisivat täysin käytännössä,että olisin täysin vapaa.En tiedä onko se kirousta vai mitä,mutta tarvitsen siihen esirukousta ja murtamista.Aivan niin kuin sanoit.


Kiitos Herralle!