lonelyrider kirjoitti:Minulla on sellainen muistikuva, että luterilaisissa piireissäkin opetetaan sukukirouksista, jotenkin se liittyy johonkin raamatun lauseeseen, josta on otettu tuo asia, vanhantestamentin puolelta, en kyllä muista mikä kohta se on, millä perustelevat sitä.
Kiitos sisareni Herrassa.
Sukukirous opetuksen yleisin puolustus sekä opin perustus löytyy 2 Moos 20:5 jakeesta.
2 Moos 20:
5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan (paqad) isien pahat teot (avon) lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Hepreankielen paqad sana tarkoittaa qal-verbivartalossa (jossa se on 2 Moos 20:5) kiinnittää huomiota, tarkkailla, etsiä, etsiä turhaan, rangaista.
2 Moos 20:5 ei opeta Jumalan kostavan isien pahoja tekoja lapsille aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti. Alkutekstin ja Raamatun kokonaisopetuksen valossa isien pahat teot siirtyvät niille lapsille, jotka vihaavat Jumalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että isät opettavat lapsillensa oman vihansa Jumalaa kohtaan. Kun lapset vastaanottavat opetuksen vihasta Jumalaa kohtaan, niin isien synnit ovat siirtyneet lapsille, jotka ovat vastaanottaneet viha-opetuksen Jumalaa kohtaan.
2 Moos 20:5 opetuksen ydin koskien lasten päälle tulevaa syntiä on viha Jumalaa kohtaan, jonka ihminen itse vapaaehtoisesti valitsee, eikä sukukirouksessa.
2 Moos 20:5 ei opeta sukukirousta, sillä tekstiyhteyden opetus tuo esille sen, että kun lapset vastaanottavat isien vihan Jumalaa kohtaan, niin heistä tulee Jumalan vihollisia, jotka valitsevat elämäänsä isiensä synnit oman henkilökohtaisen valintansa kautta. Lapset eivät siten automaattisesti peri mitään sukukirousta, eikä Raamattu opeta missään kohdassa, että lapset perisivät sukunsa kirouksen automaattisesti ja siksi heidät tulisi vapauttaa sukukirouksesta.
Jotkut sukukirous opetuksen puolustajat opettavat hepreankielen sanan avon tarkoittavan synonyymiä sukukiroukselle, eli että avon tarkoittaisi sukukirouksen alla olevaa syntiä. Avon tarkoittaa syntiä, vääryyttä ja pahaa tekoa, ei sukukirouksen alla olevaa syntiä.
Raamatusta näemme selkeästi kuinka avon sanaa käytetään useassa kohdassa kuvaamaan ihmisen henkilökohtaista syntiä. Tässä muutama esimerkki:
1 Aik 21:8 Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos (avon), sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".
Job 13:23 ¶ Mikä on minun pahain tekojeni (avon) ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Ps 32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja (avon) tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni," ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani (avon). Sela.
Ps 38:4 (38:5) Sillä minun pahat tekoni (avon) käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
Jes 13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa (avon); minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.
Avon sana ei tarkoita sukukirous syntiä, vaan ihmisen omaa henkilökohtaista syntiä, kuten yllä olevat jakeet selkeästi osoittavat. 2 Moos 20:5 jakeessa ei ole missään kohtaan sanoja kirous tai sukukirous. Koko sukukirous opetus on epäraamatullinen ja väärä opetus.
2 Moos 20:6 jakeesta tulee hyvin esille se että on kyse valinnasta synnin ja Jumalan tahdon välillä, ei sukukirouksesta. Ne jotka pitävät Jumalan käskyt ja opetukset sekä rakastavat Jumalaa saavat kokea Jumalan laupeuden Jumalan tahdon mukaisen valintansa seurauksena. Ne jotka valitsevat synnin sydämessään vihaten Jumalaa saavat sen seurauksena synnin palkan, eli iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen.
2 Moos 20:5,6 jakeet kertovat ihmisen valinnasta joko rakastaa Jumalaa tai vihata Jumalaa, eikä sukukirouksesta.
Mutta sisar muistutti, että me uskovat elävinä kivinä olemme jalokiviä; emme mitä tahansa kiviä. Niinkuin Ilmestyskirjassa puhutaan uuden Jerusalemin rakennusaineista; niitä me olemme ja hiomme toinen toistamme yhä kauniimmiksi kiviksi...
