Niin, mitä katolinen kirkko hakee kumoamalla kiellon olla tekemättä Jumalasta kuvaa?
Kyse on vakavasta asiasta, jota ei tulisi kiertää ja kaartaa ja suhtautua välinpitämättömästi kuvantekokieltoon.
Kaikki täällä varmasti tietävät katolisen kirkon osallisuuden lopun aikoihin.
Ilm. 13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.
Katolinen kirkko on jo nyt julistanut kirotuiksi ne, jotka eivät heidän pyhimystensä ja mariansa ja madonniansa ja jeesus kuviansa kumartele. Lopulta tämä menee siihen, että pedosta tehdään kuva, jota kaikkien tulee kumartaa ja ne, jotka eivät kumarra pedon kuvaa, tapettaisiin. Minä näen tässä yhtäläisyyden katolisen kirkon jumalankuvan tekemisen kieltämisen kumoamiselle.
Toisekseen, jos uskova ajattelee, että kuva Jeesuksesta ei ole kuitenkaan Jeesus, jonka tunnemme ja sitä ei palvota, sen voisi pitää niin lasten kirjassa tai omalla seinällään. Jos kuva ei esitäkään Jeesusta, niin ketä sitten? Toista jeesusta, väärää kristusta ja lopulta siis antikristusta.
Uskonnollisen taiteen pääpiirteet tulevat myös katolilaisuudesta ja pakanauskonnoista. Kuinka moni on ottanut selvää siitä, että kuka kuvan jeesuksesta on maalannut? Kuvan, joka on lastenkirjassa tai kirjanmerkkinä Raamatun välissä tai kristillisessä kirjassa tai lehdessä? Ja mitä kyseisen kuvan maalaaja on kuvaan piilottanut ja minkä hengen vaikutuksen alaisena hän on kuvan maalannut?
Uskonnolisen taiteen suuntaukset tulevat siis pitkälti katolilaisuudesta. Monet kuvat on maalanneet katolilaiset taiteilijat ja kuvat voivat olla täynnä symbolismia, vaikka päältä päin kuvassa näyttäisikin oleva vain mies lammas olkapäillään. Kuvista löytyy symbolisia värejä, kuten jeesukselle maalatut punaiset ja siniset viitat ja kaavut. Väreillä on noissa kuvissa merkitys, punainen kuvaa veta ja sininen taivasta. Monesti kuvista löytyy muitakin omituisuuksia, esim. jeesuksen kädet on maalattu erikoisiin asentoihin, samoihin, mihin itämaisen uskontojen jumalten kädet on laitettu ja niillä yleensä on jokin symbolinen merkitys. Itämaisista uskonnoista tulee myös sädekehä päiden päillä, joka on kuvannut jumalia. Samoin auringon jumalattarella on alunperin kuvattu sädekehä pään päällä. Alunperin myös mies lammas olkapäillä on kuvannut antiikin mystiikan Orfeusta, joka on palannut manalasta ja sitä kuvataan nuorena parrattomana miehenä lammas olkapäillään.
Kuva otettiin suoraan kuvaamaan jeesusta, hyvää paimenta. Kun siis lapsenne näkee kauniin kuvan paimenesta lammas olkapäillään, kerrotteko sen lisäksi, ettei se kuvaakaan oikeasti jeesusta, vaan että se kuvaakin kreikkalaisen mytologian orfeusta, joka on tulut manalasta? Eikös tuo olekin jo epäjumalankuva. Minusta ainakin.
Niin, kun sitten suhtaudutaan neutraalisti uskonnollisiin kuviin, eli mitäpä väliä, jos lastenkirjasessa on jeesuksen kuva tai jonkun seinällä, niin suhtaudutaanko jonain päivänä myös välinpitämättömästi pedon kuvaan? Pedon kuva tuskin on ruman demonin kuva. Se kuva on kaunis katsella ja se saa myös hengen, joka sanoo olevansa kristus.
Jumala kielsi tekemästä jumalan kuvaa, kyllä se on kielto olla tekemättä kuvaa jumalasta, kielto olla kuvaamatta Jumalaa miehen, naisen, eläimen, taivaankappaleitten tai henkiolentojen muotoisena. Se ei ole yksistään kielto palvoa kuvia vaan kielto olla tekemättä kuvia Jumalasta ja ohjeet, miten Jumalaa ei saa kuvata. Joka maalaa Raamatun kertomuksesta jotakin ja maalaa kuvan Jeesuksesta, on hän maalannut kuvan jumalasta, miehen muotoisena, joka on 10 käskyssä kielletty. Ensin rikotaan vähän ja sitten vähän enemmän, näin tulee viettelys. Ja lopulta kumartaa pedon kuvaa.
5. Moos 4:2 Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.
Ei siis voida sanoa, että jumalasta voi tehdä kuvan, kunhan ei kumarra sitä.


