Kirjoittaja toni t » 01. Loka 2012 23:17
Herman toi asiaa jo hyvin esille, mutta tuon vielä muutaman näkökulman.
Hebr.12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Tämä Raamatun kohta on hyvä tähän aiheeseen. Jumala kurittaa myöskin lapsiaan sillä kasvatukseen kuuluu myöskin kuri ja kuritus oikeassa rakkaudellisessa suhteessa.. Jumala antaa lastensa joutua koettelemuksiin ja vaivoihin mutta ei tee sitä vihassa vaan rakkaudessa. Jumalan kurituksen on tarkoitus olla kasvatukseksi jotta Hänen lapsensa kasvaisivat vanhurskaudessa. Mikään kuritus ei kurituksen hetkellä tunnu mukavalta mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Samoin myöskin ruumiillisten vanhempien rakkaudessa tehty kuritus on oikeassa tilanteessa hyväksi lapselle joka ei sillä hetkellä tunnu lapsesta kivalta mutta se kasvattaa lasta elämään. Vanhempien lapselle antama kuritus ei tarkoita väkivaltaa eli lapsen hakkaamista vaan esim piiska pyllylle. Esimerkiksi minä jäin kiinni lapsena valehtelusta josta seurasi piiskaa. Se ei tuntunut silloin kivalta mutta en ole halunnut sen jälkeen valehdella vanhemmilleni. Ei pelon vuoksi vaan se vei minulta halun valehdella. Eikä piiska ollut väkivaltaa eikä kipu ollut mikään kovin suuri mutta itse tilanne oli kasvattava. Vanhempi osoitti mikä on oikein ja väärin ja väärän valinnasta seurasi rangaistus joka tuntui silloin minun ikäisestäni pikkupojasta todella ikävältä. Korostan ettei minua hakattu enkä saanut selkääni vaan isäni kuritti minua piiskalla joka ei ole väkivaltaa vaikka nyky-yhteiskunta niin haluaisikin ajatella.
Olen todella iloinen siitä että sain piiskaa kun valehtelin sillä sen kautta opin "oikeasti" ettei tule valehdella vanhemmille. Minulle kävi siis juuri niinkuin tämä Jumalan sanan kohtakin opettaa. Eli silloin piiska ei tuntunut kivalta mutta se sai minussa aikaan kasvua oikeanlaiseen suuntaan.
Nyky-ajan ongelma on se ettei osata eroittaa rakkaudessa tehtyä kuritusta väkivallasta vaan nyky-yhteiskunta pitää rakkaudessa tehtyä kuritustakin jonka tarkoitus on auttaa ja kasvattaa lasta väkivaltana. Samoin nyky-yhteiskunta pitää Jumalan kuritusta lapsilleen rakkaudettomana tekona vaikka Jumala kurittaa lapsiaan rakkaudesta koska kurituksen tarkoitus on kasvattaa lapsia. Nyky-yhteiskunta pilkkaa sellaista Jumalaa joka sallii lapsilleen vastoinkäymisiä ja koettelemuksia sekä tuskaa kasvatukseksi sillä nyky-yhteiskunta ei tunne Jumalaa. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Sitä on vapaan kasvatuksen hedelmä joka nyky-yhteiskunnassa kukoistaa.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!