Uskovien yhteys

[lonelyrider]

Näinhän se on. Yhdessäkään ihmisessä ei ole oikeastaan yhtään mitään hyvää, koska ihminen ei ole hyvä itsessään pyyteettömästi, vain Kristus on täysin pyyteetön ja hyvä siinä suhteessa. Tietenkin uskova voi toimia Kristuksen Hengessä, mutta se ei tarkoita ettäkö ihminen itse jotain voisi. Usein olen huomannut että uskovana saa näidenkin asioiden kanssa silti käydä kamppailua, ettei ala kuvittelemaan itsestään jotain, no sillä on sitten aina nolo loppu, jos niin sattuu kuvittelemaan.

[Puolesta]

Kuitenkin totuus ilman lempeyttä ja toinen toisemme ymmärtämistä ei synnytä yhteyttä. Eräs tuntemani uskova kuvasi hyvin tätä asiaa eräässä puheessaan uskoville. Hän sanoi, että moottori, josta puuttuu voiteluaine leikkaa kiinni. Tämä toisen pyyteetön rakastaminen ja lempeä kohtelu toimii voiteluaineena. Saman mielisyys syntyy, kuunnellen ja keskustellen. Läheisessä yhteisessä Jumalan etsimisessä. Kiinnostuminen toisesta ihmisestä seurakunnalle välttämättömänä palasena on hoitavaa ja parantavaa. Jos olemme niin ahtaita, että puutumme heti niihin rikkinäisyyksiin ja virheisiin, joita toinen tekee, niin kone leikkaa kiinni ja moottorin eri osat hajoavat. Moottori on täynnä rosoja. Kun sitä katsoo mikroskoopilla näkee jokaisessa osassa paljon rosoja. Tarvitaan voitelu aine, että kone ei leikkaa kiinni. Meidän tulee siis ennemmin voiteluaineella peittää ne rosot, kuin puuttua niihin. Kyllä Jumala sitten puhuu ihmiselle aikanaan niistä rosoisuuksista. Juurikin sen kautta, että ihminen alkaa ymmärtämänä olevansa rakkaudeton ja aiheuttavansa koneen kiinni leikkaamista. Koneen kiinni leikkaaminen on yhtäkuin ristiriita veljen tai siskon kanssa. Jokainen ristiriita siis satuttaa meitä. Mitä voimme tehdä. Korjata, vain itseämme ja omaa käyttäytymistämme. Jumalan sanan opettaminen täytyy tapahtua tämän voiteluaineen kanssa.

[lonelyrider]

Sitä lempeyttäkään ei varmaan voi ihminen itsestään pusertaa, kyllä sen täytyy olla Jumalan synnyttämä luonteenpiirre ja lahja, elämänkokemuksen summa, tai jonkin sen tulos, että on nähnyt oman vajavuutensa niin täysin, että voi ymmärtää toista joka kamppailee niiden asioiden kanssa, joissa itse on ollut. Siksikään sitä ei oikeastaan voi vaatia keltään uskovalta. Toisaalta uskon, että lempeys synnyttää lempeyttä, peilin tavoin. Jos Jumalan rakkautta saa kohdata toisen uskovan kautta, voi sitä myös itse jakaa.

Aina ei tarvita sanoja, parhaita kuuntelijoita ovat olleet ne, jotka kuuntelevat, eivät ne jotka ovat höyrynneet auttamassa sitä ja tätä, höyryävät sinne ja tänne ja jättävät lopulta sen auttamisen kohteenkin entistä huonovointisemmaksi, sitovat itseensä kenties ja sitten höyryävät uusien tuulien perässä, siis omassa voimassaan saa vain pahaa loppujen lopuksi. Mutta pahalla en ketään muistele, mutta tulipa tässä mieleen, että auttamistakin voi olla monenlaista ja joskus hyvä tarkoitus ei tuota hyvää satoa.

[Puolesta]

No joo ei sitä itse tehdä. Ei se onnistu. Niistä virheistä kumminkin aina oppii, miten ei kannata toimia. Hiljalleen niitä omia rosoja poistuu ja voiteluaine omassa käyttäytymisessä lisääntyy.

[Aamu-Usva]

Tässä on Lonelyriderilla ja puolestalla NIIN hyviä kirjoituksia

Lonelyrider kirjoitti: "...ei edes Jumalan yhteydessä elävä, voi antaa sitä, mitä ihminen todella kaipaa, se tulee löytää ihan itse." Tästä tuli mieleen vertaus neitsyistä, joista viisailla oli öljyä astioissaan. Tyhmät neitsyet tulivat sitten heiltä pyytämään öljyä, mutta nämä sanoivat, että se ei riitä molemmille. Jokaisen öljy tulee ylhäältä valkeuksien Isältä ja jos ei itse ole Häneen yhteydessä, ei se toisilta saatu öljy riitä Jeesuksen tulemiseen asti.

[Puolesta]

Ihminen saattaa myös kaivata asioita, jotka eivät ole hänelle hyväksi. Niitä ei Jumala yleensä anna ellei Hänen tarkoituksenaan ole näyttää, mihin ne väärät kaipuut johtavat. Jumala kasvattaa meitä.

[Puolesta]

Tänään taas oikein hienosti kuohahti meikäläisen sisällä, kun sanan vastustusta ilmeni. Kyllä jäi harmittamaan, että pitikin sillä tavalla joutua pois tolaltaan. Olisin pysynyt hiljaa ja antanut asian olla. Otin kokoontumisessa muutaman raamatun paikan, jotka mielestäni johdattelevat eteenpäin uskovien yhteyden syntymisessä. Vastustus tuli musertavana ja meikäläinen suutahti. Oli se ihmeellistä, kun kiehui sisikunnassa vielä parin tunnin päästäkin.

Minulla oli kolme raamatun paikkaa:

Psalmi 23

Joh 10:1-9

Apt 3: 19-21

[lonelyrider]

Tänään taas oikein hienosti kuohahti meikäläisen sisällä, kun sanan vastustusta ilmeni. Kyllä jäi harmittamaan, että pitikin sillä tavalla joutua pois tolaltaan. Olisin pysynyt hiljaa ja antanut asian olla. Otin kokoontumisessa muutaman raamatun paikan, jotka mielestäni johdattelevat eteenpäin uskovien yhteyden syntymisessä. Vastustus tuli musertavana ja meikäläinen suutahti. Oli se ihmeellistä, kun kiehui sisikunnassa vielä parin tunnin päästäkin.

Minulla oli kolme raamatun paikkaa:

Psalmi 23

Joh 10:1-9

Apt 3: 19-21

Tietenkin koko raamattu on se ohje, jonka kautta yhteys pelaa että siellä on siis ohjeet, että on sama usko ja päämäärät jotka perustuvat sanaan ja Kristuksen Jeesuksen tuntemiseen.

Mutta voiko olla että sinut ymmärrettiin väärin? En tiedä mitä kaikkea olette keskustelleet kokoontumisessa ja missä kohdin keskusteluja ilmeni nuo sananpaikat, siksi on hyvin vaikea ottaa kantaa täysin.

[Puolesta]

Ps. 23:1-6 Luin tämän kohdan ja selitin, että tämä kohta on monitahoinen. Samaan aikaan tässä siis julistetaan sellaista sanomaa, joka koskettaa eri alueita. Pysähdyin miettimään ääneen sitä valtavaa niittyä, jossa kukat kukkivat ja linnut laulavat. On kaunista, seesteistä ja avaraa, silmin kantamattomiin avaraa niittyä. Kysyin, että mikä on tämä avara tila, johon Hän meidät vie?

Joh. 10:1-9 Kysyin, mitä tarkoittaa, Hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen?

Apt. 3:19-21 Jakeessa 21 on käännös virhe selitin. Oikein se menee näin. Taivaan pitää omistaman Hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa/ennallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta. Novum suoraan: joka pitää taivaan tosin ottaa vastaan saakka aikoihin ennallistamisen. Kysyin mitä on tämä ennallistaminen? sitten selitin: kun joku on mennyt pois paikaltaan, pitää se asettaa paikalleen. Se täytyy korjata/ennallistaa. Tähän lopetin.

Tästä sitten syntyi tilanne, jossa minä tuskastuin ja menetin malttini. Silloin, kun menetän malttini alan piikitellä ja heittää vastaväitteitä. En voi olla vaiti. Puseroon hiipi myös toivottomuus tämän sanoman vastaanottamiseen. Tuskallinen olotila on se.

Puhuin siis Kristuksen ruumiin rakentamisesta. Jotta voidaan rakentaa uutta täytyy ensin lähteä ulos siitä vanhasta. Viittaan pakkosiirtolaisuuteen ja sekaannukseen, joka on vallalla. Jollakin tapaa he aavistivat, millaiseen asiaan tämä opetus johtaa ja alkoivat puhua hengellisistä kodeista ja lampaiden juottopaikoista jne. Sitä minä en kestänyt.

[lonelyrider]

Hmmm... ymmärsinkö oikein?
Halusit siis kertoa lopunajan seurakunnasta jotain? Jäljelle jäävä osa palaa, pois pakkosiirtolaisuudesta, kotiin Israeliin ja tähän palaavaan osaan kuuluu myös niitä jotka eivät ole syntyperäisiä israelilaisia vaan ovat sydämen uskovia Jeesuksessa. Ne jotka kuulevat Paimenen äänen näin tekevät ja tietenkin on myös niitä, jotka eivät koskaan ole olleet Hänen lampaitaan ja he eivät kuule Hyvän Paimenen ääntä. Luste ja nisu ovat elonleikkuuseen asti yhdessä.

Olenko aivan hakoteillä mitä haluat sanoa?