*
Kristinuskon sisälläkin ihmisillä on ollut ajatuksia, jossa sanotaan hepreankielen Kaikkivaltias (El Shaddai) sanan tarkoittavan äiti Jumalaa, jolla on äidin rinnat. Samoin nykyään monet uskovat ovat eksyneet opettamaan Raamatun Jumalan feminiinistä puolta sen perusteella, koska hepreankielen henki (Ruach) sana on feminiinimuoto. Molemmat edellä olevat näkemykset feminiinisestä jumaluudesta ovat harhaoppia ja eksytystä. Käyn näitä läpi tässä seuraavaksi.
William Branham opetti saarnassaan (Aabrahamin armoliitto - Abraham's grace covenant) vuonna 1961, että Jumala sanoi: "Minä olen Kaikkivaltias (ElShaddai) Jumala, Minä olen rinnakas äiti Jumala. Samassa saarnassa Branham sanoi hepreankielen sanan shad tarkoittavan rintaa, tästä hän veti sen johtopäätöksen, että Jumala on äiti Jumala, jolla on rinnat. Itse en pidä Branhamia Jumalan miehenä, koska hän on erehtynyt monessa muussakin asiassa todella pahasti. Branham uskoi muun muassa, että saatana oli naisen suunnittelija ja tämänkin väärän opetuksensa takia Branham suhtautui naisiin erittäin negatiivisesti sekä joissakin kohdissa jopa vihamielisesti.
William Branham omana aikanaan vastusti katolista kirkkoa ja ekumeenista kehitystä. Ekumenia on suuren Babylonin työkalu, jonka eräs monista päämääristä on saattaa koko lopunajan maailma uskomaan ja palvomaan jumalattaria, äiti jumalaa. Branhamin väärä opetus Jumalasta, joka olisi rinnakas äiti Jumala nousee siitä samasta eksyttävästä hengestä, jota Branham vastusti. Kuitenkin, Branham oli myös itse samassa eksytyksen hengessä, koska hän opetti muinaisessa Babyloniassa syntynyttä äiti jumalatar oppia.
Juutalaisten ensyklopedia kertoo Jumalan nimistä ja tässä yhteydessä se sanoo Shaddai sanasta seuraavasti:
Lainaus alkaa_ El sanan mukana esiintyvää sanaa Shaddai käytetään myös itsenäisesti Jumalan nimenä, pääasiassa Jobin kirjassa. Sana yleisesti esitetään "Kaikkivaltiaana" (Septuagintassa, joskus παντοκράτωρ). Hepreankielen juurisana "shadad", josta sen on oletettu olevan peräisin, tarkoittaa kuitenkin "voittaa", "kohdella väkivaltaisesti", "tuhota". Tämä antaisi Shaddaille merkityksen "tuhoaja", mikä tuskin voi olla oikein. On kuitenkin mahdollista, että alkuperäinen merkitys oli "ylivoimainen" tai "ylivoimainen voima" ja tämä merkitys jatkuu edelleen jumalallisessa nimessä. Toinen mielenkiintoinen ehdotus on, että se voi olla yhteydessä Assyrian "shadu" (vuori) sanaan, lisänimeen, joka joskus liitetään Asyrian jumalien nimiin. Olettamus on myös, että Shaddai voi johtua epätodennäköisestä rabbiinisesta selityksestä sanalle ("Hän, joka on riittävä"), ja että sana alun perin on saattanut olla ilman kaksinkertaista keskikirjainta. Ex. vi. 2, 3, tällä nimellä Aabraham, Iisak ja Jaakob tunsivat Jumalan. Lainaus päättyy.
Eräs rabbiininen tulkinta tai ajatus sanasta ElShaddai (שדי) voi olla ehkä sen mahdollinen merkitys, joka muodostuisi partikkelista ש tarkoittaen joka, kuka tai yhdistettynä sanaan די (dai), joka tarkoittaa riittävä, riittää, tarpeeksi. Näin tästä tulisi Hän, joka on riittävä. Vaikka juutalainen ensyklopedia pitää tätä tulkintaa epätodennäköisenä, niin koko Raamatun ilmoituksen perusteella tuo edellä oleva rabbiininen tulkinta Hän, joka on riittävä voi kuitenkin olla sanan Shaddai alkuperäinen merkitys.
Kuten olemme nähneet, niin Shaddai sana ei tule sanasta shad, joka tarkoittaa rintaa, naisen rintaa, miehen rintaa ja eläinten rintaa. Raamatussa sana shad tarkoittaa useassa kohdassa naisen rintaa, mutta se esiintyy myös tarkoittamaan miehen rintaa. Juutalainen ensyklopedia ei sano Shaddai sanan olevan peräisin sanasta shad (rinta), koska Shaddai sana ei tule sanasta shad. Shaddai sanan yhdistäminen shad sanaan ei perustu totuuteen, sillä se on väärä kytkös, joka ei perustu totuuteen.
Juutalaisetkaan eivät ole täysin varmoja mistä sana Shaddai tulee ja mitä se tarkoittaa. Tuon edellä olevan rabbiinisen tulkinnan mukaan juutalaiset myös tuovat esille, että Shaddai sana tulisi mahdollisesti sanasta shadad, joka tarkoittaa voittaa, kohdella väkivaltaisesti ja tuhota. Jos Shaddai sana tulisi sanasta shadad, niin Raamatun perusteella se merkitisi voittamista ja ylivoimaista voimaa.
Kun olemme nyt tutkineet Shaddai sanan mahdollista alkuperää, niin opetus, joka sanoo ElShaddain tarkoittavan äiti Jumalaa, jolla on naisen (äidin) rinnat on valheellinen ja väärä opetus.
Arvostan edesmenneen Kaarlo Syvännön työtä Israelissa eikä tarkoitukseni ole hyökätä häntä vastaan, mutta hänkin on opettanut Jumalan olevan isä-äiti Jumala, jolla on äidin rinnat, joka on väärä ja valheellinen opetus.
Vaikka Kaarlo Syväntö on tehnyt todella tärkeää työtä Israelissa, jota minäkin arvostan suuresti, niin hän eksyi todella pahasti kannattamaan muinaisesta Babyloniasta peräisin olevaa äiti jumala harhaoppia. Varmastikaan Kaarlo Syväntö ei edes itse ymmärtänyt sitä kuinka paha harhaoppi äiti Jumalan opetus itse asiassa onkaan. Se mikä on ikävää ja surullista, on se kuinka monet uskovat voivat eksyä tässä lopunajassa kannattamaan lopunajan feminiinisen jumaluuden oppia hyväksymällä ja uskomalla esim. Kaarlo Syvännön vihkosen väärän opetuksen Jumalasta, jolla olisi äidin rinnat.
Eräs valheellinen väite sanoo Raamatun Valitusvirressä olevan opetus feminiinisestä shekina jumaluudesta. Väitteen mukaan Israelin kansa, joka joutui pakkosiirtolaisuuteen on kuvattu hänen (feminiinimuodossa) lapsinaan. Väite edelleen jatkaa, että Siionista on kadonnut hänen (feminiinimuodossa) loistonsa. Väitteen mukaan feminiinimuodossa oleva hän sana viittaa shekinaan, eli feminiiniseen jumaluuteen. Kun tutkimme tämän asian Raamatusta, niin saamme selvyyden siitä mitä Raamattu opettaa Valitusvirressä.
Val 1:
4 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.
5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.
6 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.
Lam 1:
4 The ways of Zion do mourn, because none come to the solemn assembly; all her gates are desolate, her priests sigh; her virgins are afflicted, and she herself is in bitterness.
5 Her adversaries are become the head, her enemies are at ease; for the LORD hath afflicted her for the multitude of her transgressions; her young children are gone into captivity before the adversary.
6 And gone is from the daughter of Zion all her splendour; her princes are become like harts that find no pasture, and they are gone without strength before the pursuer. (Jewish Puclication Society Bible - JPS)
Juutalaisesta Raamatun käännöksestä (JPS) tulee selkeästi ilmi mitä edellä olevat jakeet tarkoittavat. Siion (Zion) sana tarkoittaa Jerusalemia ja israelilaisia. Valitusvirret 1:4-6 opettaa, että Jerusalemin (israelilaiset) tyttäriltä on mennyt kaikki sen kauneus ja loisto, koska Israelin kansa oli rikkonut Herraa vastaan ja sen seurauksena Israelin tyttärien lapset ovat joutuneet vihollisen vankeuteen. Feminiinimuoto hän tarkoittaa israelin tyttäriä, ei Jumalaa. Raamattu ei opeta Jumalan olevan jumalatar tai feminiininen jumaluus.
Hepreankielessä sanat ovat joko maskuliinissa tai feminiinissä. Henkilöiden kohdalla maskuliini tarkoittaa miestä ja feminiini tarkoittaa naista, samoin eläinten kohdalla käytetään joko maskuliinimuotoista tai femiinimuotoista sanaa kertomaan minkä sukupuolinen eläin on kyseessä. Kun on kyse asioista tai esineistä, niin maskuliinimuoto tai feminiinimuoto ei määrittele sanojen sukupuolia, koska asioilla ja esineillä ei ole sukupuolia.
Esimerkiksi hepreankielen sana shulchan (pöytä) on maskuliinimuodossa, mutta pöytä ei ole kuitenkaan miespuolinen, vaan esine. Hepreankielen sana menorah (kynttilänjalka, lampunjalka, lamppu) on femiinimuodossa, mutta sana ei kerro sukupuolesta, koska esineillä ei ole sukupuolta.
Ruach, eli henki sanan feminiimuoto ei tarkoita sitä, että Jumalan Henki on feminiininen ja naispuolinen tai äiti. Ruach on feminiinimuodossa, koska ruach sana päättyy feminiinimuotoon. Hebreankielen sana henki ei määrittele sukupuolta ellei se esiinny henkilön kohdalla, jolloin sukupuoli käy ilmi.
Joon 2:9 (2:10) Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa (JHVH) on pelastus (Jeshuah)."
Raamattu sanoo, että Herrassa on pelastus ja pelastus sana (Jeshuah) on hepreankielessä feminiinimuoto. Raamattu sanoo Jumalan pelastavan tarkoittaen Isä Jumalaa sekä että Herra Jeesus on Pelastaja, joka pelastaa jos ihminen uskoo Häneen. Jeesus ei ole nainen, eikä Raamattu sano Jumalan olevan äiti, vaan Isä. Hepreankielinen Raamattu käyttää feminiinimuodossa olevaa pelastus sanaa, vaikka Jumala on Isä ja Jeesus oli lihassa mies, jonka kautta pelastus tulee.
Edellä oleva hepreankielen sanojen käyttämisen esimerkki kumoaa sellaisen opin, että hepreankielen sanojen feminiinimuotojen perusteella Pyhä Henki olisi äiti. Raamattu käyttää pelastus sanaa liitettynä Isä Jumalaan sekä myös Jeesukseen, mutta kumpikaan Heistä ei ole äiti, vaikka pelastus sana on hepreankielessä feminiinimuoto. Opetus joka sanoo Pyhän Hengen olevan äiti perustuu saatanalliseen valheeseen sekä hepreankielen väärinymmärtämiseen.
4 Moos 23:19 Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Raamattu ei opeta, että Jumala on äiti Jumala tai feminiininen jumalatar. Raamattu ei opeta Jumalaa miehenä eikä naisena, vaan Jumalana, Luojana sekä Isänä. Raamattu opettaa ettei Jumala ole ihminen ja siksi on väärin yrittää kuvata hänet miehenä tai naisena sekä feminiinisenä jumalattarena.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, johon kuuluu mies ja nainen, mutta Jumala ei ole kumpikaan eikä myöskään yhdistetty mies-nainen tai nainen-mies, vaan Jumala, Henki, joka on paljon korkeampi kuin ihmispersoona. Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi ajatuksin, sanoin ja teoin toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Jumalan kuvaksi luominen ei tarkoittanut ihmisen luomista näköispatsaaksi ja kopioksi Jumalasta, koska Jumala ei ole mies eikä nainen, vaan iankaikkinen Henki.
Raamatussa Jumalaa ei kuvata feminiinisenä, vaikka henki (Ruah) sana onkin feminiini hepreankielessä. Jumalaa ei voi kuvata ihmispersoonan tavoin, sillä Jumala on aina olemassa ollut Henki, joka on luonut ihmisen ja ihmiselämän. Jumala kutsuu itseään vanhan testamentin kirjoituksissa iankaikkiseksi Isäksi, Israelin Isäksi, samoin Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Jumala on siis halunnut kutsua itseään Isäksi sekä Jumalaksi ja siksi on synti ja vääryys kutsua Häntä äidiksi tai feminiiniseksi jumalattareksi.
Jumalalla ei ole mitään hampaankolossa naisia vastaan eikä miehet ole Hänen erikoissuosikkejaan, vaikka Hän kutsuukin itseään Isäksi. Raamattu opettaa, että Aabrahamin kupeista, eli hänen siemenestään on tuleva suuri kansa ja siunaus. Aabrahamin kupeiden siemen siirtyi Saaran kohtuun, josta sitten syntyi Iisak, jonka jälkeen monien sukupolvien päästä Aabrahamin jälkeläisistä syntyi suuri siunaus: Messias, Herra Jeesus.
Ehkäpä tässä on syy miksi Jumala haluaa itseään kutsuttavan Isäksi, sillä isän kupeista siemen siirtyy äidin kohtuun, eli elämän alku ja syntyminen lähtee miehestä (isästä), josta se siirtyy naisen kohtuun. Kysymys ei siis ole naisten syrjinnästä Jumalan puolelta, vaan Jumalan valinta symbolisoimaan (Isänä) elämän alkuunpanoa ja sen laittajaa, isää ja isän siementä. Jumala (Isä) on itse kaiken elämän alkuunpanija, siksi Hän valitsi sanan Isä osoittamaan Hänen asemaansa elämän alkuunpanijana. Eikä kysymys ole miesten halusta alistaa naisia ja toteuttaa patriakaalista valtaa, vaan Jumalan omasta valinnasta ja tahdosta.
-PP-
