Raamatullinen seurakunta - Millainen sen tulisi olla?

[vaisuliini]

*
Oikeassa Sanan valossa seurakuntaykseys Kristuksessa on Raamatun opettamansa


Meillä on ylimmäinen pappi Jeesus Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hebr. 5:6,10, 7:17)

Hän ravitsee ja vaalii seurakuntaa (Ef. 5:29). Hän rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä seurakunnan puolesta (Ef. 5:25).

Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut Herran seurakuntaa (Apt. 20:28).

Herran seurakunta on uloskutsuva ekklesia (Apt. 20:28).

Hän pitää huoli eli huolehtii seurakunnasta eli meistä (Kol. 2:19).

Seurakunta ykseydestä käsin on Jumalan puhuttu sana Rhemalla, joka ei koskaan palaa Jumalan tykö tyhjänä, vaan se tulee toteuttamaan niin kuin Jumala on sen puhunut (Ef. 2:20, 1Piet. 2:6, Room. 9:33, Jes. 28:16)

Pyhän Hengen ykseys rauhan sitein ja uskon ykseys seurakuntaykseyden kanssa (Ef. 4:3-6, 13)

Seurakunnan ykseys tulee siitä, että olemme kukin toistemme jäseniä ja olemme Kristuksen ruumis, siinä ykseydessä saadaan Jumalan antamaa kasvua (Room. 12:5, 1Kor. 12:27, Kol. 2:19).

Seurakuntaa ykseydestä käsin Jumalan Sanat ohjaa ja Sanan kautta seurakunta asetetaan kirkastettuna Ylkää varten (Ef. 5:26-27).

Niin kuin ennen taivaaseen astumista Jeesus rukoillessaan sanoi, että on antanut meille kaikille kirkkauden, jotta me kaikki olisimme yhtä, jotta maailma uskoisi Jeesukseen ykseyden kautta ja ymmärtäisi Jumalan lähettäneensä Jeesuksen ja saisimme nähdä Kristuksen kirkkauden ykseyden perusteella niin kuin morsiusseurakunta asetetaan kirkastettuna Sanan kautta (Joh. 17:21-24, Ef. 5:26-27).

Seurakunta ykseydestä käsin on morsiusseurakunta Ylkää varten (Jooel 2:16).



Joh. 17:22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -

Hebr. 10:25 Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.

[vaisuliini]

*
Haluaisin sanoa, että olen huomannut, miten kreikka vaatii taitoa voidakseen ymmärtää Raamattua oikealla tavalla, koska siinä seurakunta sattuu olemaan "feminiininen". Mietin ihmetellen, mitä feminiininen seurakunta tarkoittaa.

Sitten jatkoin tutkiskella, kunnes virka seurakunnassa paljastuu feminiiniseksi, se mietitytti ja ihmetytti minua. Jatkoin tutkiskella, kunnes pääsin jyvälle käsittääkseni, mitä Raamattu tarkoittaa, että se on niin kuin "imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa" ja se on niin kuin "hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristus seurakuntaa", siinä on feminiininen puoli.

Olen tarkistanut, että seurakuntavirat ovat maskuliinisia, mitkä ovat tarkoitettu miehille, mutta feminiinisessä muodossa "imettävän äidin" tavoin, joka vaalii lapsiansa ja "raviten sitä, kuin Kristus seurakuntaa", niin kuin käsitän asian olevan näin.

Matt. 23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

Ef. 5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,

1.Tess. 2:7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;




Feminiiniset armolahjat naisilla - seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi.

Room. 12:6 ja meillä on erilaisia armolahjoja [χαρισματα, charisma, suomeksi karisma] sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja [προφητειαν], käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;

[vaisuliini]

*
Room. 12:5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

[vaisuliini]

*
Uuden liiton seurakunnan vanhimmisto on Raamatussa osoitettu vain uskossa oleville miehille. Teksti on selvää luettavaa 1Tim.3:2 kohdassa. On kuitenkin eräitä joille tämä ilmoitus ei riitä, vaan siihen yritetään mahduttaa myös naiset.

Raamattu erittelee kreikankielessä naisen seurakuntapalvelijan tehtävän feminiinimuotoisena Room.16:1 kohdassa, jossa puhutaan Foibe nimisestä naisesta. 1Tim.3:2 kuitenkin kreikassa käyttää maskuliini muotoista sanaa, puhuen miespuolisesta seurakuntapalvelijasta. Mitä siis tämä merkitsee?

1Tim.3:1 mainittu "kaitsija" [ἐπίσκοπος] on maskuliinimuotoinen sana, ja kuten jokainen sisälukutaitoinen ymmärtää 1Tim.3:2 osoittaa juuri tämän yhden vaimon miehenä. On siis täysin väärin mahduttaa tähän naista, sillä tekstin tulee osoittaa vain se mitä siinä lukee - ei se mitä itse (ehkä) haluamme siihen laittaa.

Raamatussa AINA "kaitsija/paimen/vanhin" on kreikassa maskuliinimuotoinen sana, siksi se todistaa, että VAIN miespuoliset, Raamatun asettamat ehdot täyttävä miespuolinen yhden vaimon mies, voi pyrkiä seurakunnan kaitsijan ja vanhimman palvelutehtävään, ei nainen.

Tätä tukee myös juutalaisen synagogajärjestyksen sisällä toiminut "nasi" (hepreaksi), eli johtaja (joka voidaan nähdä eräänä taustamuotona uuden liiton seurakunnan järjestymismuodolle), ja hän oli AINA mies, ei nainen. Myöskään juutalainen Sanhedrin, eli suuri neuvosto - ei sallinut naisia tähän tehtävään.

Tämä ei ole naisen halventamista, alistamista tai vähättelemistä, vaan Jumalan asetusten mukaisuutta. Onhan perheessäkin mies vaimon pää. Efe.5:23. Tämä ei oikeuta naisen väheksymiseen, vaan miehen vaimona olevan rakastamiseen, kuten Kristus rakasti seurakuntaa.

Uudessa liitossa, Jumalan seurakunnassa on yleinen pappeus pelastuneiden keskellä, jossa ei tunneta eroa miehen ja naisen välillä. Kuitenkin seurakuntajärjestys tulee muodostaa Jumalan ilmoituksen mukaan, ja siinä mies vain voi olla seurakunnan vanhin (yksi heistä, sillä UT:ssa seurakunnassa on aina vanhimmisto, ei yksi johtaja).

P.K.

[vaisuliini]

*
Pyhien yhteyden säilyttäminen on vakava kysymys. Jumala on ostanut pelastetut Poikansa verellä omikseen - eikö Hän suojelisi omiansa ja turvaisi heitä eksytyksiltä ja vaaroilta?

Raamattu opettaa, että seurakunnassa tulee olla vanhimmat (paimenet). Heillä on suuri vastuu laumasta (uskovista) sillä he pitävät huolta Jumalan omistamista, ja siksi he ovat suuressa vastuussa Jumalalle, miten he laumaa johtavat.

Monet uskovat itsensä yksin seurakunnan vanhimmiston käsiin. He luottavat aina siihen mitä pastorit, papit tai seurakunnan vanhimmisto sanoo. Tämä kuitenkaan ei aina ole suotavaa. Jumalan Sana on seurakunnan vanhimmiston yläpuolella, ja siksi - jos sinä näet Jumalan Sanasta, että kirkko, seurakunta tai mikä tahansa uskonnollinen lahko/yhdistys, vaatii sinua sokeasti uskomaan, mitä he sinulle sanovat - ilman että saat koetella heidän oppiaan Raamatulla - on hyvä pysähtyä.

Jumalan omistusoikeus sinuun, Pojassaan Jeesuksessa on suurempi kuin kirkon tai uskonnollisen lahkon omistusoikeus sinuun. Siksi, enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Raamatullista oppia ylläpitävä seurakunnan vanhimmisto on kunnioituksen ansainnut, ja toimii enemmän Jumalan omistusoikeutta korostavana, kuin ihmisen valtaa korostavana. Kasvu tapahtuu suhteessa Jumalan Sanan ja Herran Jeesuksen tuntemiseen, ei oman lahkon/kirkon puolustamiseen.

Pyhien yhteyden säilyttäminen ei ole yksin seurakunnan vanhimmiston vastuulla, vaan jokaisen uskovan vastuulla. Minun tulee vaalia omaa sydäntäni puhtaana, uskonnolliselta valheelta, penseydeltä ja lahkohengeltä - ja näin pysyä Jumalan Sanan antaman armon ja totuuden kautta siinä pyhien yhteydessä, jonka Jumala omilleen on antanut. Luopumus voi tulla uskovaan juuri seurakunnan/kirkon kautta.

Yksilöuskova ei siis voi paeta vastuutaan kirkon pappien syliin, tai vapaa seurakuntien pastorien helmaan. Meillä on omakohtainen vastuu siitä, onko sydämemme puhdas Herran edessä - suhteessa Jumalan asettamaan pyhien yhteyteen, ja haluammeko pitää sen raamatullisesti puhtaana.

P.K