Päivän sana

[vaisuliini]

*
Pääsiäisestä Raamatusta osa 1

3 Moos 23:5 Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi.

5 Moos 16:1 "Ota vaari aabib-kuusta ja vietä pääsiäinen Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi, sillä aabib-kuussa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut pois Egyptistä, yöllä.

Herra asetti Raamatullisen vuoden ensimmäiseksi kuukaudeksi aviv-kuukauden, jonka neljäntenätoista päivänä oli pääsiäinen Herran kunniaksi. Hepreankielen sana aviv tarkoittaa ohran tähkää, vihreä ohran tähkä, tuore ja nuori ohran tähkä. Aviv-kuukausi on tähkän muodostumisen kuukausi. Juutalaiset käyttävät ensimmäisestä kuukaudesta myös Babyloniasta tulevaa nimeä nisan, jonka juutalaiset ottivat käyttöön Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palaamisen jälkeen. Aviv-kuukausi on kuitenkin alkuperäinen Jumalan asettama kuukausi. Aviv-kuukausi on meidän kalenterissamme maalis-huhtikuun aika.

2 Moos 12:
1 ¶ Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:
2 "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.
3 Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti.
4 Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä.
5 Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa.
6 Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.
7 Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät.
8 Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.
9 Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.
10 Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa.
11 Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen (pesach) Herran kunniaksi.
12 Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.
13 Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne (pasach), eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.
14 Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä.

Raamattu sanoo Herran puhuneen ja sanoneen, että aviv-kuukausi on ensimmäinen kuukausi, joka aloittaa israelilaisten kuukaudet. Aviv sana tarkoittaa ohran tähkää, joka tulee siitä kun keväällä ohra kypsyi ja valmistui ensimmäiseksi pääsiäisen aikaan.

Hepreankielen sana pesach on substantiivi, joka tulee verbistä pasach, joka tarkoittaa mennä ohitse, ohittaa. Sana pesach (pääsiäinen) tarkoittaa mennä ohitse ja säästää. 2 Moos 12:27 sanoo pääsiäispäivänä teurastettavan lampaan olevan pääsiäisuhri Herralle, koska Hän meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun Hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi heidän kotinsa. Raamatusta näemme pääsiäisen tarkoittavan mennä ohitse ja säästää. Pääsiäisenä teurastettava lammas oli esikuva Messiasta Jeesuksesta, joka oli pääsiäisuhri Jumalalle.

Raamattu sanoo kuinka aviv-kuukauden kymmenentenä päivänä jokaisen Israelin heimon perhekunnan tuli ottaa itselleen yksi virheetön karitsa. Tämä karitsa piti teurastaa aviv-kuukauden neljännentoista päivän iltahämärässä. Karitsan ottamisen ja teurastamisen välillä oli neljä päivää, mutta ei neljää kokonaista päivää, koska karitsa teurastettiin ennen neljännen päivän loppumista. Karitsan talteen ottaminen aviv-kuun kymmenentenä päivänä on esikuva Jeesuksen palvelutyön alkamisesta Messiaana, joka kesti noin kolme ja puoli vuotta. Koska esikuvassa oli lähes neljä päivää, niin voimme ymmärtää niiden olevan profeetallisesti vuosia, sillä esikuvassa oli opetus Jeesuksesta ja Hänen palvelutyönsä aloittamisesta Messiaana.

Joh 19:
25 Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.
26 Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
28 Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".
29 Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.
30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty," ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 ¶ Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

Joh 19:31 ¶ Therefore, those of Yehudah, vi-bahlt (since) it was Erev Pesach and they did not want the geviyot (bodies) to be left on HaEtz (Tree) SHEMOT 12:16; DEVARIM 21:22-23; YEHOSHUA 8:29; 10:26-27 during Shabbos, for it was Shabbat HaGadol VAYIKRA 23:11, requested Pilate to have the legs broken and the geviyot taken away. Orthodox Jewish Bible Brit Chadasha

John 19:31 It was the Day of Preparation, and the next day was a festival Shabbat. So that the bodies should not remain on the execution stake during Shabbat, the Judean leaders asked Pilate to have the legs broken and to have the bodies taken away. Tree of Life (TLV) Translation of the Bible - The Messianic Jewish Family Bible Society

Joh 19:31 οι ουν ιουδαιοι ινα μη μεινη επι του σταυρου τα σωματα εν τω σαββατω επει παρασκευη ην ην γαρ μεγαλη η ημερα (megale he hemera - suuri päivä) εκεινου του σαββατου (sabbatou -sapatti) ηρωτησαν τον πιλατον ινα κατεαγωσιν αυτων τα σκελη και αρθωσιν Bysantin teksti

Israelilaisten piti teurastaa karitsa aviv-kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärässä, eli ennen viidennentoista päivän alkamista. Herramme Messias Jeesus ristiinnaulittiin avi-kuukauden 14. päivänä, tarkasti samana päivänä, jolloin esikuva teurastettiin aviv-kuun neljäntenätoista päivänä.

Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui ennen kuin alkoi pääsiäisviikon juhlasapatti. Herraa Jeesusta ei ristiinnaulittu perjantaina, eli päivää ennen viikkosapatin alkamista. Herra Jumala asetti Israelin kansalle juhlia ja näihin juhliin Herra asetti juhlasapatteja, joista juutalaiset käyttävät nimitystä Shabbat HaGadol. Esimerkiksi happamattoman leivän juhlan (pääsiäisviikko) ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat juhlasapatteja. Orthodox Jewish Bible käyttää Joh 19:31:ssa sanoja Shabbat HaGadol, eli suuri sapatti, joka tarkoittaa juhlasapattia. Messiaanisten juutalaisten kääntämä Tree of Life käännös käyttää Joh 19:31:ssa sanoja the next day was a festival Shabbat (seuraava päivä oli juhlasapatti). Kreikkalainen Bysantin teksti käyttää myös sanoja suuri päivä viitaten sillä sapatin päivään, joka alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun Herra Jeesus oli kuollut ristillä.

Raamatun todistus on ettei Herra Jeesus kuollut perjantaina ennen viikkosapatin alkamista, vaan keskiviikkona, jonka jälkeen torstaina alkoi suuri sapatti, pääsiäisviikon juhlasapatti. Tarkalleen ottaen Herra Jeesus kuoli noin. kello 15 aikaan keskiviikkona ja seuraava päivä alkoi noin kello 18 aikaan Jumalan asettaman aikajärjestyksen mukaan, jossa päivä alkaa illasta (n. klo 18) ja päättyy seuraavaan iltaan (n. klo 18). Tämä tarkoittaa sitä, että meidän aikajärjestyksen ja kalenterin mukaan pääsiäisviikon suuri juhlasapatti alkoi keskiviikko iltana n. klo 18, joka aloitti juutalaisen aikajärjestyksen mukaan seuraavan päivän, joka oli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeinen päivä pääsiäisen suuri juhlasapatti.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pääsiäisestä Raamatusta osa 2

4 Moos 28:
1 ¶ Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
2 "Käske israelilaisia ja sano heille: Pitäkää vaari siitä, että tuotte minulle minun uhrilahjani, ruokani, suloisesti tuoksuvat uhrini, määräaikanaan.
3 Ja sano heille: Tämä on se uhri, joka teidän on tuotava joka päivä Herralle: kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa jokapäiväiseksi polttouhriksi.
4 Uhraa toinen karitsa aamulla, ja toinen karitsa uhraa iltahämärässä
5 ja ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa lestyjä jauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä.
6 Tämä on jokapäiväinen polttouhri, joka toimitettiin Siinain vuorella suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.
7 Ja siihen kuulukoon juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohti. Pyhäkössä vuodata Herralle höysteviiniuhri.
8 Ja toinen karitsa uhraa iltahämärässä ja toimita siihen kuuluva ruoka- ja juomauhri samalla tavoin kuin aamullakin, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.

Herra määräsi, että pappien piti uhrata, joka päivä kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa jokapäiväiseksi polttouhriksi. Toinen karitsa piti uhrata aamulla ja toinen karitsa iltahämärässä. Päivittäiseen uhriin kuului myös ruokauhri ja juomauhri. Ruokauhri ja juomauhri ovat esikuvia Herran ateriasta leivästä ja viinistä Jeesuksen kuoleman muistoksi. Ruokauhriin kuului puhtaita jauhoja sekoitettuna öljyyn (öljy on Pyhä Hengen - Jumalan Hengen vertauskuva), joka kuvaa Jeesuksen puhtautta Jumalan Hengen voimassa. Herra Jeesus sanoi olevansa se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta ja jos syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti ja se leipä, jonka Jeesus antaa, on Hänen lihansa, maailman elämän puolesta (Joh 6:51). Leivät tehtiin puhtaista ja hienoista jauhoista ja ruokauhri puhtaista jauhoista öljyyn sekoitettuna on esikuva Herran aterian leivästä, Jeesuksen ruumiista, joka ristiinnaulittiin syntien anteeksisaamiseksi. Juomauhriin kuului viiniä, joka on esikuva Herran aterian viinistä, joka kuvaa Jeesuksen verta, jonka Hän vuodatti syntien anteeksisaamiseksi.

33/38 käännöksen höysteviiniuhri tarkoittaa juomauhria, sillä hepreankielisessä Raamatussa 4 Moos 28:7:ssa on jakeen lopussa sanat nesek shekar Adonai, joka tarkoittaa voimakkaasta (väkevästä) viinistä tehtyä juomauhria Herralle. Tämäkin on esikuva siitä, kuinka Herran Jeesuksen veri on voimallinen tuomaan syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden Jumalan kanssa, jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen olevan Pelastaja, Herra ja Messias.

And any one may hence learn, how very great piety we exercise toward God, and the observance of his laws: since the priests were not at all hindred from their sacred ministrations by their fear during this siege; but did still, twice a day, in the morning, and about the ninth hour, offer their sacrifices on the altar. Josephus Antiquities of the Jews — Book XIV 4.3

Mark 15:
33 ¶ Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta".
36 Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas".
37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Juutalainen historioitsija ja pappi Josefus kertoi kirjassaan Antiquites of the Jews (Juutalaisten muinaisajat), kuinka juutalaiset papit suorittivat kahdesti päivällä uhrin temppelin alttarilla, toisen aamulla ja toisen yhdeksännellä hetkellä. Josefus kuvasi päivittäistä polttouhria ja sen uhraamista. Yhdeksäs hetki on noin kello 15.00 meidän ajassamme.

Raamattu sanoo Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa Jeesuksen kuolleen ristillä yhdeksännen hetken aikaan. Miksi tämä on tärkeä tieto ja miksi Raamattu kertoo siitä kahden todistajan kautta?

Messias Jeesus kuoli keskiviikkona noin klo 15.00 illan alkaessa hämärtyä samoihin aikaan, kun israelilaisten pappien piti uhrata temppelissä päivittäinen uhri. Jumalan "kello" toimii täsmällisen tarkasti, koska sillä hetkellä kun papit uhrasivat jokapäiväistä uhria temppelissä kello 15 aikaan (yhdeksännellä hetkellä), niin samaan aikaan Herra Jeesus kuolee ristillä syntien anteeksisaamiseksi. Esikuva ja täyttymys tapahtuivat samaan aikaan, kun temppelissä suoritettiin uhri ja Herra Jeesus vuodatti verensä ja kuoli Golgatalla syntien anteeksisaamiseksi.

Israelilaisten piti sivellä teurastetun karitsan verta molempiin ovenpieliin sekä oven päällä olevan lautaan, niissä taloissa, joissa syötiin pääsiäiskaritsa. Pääsiäiskaritsan veri ovenpihtipielissä ja ovenpäällisessä oli esikuva Messias Jeesuksen sovitusverestä, jonka kautta saadaan syntien anteeksiantamus, puhdistus synneistä sekä vapaus synnin ja saatanan orjuudesta. Herra Jeesus sanoi, että tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi (Mark 1:15). Uuden Liiton järjestyksen mukaan ihmisen tulee tunnustaa syntisyytensä ja haluta hylätä syntinsä sekä uskoa Jeesus Herraksi ja Pelastajaksi, jolloin hän saa pelastuksen Jumalan armosta Herran Jeesuksen veren, kuoleman ja ansioiden tähden. Pääsiäiskaritsan veren vuodatus saa täyttymyksensä Herran Jeesuksen veressä syntien anteeksisaamiseksi.

Pääsiäiskaritsan syöminen pääsiäisen aikaan vanhan liiton juhlassa oli esikuvaa siitä, että Messias Jeesukseen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa. Pääsiäiskaritsa vanhan liiton juhlassa piti syödä tulessa paistettuna, joka on esikuva siitä kuinka Jumalan vaikuttama usko Jeesukseen puhdistaa uskovan ihmisen sydämen, kun hän vaeltaa täällä maan päällä Herraan Jeesukseen uskoen. Raamattu opettaa, että uskon kestäväisyys koetusten kautta tullaan havaitsemaan paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka tulessa koetellaan (1 Piet 1:7). Tulella on monta merkitystä Raamatussa ja eräs niistä on Jumalan vaikuttaman uskon kautta puhdistuminen, niin kuin kultakin tulessa koetellaan ja puhdistetaan.

Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsa piti syödä myös happamattoman leivän ja katkerain yrttien kera. Happamaton leipä on esikuva Jumalan sanan totuudesta, puhtaasta ja täydellisestä Jumalan sanasta. Katkerat yrtit ovat esikuva lihan kuolemasta, jonka Jumala vaikuttaa Pyhän Hengen kautta uskovan sydämessä, koska ilman lihalle kuolemista (synnille kuoleminen) Jumalan Pyhä Henki ei voi hallita uskovan ihmisen sydäntä ja mieltä, eikä Jumalan tahtokaan voi tapahtua ilman lihan kuolemaa.

Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsaa ei saanut syödä raakana, eikä keittää vedessä, vaan se tuli paistaa tulessa päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Kielto ettei pääsiäiskaritsaa saanut syödä raakana tai keittää vedessä on esikuvallinen opetus siitä, että Jeesukseen ei saa uskoa millään muulla tavalla kuin miten Raamattu opettaa. Pääsiäiskaritsan raakana syöminen ja vedessä keittäminen olivat vastoin sitä käskyä ja määräystä, jonka Herra antoi Israelin kansalle. Herraan Jeesukseen ei saa uskoa ihmisten uskonnollisten perinteiden, eikä minkäänlaisen väärän opetuksen kautta, vaan täsmälleen ja tarkasti niin kuin Raamattu opettaa.

Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsasta ei saanut jättää mitään syötäväksi seuraavana päivänä, joka on esikuva siitä kuinka Herraan Jeesukseen tulee uskoa Raamatun kokonaisopetuksen mukaan, ei vain sieltä täältä valikoiden itselleen mieluisia osia, vaan kokonaan, niin kuin Raamattu opettaa. Jos vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsasta jäi jäljelle jotakin seuraavaksi päiväksi, niin sitä ei saanut syödä, vaan se piti polttaa tulessa. Jäljelle jääneen pääsiäiskaritsan polttaminen tulessa on esikuva siitä kuinka Jumalan sana, totuus Herrassa Jeesuksessa on muuttumaton, täydellinen ja puhdas siitäkin huolimatta, että emme ymmärrä siitä kaikkea, emmekä kykene "syömään" kokonaan sitä mitä Jumala sanassaan opettaa meille.

Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsaa piti syödä kupeet vyötettyinä, joka on esikuva uskovalle kuuluvasta sota-asusta, totuuden vyöstä (Jeesus - Jumalan sana), jolla Jumala vyöttää uskovan ihmisen. Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsan syöminen kengät jaloissa oli esikuva siitä kuinka Jumalan sota-asuun kuuluu alttius julistaa ja todistaa Herrasta Jeesuksesta jumalattomalle maailmalle. Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsa piti syödä sauva kädessä. Pääsiäiskaritsan syöminen sauva kädessä on esikuvaa siitä kuinka Jumala sauvallaan (Psalmi 23:4) suojelee meitä, kun vaellamme pimeässä laaksossa (synnin pimentämässä maailmassa).

Vanhan liiton juhlan pääsiäiskaritsa piti syödä kiiruusti yön aikana. Herra löi kuoliaaksi egyptiläisten esikoisena syntyneet sinä samana yönä, jolloin pääsiäiskaritsa piti syödä. Tästä syystä pääsiäiskaritsa piti syödä kiireesti, koska kun Egyptin esikoisena syntyneet olivat kuolleet, niin sen jälkeen faarao päästi Israelin kansan lähtemään pois Egyptistä. Tämä oli esikuva siitä kun Herra Jeesus pelastaa ihmisen Uudessa Liitossa, niin hänen ei tule viivytellä pelastuksen tiellä, eikä jättää sydäntään ja itseään synnin alaiseen maailmaan, vaan ottaa Jumalan armosta pelastus vastaan ja antautua kokonaan palvelemaan Jumalaa. Alkuseurakunnassa pelastuksen seuraamuksena uskon tulleet ottivat heti pelastuksen seuraamuksena vesikasteen, joka oli ulkoinen merkki siitä, että he olivat pelastuneet Jumalan armosta ja halusivat jättää taakseen synnin orjuuden ja palvella elävää Jumalaa.

Tämän esikuvan mukaan emme saisi uskovina viivytellä ja jahkailla, vaan mennä heti uskossa eteenpäin, kun Herra armossaan avaa meitä ymmärtämään syvällisemmin Jumalan sanan opetusta. Silloin kun Jumalaa avaa meille tahtoansa, niin emme saa jäädä viivyttelemään ja jahkaamaan, vain meidän tulee mennä uskossa eteenpäin, uskoa Jeesukseen niin kuin Raamattu opettaa ja olla heti valmiita hylkäämään kaikki sellaiset väärät ja valheelliset uskomukset ja opetukset, jotka eivät perustu Jumalan sanan totuuteen.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pääsiäisestä Raamatusta osa 3

Raamattu sanoo vanhan liiton pääsiäisjuhlan olevan Herran kunniaksi, joka on esikuva Messias Jeesuksen kunniasta ja kirkkaudesta, joka tuo todellisen pelastuksen riemun ja kiitoksen, jokaiselle, joka uskoo Häneen syntiensä anteeksisaamiseksi.

Raamattu sanoo, että ensimmäisenä pääsiäisyönä Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset ja pani toimeen rangaistustuomion, jonka Jumala langetti kaikista Egyptin jumalista, sillä Herra on Jumala.

Jumala toimi tarkan suunnitelmallisesti antaessaan egyptiläisille kymmenen vitsausta. Jokaisella vitsauksella Jumala todisti Mooseksen palvoman Jumalan voiman, eli oman voimansa. Hän näytti ja osoitti, että israelilaisten Jumala oli taivaan ja maan Herra ja egyptiläisten jumalat ovat epäjumalia, jotka eivät kykene auttamaan heitä, sillä israelilaisten Jumala on Jumalien Jumala ja muut jumalat epäjumalia.

Ensimmäinen vitsaus häpäisi Niilin jumalan Hapin, joka oli kyvytön estämään veden muuttumista vereksi, jonka seurauksena kaloja kuoli ja vesi muuttui juomakelvottomaksi.

Toinen vitsaus häpäisi sammakkojumalattaren Heqtin, joka ei kyennyt estämään sammakkovitsausta. Herran määräämänä hetkenä sammakot kuolivat huoneista, pihoilta ja kedoilta osoituksena, että Herra on Jumala.

Kolmas vitsaus häpäisi taikuuden herra Thotin, joka ei pystynyt estämään tomun muuttumista sääskiksi, eikä Egyptin taikurit kyenneet samaan, vaikka kuinka yrittivät.

Neljäs vitsaus häpäisi kaikki Egyptin jumalat, sillä yksikään ei sitä pystynyt estämään, ei edes "kaikkeuden luoja" Ptah tai taikuuden herra Thot. Jumala antoi paarmojen tulla koko Egyptin maahan lukuun ottamatta Goosenin laaksoa, jossa israelilaiset asuivat, että kaikki tietäisivät, että Herra on Jumala. Ja näin tapahtui.

Viides vitsaus oli karjarutto, jota ei pyhä lehmäjumalatar Hathor eikä Apis-härkä pystynyt estämään. Herra löi ankaralla ruttotaudilla egyptiläisten hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita. Mutta Herra teki erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten omaa, että kaikki näkisivät kuka on Herra Jumala.

Kuudes vitsaus häpäisi lääkintätaidon jumalat Thotin, Isiksen ja Ptahin, jotka eivät kyenneet estämään paiseita, jotka oli kaikissa egyptiläisissä ihmisissä ja eläimissä, mutta ei israelilaisissa. Myös Egyptin tietäjiin iskivät nämä paiseet. Tämä kaikki siksi, että kaikki näkisivät kuka on Herra Jumala.

Seitsemäs vitsaus häpäisi salaman haltijan Respun ja Thotin sateen ja ukkosen jumalan, jotka olivat kykenemättömiä estämään Jumalan lähettämän raesateen ja tulen iskun maahan. Rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, ei raesade kohdannut. Tämä kaikki siksi, että kaikki näkisivät kuka on Herra Jumala.

Kahdeksas vitsaus häpäisi hedelmällisyyden jumalan ja satojen suojelijan Minin, sillä hän ei kyennyt suojelemaan Egyptiä Herran lähettämiltä heinäsirkoilta. Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat ylen suurina laumoina koko Egyptin alueelle; niin paljon ei heinäsirkkoja ollut koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule. Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi; ja ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat rakeilta säilyneet. Niin ei jäänyt mitään vihantaa jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa. Kaikki tämä todistukseksi, että Herra on Jumala.

Yhdeksäs vitsaus häpäisi auringonjumala Ra'ta (Amon-Ra) ja Horusta, jotka eivät kyenneet estämään kolmen päivän täyspimeyttä. Koko Egyptin maahan tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoista asuinpaikoissansa. Tämä kaikki siksi, että kaikki näkisivät ja ymmärtäisivät, että Herra on Jumala.

Kymmenes vitsaus häpäisi ruumillistuneen jumala Ra'an ja auringon jumalan (Amon-Ra), jotka eivät kyenneet estämään egyptiläisten esikoisten kuolemaa. Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset, että kaikki näkisivät kuka on Herra Jumala.

Vitsaukset tulivat synnin ja paatumuksen tähden! Jumala toimi siten, että Hän romutti koko Egyptin kansan yhteiskunnan ja siinä esiintyvän epäjumalanpalveluksen, sillä koko yhteiskunta kaikkine asioineen oli annettu epäjumalien palvonnan valtaan. Minua siunasi se kuinka järjestelmällisesti Jumala romutti egyptiläisten epäjumalanpalveluksen ja osoitti sen kautta oman Kaikkivaltiutensa. Jumala voi ja kykenee osoittamaan pahalle oman paikkansa tässä maailmassa. Ja Hän tulee sen lopulta tekemään oman Kunniansa, Kirkkautensa, Pyhyytensä ja Rakkautensa tähden. Älkäämme me kostako pahaa pahalla, sillä Jumala antaa pahalle palkkansa, eli tuomionsa oman aikataulunsa mukaan.

Egyptin epäjumalien takana olivat pimeyden voimat, jotka eksyttivät egyptiläisiä näiden epäjumala oppien kautta. Pimeyden henkivallat olivat voimattomia Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tämä meidän on hyvä muistaa, että pimeyden henkivallat sotkevat, eksyttävät, turmelevat sekä tuhoavat ihmisiä ja jopa saavat aikaan sotkuja uskovien elämään ja heidän keskinäisiin väleihinsä, mutta Kaikkivaltias Jumala on Jumala, joka tekee tyhjäksi perkeleen teot ja saa oman kansansa vaeltamaan vapaudessa, jossa he saavat katsella Jumalan tekoja.

Tämän esikuvan mukaan, kun Herra Jeesus pelastaa ihmisen synnin ja saatanan orjuudesta, niin silloin Jumala vapauttaa ihmisen kaikesta epäjumalanpalveluksesta uskon kautta Häneen. Tämä vapautumisen prosessi etenee sen mukaan mihin saakka uskova ihminen on saanut kasvaa Jumalan armossa ja armosta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pääsiäisestä Raamatusta viimeinen osa 4

Kun Herra Jumala määräsi pääsiäisen ja asetti veren merkiksi, joka suojelee israelilaisia, niin veren merkin täytyi olla niiden talojen ovien pihtipielissä ja ovenpäällisessä, jonka sisäpuolella israelilaiset olivat ja siten Herran rangaistus ei tuhonnut israelilaisia. Tämä on esikuva siitä, että ihminen pelastuu ainoastaan Herran Jeesuksen veren, kuoleman ja ansion tähden sekä hänen tulee olla sisäpuolella "pelastuksen arkin", koska sen ulkopuolella ihminen kuolee synteihinsä.

Herra Jumala asetti pääsiäisen juhlan muistopäiväksi, jota pitää viettää Herran juhlana, sukupolvesta sukupolveen sitä tulee viettää iankaikkisena säädöksenä. Herra Jeesus sanoi ennen kuolemaansa viimeisellä aterialla; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. Vanhan liiton pääsiäisjuhlan muisto saa iankaikkisen täyttymyksensä Herran aterialla, jossa leipä kuvaa Jeesuksen murrettua ruumiista ja viini Hänen sovitusvertansa. Osallisuus yhdestä leivästä, josta murretaan palanen on esikuva osallisuudesta Herran ruumiiseen, Herran seurakuntaan, joka on yksi ja jakamaton, jota ei saisi jakaa erilaisiin osiin (puolueisiin ja lahkoihin).

4 Moos 9:
11 viettäkööt sitä toisen kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä. Happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he syökööt pääsiäislampaan.
12 Älkööt he jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun älköötkä siitä luuta rikkoko. Kaikkien pääsiäistä koskevien käskyjen mukaan he viettäkööt sitä.

Vanhan liiton pääsiäiskaritsan luita ei saanut rikkoa, joka on esikuva Jeesuksen ruumiin, Herran seurakunnan ykseydestä. Jos ruumiista rikotaan luu, niin se on irti ruumiista ja jakaa ruumiin osiin. Tämän esikuvan mukaan Herran seurakuntaa ei saisi jakaa eri osiin ja hajaannukseen erilaisiin kirkkokuntiin, uskonsuuntiin ja herätysliikkeisiin, koska seurakunta on Herran ja se on yksi. Tässä kohdassa olemme pahasti poikenneet pois siitä suunnitelmasta ja asetuksesta, minkä Herra asetti omalle seurakunnallensa, jonka tulee olla yksi, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi. Elämme kuitenkin nyt ennallistamisen ajassa, jossa Herra Jumala palauttaa seurakuntansa alkuperäiseen ykseyden tilaan, alkuseurakunnan tilaan, johon tulevat mukaan kaikki ne uskovat ihmiset, jotka rakastavat enemmän Jumalaa ja Jeesusta totuudessa kuin ihmisten perinteitä ja itse tehtyjä uskonnollisia rakennelmia.

Joh 19:
30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty," ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 ¶ Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,
34 vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
35 Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36 Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".
37 Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet".

Kun Herra Jeesus kuoli ristillä, niin Hänen luitaan ei rikottu, että kävisi toteen Kirjoitus: "Älköön häneltä luuta rikottako". Sotilaiden tullessa Herran Jeesuksen luokse ja nähdessään Hänen jo kuolleen, niin he eivät rikkoneet Hänen luitansa. Näin Raamatun profeetallinen sana toteutui, sillä juutalaisten pääsiäisaterialla syötävä pääsiäislammas oli esikuva Messiaasta. Pääsiäiskaritsan esikuva, josta ei saanut luuta rikkoa toteutui ja tuli täyttymykseen, kun Herran Jeesuksen luita ei rikottu.

Koska Jeesus oli jo kuollut, niin yksi sotilaista lävisti Herran Jeesuksen kyljen vasemmalta puolelta sydämen kohdalta, että vertauskuvat Jeesuksesta täyttyivät. Sydänpussissa on pieni määrä vettä ja kun sotilas lävisti Jeesuksen sydämen, niin Hänestä vuoti verta ja vettä. Täten veden ja veren valuminen oli luonnollinen prosessi. Vaikka veden ja veren valuminen Jeesuksen kyljestä oli luonnollinen prosessi sydämen repeydyttyä, niin uskon tässä kohtaan ollen kyseessä myös hengellisen vertauskuvan.

Herran Jeesuksen kyljestä vuoti verta, sillä Jeesuksen veri tuo synneistä sovituksen. Herran Jeesuksen kyljestä vuoti myös vettä, koska Herra Jeesus on hengellinen kallio. Kun kalliota lyötiin erämaassa, niin kansa, joka oli nääntymäisillään sai vettä juotavaksi. Kun Herra Jeesus tapettiin ristinpuulla, niin sen seurauksena ihmiset, jotka uskovat Herraan Jeesukseen saavat syntinsä anteeksi sekä elävää vettä Pyhässä Hengessä (Jumalan sanan totuus Pyhässä Hengessä).

Veden valuminen oli hengellinen vertauskuva Jeesuksesta, joka on Kallio, joka vuotaa vettä. Hoorebilla kallioon lyöminen oli myös esikuvaa Herran Jeesuksen ristinkuolemasta, jonka kautta kansa saa elävää vettä. Jumalan aivoituksesta sotilas ohjasi keihään kärkensä puhkaisemaan Jeesuksen sydämen, että siitä vuotaisi verta ja vettä esikuvien täyttymisen vuoksi.

Veden valumisella ei ollut mitään tekemistä ns. kirkollisen vesikasteen kanssa, vaikka jotkut niin väittävätkin. Jos veden valumisesta tässä kohden haettaisiin vertauskuvallinen opetus vesikasteelle, niin silloin se tarkoittaa uskon jälkeen vastaanotettavaa vesikastetta, koska ensin tuli verta (osallisuus Jeesuksen vereen uskon kautta) ja sitten vettä (uskon syntymisen jälkeen ja sen seurauksena vastaanotetaan vesikaste). Uskon kuitenkin Jeesuksen kyljestä vuotaneen veren ja veden tarkoittavan pelastuksen osallisuutta uskon kautta Jeesuksen vereen, jonka jälkeen alkaa uskon vaellus Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuden opetuksen mukaisesti.

Kun Johannes Kastaja (Joh 1:28-30) näki Jeesuksen, niin hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Johannes Kastaja ymmärsi, että pääsiäiskaritsa oli esikuvaa Herrasta Jeesuksesta. Johannes Kastaja sanoi myös, että Jeesus on ollut hänen edellään, koska Jeesus on ollut olemassa ennen häntä. Johannes Kastaja ymmärsi Jeesuksen olevan Herra taivaasta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pääsiäisen esikuva sai täyttymyksen Herrassa Jeesuksessa

3 Moos 23:
10 "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde (esikoislyhde).
11 Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen.
................

15 ¶ Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa,
16 laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri.

Raamattu opettaa vanhan liiton juhlasta, esikoislyhteen heilutuksen juhlasta, joka tapahtui happamattoman leivän juhlaviikon (pääsiäisviikko) viikkosapatin jälkeisenä päivänä. Esikoislyhteen heilutuksen juhla on esikuva Jeesuksen kuolemaan nukkumisesta ja ylösnousemuksesta. Esikoislyhteen heilutuksen päivästä on tuotu esille monia erilaisia versioita. Kun ja jos seuraamme Raamatun opettamaa ilmoitusta ja erityisesti Jeesuksen asettamaa aikarajaa ristillä tapahtuneen kuoleman jälkeisestä ajasta, jolloin Hän on maan povessa kolme päivää ja yötä, niin ymmärrämme esikoislyhteen heilutuksen päivän olleen viikkosapatin jälkeinen päivä. Jeesus kuoli keskiviikkona ennen pääsiäisviikon juhlasapattia ja nousi kuolleista vähän ennen viikkosapatin alkamista, jolloin täyttyvät Jeesuksen sanat kolmesta päivästä ja yöstä. Esikoislyhteen heilutus tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä ja viikon ensimmäinen päivä oli se päivä kun opetuslapset saivat todistaa Jeesuksen ylösnousemuksen tapahtuneeksi tosiasiaksi.

Esikoislyhteen heilutuksen juhlasta laskettiin viisikymmentä päivää, jolloin alkoi helluntaijuhla. Tässäkin vanhan liiton juhlien esikuvat ovat tarkkoja, sillä Jeesuksen kuoleman jälkeen viidenkymmenen päivän päästä tapahtui Hengen vuodatus helluntaipäivänä. VL:n esikoislyhteen heilutus on esikuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, josta seurasi viidenkymmenen päivän jälkeen helluntai.

Herra Jeesus oli todellakin maan povessa kolme päivää ja yötä, joka tarkoittaa sitä että perinteinen opetus Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivästä perjantaina on väärä ja virheellinen. Kun lasket perjantaista varhaiseen sunnuntai aamuun, niin siitä ei tule kolmea päivää ja yötä.

Joh 19:31 ¶ Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

John 19:31 ¶ Therefore, those of Yehudah, vi-bahlt (since) it was Erev Pesach and they did not want the geviyot (bodies) to be left on HaEtz (Tree) SHEMOT 12:16; DEVARIM 21:22-23; YEHOSHUA 8:29; 10:26-27 during Shabbos, for it was Shabbat HaGadol VAYIKRA 23:11, requested Pilate to have the legs broken and the geviyot taken away. (Orthodox Jewish Brit Chadasha - OJB)

Raamattu opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli pääsiäisviikolla suuren sapatin valmistuspäivänä, eli ennen suurta sapattia. Pääsiäisviikolla oli kaksi juhlasapattia, joista ensimmäinen oli pääsiäisviikon ensimmäisenä päivänä ja toinen pääsiäisviikon viimeisenä päivänä. Juutalaisen Uuden Testamentin (OJB) Herra Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli pääsiäisviikon valmistuspäivänä ennen suurta sapattia, josta hepreankieli käyttää nimitystä Shabbat HaGadol.

Mistä voimme tietää varmuudella ja kiistattomasti minä viikonpäivänä Jeesus kuoli? Raamattu kertoo meille vastauksen kysymykseen.

Luke 24:1 ¶ but on the first of the sabbaths, while still very early, they came on the tomb, carrying spices which they prepared; and some were with them. (Green's Literal Translation - LIT)

Luke 24:1 ¶ And on the first of the sabbaths, at early dawn, they came to the tomb, bearing the spices they made ready, and certain others with them, (Young's Literal Translation - YLT)

Youngsin ja Greenin UT:n käännökset ovat kääntäneet Luuk 24:1 tarkasti alkutekstin mukaan, sillä jakeessa sapatti sana on monikossa. Tämä tarkoittaa naisten tuoneen hyvänhajuiset yrtit sapattien jälkeen. Luuk 24:1 alkutekstin todistuksen mukaan pääsiäisviikon sapatin ja tavallisen viikkosapatin jälkeen naiset tulivat haudalle hyvänhajuisten yrttien kanssa. Kun teemme Raamatullisen laskutoimituksen, niin saamme selville minä päivänä Herra Jeesus kuoli ja ristiinnaulittiin.

Herra Jeesus ristiinnaulittiin keskiviikkona, joka oli pääsiäisviikon juhlasapatin valmistuspäivä. Jeesuksen ruumis täytyi haudata ennen sapatin alkamista. Juutalainen päivä vaihtuu n. klo 18.00 illalla ja kun seuraamme tätä ajanlaskua, niin siten päädymme Raamatullisesti oikeaan Jeesuksen ylösnousemuksen päivään. Jeesuksen ruumis haudattiin ennen torstaita, jolloin alkoi pääsiäisviikon suuri juhlasapatti. Herra Jeesus kuoli keskiviikkona noin klo 15.

Keskiviikosta noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli torstaihin noin klo 15.00 on yksi päivä ja yksi yö.

Torstaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli perjantaihin noin klo 15.00 on toinen päivä ja toinen yö.

Perjantaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli lauantaihin noin klo 15.00 on kolme päivää ja kolme yötä.

Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa noin klo 18.00 ja päättyy lauantaina auringon laskiessa noin klo 18.00. Lauantaina sapatti päättyi n. klo 18.00 illalla ja alkoi seuraava päivä eli neljäs päivä Jeesuksen kuolemasta ja viikon ensimmäinen päivä. Joten Jeesuksen ylösnousemus haudasta tapahtui lauantaina muutamaa tuntia ennen sapatin päättymistä. Sunnuntain puolella Jeesus ei olisi voinut nousta ylös, sillä silloin olisi menty jo neljännen päivän puolelle, sillä Jeesus sanoi Hänen olevan maan povessa kolme päivää ja yötä.

Luuk 24:21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.

Tällä jakeella moni yrittää kumota Herran Jeesuksen omat sanat kolmesta päivästä ja kolmesta yöstä. Tämä jae on tulkittu ja käännetty "pitkäperjantain" perinteen mukaisesti ja siksi se on käännetty siten, että sunnuntai olisi ollut kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta. Tämä on kuitenkin kääntäjien perinteen mukainen väärä käännös jakeesta.

Luke 24:21 But we expected that he was to deliver Israel. And lo, three days have passed, since all these things occurred. (James Murdock's Translation of the Syriac Peshitta)

Murdockin käännös on lähellä alkutekstin sanomaa. Jakeen loppuosan oikeampi käännös on; tämä kolmas päivä on jo kulunut siitä kun nämä tapahtuivat. Luuk 24:21:ssa on päivä sanan jälkeen sana agei (ago), joka tarkoittaa päivistä puhuttaessa päivien kulumista ja päättymistä; samoin se voidaan kääntää menneeseen sijamuotoon silloin jos kysymyksessä on joku historiallinen tapahtuma, jossa silminnäkijä on nähnyt tapahtuman (lähde Online Bible Greek Dictionary).

Nämä Emmauksen tien kulkijat olivat ristiinnaulitsemisen silminnäkijöitä. Kaiken edellä sanotun ja tutkitun valossa Luuk 24:21 ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanojen kolmen päivän ja yön kanssa. Luuk 24:21 vahvistaa Jeesuksen sanat, sillä Emmauksen tien kulkijat sanoivat, että kolmas päivä oli jo kulunut siitä kun nämä tapahtuivat. He eivät siis tarkoittaneet viikon ensimmäisen päivän olevan kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta, vaan että kolmas päivä oli jo kulunut, eli ylösnousemus oli jo tapahtunut. Miksi he sanoivat kolmannen päivän jo kuluneen? Tämä selviää luvun alkujakeista.

Luuk 24:
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
7 sanoen: ‘Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’."
8 Niin he muistivat hänen sanansa.

Enkelit kertoivat naisille ettei Jeesus ole enää haudassa, vaan Hän on noussut ylös. Hänet pitää ristiinnaulittaman ja Hän on kolmantena päivänä nouseva ylös. Opetuslapset tiesivät Jeesuksen nousevan kuolleista ylös kolmantena päivänä. Juutalainen päivä alkoi illalla noin klo 18.00 aikaan ja päättyi seuraavan iltaan noin klo 18.00 (näiden iltojen välissä oli yö; eli yhden päivän sisällä oli yö).

Juutalainen päivä piti sisällään myös yön, joka alkoi pikaisesti päivän alkamisesta, koska päivä alkoi vasta illalla. Jeesus sanoi olevansa maan povessa kolme päivää ja yötä vain keskiviikosta lauantaihin sopii kolme päivää ja kolme yötä, sillä tuon ajanjakson sisälle mahtuu juutalaisen ajanlaskun mukaan juuri kolme päivää ja kolme yötä. Meidän ajanlaskumme hämää tässä, koska meidän päivämme päättyy yöhön, mutta juutalaisen ajanlaskun mukainen päivä ei pääty yöhön, vaan päivän iltaan. Koska juutalainen päivä päättyy sen päivän iltaan, niin Luuk 24:7:ssa olevat sanat kolmantena päivänä nouseman ylös tarkoittaa kolmannen päivän iltaa, eli kolmatta päivää.

Herra Jeesus nousi kuolleista viikkosapatin päivänä ennen ensimmäisen päivän alkamista, ensimmäinen päivä alkoi klo 18.00 meidän aikaamme lauantaina, jolloin juutalainen viikkosapatti päättyi.

Kaksi opetuslasta kulki viikon ensimmäisenä päivänä Emmauksen tiellä ja he sanoivat kolmannen päivän jo kuluneen, sillä Jeesuksen kuolleista nousemisen päivä oli jo tapahtunut, eli kolmas päivä oli jo kulunut siitä kun ristiinnaulitseminen oli tapahtunut. Kysymys ei ollut siis siitä, että se viikon ensimmäinen päivä (sunnuntai) oli kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta, vaan siitä että Jeesuksen kuolleista nouseminen kolmantena päivänä oli jo tapahtunut tosiasia.

Herra Jeesus kuoli ja vuodatti verensä syntien anteeksisaamiseksi uskon kautta Häneen. Uskovan sydämestä tulisi nousta päivittäin kiitos pelastuksen lahjan tähden, joka annetaan Jumalan armosta, jokaiselle, joka tunnustaa syntinsä, haluaa hylätä syntinsä ja uskoo Jeesuksen olevan Pelastaja ja Herra.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pitkäperjantain myytti ja valhe osa 1

Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus kuoli ristillä keskiviikkona ja nousi kuolleista viikkosapatin aikaan, eli lauantaina. Joku voi kysyä onko sillä mitään merkitystä minä viikon päivinä Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, sillä senhän vain pitäisi olla tärkeää, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista.

Itse asiassa, sillä on todella paljon merkitystä minä päivänä Herra Jeesus kuoli ja nousi kuolleista, koska Herra Jeesus sanoi olevansa maan povessa (haudassa) kolme ja päivää ja kolme yötä. Pitkäperjantaista sunnuntai aamuun ei tule kolmea päivää ja kolmea yötä, joten se ei voi olla Jeesuksen antama haudassa olon aika. Herran Jeesuksen kuolleista nouseminen sapattina avaa meille taas kerran todella syvällisen sanoman Jumalan pelastushistorian täyttymyksestä Messias Jeesuksen kautta. Ennallistamisen aika murtaa Jumalan sanan totuuden kautta uskonnolliset perinteet ja siksi on myös nyt aika osoittaa pitkäperjantai sunnuntai oppi vääräksi opetukseksi, sillä meidät Herran Jeesuksen opetuslapset on kutsuttu rakastamaan Herraa Jeesusta totuudessa sekä uskomaan totuuteen, ei uskonnollisiin perinteisiin, jotka perustuvat valheeseen.

Monet kristityt ja kristityn nimeä kantavat ihmiset ovat kautta historian erehtyneet uskomaan (minäkin olin erehtynyt) , että Jeesuksen kuolinpäivä olisi perjantai ja kuolleista nousemisen päivä olisi sunnuntai. Käsittelen sitä miksi monet ovat erehtyneet luulemaan, että Herra Jeesus kuoli perjantaina.

Kun Raamattu sanoo Jeesuksen kuolleen valmistuspäivänä, joka edeltää sapattia, niin moni varmasti ihan vilpittömästi uskoo ja ajattelee, että Herra Jeesus kuoli perjantaina päivää ennen viikkosapatin, eli lauantain alkamista. Raamatun mainitsema sapatti Herran Jeesuksen kuoleman yhteydessä ei ollut kuitenkaan viikkosapatti, vaan juhlasapatti (suuri sapatti).

Apt 20:
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Monet kirkkoisätkin erehtyivät Herran Jeesuksen kuolinpäivän suhteen, koska aika alusta asti heti apostoli Paavalin kuoleman jälkeen seurakunnan keskuudesta nousi miehiä, jotka alkoivat puhumaan ja opettamaan vääriä oppeja. Apostoli Paavali ei tietenkään erehtynyt, koska sen minkä Paavali puhui tässä Apt 20:29,30 kohdassa, niin se merkittiin ylös Jumalan sanan ilmoitukseen.

Heti alussa tapahtunut totuudesta luopuminen ei tarkoittanut sitä, että totuudesta luovuttiin kokonaan ja kaikki uskovat olisivat luopuneet totuudesta, mutta sitä se tarkoitti, että jotkut alkoivat ottamaan pesäeroa juutalaisesta vaikutuksesta, jossa kristinuskosta pyrittiin erottamaan pois juutalaista vaikutusta. Uuden Liiton uskon perustus on Herra Jeesus ja Hänen verensä ja sovitustyönsä, mutta Uutta Liittoa ei voi olla ilman vanhan liiton ilmoitusta ja ajanjaksoa. Herra Jeesus kumosi verensä kautta VL:n uhrijärjestelmän ja vanha liitto kumoutui Jeesuksen veressä, mutta Uusi Liitto on vanhan liiton suora jatkumo, joka perustuu niihin lupauksiin, mitkä Jumala on antanut juutalaisille sekä sitä kautta myös pakanoille tulevasta pelastuksesta Messias Jeesuksen kautta.

Seurakunnan alkuluopumuksen takia alettiin ottamaan pesäeroa juutalaisesta vaikutuksesta, jonka takia hukattiin elintärkeää VL:n opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään syvällisemmin UL:n opetuksia. Näin on myös käynyt sen suhteen minä päivänä Herra Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista. Emme ole enää vanhan liiton alaisuudessa, vaan Uuden Liiton alaisuudessa ja siksi meidän on turha pelätä väärällä tavalla juutalaisuutta. Tämän väärän juutalaispelon ja Raamatun väärän tulkinnan kautta monet vilpittömät uskovat ovat erehtyneet luulemaan, että Jeesus kuoli perjantaina ja nousi kuolleista sunnuntaina.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pitkäperjantain myytti ja valhe osa 2

Rooman keisari Konstantinus "kääntyi" kristinuskoon vuonna 312 jKr. Konstantinuksen harjoittama kristinusko ei ollut Raamatun kristinuskoa. Rooma oli tunnettu siitä, että se hyväksyi eri uskomuksia ja yhdisti eri uskoja toisiinsa. Keisari Konstantinuksen aikanakin Roomassa palvottiin aurinkoa ja viikon ensimmäisen päivän (sunnuntai) nimi oli dies Solis (auringon päivä). Noin 9 vuotta kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen vuonna 321 jKr. keisari Konstantinus asetti sunnuntailain:

Lex Constantini a.d 321: "Auringon juhlallisena päivänä saakoot viranomaiset ja kaupungeissa asuva kansa levätä ja olkoon kaupat kiinni. Maaseudulla saakoon maanviljelijät sen sijaan vapaasti ja laillisesti tehdä työtään, koska käy usein niin, että jokin muu päivä ei ole sovelias jyvien kylvämiselle tai viiniköynnösten istuttamiselle ja jottei väärän päivän tähden taivaan suoma menestys menisi hukkaan".

Keisari Konstantinus vuonna 321 jKr. ei sanonut mitään Raamatun Jeesuksesta tai Jumalasta, kun hän asetti roomalaisen viikon ensimmäisen päivän, auringon päivän roomalaisten pyhäpäiväksi. Konstantinuksen vuoden 321 jKr. asettama sunnuntailaki on todella selkeä todiste siitä kuinka auringonpalvonta tuli osaksi Rooman katolista kirkkoa. Tuon tästä lisää todisteita seuraavaksi.

Kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon 317 jKr, (eri arvioiden mukaan 316-317 jKr.), jossa luki Soli Invicto Comiti - auringolle voittamattomalle kumppanille. Konstantinuksen kolikossa sanotaan auringon seisovan ja tekevän tervehdyksen oikealla kädellään pitäen maapalloa vasemmassa kädessään. Tämä kolikon aurinkosymboli on muinaisen auringonpalvonnan symboli.

Rooman katolisen kirkon alkuhistoriasta asti Rooman katolinen kirkko on ollut auringonpalvontakultti. Rooman katolinen kirkko teki samalla tavalla kuin pakanallinen Rooma on tehnyt, eli se hyväksyi muita uskoja ja sekoitti niitä keskenään.

Muinaisessa Babyloniassa oli uskonnollisia mysteerejä, jotka kulkeutuivat myös muihin uskontoihin ja uskomuksiin muinaisessa maailmassa, jossa mysteiksi vihityt yhdistyivät mysteerissä (sakramentti) toisiinsa ja "jumaluuteen", jossa mysteerin vaikuttama kuolema ja ylösnousemus kuljetti vihityn pimeydestä valoon. Tällaisen mysteerin kautta tultiin sisälle moniin muinaisen maailman uskontoihin, jonka ytimenä oli eri nimisenä muinaisen Babylonian uskonnon taivaan kuningatar - äiti-lapsi kultti sekä auringonpalvonta.

Kun persialaiset olivat valloittaneet Mesopotamian, babylonialainen papisto pakeni Pergamon Vähään-Aasiaan. Siellä he pystyttivät Pergamon Akropolis-temppelit kreikkalaisen Pantheonin kunniaksi, mutta jatkoivat babylonialaisen mysteerijumalan palvontaa Saturnuksen nimellä.

Monet babylonialaisista mysteereistä säilyivät Pergamon Zeuksen temppelissä, ja ne siirrettiin Roomaan vuonna 133 eKr., kun Attalos III kuoli ilman perillistä ja testamenttasi valtakuntansa Roomalle. Babylonian uskonnon vaikutteista tuli niin yleisiä Roomassa, että Roomaa alettiin kutsumaan nimellä "uusi Babylon".

Rooma kutsuttiin nimellä uusi Babylon, koska vuonna 133 eKr. ja sen jälkeen Babylonian opit vaikuttivat todella merkittävästi Roomassa.

Babyloniassa palvottiin aurinkoa, aurinkojumala Shamasia, jossa auringonpalvonnan symbolina oli pyöreä auringonkiekko, josta lähti eri pituisia auringonsäteitä muun muassa kahdeksan auringonsädettä. Kun vertaat Vatikaanin pyhän Pietarin pyöreää aukiota Babylonian auringonjumala Shamashin auringonkiekkoon, niin molemmat ovat samanlaisia. Molemmista lähtee kahdeksan auringonsädettä, jonka keskellä on pyöreä ympyrä. Katolisen kirkon eukaristiassa on monstranssi, jota käytetään eukaristian ehtoollisleivän kantamisessa ja se on lähes aina auringon muotoinen, jonka keskellä on pyöreä ympyrä, johon asetetaan ehtoollisleipä.

Pakanallisessa auringonjumalakultissa palvotaan auringonjumalaa, joka on palvonnan keskipiste. Rooman katolisen kirkon käyttämät auringonsymbolit todistavat sen, että kun keisari Konstantinus "kääntyi" kristinuskoon, niin hän jatkoi auringonpalvontakulttia ja siitä asti auringonpalvonta symbolit ovat olleet osa Rooman katolisen kirkon uskoa ja symboleja. Tämän syyn takia myös Vatikaanin pyhän Pietarin aukio on valtavan iso auringon symboli, joka on identtinen Babylonian Shamasin auringonpalvonnan symbolin kanssa, koska todellisuudessa Rooman katolinen kirkko on ollut alusta asti Babylonian auringonpalvonnan kultin suora jatkumo.

Tämän syyn takia erityisesti katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että Jeesus Kristus on kuollut perjantaina ja noussut ylös sunnuntaina, koska jo hyvin varhain Roomassa palvottiin aurinkoa ja viikon ensimmäinen päivä sunnuntai oli nimetty auringon päiväksi. Katolisen kirkon juuret ovat auringonpalvonnassa, niin siksi se opettaa Jeesuksen nousseen kuolleista sunnuntaina.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin moni vilpitönkin uskova kautta historian on erehtynyt luulemaan ja uskomaan, että Jeesus olisi kuollut perjantaina ja noussut kuolleista sunnuntaina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jos joku Herran Jeesuksen vilpitön opetuslapsi uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista sunnuntaina, niin hän olisi auringonpalvoja, sillä ei hän tietenkään ole auringonpalvoja, vaan vilpittömästi erehtynyt. Katsomme ja tutkimme myöhemmin Raamatusta, että Herran Jeesuksen kuolinpäivä ei ollut perjantai, eikä kuolleista nousemisen päivä ollut sunnuntai.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pitkäperjantain myytti ja valhe osa 3

Sokrates Scholasticus, 400-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija sanoo: "Lähes kaikki kirkot maailmassa viettävät pyhää mysteeriä sapattina joka viikko, mutta kuitenkin Aleksandrian ja Rooman kristityt ovat lakanneet tekemästä niin jonkun vanhan perinteen vuoksi." - Sokrates Scholasticus, kirkkohistoria : joka käsittää kirkon historian seitsemässä kirjassa Konstantinuksen astumisesta virkaan vuonna 305 jKr. aina Theodosius II:n 38. vuoteen, sisältäen 140 vuoden ajanjakson - lainaus tekstinpätkästä löytyy kohdasta Customs 289

Sokrates Scholasticus niminen kirkkohistorioitsija on kirjoittanut kuinka lähes kaikki seurakunnat maailmassa viettivät pyhää mysteeriä (Herran ateria - ehtoollinen) lauantaina, eli viikon viimeisenä päivänä. He viettivät Herran ateriaa Messias Jeesuksen kuolleista ylösnousemuksen päivänä (tapahtui lauantaina) Jeesuksen kuoleman muistoksi. Historiasta löytyy selkeä maininta siitä, että monet Herran Jeesuksen opetuslapset uskoivat sapatin (lauantain) olevan Herran Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.

Toki niinkin on, että alkuseurakunnan jälkeen historiasta löytyy monia, jotka ovat uskoneet Jeesuksen kuolinpäivän olleen perjantai ja kuolleista nousemisen päivän olleen sunnuntai.

Rooman kristittyjen vanha perinne, joka hylkäsi Herran aterian viettämisen sapattina liittyy todellisuudessa Rooman auringonpäivään (sunnuntaihin) ja sen suureen suosioon roomalaisten keskuudessa.

Sokrates Scholasticus sanoi, että varhaiskristillisessä kirkossa noudatettiin vanhaa juutalaista sapattia lauantaisin viikkojuhlana itäisissä kirkoissa ja paastopäivänä suurimmassa osassa läntistä kirkkoa.

Sokrates Scholasticuksen mukaan varhaisessa kirkossa oli suuria kiistoja siitä milloin pääsiäisjuhlaa olisi vietettävä: jotkut paikalliset kirkot viettivät sitä tiettynä päivänä joka vuosi; toiset taas viettivät sitä juutalaisten tavoin 14. päivänä uuden kuun aikaan, minä päivänä tahansa ja mille viikonpäivälle se sattui osumaan. Nämä kiistat olivat erityisen yleisiä toisella vuosisadalla, jolloin paavi Pius antoi asetuksen vuonna 147 jKr., joka käski kaikkia kristittyjä kaikkialla maailmassa noudattamaan pääsiäisjuhlaa sunnuntaina.

Sokrates Scholasticuksen mukaan 64. apostolinen kaanon kielsi papistoa paastoamasta sapattina (lauantaina) viraltapanon uhalla, ja samoin maallikoita kirkosta erottamisen rangaistuksen uhalla.

Historiasta näemme myös Rooman katolisen kirkon pakkomielteen sunnuntaipäivään, sillä se oli roomalaisille auringonjumalan juhlapäivä. Tämä pakkomielle on saanut Rooman kirkon syrjäyttämään lauantain (sapatin) olemasta Messias Jeesuksen kuolleista nousemisen päivä ja viikkosapatin päivä. Lauantai viikkosapattina ja Herran Jeesuksen kuolleista nousemisen päivänä ei ole judaismia, vaan Uuden Liiton uskonjärjestyksen mukaista opetusta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Pitkäperjantain myytti ja valhe osa 4

Herra Jeesus sanoi sen kuinka monta päivää ja yötä Hän oli maan povessa (haudassa) ennen kuin Hän nousi kuolleista.

Matt 12:
38 ¶ Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin".
39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.
40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Herra Jeesus sanoi olevansa maan povessa (haudassa) kolme päivää ja kolme yötä, joka tarkoittaa 72 tuntia. Perjantai on yksi puolikas päivä ja lauantai on yksi kokonainen päivä ja sunnuntain varhaisesta aamusta tulee pieni osa yhdestä päivästä, ja näin tästä tulee vain yksi kokonainen päivä ja osia kahdesta päivästä. Yksi yö perjantaista lauantaihin ja toinen yö lauantaista sunnuntaihin tekee vain kaksi yötä. Perinteen opettama Jeesuksen kuolinpäivä perjantaista sunnuntaihin ei täytä Herran Jeesuksen asettamaa aikamäärää, joka on kolme päivää ja kolme yötä.

Raamattu sanoo, että Jeesus kuoli sapatin valmistuspäivänä, eli päivää ennen sapatin alkamista. Ainoastaan Johanneksen evankeliumi kertoo tarkasti sen mistä sapatista oli kyse. Kyse ei ollut tavallisesta viikkosapatista, vaan juhlasapatista, pääsiäisen juhlasapatista, suuresta sapatista, Shabbat HaGadol.

Joh 19:
30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty," ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 ¶ Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

John 19:31 Therefore, those of Yehudah, vi-bahlt (since) it was Preparation Day [with Chag and Shabbos fast approaching], they did not want the geviyot to be left on HaEtz (Tree) [Ex 12:16; Dt 21:22-23; Josh 8:29; 10:26-27] during Shabbos, for it was Shabbat HaGadol [VAYIKRA 23:11], requested Pilate to have the legs broken and the geviyot taken away. Orthodox Jewish Bible -OJB

John 19:31 It was the Day of Preparation, and the next day was a festival Shabbat. So that the bodies should not remain on the execution stake during Shabbat, the Judean leaders asked Pilate to have the legs broken and to have the bodies taken away. Tree of Life (TLV) Translation of the Bible - The Messianic Jewish Family Bible Society

Joh 19:31 οι ουν ιουδαιοι ινα μη μεινη επι του σταυρου τα σωματα εν τω σαββατω επει παρασκευη ην ην γαρ μεγαλη η ημερα (megale he hemera - suuri päivä) εκεινου του σαββατου (sabbatou -sapatti) ηρωτησαν τον πιλατον ινα κατεαγωσιν αυτων τα σκελη και αρθωσιν Bysantin teksti

Joh 19:14 Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"

Joh 21:24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Rabbi Shmuel Goldin kertoo mitä tarkoittaa käsite Shabbat HaGadol: Meillä on tapana hyväksyä tietyt perinteet ilman suurempaa ajattelemista. Esimerkkinä mainittakoon tämän nimenomaisen sapatin nimitys. Perinteisesti Pesachia (pääsiäistä) edeltävää sapattia kutsutaan Shabat Hagadoliksi, "isoksi" tai "suureksi" sapatiksi.

The Israel Bible sivustolla sanotaan Shabbat HaGadol käsitteestä seuraavasti:

Pesachia (pääsiäistä) edeltävää sapattia kutsutaan nimellä 'Shabbat HaGadol' (iso/suuri sapatti).

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja on juutalainen Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka oli hyvin todennäköisesti apostoli Johannes. Näemme Raamatusta, että Herran Jeesuksen aikainen juutalainen opetuslapsi käytti Joh 19:31 jakeessa sanoja suuri sapatin päivä, kun hän viittasi sillä päivään ja sapattiin, joka oli Messias Jeesuksen kuolinpäivän jälkeinen päivä. Käsite Shabbat HaGadol ei ole pelkkä juutalainen perinne, vaan sama ajatus ja opetus, jota Raamattu, Jumalan sana käyttää.

Johanneksen evankeliumin 19 luku ja jae 14 sanoo, että oli pääsiäisen valmistuspäivä, kun Pilatus sanoi juutalaisille: "Katso teidän kuninkaanne" jne. Juutalaiset vaativat Jeesusta ristiinnaulittavaksi sanoen ettei heillä ole kuningasta, vaan keisari. Sen jälkeen Pilatus antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Joh 19:14 todistaa sen, että se päivä milloin Messias Jeesus kuoli oli pääsiäisen suuren sapatin valmistuspäivä, eikä viikkosapatin valmistuspäivä.

Tavallista viikkosapattia edeltävä päivä oli aina valmistuspäivä, mutta myös juhlasapatteja edeltävä päivä oli valmistuspäivä. Raamatun sanan mukaan Messias Jeesus kuoli pääsiäisen suuren sapatin valmistuspäivänä, ei tavallisen viikkosapatin valmistuspäivänä. Orthodox Jewish Bible käyttää Joh 19:31:ssa sanoja Shabbat HaGadol, eli suuri sapatti, joka tarkoittaa juhlasapattia. Messiaanisten juutalaisten kääntämä Tree of Life käännös käyttää Joh 19:31:ssa sanoja the next day was a festival Shabbat (seuraava päivä oli juhlasapatti). Kreikkalainen Bysantin teksti käyttää myös sanoja suuri päivä viitaten sillä sapatin päivään, joka alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun Herra Jeesus oli kuollut ristillä. Raamatun todistus on ettei Herra Jeesus kuollut perjantaina ennen viikkosapatin alkamista, vaan keskiviikkona, jonka jälkeen torstaina alkoi suuri sapatti, pääsiäisen juhlasapatti.

Mark 15:
33 ¶ Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta".
36 Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas".
37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Raamatun opetuksen mukaan Messias Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä ja yhdeksäs hetki on noin kello 15.00 meidän aikajärjestelmässä.

Keskiviikosta noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli torstaihin noin klo 15.00 on yksi päivä ja yksi yö.

Torstaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli perjantaihin noin klo 15.00 on toinen päivä ja toinen yö.

Perjantaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli lauantaihin noin klo 15.00 on kolme päivää ja kolme yötä.

Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa noin klo 18.00 ja päättyy lauantaina auringon laskiessa noin klo 18.00.

Lauantaina sapatti päättyi n. klo 18.00 illalla ja alkoi seuraava päivä eli neljäs päivä Jeesuksen kuolemasta ja viikon ensimmäinen päivä. Joten Jeesuksen ylösnousemus haudasta tapahtui lauantaina muutamaa tuntia ennen sapatin päättymistä. Sunnuntain puolella Jeesus ei olisi voinut nousta ylös, sillä silloin olisi menty jo neljännen päivän puolelle. Keskiviikosta lauantaihin täyttää ainoastaan Messias Jeesuksen antaman aikamäärän, joka on kolme päivää ja kolme yötä.

Jotkut uskovat ja opettavat, että pääsiäisviikon sapatti osui samalle päivälle kuin viikkosapatti. Tämä ajatus ei kuitenkaan voi olla totta, koska perjantaista sunnuntaihin ei tule kolmea päivää ja kolmea yötä, joka oli merkki ja aikamäärä, jonka itse Herra Jeesus asetti kuinka kauan Hän oli maan povessa (haudassa).

-PP-

[vaisuliini]

*
Pitkäperjantain myytti ja valhe viimeinen osa 5

Ylösnousemus sapattina johdattaa todelliseen sapatinlepoon

Hebr 4:
1 ¶ Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: ‘He eivät pääse minun lepooni’," vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän," sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo (sabbatismos) varmasti tuleva.
10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

Miksi Messias Jeesus nousi kuolleista juuri sapatinpäivänä (lauantaina)? Kysymykseen voi vastata niin, että mikään muu päivä ei olisi voinut olla parempi päivä kuolleista nousemiseen, koska sapatti on päivä, jolloin ihminen saa levätä teoistaan ja sapatti on myös esikuva tulevasta sapatinlevosta, kun Jumalan armosta saamme Herran Jeesuksen toisessa tulemuksessa uuden kirkastetun ruumiin, joka ei näe kuolemaa, eikä syntiä.

Sapatin päivä on Jumalan näkökulmasta katsottuna ainoa oikea päivä Hänen Poikansa kuolleista nousemiseen, koska saamme Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta syntimme anteeksi sekä yhteyden elävään Jumalaan sekä tulevan todellisen sapatinlevon Jumalan kuningaskunnassa, Uudessa Jerusalemissa.

Hebr 4:9 Raamatunkohdassa on kreikankielen sana sabbatismos, joka esiintyy vain yhden kerran UT:n kreikankielisessä tekstissä ja juuri tässä kohdassa. Sabbatismos tarkoittaa sapatinlepoa ja se eroaa sapatin viettämisestä siinä merkityksessä, että Hebr 4:9 kohdassa puhutaan siitä todellisesta sapatinlevosta, jossa pääsemme Hänen (Jumalan) lepoonsa, kun saamme Jumalan armosta kirkastetun ruumiin, joka ei näe kuolemaa ja syntiä.

Kiitos Jumalalle siitä, että Messias Jeesus vuodatti verensä ja kuoli meidän syntiemme tähden ja Isä nosti Hänet kuolleista sapattina todisteeksi siitä, että Hän on todellinen pääsiäisen Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit, eli niiden ihmisten, jotka katuen tunnustavat syntinsä ja uskovat Jeesuksen Herraksi, Messiaaksi ja Pelastajaksi.

-PP-