Päivän sana

[vaisuliini]

*
Vapaus elää Jumalan sanan totuudessa viimeinen osa 5

Gal 2:
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

Edellä oleva jae ja sen esille nostaminen ei ole mitään vihjausta, että syyttäisimme kenenkään olevan valheveli. Tällaisen ajatuksen voi siten unohtaa. Sen sijaan tuon esille sen ulottuvuuden, että silloin kun uskovien vapautta rajoitetaan, niin se on aina tappioksi Raamatun totuudelle, koska uskovien rajoittamisen ja orjuuttamisen tarkoitus on pyrkiä estämään uskova pitämästä varmaa ja kiistatonta totuutta esillä. Silloin kun annamme periksi väärällä tavalla, niin yhteisöstä muodostuu sellainen, jossa ihmisen mielipide, tunteet ja loukkaantuminen määrittävät kuka saa tuoda mitäkin esille, mutta ei se mikä on Raamatun totuus.

Jos joku provosoituu siitä, että joku on jostakin asiasta varma sydämessään liittyen Raamatun totuuteen, niin minusta oikea tapa ei ole vältellä uskon varmuutta, koska Raamattu opettaa nimenomaan kasvusta uskon varmuuteen. Siksi on tärkeää, että emme provosoituisi pyrkimyksestä uskon varmuuteen, vaan sen sijaan asiallisesti keskustellen annamme toisille tilaa seurakunnassa ja itse kukin tutkikoon sitä mikä on totuus.

Me emme saa pyrkiä ketään loukkaamaan tai tarkoituksella provosoimaan, mutta on asioita, joista ei voi luopua ja se on Raamatun sanan varma totuus ja sitä jokaisen uskovan tulisi saada tuoda esille Jumalan seurakunnassa. Jumalan tahto on että oppisimme olemaan loukkaantumatta, emmekä kävisi henkilöön kiinni, vaan toinen toisiaan rakastaen sekä kunnioittaen antaisimme toisillemme tilaa ja vapautta Kristuksessa puuttumatta sanoihin, jotka eivät ole loukkaavia, vaan pyrkivät kunnioittamaan ja kirkastamaan Jumalan sanan totuutta.

Jos joku provosoituu siitä, että opetetaan tai sanotaan Raamatun asioita varmaksi, mutta toista kunnioittaen, niin silloin ongelma on kyllä provosoituvassa henkilössä ja hänen asenteessaan. Jumalan tahto on auttaa uskovia kasvamaan uskossa sekä hylkäämään väärät loukkaantumisen tunteet ja provosoituminen, niin että uskova pääsisi niistä vapaaksi. Jos välttelemme tiettyjä asioita ja niistä keskustelemista, ettemme loukkaisi toista, niin se on sama asia kuin jättää hänet tilaan, jossa hän lihallisesti ja sielullisesti loukkaantuu asioista, joista hänen ei tulisi loukkaantua.

Hyvin usein loukkaantumisen taustalla on se kun on jostakin asiasta erimieltä toisen kanssa, niin sen tähden loukkaantumisen kautta pyritään jollakin tavalla vaientamaan toinen tai ottamaan häneltä pois työkaluja, niin että pääsisi itse niskan päälle kun pyritään etsimään Jumalan sanan totuutta. Hyvin äkkiä voi käydä niin ettei Jumalan sanan totuus ole etusijalla, vaan loukkaantujan kautta sielullisuus ja lihallisuus pääsee hallitsemaan uskovia ja kokoontumista.

Loukkaantuja ja hänen tukijansa eivät joko näe tai eivät halua nähdä sitä, että loukkaantuja haluaa pelisäännöt hänelle edulliseksi, mutta hänen "vastustajiltaan" pitää ottaa työkalut pois käsistä. Loukkaantuja vaatii reiluja pelisääntöjä vain itselleen mutta ei muille. Edellä tarkoitan sellaista loukkaantumista, jossa loukkaantujaa kohtaan ei ole toimittu väärin.

Tietenkin silloin jos toimimme väärin niin asia on ihan erilainen ja väärintekijän tulee itse tehdä parannus eikä pyytää ihmistä tekemään parannusta, jota väärintekijä on loukannut. Samoin jos loukkaantuu aiheettomasti, niin silloin kyllä tulee mennä itse ensin parannuksen paikalle, eikä vaatia muita muuttumaan. Meidän jokaisen tulisi omalta osaltaan vaalia hyvää ja toisen huomioonottavaa ilmapiiriä seurakunnan kokoontumisessa sen mukaan mihin saakka on uskossaan kasvanut, kunhan kaikki tapahtuu kuitenkin Raamatun opetusta ja totuutta noudattaen.

Fil 3:
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

Kukaan meistä ei tule täydelliseksi ja se meidän kaikkien olisi syytä muistaa. Koska emme tule täydelliseksi tässä ajassa, niin siksi itse kukin meistä on uskonkasvun tiellä, jokainen siinä kohden mihin saakka on saanut Jumalan armosta kasvaa. Fil 3 luvussa on todella tärkeä opetus, siitä jos ja kun emme ole kaikesta samaa mieltä. Jumala ilmoittaa totuuden sille, joka haluaa todella totuuden tietää, mutta meidän tulisi vaeltaa samaa tietä yhdessä. Valitettavasti aina se ei ole mahdollista, sillä kun asioita käsitellään, niin kun ja jos on ylikierroksia tai katkeruutta sydämessä, ei asioita kyetä käsittelemään ja kun niitä koitetaan käsitellä väärässä mielentilassa, niin asiat menevät entistä enemmän sotkuun ja katkeruus lisääntyy.

Siksi on myös hyvä odottaa ja antaa aikaa eikä koittaa väkisin käsitellä asioita, joita ei pystytä käsittelemään. Joskus on hyvä jättää asia hautumaan ja antaa Jumalan tehdä työtä sydämessä ja puhua miten asia on. Herra voi sen tehdä suoraan itse tai toisen uskovan kautta. Silloin kun Jumala puhuu toisen ihmisen kautta jostakin jännitteestä ihmisten välillä, niin se yleensä tapahtuu silloin kun asioita voidaan alkaa käsittelemään. On turhaa ja hyödytöntä koittaa selvitellä asioita, jos toinen juonii pahaa koko ajan tai hän ei sydämessään halua selvittää asioita.

Joskus näyttää siltä kuin me uskovat koittaisimme väkisin kasvattaa toinen toisiamme. Sitten on myös sellaista jossa ihminen oman rikkinäisyytensä tähden vääristää sen mitä muut sanovat ja opettavat. Onneksi Jumala on suuri Jumala, joka kykenee muuttamaan ihmisen ja silloin kun Jumala muuttaa, niin sen kyllä huomataan ja se näkyy kauas. Onneksi Jumalan armo, rakkaus ja totuus Pyhässä Hengessä kasvattaa jokaista Herran Jeesuksen opetuslasta ja itse kukin saamme kasvaa eteenpäin kunhan vain siihen suostumme ja onneksi monet suostuvat.

-PP-

[vaisuliini]

*
Herra Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja ja oppia osa 1

Jumala antoi apostoli Johanneksen nähdä Herran Jeesuksen ilmestyksen, joka on kirjoitettu ilmestyskirjaan. Herra Jeesus puhui ilmestyksessä muun muassa nikolaiitoista ja heidän teoistaan, jota Hän vihaa. Ilmestyskirjan teksti kertoo meille mitkä olivat nikolaiittain teot ja opit, jota Herra Jeesus vihaa. Tämä on todella tärkeä aihe, joka meidän tulisi ymmärtää ja jossa meidän tulisi ojentautua totuuden mukaan ja hylätä nikolaittojen teot ja opit, sillä eräät heidän oppinsa vaikuttavat yhä tänä päivänä kristikunnan keskellä.

Ennen kuin tutkimme nikolaiittain tekoja ja oppeja, niin meidän tulee pysähtyä tutkimaan Pergamonin kaupunkia Vähässä-Aasiassa (nykyisessä Turkissa), koska siellä osa Pergamonin Jumalan seurakunnan jäsenistä eksyi harjoittamaan nikolaiittain tekoja ja oppeja.

Ilm 2:
12 ¶ Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:
13 Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.

Raamattu sanoo saatanan valtaistuimen olleen Pergamossa, koska Raamatun opetuksen mukaan saatana asui Pergamossa. Minkä tähden Raamattu sanoo saatanan valtaistuimen olleen Pergamossa ja saatanan asuneen siellä? Raamattu sanoo maailman ensimmäisen uskonnon syntyneen Babyloniassa, joka oli saatanan luomus ja kapina Jumalaa vastaan. Babyloniassa palvottiin Istaria taivaan kuningattarena sekä Babylonian uskonnossa palvottiin aurinkoa. Babylonin uskonto oli koko Babylonian valtakunnan elämän keskipiste, sillä se vaikutti kaikkiin ihmisiin. Siellä missä on Babylonian uskonto, siellä on saatanan valtaistuin, koska saatana on Babylonian uskonnon hallitsija. Persian kuningas Xerxes tuhosi Babylonin ja sen temppelit noin 487 eKr. Noin 480 eKr. Babylonian papit jättivät Babylonian ja siirtyivät Vähään-Aasiaan ja valitsivat keskuspaikakseen Pergamonin kaupungin. Vuonna 133 eKr. Pergamon liitettiin Rooman valtakuntaan. Babylonian papit ja uskonto ei jäänyt lopullisesti Pergamoon, sillä he siirtyivät ja muuttivat Rooman kaupunkiin, missä he jatkoivat Babylonian uskonnon harjoittamista. Koska Babylonian uskonto tuli Babyloniasta Pergamoon, niin siksi Raamattu sanoo saatanan valtaistuimen olleen Pergamossa sekä saatanan asuvan Pergamossa.

Pergamossa oli myös kreikkalaisen käärme-jumala (Asklepios) parantumisen keskus. Babyloniassa oli myös opetus kosmisesta käärmeestä. Tässäkin on sama yhtymäkohta. Pergamossa uskottiin käärmeiden kuljettavan mukanaan käärme-jumalan parantavaa voimaa. Itse asiassa Pergamossa oli kyse saatanallisesta eksytyksestä, babylonialaisesta kosmisen käärmeen opista, joka nykyään tunnetaan nimellä kundaliinivoima tai kundaliinienergia, joka vaikuttaa ja eksyttää ihmisiä muun muassa äärikarismaattisissa piireissä.

Ilm 2:14 Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.

Bileam vietteli israelilaisia syömään epäjumalille uhrattua sekä harjoittamaan haureutta.

4 Moos 31:16 Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.

4 Moos 24:25 Senjälkeen Bileam nousi, lähti matkaan ja palasi kotiinsa; ja myöskin Baalak lähti tiehensä.

4 Moos 25:
1 ¶ Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa.
2 Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa.
3 Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan.

Israelin kansa lankesi ja eksyi palvelemaan mooabilaisten ja midianilaisten palvomia epäjumalia. Kyse ei ollut pelkästä seksisynneistä mooabilaisten kanssa, sillä Israelin kansa eksyi uhraamaan mooabilaisten epäjumalille, syömään epäjumalille uhrattua, palvomaan epäjumalia sekä harjoittamaan lihallista haureutta mooabin tyttärien kanssa. Hyvin usein kun Jumalan kansa niin Vanhassa tai Uudessa Liitossa eksyi tai eksyy epäjumalanpalvelukseen, niin se johtaa sekä lihalliseen että hengelliseen haureuteen. Hengellinen haureus on uskon yhteyttä riivaajahenkien kanssa, joka johtaa lihallisiin seksisynteihin.

Pergamon seurakunnassa vaikutti Babylonian uskonnon henki ja sitä seuraavat muut (erilaiset uskonnot ja uskomukset) siitä syntyneet epäjumalanpalvonnan muodot ja tavat. Tästä syystä riivaajahenget eksyttivät joitakin Pergamon seurakunnan jäseniä lihalliseen ja hengelliseen haureuteen. Sama vaara on myös olemassa tässä nykyajassa, sillä kun ja jos uskovat eksyvät luulemaan riivaajahenkien tekemiä ihmeitä ja oppeja Jumalan teoiksi ja Raamatun opiksi, niin silloin uskovan sydän saastuu hengelliseen haureuteen, joka myös voi johtaa lihalliseen haureuteen.

-PP-

[vaisuliini]

*
Herra Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja ja oppia viimeinen osa 2

Ilm 2:
15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.

Ilm 2:6 Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.

Kun luet ilmestyskirjan 2 luvun jakeet 14 ja 15, niin huomaat kuinka nikolaiittain oppi yhdistetään samaksi asiaksi Bileamin opin kanssa, eli epäjumalille uhratun ja haureuden harjoittamisen kanssa. Jeesus sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja. Miksi Jeesus nimenomaan sanoi vihaavansa nikolaiittain tekoja ja tuliko viha ainoastaan sen takia, että nikolaiitat opettivat Bileamin oppia? Itse uskon, että Jeesuksen viha nikolaiittain tekoja kohtaan tuli nimenomaan Bileamin opin takia. Ennen kuin tutkimme sitä miksi Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja, niin on syytä tutkia ja käydä lävitse mitä nikolaiitat edustivat ja opettivat.

Alkuseurakunnan jälkeen vaikuttaneet henkilöt kuten esim Irenaeus (n. 120-202 jKr.) sanoi nikolaiitta sanan tulevan Nikolauksesta, joka oli eräs alkuseurakunnan seitsemästä seurakuntapalvelijasta (Apt 6:5). Jotkut ovat sanoneet Nikolauksen luopuneen uskosta sekä perustaneen nikolaiittojen lahkon. Edellä oleva on pelkkä olettamus, mutta ei varma tieto, eikä Raamattu opeta Nikolauksen uskosta luopumista saati oman lahkon perustamista. Irenaeus sanoi nikolaiittain oppien olleen laittomuutta ja rietasta sukupuoliyhteyttä naisten kanssa ja epäjumalille uhratun syömistä. Tertullianus (n. 155-230 jKr.) sanoi Nikolaiitojen olleen gnostilainen lahko.

Jotkut opettavat nikolaitta nimen olevan vertauskuvallinen, joka tarkoittaisi samaa kuin bileamilaiset, koska kreikankielen nikos tarkoittaa voittoa ja laos ihmisiä (kansa), joka vastaisi hepreankielen Bileam sanaa Bilam, joka tarkoittaa ihmisten tuho. Tämän opetuksen mukaan nikolaiitat olivat bileamilaisia, eli ihmisten tuhoajia haureuden ja epäjumalien palvonnan tähden.

Nikolaiitta sana on kreikaksi nikolaites, joka tarkoittaa ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (ihmiset, kansa). Minä uskon, että nikolaiitta sana tarkoittaa samaa asiaa kuin bileamilaisuus, siitäkin huolimatta, että nikolaiittoja olisi johtanut Nikolaos niminen mies, koska ilmestyskirja 2:14,15 rinnastaa Bileamin opin nikolaiittojen teoiksi. Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että kyseessä on toiminta, jonka kautta ihminen voitetaan ja alistetaan voiton ja vallan alaisuuteen. Bileam (bilam) hepreankielellä tulee sanoista bal (ei) ja am (kansa). Ilmestyskirjan luvussa 2 kerrotaan Pergamossa olevan saatanan valtaistuin, joka tarkoitti maailman ensimmäisen uskonnon, eli Babylonian uskonnon harjoittamista, johon kuului auringonpalvonta. Ilmestyskirjan 2 luku kertoo Bileamin opista, joka johdatti Israelin kumartamaan (palvomaan) mooabilaisten epäjumalia. Mooabilaiset palvoivat muun muassa aurinkojumalaa ja harrastivat auringonpalvontaa.

Nikolaiittojen teot olivat lihallista ja hengellistä haureutta, johon kuului myös Bileamin oppeja ja Babylonian uskonnon oppeja ja auringonpalvontaa. Tämän lisäksi nikolaiitta sana tulee sanoista nikos (voitto) ja laos (kansa) ja sen lisäksi nikolaites sanan merkitys on ihmisten tuho sekä ihmisten valloittaminen tai voittaminen, joka tarkoittaa, että nikolaiittojen keskuudessa vaikutti oppi, jonka mukaan kansa joutui tottelemaan ja oli alistettu uskomaan väärää pappeutta ja johtajuutta. Kun tutkimme Babyloniasta alkuisin olevaa auringonpalvonta ja taivaan kuningatar kulttia ja uskontoa, niin sen eräs merkittävä piirre oli papisto, joka harjoitti kontrollia ihmiseen nähden, hallitsi ihmisiä uskonnolla sekä alisti ihmiset uskomaan ja palvomaan auringonjumalaa ja muita epäjumalia. Nikolaiitta (nikolaites) sana antaa meille selkeän vihjeen ihmisten alistamisesta uskonnollisten oppien ja tekojen kautta.

Herra Jeesus käski Pergamon seurakuntaa tekemään parannusta, joka tarkoitti nikolaiittojen tekojen oppien ja vallassa olevien parannuksen tekemistä sekä myös seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan ne jotka eivät tahdo tehdä parannusta nikolaiittojen teoista ja opista.

2 Kun 23:5 Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.

Raamatusta tulee esille kuinka Baalin palvontaan kuului myös auringonpalvonta jne. Raamatun opetuksen mukaan Bileam johdatti Israelin uskottomuuteen Herraa kohtaan, jonka seurauksena Israelin kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa sekä palvomaan ja kumartamaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat Baalia ja aurinkoa.

Vuonna 1967 Jordaniasta paikasta nimeltä Deir-Alla tehtiin arkeologinen löydös, tekstikaiverrus, joka on noin 700-luvulta eKr. Löydös paikan arvellaan olleen "pyhän" temppeliprostituution harjoittamisen keskuspaikka. Tekstikaiverruksessa sanotaan seuraavasti:

1. Bileamin Peorin pojan kirjakäärö, miehen joka näkee jumalat: katso, jumalat tulivat yöllä hänen luokseen ja puhuivat hänelle. 2. Näiden sanojen mukaisesti, ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle näin: viimeinen liekki on ilmestynyt; tuomion tuli on ilmestynyt. 3. Bileam nousi aamulla ... eikä kyennyt syömään ja hän itki. 4. Runsaasti. Hänen kansansa tuli hänen luoksensa ja he sanoivat Bileamille Peorin pojalle: miksi paastoat ja miksi itket? Ja hän 5. sanoi heille: Istukaa, minä näytän teille mitä kaikkivaltias ......... tulkaa miettikää jumalien tekoja. 6. Jumalat ovat kokoontuneet yhteen ja kaikkivaltias piti kokouksen, ja he sanoivat Shamashille: Sulje taivas pilvelläsi! Olkoon siellä pimeys, ei valoa. 7. varjo ei kirkkautta; sillä sinä isket kauhulla pimeyden pilvellä
.......

Arkeologinen löydös paljastaa Bileamin olleen Shamash auringonjumalan palvoja. Babylonialainen teos Gilgamesh kertoo Shamashin siunauksesta. Shamash tarkoittaa aurinkoa. Edellä olevasta arkeologisen löydöksen tekstistä on myös kiistaa siitä puhuuko teksti jostakin muusta kuin Shamashista. Tekstilöydös kuitenkin viittaa selkeästi aurinkojumalaan, jonka tuli sulkea valo pimeydellä. Tekstilöydös kertoo Bileamin olleen Peorin poika, joka palvoi epäjumalia. Raamattu sanoo Bileamin olleen Peorin poika, joka johdatti Israelin kansan palvomaan mooabilaisten epäjumalia, jotka palvoivat aurinkoa. Niin tekstilöydös kuin Raamattukin tuo esille sen, että Bileam oli tekemisissä auringonpalvonnan kanssa. Koska Herra Jeesus ilmestyskirjassa rinnastaa nikolaiittain teot Bileamin oppiin, niin sen perusteella voimme sanoa nikolaiittojen oppiin kuuluneen myös auringonpalvontaa sekä lihallista ja hengellistä haureutta.

Rooman katolinen kirkko (RKK) on Babylonian uskonnon perillinen ja katolinen kirkko tuo esille avoimesti auringonpalvontaan liittyviä tunnuksia ja symboleita. Vatikaanissa pyhän Pietarin aukioon on kuvattu suuri kahdeksansäteinen auringonpyörä, joka on pakanallinen symboli. Auringonpyörän keskellä on suuri obeliski, jonka keisari Galigula toi Heliopoliksesta Roomaan. Obeliksejä käytettiin myös auringon palvontaan. Pietarin aukion keskellä on myös pieni nelisäteinen auringonpyörä, joka on samanmuotoinen ja samanlainen kuin on löydetty alttari kivestä Hasorista Baalin temppelistä. Shamash oli mesopotamialainen aurinkojumala, jota palvottiin Akkadiassa, Assyriassa ja Babylonissa. Tähän auringonpalvonnan kulttiin liittyi juomauhri epäjumala Shamashille. RKK:n eukaristiassa (ehtoollinen) kannetaan aurinkosymbolia sekä uhrataan uudestaan Jeesus viinin ja leivän uhrissa.

Babylonian auringonjumala kulttiin liittyi myös papisto, joka hallitsi kansaa uskonnon kautta sekä alisti kansaa uskonnolla. Katolinen kirkko opettaa kirkkonsa papin toimivan vihkimyksen sakramentin kautta Kristuksen persoonassa, joka tarkoittaa sitä, että katolisella papilla on kirkon opetuksen mukaan valta toimia itse Kristuksen voimassa ja persoonassa (kat.katekismus 1548, 1563). Nikolaiitta sana antaa meille vihjeen siitä, että nikolaiittojen keskuudessa oli oppi ja näkemys johtajuudesta, jonka kautta seurakunta alistettiin ja pakotettiin hyväksymään johtajien opetukset. Kreikankielen sana nikolaites (nikolaiitta) tarkoittaa ihmisten voittaja, kukistaja, valloittaja ja tuhoaja. Nikolaites tulee sanoista nikos (voitto, voittaa) ja laos (kansa). Kaiken edellä kirjoitetun perusteella voidaan sanoa nikolaiittojen olleen tekemisissä auringonpalvonnan kanssa sekä heidän johtajansa hallitsivat ja pakottivat seurakunnan uskomaan samalla tavalla kuin johtajat uskoivat ja opettivat.

1 Piet 5:
1 ¶ Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Raamattu opettaa ettei seurakunnan johtajat (vanhimmat) saa herroina hallita seurakuntaa. Tämän lisäksi Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken, joka tarkoittaa myös sitä, että seurakunnan pitää Raamatun sanan kautta koetella seurakunnan johtajien opetus. Seurakunnan hallitseminen johtajan tai johtajien kautta on väärää toimintaa, joka johdattaa seurakunnan pois Ylipaimen Herran Jeesuksen hallintavallan alta ihmisen kontrollin ja hallintavallan alaisuuteen.

Herra Jeesus vihasi nikolaiittojen tekoja, koska he opettivat Bileamin oppeja (auringonpalvontaa, lihallista ja hengellistä haureutta) sekä syrjäyttivät Jeesuksen Ylipaimenen paikalta johtamalla itse seurakuntaa sitä kontrolloiden ja alistaen. Nikolaiittojen tunnusmerkkinä on myös väärä pappeus ja johtaminen, joka tulee selkeimmin esille Rooman katolisessa kirkossa, mutta vaikuttaa myös niissäkin uskovien yhteyksissä, missä yksi mies johtaa seurakuntaa vanhinten yläpuolella, koska tällä tavalla tämä yksi ihminen asettuu Ylipaimen Jeesuksen paikalle. Nikolaiittojen tekojen ja oppien perusta on Babylonian saatanallisessa uskonnossa, jota Herra Jeesus vihaa, koska se on kaikkien uskontojen ja eksytysten äiti.

-PP-

[vaisuliini]

*
Kaikki on jo tehty Jeesuksessa – ja tästä Jumalan evankeliumi todistaa. Muuta ei enää voida tehdä ihmisen pelastamiseksi. Jumalan luomistyön sekä lunastuksen todistus Pojassaan Jeesuksessa kutsuu ihmistä pelastukseen synnistä, ja tuomiosta.

Tämän pelastuksen hylkäävä jää kuitenkin syntiensä tähden iankaikkisen kadotuksen alaisuuteen, ja näin Jumalan viha pysyy yhä hänen päällään – aina iankaikkiseen kadotukseen asti.

P.K.

[vaisuliini]

*
Eräs uskovan ihmisen suuri ongelma on oman kunnian tavoitteleminen. Melkein poikkeuksetta tämä johtaa siihen, että ihminen alkaa tavoittelemaan asemaa, johon hän ei ole valmis ja johon häntä ei ole kutsuttu. Joissakin tapauksissa Jumala on voinut kutsua hänet tiettyyn palvelutehtävään, mutta hän ei ole vielä valmis tähän tehtävään. Eli toisin sanoen ihminen ylentää itse itsensä. Tämä ilmenee monien uskovien elämässä siten, että he pitävät itseään apostoleina, paimenina, profeettoina tai evankelistoina, vaikka eivät sitä ole. Jos joku onnistuu pettämään itsensä sekä toiset itse tehdyn palvelutehtävän kautta ja alkaa toimimaan oma tekemän palvelutehtävän kautta, niin sen lopputulos on suuri katastrofi hänelle itselleen sekä niille, jotka uskovat häneen.

Terveen uskon kasvun edellytys on pysyä siinä kasvunvaiheessa missä tällä hetkellä on Jumalan armosta, eikä yrittää olla enempää tai vähempää kuin mihin saakka on kasvanut. Jumala alentaa sen, joka itsensä ylentää. Jumala ylentää sen aikanaan, jonka Hän on kutsunut. Älä tavoittele kunniaa, sillä kunnia ja kiitos kuuluu yksin Herralle.

-PP-

[vaisuliini]

*
Riiteleminen on syntiä Jumalan sanan mukaan. Riidassa on usein se ulottuvuus, että se johtaa ihmisen puhumaan perättömiä, eli valheita toisesta ihmisestä. Riidalla on myös sellainen ulottuvuus, että mitä enemmän riitelet, niin riitelyn toinen osapuoli tai sinä itse johdatat itsesi häpeään.

Riitelemällä teet syntiä ja nolaat itsesi sekä saatat itsesi häpeään. Jumalan lasta ei ole kutsuttu riitaa haastamaan. Opettele pitämään kielesi kurissa ja punnitse tarkkaan mitä sanot toiselle. Jos joudut tilanteeseen, jossa toinen haastaa sinua riitelemään, niin kaikkein paras toimintatapa on olla hiljaa, eikä osallistua riitelemiseen.

Herra Jeesus on sovituskuolemansa kautta vuodattanut verensä syntien anteeksisaamiseksi. Uskon elämän ydinkysymys on syntien anteeksiantamus, eli eläminen anteeksiantamuksen tilassa. Jumala on antanut meille syntimme anteeksi ja Hän elää meihin nähden anteeksiantamuksessa. Jumalan tahto on, että Hänen lapsensa eläisivät anteeksiantamuksessa muita ihmisiä kohtaan. Ihmisen anteeksiantamattomuus, johtaa riitaan, katkeruuteen ja vihaan, eli synnin tekemiseen. Siksi uskovan ihmisen tulee elää anteeksiantamuksessa muita kohtaan. Anteeksiantamuksessa elävä uskova ei haasta riitaa, eikä loukkaannu siitä, jos joku tekee meille pahaa. Tämä on tietenkin kasvukysymys, jonka oppii käytännössä terveen uskonkasvun kautta.

Jos joku sielunhoito tilanteessa tai muuten ilmaisee sinulle salaisuuden itsestään, eli kertoo jotakin luottamuksellista, niin älä paljasta sitä muille. Tällä alueella uskovat liian usein kertovat eteenpäin kuulemansa luottamukselliset asiat. Kun ihminen joka avautuu ja kertoo elämänsä kipeistä asioista tulee petetyksi siten, että toinen kertoo ne eteenpäin, eli julkisesti levittää hänen asioitansa, niin silloin ihminen tulee syvästi loukatuksi. Usein ihminen tulee niin syvästi loukatuksi, että hän ei kykene enää luottamaan kehenkään ja sen seurauksena hän lukkiutuu oman elämänsä kipuihin eikä pääse niistä vapaiksi.

Toisten asioiden kertominen ja sitä kautta toisen loukkaaminen on häpeällinen teko ja synti. Kun Jumala eheyttää ja parantaa ihmisen Pyhän Hengen ja sanansa kautta, niin Hän hyvin usein käyttää siinä apuna seurakuntaa, eli toisia ihmisiä. Jos olemme rikkoneet jonkin ihmisen luottamuksen seurakuntaan ja uskoviin, niin olemme osallistuneet toimintaan, jonka kautta olemme asettuneet Jumalan työn esteeksi. Koska Jumala hyvin usein hoitaa ja auttaa uskovia toisten uskovien kautta, niin juoruamalla muiden asioita me teemme hallaa Jumalan työlle, jonka Hän haluaa tehdä seurakuntansa kautta. Petetyksi tullut ihminen ei kykene enää ottamaan Jumalalta apua vastaan toisen ihmisen kautta. Petetyn uskovan sydämessä eheytyminen voi kestää kauan kunnes hän taas kykenee luottamaan muihin ihmisiin.

Juoruamalla muiden asiat toisille kukaan ei enää luota sinuun, vaan paha huuto sinusta kulkee edelläsi mihin menetkin. Juoruamisella joudut asemaan, jossa olet muiden epäluottamuksen alla, eli joudut elämään hyvin yksinäistä elämää, vaikka oletkin toisten keskellä. Jos olet syyllistynyt juoruamiseen, niin tee siitä aidosti parannus, äläkä enää juorua muiden asioita. Näin voit voittaa takaisin muiden luottamuksen.

On erittäin tärkeätä, että emme paljasta ja juorua asioita, jotka ovat meille luottamuksellisina uskottu. Sillä petetty ihminen ei kykene enää vastaanottamaan Jumalan apua toisen ihmisen kautta. Tässä kohden joku voi ajatella, että ihminen ei tarvitse toista ihmistä, sillä Pyhä Henki auttaa ja hoitaa uskovia. On totta, että Pyhä Henki hoitaa ja auttaa uskovia, mutta varsinkin juuri uskoon tullut ihminen ei kykene vielä heti ymmärtämään Jumalan puhetta Pyhän Hengen kautta. Siksi on tärkeätä, että kypsät ja vanhemmat uskovat auttavat nuoria uskovia juurtumaan Herraan Jeesukseen, opettaen heille mitä Jumalan sana opettaa ja kuinka Jumala puhuu uskovalle Pyhässä Hengessä.

Tosiasia on myös se, että koko uskon elämämme ajan tarvitsemme seurakunnan tukea, keskinäistä rakentumista ja yhteyttä. Mitä enemmän ja syvällisemmin saamme kasvaa uskossa, niin opimme koko ajan enemmän tuntemaan Jumalaa Pyhässä Hengessä sekä kuulemaan Hänen äänensä. Pyhä Henki ei kuitenkaan johdata uskovaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hän hylkii muita uskovia ja asettuu sellaiseen asemaan, jossa hän ei tarvitse seurakunnan yhteistä rakentumista.

Paisunut ja ylpeä uskova korottaa itseään ja eksyy sellaiseen eksytyksen, jossa hän luulee että Jumalan työ ja puhe on muista uskovista riippumatonta. Jumala on sanassaan asettanut seurakunnan, jonka kautta Hän myös opettaa ja kasvattaa meitä.

Jumala kasvattaa uskovaa suoraan Pyhän Hengen kautta, mutta myös seurakunnan kautta.

-PP-

[vaisuliini]

*
Metodistikirkko on suuren luopumuksen vallassa, kun se on hyväksynyt samaa sukupuolta olevien vihkimisen, jos yksittäinen metodistipastori näin kokee ja haluaa toimia. Se mikä on pistänyt silmääni, on se kuinka jotkut luterilaisen kirkon uskovat kauhistelevat sitä, missä luopumuksessa metodistikirkko on. Vaikka nykyään ei vielä lut. kirkko ole virallisesti hyväksynyt samaa sukupuolta olevien vihkimystä, niin suurin osa lut. kirkon papeista ja piispoista on jo kauan aikaa (monta vuotta sitten) hyväksynyt homoseksuaalisuuden. Samoin iso osa lut.kirkon papeista olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia, jos se olisi kirkossa virallisesti hyväksytty. Jotkut papit ovat jo tehneet näitä vihkimyksiä.

Kun nyt luterilaisen kirkon uskovat kauhistelevat mitä metodistikirkossa tapahtuu, niin ensin tulisi selvittää oma suhteensa siihen, että voiko lut.kirkon jäsen enää olla mukana lut.kirkossa, kun se on Suomen uskonnollisuuden kentän suurin mädättäjä ja syntien tukija. Herran Jeesuksen sanat sopivat tähän kohtaan:

Matt 7:5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Olemme nyt seurakuntana ja myös seurakunnan hajaannuksen keskellä sellaisessa tilanteessa, että nyt viimeistään alkaa olla aika hylätä oma yhteys sellaisiin yhteisöihin, jotka avoimesti kannattavat synnin laittomuutta mistä tässäkin on ollut puhe. Älä "huutele" vieraisiin pöytiin, jos oma pöytäsi on synnin tahrojen likaama. Tee ensin parannus omassa sydämessäsi ennen kuin "vaadit" tai odotat sitä toisilta. Olemme kaikki uskovat vajavaisia matkamiehiä tässä maailmassa, mutta Herra haluaa meidän ojentautuvan rakkauden totuudessa uskossa Herraan Jeesukseen, jossa ensin meidän tulee haluta muuttua ja ojentautua Jumalan tahdon mukaisesti, eikä tule vaatia muita parannukseen ellei ole itse ensin valmis tekemään parannusta siitä mistä muidenkin tulisi tehdä parannus. Jumala armahtakoon meitä ja Hän armahtaa meitä oman säädetyn tahtonsa ja järjestyksen mukaisesti:

San 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

-PP-

[vaisuliini]

*
Anna anteeksi

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Jokaisella ihmisellä on omat haavansa ja oma henkilökohtainen elämänhistoria, jonka kautta itse kukin elää, toimii ja kohtaa lähimmäisensä. Raamattu opettaa uskovia kärsimään toisten ihmisten vajavuuksia sekä syviä haavoja, joiden takia hän voi käyttäytyä negatiivisesti. Kun hän saa Jumalan armosta kasvaa, niin hän oppii kohtaamaan lähimmäisensä kunnioittavalla tavalla, eli häntä kunnioittaen ja rakastaen.

Meidän tulisi kärsiä toisten vajavuuksia, joka tarkoittaa sitä että emme hyväksy syntiä, mutta rakastamme lähimmäisiämme heidän virheistään ja vajavuuksistaan huolimatta. Jumala kyllä kasvattaa jokaista lasta eteenpäin uskon tiellä ja ajan kanssa uskova oppii elämään pyhityselämää, jossa hän saa kasvaa Jumalan armosta.

Anteeksiantamus on tärkeä asia, sillä kun elämme anteeksiantamuksessa, niin emme loukkaannu emmekä tarkoituksellisesti loukkaa ketään. Jos toimimme sävyisästi totuudessa ja jos se saa lähimmäisen loukkaantumaan, niin silloin se lähimmäinen on toiminut väärin, ei se joka toimii sävyisästi Jumalan sanan totuuden mukaan. Anteeksiantamus opettaa myös terveellä ja Jumalan tahdon tavalla kärsimään, eli sietämään ja hyväksymään niitäkin uskovia, jotka haavojensa takia tuottavat ongelmia muille ja itselleen.

Anteeksiantamattomuus on yksi yleisimpiä syitä, joka tukehduttaa uskon elämän kasvun ja estää uskovia kasvamaan terveeseen uskoon. Rukoile ja pyydä Jumalaa poistamaan sinusta sydäntäsi tuhoavan anteeksiantamattomuuden synnin, jos sinussa on sitä. Anteeksiantamattomuus tuhoaa ihmisen, siksi Jumala haluaa vapauttaa sinut siitä.

San 16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.

Sanat sanotut oikeaan aikaan ovat kuin kultaomenia hopeamaljassa. Sillä kun ne lempeydellä annetaan oikeaan aikaan ojennuksen, kehotuksen tai lohdutuksen sanoina, niin ne ovat kuin mesileipää ja makeat sielulle. Valmistavat kohtamaan sielua itsetutkisteluun ja löytämään omasta sydämestä haavoja, synnin pistokkaita jotka tulee panna pois.

Lempeydessä sanotut sanat hoitavat ihmisen sydäntä ja parantavat sydämen haavoja. Raamatun tarkoittama lempeät sanat tarkoittaa sanoja, jotka ovat Jumalan rakkauden ja totuuden mukaisia. Lempeys jossa on Jumalan rakkaus ja totuus hoitaa ihmisen sydäntä.

-PP-

[vaisuliini]

*
Katolisen kirkon jäsen ja pelastuminen. Voiko katolisen kirkon jäsen olla pelastavassa uskossa, jos uskoo koko kirkkonsa opit? Tätä asiaa voidaan tutkia Raamatun sanan valossa ja katolisen kirkon pelastusopin kautta.

Apt 16:17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".

Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Room 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

...............
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Raamattu puhuu pelastuksen tiestä. Raamatullinen pelastuksen tie on seuraavanlainen. Kun ihminen lukee tai kuulee evankeliumia Herrasta Jeesuksesta ja tulee synnintuntoon, eli ymmärtää tehneensä syntiä Jumalaa vastaan, niin hänen tulee tehdä parannus, eli katua syntejään sekä uskoa Herraan Jeesukseen.

Raamatun opetuksen mukaan kun ihminen tunnustaa suullaan ja uskoo sydämessään Jeesuksen Herraksi ja että Isä on nostanut Hänet kuolleista, niin sen seurauksena Jumala pelastaa ihmisen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Tämän seurauksena Herran Jeesuksen veri tuo puhdistuksen synneistä sekä syntien anteeksiantamuksen ja osallisuuden iankaikkiseen elämään.

1 Tim 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

Apt 4:
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Raamatun opetuksen mukaan ei ole kuin yksi pelastustie ja tämä ainoa pelastustie on asetettu uskon kautta Herraan Jeesukseen, koska Herra Jeesus on ainoa Pelastaja ja ainoa pelastustie Isän Jumalan luokse.

Tämä tarkoittaa sitä, että Herran Jeesuksen rinnalle ei saa asettaa mitään muita pelastusteitä ja jos joku näin tekee, niin hän ei ole pelastavassa uskossa, koska pelastava usko toimii ainoastaan uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Jos emme ymmärrä sitä mitä Raamattu opettaa pelastuksesta, niin se eksyttää meitä luulemaan, että katolinen kirkko on Jumalan seurakunta, vaikka se ei olekaan sitä. Pelastuksentietä emme saa pitää halpana, emmekä lipsua pois Raamatun opettamasta pelastuksentiestä. Uskova voi erehtyä opillisesti, mutta on tietenkin silti pelastavassa uskossa, kunhan opillinen erehdys ei aseta Jeesuksen rinnalle muita pelastusteitä. Katolisen kirkon virallisen opin suhteen kyse ei ole pelkästä opillisesta erehdyksestä, vaan harhaopeista joiden kautta kirkko opettaa monia erilaisia pelastusteitä, vääristäen tällä tavalla Raamatullisen pelastuksen tien.

Tämän tähden katolinen kirkko on antikristillinen lahko, koska sen opetuksissa ei ole kyse pelkästä opillisesta erehtymisestä, vaan pelastuksentien vääristämisestä. Jos emme tätä ymmärrä, niin silloin eksymme ekumeeniseen ansaan, joka johtaa suoraan antikristuksen syliin.

Katolinen kirkko asettaa Jeesuksen rinnalle useita erilaisia pelastusteitä, kuten esim. vesikasteen sakramentin joka pelastaa, samoin Maria toimii pelastuksen välittäjänä välittäen katolilaiset Jeesukselle, katolisessa messu-uhrissa Jeesus uhraa itsensä joka päivä yhä uudestaan. Tämän lisäksi katolinen kirkko opettaa, että aneet poistavat osittain tai kokonaan (sakramentaalisessa ripissä) jo sovitettujen syntien ajalliset rangaistukset, jotka muuten jäisivät kiirastulessa suoritettaviksi.

Katolisella kirkolla on monia erilaisia pelastuksenteitä, joka tarkoittaa sitä, että sellainen katolilainen joka uskoo koko kirkon virallisen opin ei voi olla pelastavassa uskossa. Katolinen kirkko velvoittaa jäseniään uskomaan kaikki kirkkonsa opit, eikä katolisen kirkon opetuksen mukaan katolilainen voi olla katolilainen ellei hän usko kaikkia kirkon virallisia opetuksia.

Katolilaisen on uskottava kaikki kirkon opit voidakseen olla katolilainen. Tämä tarkoittaa silloin sitä ettei katolilainen, joka uskoo kirkkonsa kaikki opit voi olla pelastavassa uskossa, koska kirkko opettaa monista erilaisista pelastusteistä, mutta Raamattu vain yhdestä.

Jos katolisen kirkon sisällä on joku ihminen, joka asettaa pelastuksensa yksin uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin silloin hän on pelastavassa uskossa, mutta hän ei ole enää katolilainen, koska pelastavassa uskossa hän ei voi enää uskoa kirkon monia erilaisia pelastusteitä. Katolinen kirkko ei tunnusta sellaista ihmistä katolilaiseksi, joka ei usko kaikkia kirkon virallisia oppeja, joihin kuuluvat myös monet erilaiset pelastustiet.

Kyse ei ole siitä, että minä asetun tuomarin paikalle tai tuomitsen katolilaisia kadotukseen, sillä sitä en suinkaan tee, vaan tuon esille mikä on Raamatun totuus. Raamatun sanan todistuksen valossa katolilainen ei voi olla pelastavassa uskossa, jos hän uskoo koko kirkon virallisen opetuksen.

Lopuksi haluan tuoda sen esille, että sydämessäni rakastan kaikkia katolilaisia lähimmäisenrakkauden kautta ja toivon ja rukoilen, että mahdollisimman moni katolilainen löytäisi pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jumalan rakkaus johtaa pelastettuja pyhitykseen Pyhässä Hengessä - syvempään Jumalan armon ja rakkauden tuntemiseen Herrassa Jeesuksessa. Tämä pelastava rakkaus voittaa sydämemme, niin että tahdomme kasvaa Jumalan tahdossa ja nähdä, miten maailma ja synti ovat tie pimeyteen ja kadotukseen.

Jumalan armo on vapautus synnistä - ja tästä nousee ylistys ja kiitos Herralle Jeesukselle - että emme enää ole synnin vankeja. Hengellinen tietoisuutemme ei kuitenkaan ole syntikeskeistä,vaan Kristus-keskeistä. Kiitämme vapaudesta ja kuljemme rohkeasti siinä eteenpäin - kasvaen enemmän Jumalan armon, Hengen elämää antavassa voimassa. Katseemme tulee olla Jeesusta kohti, ei itseämme kohti.

Jumalan rakkaus on myös kasvattavaa - johon kuuluu niin kuritus, lohdutus, Hänen voimanssa kokeminen, ylistys - ja täysi uskon varmuus Herran Jeesuksen sovitustyön täydellisyyteen. Syntimme on anteeksi annettu - ja asemamme Jumalan lapsina on olla Jumalan, ei maailman omia. Tästä syystä Jumalan tulee nyt kasvattaa meitä, ei oma tahtomme, eikä maailmasta nousevien mielikuvien luomat kiihokkeet.

Jos sinä olet Herran oma, ja olet pelastettu Herrassa Jeesuksesa - sinun tulee/tulisi olla Jumalan Sanan ohjaaman kasvatuksen alla, ja iloita vapaasti siitä pelastuksen armosta - jossa sinua nyt kutsutaan Jumalan lapseksi. Olet vapaa kadotustuomiosta, sekä synnin palvelemisesta. Vaella Hengessä - sillä siihen Jumalan armo sinua kutsuu.

P.K