Jatkan vielä... Tosi mielenkiintoista mitä kirjassa sanotaan.
Kyllä itselläni on ajatuksia sulattavaa. 
En kaikkea kirjoita kuin vain tiettyjä juttuja lyhyesti.-----------------
"Kun Jeesus näki hänen (Marian) itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui Hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi" (Joh. 11.33).
Hän asettui ystäviensä vierelle ja otti osan heidän taakastaan oman henkensä ja sielunsa kannettavaksi keventäen siten heidän tunnekuormaansa. Hän tunsi samaa kuin Lasaruksen sisarukset ja ystävät tunsivat ja oli täysin samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Tuntiessaan heidän murheensa ja surunsa Hän liikuttui kyyneliin asti. Koska Hän oli aina yhteydessä Isän sydämeltä tuleviin ajatuksiin, Hän pystyi puhumaan Lasarukselle Jumalan elämää synnyttäviä sanoja (s. 21).
Hän on suunnitellut meihin poikkeuksellisen herkkyyden, ainutlaatuisen, inhimillisen kyvyn osallistua toisen ihmisen hengen ja tunnelämän taakkoihin kantamalla ja helpottamalla niitä. Kyse on myötäelämisestä, joka on tässä kirjassa käsiteltävän taakankantamisen perusta.
Jumalan sydämellä on taakka, kun Hän näkee hätää yksilön elämässä.
Hän haluaa meidän olevan ihmisiä, joiden avulla Hän voi vetää kärsivän ihmisen. kivun itseensä. Hän pyytää meitä olemaan käsinään maailmassa lievittämässä ruumiillista kipua, ja Hän pyytää meitä edustamaan itseään lohdutuksen lähettiläinä, jotka vapauttavat psyykkisistä ja hengellisistä siteistä.
Apostoli Paavali lienee tarkoittanut juuri sitä, kun hän sanoi: "Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani Hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta" (Kol. 1:24) (s. 22).
Myötäeläminen on tässä avainasemassa. Ilman sitä ei voi aistia Jumalan sydämen ajatuksia, joista taakankantaminen saa alkunsa.
Jumala haluaa taakankantamisen tapahtuvan niin, ettei se vahingoita kantajaa.
Kun kannamme taakkoja oikein, Jumalan valtakunta hyötyy siitä, mutta kantaessamme tiedon puuttumisen vuoksi taakkoja väärin, syntyy erehdyksiä ja kärsimystä. Tiedonpuute saa aikaan sen, että vain osa Jumalan suunnittelemista kyvyistämme on käytössä.
Taakankantaja kokee sen olevan osa omaa itseä. Hyvin herkän ihmisen on pakko myötäelää ja kantaa toisten taakkoja, koska hän ei voi toimia toisin.
Kunkin ihmisen synnynnäinen hermojärjestelmä määrittelee hänen kykynsä herkkyyteen. Siitä riippuu, kuinka paljon tietoa ihminen pystyy omaksumaan (s. 23).
Eläytymiskyky on kykyä tuntea toisen ihmisen tunteita samastumalla hänen sisäiseen tilaansa ja energisyystasoonsa. Hermojärjestelmämme mahdollistaa sen. Elämänkokemukset (lapsuus, koulu, työ jne.) vaikuttavat myönteisesti tai kielteisesti kykyyn toimia myötäelävästi.
Poikkeuksellinen herkkyys on edellytys sille, että pystyy synkronisoitumaan toisen kanssa.
Se on eläytymiskyvyn keskeisin ominaisuus ja eläytymiskyky on taakankantamisen keskeisin ominaisuus. Kyseessä on fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen ja henkinen toiminta.Myöhäelämisen avulla alamme elää toisen ihmisen tunne-elämän mukana (s. 24).
Pyhällä Hengellä on tärkeä osuus herkän hengen mysteerin paljastumisessa.
Se ei tarkoita samaa kuin yliaistinen havaitseminen (ESP, joka on lyhenne englanninkielen sanoista extra-sensory perception). Raamattu kertoo hyvin selvästi, että Jumala puhuu omilleen, kuten esim. Joelin kirjasta, Apostolien teoista ja erityisesti Jobin kirjasta (33:13-14) käy ilmi.
Joskus Jumala puhuu korvin kuultavalla äänellä. Sellaisia tilanteita varten meillä on korvat ja kuuloaisti. Useimmiten Hän kuitenkin puhuu äänettömästi. Sitä varten meillä on "hengelliset korvat" (s. 25).
Missään tapauksessa ei pidä antautua riippuvuuteen muusta hengestä kuin Jumalasta!
Kaikille muille hengille antautuminen avaa oven pimeyden voimille. Poikkeuksellisen herkkyyden käyttäminen sellaiseen on suunnilleen samaa kuin ennustajaksi ryhtyminen (s. 26).
