Päivän sana

[Linnea]

Kiitos Jukka ja Juhani, kun kommentoitte tuota juutalaisten juhla -asiaa. Jos liikaa keskitymme juutalaisten juhliin yms, niin eikö siinä ole vaara, että pönkitämme vanhaa liittoa elävien juutalaisten uskomusta, ettei Messias ole vielä tullut maan päälle. Eikö se ole karhunpalvelus juutalaisille ja voi olla esteenä sille, että näkisivät totuuden Messiaasta Jeesuksesta. Liian pitkälle jos menee juutalaisuuteen tai pääpaino alkaa olla vanhassa liitossa, eikö se ala olla jo Jeesuksen kieltämistä, jos elää tällaisissa juhlissa, jotka eivät tunnusta että Messias on jo tullut ja elänyt maan päällä…? Kyllä noiden juhlien tuntemisesta on toki hyötyäkin esim. jos haluaa avata juutalaisille(kin) sitä, kuinka Jeesus on vastaus odotukseen.

[vaisuliini]

Kiitos Jukka ja Juhani, kun kommentoitte tuota juutalaisten juhla -asiaa. Jos liikaa keskitymme juutalaisten juhliin yms, niin eikö siinä ole vaara, että pönkitämme vanhaa liittoa elävien juutalaisten uskomusta, ettei Messias ole vielä tullut maan päälle. Eikö se ole karhunpalvelus juutalaisille ja voi olla esteenä sille, että näkisivät totuuden Messiaasta Jeesuksesta. En noihin juhliin kovin perehtynyt ole, mutta monesti ne kai jollain tapaa ovat Messiaan odotusta. Liian pitkälle jos menee juutalaisuuteen tai pääpaino alkaa olla vanhassa liitossa, eikö se ala olla jo Jeesuksen kieltämistä, jos elää tällaisissa juhlissa, jotka eivät tunnusta että Messias on jo tullut ja elänyt maan päällä…? Kyllä noiden juhlien tuntemisesta on toki hyötyäkin esim. jos haluaa avata juutalaisille(kin) sitä, kuinka Jeesus on vastaus odotukseen.

Jos te tarkoitatte PK:n kirjoituksia, niin ne viittaa Jeesukseen. Ei tarvitse pönkittää vanhaa liittoa, vaan ne P.K:n kirjoitukset kertoo tulevasta Jeesuksesta.

Kaikki opetukset liittyy paljon Häneen, vaikka me elämme uuden liiton mukaan. Tiedän, että on vaikea hahmottaa ajatuksella ne kirjoitukset, vaikka vaikuttaa juutalaispohjaiselta. Niin olisi hyvä rukoilla ymmärrystä lukiessaan niitä kirjoituksia.

Minä luin rukoillen, niin minulle alkoi avautua ne, mitkä koskee Jeesusta.

Hän on uuden liiton välimies. Hän on juutalaisille kirkkaudeksi ja pakanoille valkeudeksi ja Hän on yksi tie.

Luuk. 24:44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa."

[Linnea]

Minä en tarkoittanut P.K:n kirjoituksia, vaan tuo juhla-asia ainoastaan vaivasi. Minusta P.K:lla on hyviä kirjoituksia.

[vaisuliini]

Minä en tarkoittanut P.K:n kirjoituksia, vaan tuo juhla-asia ainoastaan vaivasi. Minusta P.K:lla on hyviä kirjoituksia.

Ok. Jos tarkoitat lehtimajanjuhlaa, joka on kaikkien kansojen suuri ilon ja pelastuksen juhla sekä Jeesuksen syntymäjuhla. Ja myös tuhatvuotisessa valtakunnassa.

[vaisuliini]

*
LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
- KOLMAS PÄIVÄ 3. - "JAAKOB"

Raamattu ilmoittaa Jeesuksen (Jeshuan) sanoissa: "Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." (Matt.22:32) Täten Israelin kantaisien elämä ja opetukset, puhuvat elävästä Raamatun Jumalasta. Jaakob saa nimekseen Israel, joka erityisellä tavalla on näiden kolmen kantaisän kautta syntyvän, Jumalan valinnan kautta annettu Jumalan kansan nimi.

Katselen tässä lyhyesti joitakin teemoja Jaakobin elämästä, jotka nousivat omalle sydämelleni tärkeinä opetuksina, kohdistuen Jumalan hyvyyteen, johdatukseen, armoon, kutsuun ja valintaan.

(1) "Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiänsä ja lähtenyt Mesopotamiaan"

Yhtälailla kuin Iisak, Jaakob saa kehotuksen olla ottamatta vaimoa kanaanilaisista. Tässä oli siunaus "Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä". Eesau toimi toisin, ja hänen osakseen tullut katkeruus ja kateus vei häntä pidemmälle tottelemattomuudessa: "Eesau meni Ismaelin luo ja otti Mahalatin, Aabrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, vaimokseen entisten lisäksi." Näemme että katkeruus ja kateus tuottaa pahaa hedelmää, ja samalla se johtaa tottelemattomuuteen, eli pois Jumalan siunauksista. Jaakobin osoittama kuuliaisuus vanhempiaan kohtaan - Jumalan tahdon mukaisuudessa - puhui aivan toista kieltä, ja siksi se osoitti myös tietä sitä seuraavalle siunaukselle.

(2) "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, niin...."

Jaakob kohtaa ihmeellisen näyn, Hän näkee taivaaseen nousevat tikapuut, joissa Jumalan enkelit liikkuvat ylös ja alas. Tämä todisti luvatun maan erityisestä merkityksestä, ulottuen aina tulevan Messiaan Jeesuksen (Jeshua) osaan (Joh.1:51). Jaakob odotti paluuta isänsä kotiin, eikä siksi luovuttanut lupauksen siunausta sydämessään, vaikka hän siirtyikin Mesopotamiaan. Kaikesta siunauksesta Jaakob tahtoi antaa kymmenykset HERRALLE: "ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset." Opimme Jaakobista siis paljon. Hän ei ylpistynyt näkemästään näystä, eikä hän ylpistynyt Jumalan antaman siunauksen osasta, vaan hän todisti oikein sydämessään. Kaikki minkä HERRA on hänelle antava, olisi hän siitä osoittava kiitollisuuden HERRALLE, antamalla Hänelle kaikesta kymmenykset. Oikea Jumalan siunaus tuottaa oikeanlaisen kiitollisuuden, ja rakkauden Jumalaa kohtaan - uskon kuuliaisuudessa.

(3) "Minä (HERRA) olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee..."

Sanotaan, että Jaakob hankki siunauksen itselleen "kavaluudella". Tapahtumissa kuitenkin oli Jumalan johdatus, sillä siunaus oli jo Jumalan valinnassa osoitettu Jaakobille. Kaikki tähän liittyneet tapahtumat vain vahvistivat Jumalan valinnan. Sanotaan myös, että Jaakobin täytyi tulla Laabanin pettämäksi, että hän oppisi, että petoksella ei saada Jumalan siunausta. Hän itse koki määrätyllä tavalla vastaavanlaisen kokemuksen kuin Eesau. Mutta tässä Jaakob nöyrtyi palvelemaan Laabania, ja odottamaan HERRAN aikaa - milloin hän saisi palata takaisin isänsä kotiin, omaan maahansa. Kaiken tämän keskellä Jaakob saa mittaamattoman opetuksen - HERRA on nähnyt kaiken mitä Jaakobille on tapahtunut. Tämä opetus on suuri. Kun vaellamme HERRAN johdatuksessa, ja Hänen siunauksensa alaisuudessa, olemme Hänen suojaavan ja rakastavan silmänsä vartioimia. Mitä vääryyttä kohtaammekin - kuten Jaakob kohtasi Laabanin osalta - HERRA näkee tämän, ja Hän lopulta antaa meille apunsa ja vanhurskaan (oikeudenmukaisen) tuomionsa.

(4) "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Jaakobin palatessaan kohtaa hän Jabbokin virralla "miehen". Tämä kohtaaminen muuttaa hänen nimensä ISRAELIKSI. Sitoutuminen siunaukseen ja sen mukaiseen lupaukseen osoittaa todellista uskoa ja oikeaa hengellistä taistelua: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Jaakobin lonkkaluu puhuu meille omavoimaisuutemme menettämisestä, ja samalla siinä ehdottomasta uskosta HERRAN hyvyyteen: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Tämä asenne oli Jumalalle mieleen. Tästä opimme paljon. Jumala ei etsi väärää nöyryyttä, eikä väärää itsemme vähättelemistä - vaan uskoa, joka haluaa ottaa vastaan Jumalan siunauksen - sanoisimme, "hinnalla millä hyvänsä". Jaakob tiesi että kaikki mitä nyt tässä hänellä enää oli - astuessaan tämän jälkeen Jabbokin virran yli kohtaamaan veljensä Eesaun - oli vain HERRAN siunaus. Ilman tätä hän olisi voimaton ja menettäisi kaiken. Tämä puhuu meille uskon vahvuudesta ja sen periksiantamattomuudesta - "En päästä sinua, ellet siunaa minua".

(5) "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel"

Jaakob kohtasi vaikeita tilanteita kaiken tämänkin jälkeen. Sikemissä hivviläiset tekivät pahaa hänen tyttärelleen Diinalle. Tämä johti loppujen lopuksi kaaokseen ja jopa murhiin hivviläisten ja Jaakobin poikien välillä. Näemme että "epäpyhät" liitot - jotka eivät ole HERRASTA - eivät koskaan tuo rauhaa. Ne ovat väärää rauhaa, joka lopulta muuttuu kaaokseksi. Siirtyessään pois Sikemistä Beeteliin Jaakob saa HERRALTA ihmeelliset sanat: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan." - HERRA ilmoittaa itsensä kaikkivaltiaana. Tämän Iisak oli jo aiemmin sanonut pojalleen Jaakobille: "Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua." Jaakob jätti epäjumalanpalvonnallisen Sikemin ja siirtyi Beeteliin. Siellä HERRA seisoi itse hänen edessään ja vahvisti lupauksen ja siunauksen hänen kohdalleen: "Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut". Näemme että aina epäjumalanpalvojien keskeltä pois lähteminen tuo meille vahvistuksen Jumalan lupauksista ja siunauksista. Benjamin syntyy Raakelista, Jaakobin vaimosta - heti tämän tapauksen jälkeen. Joosef syntyi taas Mesopotamiassa Laabanin luona.

Jumala on kaikkivaltias Jumala, joka johtaa omiansa ihmeellisellä tavalla. Uskon kuuliaisuus syntyy rakkaudesta Jumalaan, ja sitoumuksesta, jossa usko haluaa omistaa Jumalan siunauksen ja käyttää sitä HERRAN nimen kunniaksi. Jaakob oppi Laabanin luona mitä on joutua petetyksi, mutta samalla hän oppi että tässäkin koetuksessa HERRA oli hänen kanssansa. Mihin laskemme tänään uskomme? Lehtimajanjuhla puhuu Jumalan siunauksesta uskon kuuliaisuuden kautta, jossa Jumalan lupaukset ovat osanamme. Siinä mekin kuulemme sanat: "Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua."

P.K

[vaisuliini]

*
LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
NELJÄS PÄIVÄ - 4. "MOOSES"

Kantaisien jälkeen - Aabraham, Iisak ja Jaakob, siirrymme ensimmäiseen erityiseen HERRAN palvelijaan, Moosekseen, josta sanotaan: (hän oli) ""palvelijana uskollinen koko hänen (HERRAN) huoneessa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman". Mooses on Jumalan erityisen ilmoituksen välimies, vieden nyt syntyneen ISRAELIN Egyptistä vapautettuina Siinain vuorelle ja sieltä Jordanin itä-puolelle, tästä käsin Joosuan johdolla ottaakseen luvatun maan itselleen.

Jaan tässä ajatuksia Mooseksen elämästä, jotka nyt vietettävän lehtimajanjuhlan aikana puhuvat uskon vaelluksesta, HERRAN palvelemisesta, ja sen kautta kasvavasta nöyryydestä.

(1) "Mooses lähti faraota pakoon"

Mooses kasvoi muinaisessa Egyptissä, jossa hän sai sen aikaisen korkean koulutuksen, sekä korkean yhteiskunnallisen aseman. Hänen sydämessään kuitenkin vaikutti toisenlainen käsitys ihmisoikeudesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kuin mitä muut egyptiläiset osoittivat alistettuja heprealaisia kohtaan. Mooseksen sydän samaistui omaan kansaansa, mutta väärässä kiivaudessa: "löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan." Taistelu ei koskaan ole lihaa eikä verta vastaan. Mooses ei tuntenut vielä ISRAELIN Jumalaa, ja sen tähden hän yritti itse saada aikaan oikeudenmukaisuutta, jota hänen sydämensä etsi. Tästä opimme, että meidän aina tulee etsiä HERRAN osoittamaa oikeudenmukaisuutta ja tuomiota, eikä langeta lihan käsivarren kautta tehtyyn kiivailuun ja taisteluun. Tämä tapahtuma ajoi Mooseksen pois Egyptistä, löytääkseen ISRAELIN Jumalan - kansansa lunastajan - palavassa pensaassa. Synti ja lankeemus synnyttää aina pelkoa ja pakenemista - mutta tässäkin, Jumala on ihmistä suurempi; Mooseksen pelko ja pakeneminen johti hänet lopulta Jumalan kirkkauden ilmestymisen eteen - palavan pensaan luona. Siellä hän oppi tuntemaan HERRAN.

(2) "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi"

Hoorebin vuorella Israelin Jumala ilmestyy Moosekselle. Palava pensas puhui kahdesta todellisuudesta: Jumala näki kansansa tuskan ja ahdistuksen; ja tässä kaikessa Hän oli pyhä Jumala: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa." Mooseksen arvottomuus ehkä johtui pelosta, palata takaisin Egyptiin, jota hän tavallaan kätki huonopuheisuutensa taakse. Mutta kyse ei ollut nyt Mooseksesta, vaan HERRASTA, ja Hänen lupauksestaan - "kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella". Tässä ilmestyksessä kuulemme voimallisia sanoja: "Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä" - "minä olen päättänyt näin: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta". Tästä meidän tulisi oppia paljon. Kutsumuksemme tulee perustua aina Jumalan antamaan ilmestykseen, jossa on siunauksen, lunastuksen ja lupauksen sanat. HERRA on tekevä sen. Me olemme tässä vain ansiottomia palvelijoita, Hänen armonsa kutsumina. Siksi älkäämme vastustelko HERRAN antamaa kutsua, vaan antakaamme itsemme Hänen käsiin, sillä siinä on suurin elämän siunaus; olla HERRAN palvelija.

(3) "näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa"

Israelin päästessä HERRAN oikean käden voimassa vapauteen Egyptistä, tulemme erämaavaelluksessa kohtaan, joka nousee sydämelleni. Mooses näki kansan johdattamisen epätoivoisena. Olihan matkalla jo tapahtunut napinaa, nurinaa ja epäuskoa. Siksi hän sanoo: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois." Tässä puhui nyt muuttunut mies. Enää hän ei taistellut lihassa, eikä itse yrittänyt saada aikaan kansansa lunastusta. Hän myöntää, että ilman HERRAN kasvoja ("sinun-kasvosi" > פָּנֶ֙יךָ֙) ei kansan eteenpäin viemisestä tule yhtään mitään. Tässä HERRA vahvistaa lupauksensa, sekä Moosekselle annetun kutsun. "Mitä sinä (Mooses) nyt pyydät, sen minä (HERRA) myös teen." Mooses saa nähdä HERRAN "ihanuuden" jossa HERRA huutaa nimen "יְהוָ֥ה" (HERRA) hänen edessään. Näin HERRA siirsi kätensä pois - peittäen kasvonsa - niin että Mooses näki Hänet vain selkäpuolelta. Tässä on meille paljon opittavaa. Me emme voi itse tehdä mitään. Ellei HERRA ole kanssamme, kulje edellämme - olemme hukassa. Kaikki on vain meidän tekoamme, johon lopulta väsymme ja siinä helposti päädymme jopa epätoivoon. Tämän sanoen, meidän tulee hyväksyä aina se, miten HERRA haluaa meille ilmestyä, vahvistaakseen meitä, ja osoittaakseen, että Hän on Israelin lunastaja, me vain Hänen palvelijoitaan. Nöyryys tässä on kaiken avain. Tunnemme heikkoutemme ja samalla myönnymme juuri siihen miten HERRA on meitä kohtaava: "asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi." Älkäämme koskaan vaatiko korkeita ilmestyksiä tai näkyjä, vaan ottakaamme se minkä Herra armossaan ja totuudessaan tahtoo meille antaa.

(4) "puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä"

Kansa asettui Kaadekseen (Siinin erämaa), ja siellä Mirjam kuoli ja hänet haudattiin sinne. Täällä kansa riiteli Moosesta vastaan. He pelkäsivät kuolevansa erämaahan, ja syyttivät tästä Moosesta. HERRA sanoi "sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta ja juotat joukon ja sen karjan." Mooses sai selvän käskyn puhua kalliolle. Mutta tässä me opimme jotakin. Midrash teksti selittää asiaa sanoen, että Mooseksen kaikki ahdistus ja tuska, napisevan kansan tähden käsiteltiin oikealla tavalla, kun hän meni puhumaan taakoistaan Jumalalle. Jumala aina vastasi Moosekselle miten tuli toimia. Nyt, Mooses sallii kiukkunsa purkaantua kansansa edessä, ja tällä hän saattaa HERRAN nimen häväistyksi, lyömällä kalliota, jolle hänen tuli vain puhua. Tästä näkökulmasta katsottuna opetus on, että kaikessa ahdistuksessa mitä me koemme uskon vaelluksemme aikana - tuokaamme "valituksemme", ja jopa "kiukkumme" Jumalan eteen, siellä etsiäksemme apua ja lohdutusta, sekä voimaa yli kiukkumme. Rukous on paikka jossa me "puhumme" kaiken Jumalalle, ja Hän kuulee meitä. Mutta älkäämme koskaan salliko kiukkumme asettaa meitä häpäisemään Jumalan nimeä ihmisten edessä - Jaak.1:20 "..sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä." Vaellus Jumalan Hengessä on aina Jumalan voimassa vaeltamista. Siinä me tunnustamme väärän (tai oikean) kiukkumme, ja "käsittelemme" sen Jumalan edessä - rukouksissa, emme lihassa, ihmisten edessä. Daavidin Psalmeissa näemme tämän. Hän "vuodattaa" avoimesti sydämensä HERRAN eteen kaikessa ahdistuksessaan, ja saa siinä avun. Oikeat taistelut itsemme kanssa käydään aina rukouksissa - HERRAN edessä.

(5) "katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi...."

Mooses viimeisinä päivinään sai katsella luvattua maata, mutta ei astua sinne. Tämä tuntuu meistä kovalta. Jos kuitenkin katsomme tapahtumaa kannalta, jossa Mooseksen lankeemus johti häntä vielä kerran oikeaan nöyryyteen, opimme tästä jotain tärkeää. Mooses osasi jättää palvelutehtävänsä oikeassa kohdassa, ja asettaa Joosuan jatkamaan HERRAN työtä. Kuinka moni nykyinen HERRAN palvelija ei koskaan halua antaa "kapulaa" eteenpäin, vaan uppiniskaisesti vain haluaa "itse" tehdä kaiken! Tämä on usein tie lankeemukseen, sillä ylpeys käy lankeemuksen edellä. Palvelutehtävämme on Jumalan armosta annettua, ja siinäkin tulee päivä, jolloin me siirrymme sivuun - ja toiset HERRAN omat jatkavat Jumalan työtä. Joosua on kuva Jeesuksesta (Jeshua). Mooses lain antajana, ja tässä olevana "välimehenä" ei ollut tehtävässään luvattuun maahan viejä. Näin näemme Jumalan kaikkivaltiudessa Mooseksenkin "lankeemuksessa" sallitun tarkoituksen - se päätti hänen palvelutehtävänsä. Tässä nöyryydessä johon Mooses asettui HERRA otti tämän kovia kokeneen miehen luoksensa kirkkauteen. Jumalan armo on tässä kaikessa ehkä mitä suurin ja kaunein, mitä voimme nähdä. Kaiken tämän keskellä ja sen päätteeksi Mooseksen sydämessä oli silti yhä SIUNAUS, ei (katkera) "kirous" - "Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa." Tässäkin on meille suuri opetus, oikeasta nöyryydestä ja hengellisyydestä.

5Moos. 34:5 "Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan."

Mooseksen kautta opimme paljon uskon vaelluksesta ja uskossa kasvamisesta. Mooses oli vajavainen mies, kuten mekin, mutta kaikessa vajavuudessaankin HERRA otti hänet palvelijakseen, osoittaakseen Israelille kirkkautensa. Tämänkin Jumalan pyhän elämässä näemme uskon elämän vaelluksen ja kasvun keskellä tapahtuvaa "tasapainottelua", ihmisheikkouden ja Jumalan voiman sekä kaikkivaltiuden välillä. Mutta mikä näistä kestää yli kaiken läpikuljetun? Jumalan armo, valinta ja kutsu. Kun sydämemme katuu lankeemuksiamme, me saamme uudistua ja saamme uuden armon. Tässä me opimme tuntemaan Jumalan kaikkivaltiuden ja Hänen sanansa: "Minä olen se, joka minä olen". Kutsumuksemme todellinen voima on Jumalan ilmestyksessä, ei meissä itsessämme.

P.K

[Linnea]

Jos tarkoitat lehtimajanjuhlaa, joka on kaikkien kansojen suuri ilon ja pelastuksen juhla sekä Jeesuksen syntymäjuhla. Ja myös tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tarkoitin sitä, että eiväthän sellaiset juutalaiset, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan Messiaana, vietä lehtimajanjuhlaa Jeesuksen syntymäpäivän kunniaksi. (Eli nykyisenkaltainen lehtimajanjuhla ei ymmärtääkseni tunnusta Jeesusta vaikka eletään Uudessa Liitossa.)

[vaisuliini]

Jos tarkoitat lehtimajanjuhlaa, joka on kaikkien kansojen suuri ilon ja pelastuksen juhla sekä Jeesuksen syntymäjuhla. Ja myös tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tarkoitin sitä, että eiväthän sellaiset juutalaiset, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan Messiaana, vietä lehtimajanjuhlaa Jeesuksen syntymäpäivänä.

Ok, Linnea! Kiitos, että oikaisit minua oikeaan ymmärrykseen ja anteeksi!

[vaisuliini]

*
Herra Jeesus sanoi, että sellaisen ihmisen Jumalan palveleminen on turhaa, joka perustuu perinnäissääntöjen (perinne) noudattamiseen. Kun ihminen ei rakasta Jumalaa, niin hän helposti mieltyy ja eksyy uskomaan perinteitä ja muita vääriä opetuksia. Sellaista uskoa esiintyy myös, jossa uskova sekoittaa rakkautensa kohteen, eli joillakin alueilla hän rakastaa Jumalaa ja siksi kykenee ymmärtämään sen mitä Raamattu opettaa tästä alueesta. Joillakin alueilla hän voi rakastaa perinteitä ja vääriä oppeja ja siksi hän ei kykene ymmärtämään sitä mikä on niillä alueilla Jumalan sanan totuus.

Herran Jeesuksen opetuslapsen on otettava vakavasti Raamatun opetus, sillä Herran Jeesuksen mukaan voit ymmärtää Jumalan sanan totuutta ja oppia tuntemaan Jumalaa vain jos rakastat Häntä. Siksi Raamattu opettaa näin:

Room 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus (agape) on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Gal 5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden (agape) kautta vaikuttava usko.

Jumala on vuodattanut Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen Jumalan rakkauden, että Hän voisi sillä rakkaudella rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Pyhän Hengen vaikuttaman Jumalan rakkauden kautta opit myös ymmärtämään ja kokemaan sen kuinka Jumala rakastaa sinua. Kokemisella en tarkoita sitä, että usko perustuisi ihmisen tunteisiin, vaan sitä että Jumalan rakkaus koskettaa ja vaikuttaa myös ihmisen tunteisiin, sillä onhan rakkaus väkevä ja voimallinen kokemus, joka ei jätä ihmisen tunne-elämää kylmäksi.

Usko perustuu Jumalan sanan totuuteen ja Pyhän Hengen voimavaikutukseen, ei ihmisen tunteisiin. Raamattu opettaa Hengen hedelmän, eli Pyhän Hengen vaikuttaman Jumalan rakkauden vaikuttavan monella eri tavalla kuten mm. rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan sekä iloa joka on varmasti pelastuksen riemua sekä iloa ja riemua Herran hyvyydestä.

Vain Jumalan rakastamisen kautta voit ymmärtää ja elää syvällisesti Jumalan tahdon mukaan. Uskon elämä perustuu Jumalan antamaan ja vaikuttamaan uskon kasvuun, jonka tulisi tapahtua sen kautta että sinä rakastat Jumalaa, jolloin Jumalan rakkauden kautta vaikuttava usko kasvattaa sinua koko ajan syvällisempään Jumalan tuntemiseen, jonka seurauksena yhä enemmän Jumalan tahto voi toteutua sinun elämässäsi.

-PP-

[vaisuliini]

*
Jumalan vaikuttama rakkaus pitää yhtä totuuden kanssa. Silloin kun on kyse Jumalan rakkaudesta, niin on kyse myös Jumalan sanan totuudesta. Silloin kun on kyse Jumalan sanan totuudesta, niin on kyse myös Jumalan rakkaudesta. Jumalan tahtoa ei voida löytää ilman Jumalan totuutta.

Ef 4:
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Joh 8:
31 ¶ Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

Kun Herran Jeesuksen opetuslapsi uskoo Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo, niin silloin olemme totisesti Hänen opetuslapsiaan ja opimme tuntemaan totuuden, joka vapauttaa meidät synnistä ja kaikista vääristä opeista. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että uskovasta tulisi täydellinen, vaan siitä että Jumalan armosta saamme kasvaa kohti täydellisyyttä.

Jumalan tahdon mukainen usko vaikuttaa rakkautta Jumalaa kohtaan, jonka seurauksena Jumala avaa Herran Jeesuksen opetuslapselle Jumalan sanan totuuden opetuksen. Pyhä Henki vaikuttaa tahtomista ja tekemistä uskovan sydämessä, jonka seurauksena hän käytännössä ojentautuu Jumalan sanan totuuden mukaisesti. Tällä tavoin Herran Jeesuksen opetuslapsen elämässä uskon kautta Herran Jeesukseen toteutuu Jumalan tahto.

Room 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

Raamattu opettaa, että Pyhän Hengen tehtävänä on kuolettaa lihan teot, eli vaikuttaa meissä sen ettemme tekisi syntiä, emmekä vaeltaisi oman tahtomme mukaan.

Lihan vallassa oleva uskova ei voi toimia Jumalan tahdon mukaisesti, eikä hänen elämässään voi tapahtua Jumalan tahtoa. Siksi vain sellainen uskova, joka antaa Pyhän Hengen kuolettaa sydämestään pois lihan teot voi nähdä Jumalan tahdon toteutumisen omassa elämässään.

Silloin kun Pyhä Henki saa hallita sinun sydäntäsi, niin vain silloin Jumalan tahto voi toteutua elämässäsi. Meidän tulee kuitenkin muistaa se ettei uskovasta tule tässä ajassa täydellistä tai synnitöntä, vaan saamme Jumalan armosta kasvaa kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta.

Mitä enemmän ja syvällisemmin kasvat ja juurrut Herraan Jeesukseen, niin sitä enemmin Jumalan tahto voi tapahtua elämässäsi.

-PP-