Tapani kirjoitti:Ihmisenhän ei tarvitse pelätä petoeläimiä, Jumala on asettanut eläimiin pelon ihmistä kohtaan ja ihmiseen ne suhtautuvat eri tavalla kuin eläimiin. Tämäkin kertoo, että evoluutioteoria on väärässä, kun opettaa ihmisen olevan vain eläin. Karhun tai muun pedon kohdatessa tärkeintä on tietenkin, että ei käännä selkää, eikä peräänny selin varsinkaan juosten, ettei saalistusvietti herää. Pitkään silmiin tuijottaminen on myös eläinmaailmassa uhkaus. Pelkoon ei ole syytä, sitähän voisi vaikka pedon kohdatessa käskeä sitä istumaan osaisiko tuo?
Haluaisin kertoa jotain lyhyesti, mitä sinä päivänä tapahtui. Kun olin ajamassa autoa ylämäkeä kohtaan ja sinne ilmaantui kaksi sutta. Pysähdyin ja odotin, että ne kaksi menisi tiehensä, niin voisin jatkaa ajaa, mutta... Ne kaksi jäi asfalttikadulle. Yksi jäi vartioimaan ja toinen käveli minua kohtaan ja käveli vasenta auton kylkeä päin katsomalla ikkunasta sisään eli minua kohtaan. Minä katsoin takaisin sitä sutta ja se näytti olevan "pyyntiretkellä", siksi se tuntui etsivän jotain. Se katsoi tiiviisti silmistä minun silmiin ja minä takaisin katsoin sitä sutta tiiviisti.
Siten se käveli pois. Se toinen susi, joka jäi vartioimaan, käveli kanssa pois. Siten minä ajoin pois. Ne kaksi ei tuntunut pelkäävän minua yhtään.
No toinen juttu vielä... Kun sinä aamulla minä lähdin töihin ja ajoin soratiellä, niin eteeni ilmaantui iso metso. Jarrutin ja odotin, että se menisi pois, mutta se haastoi minua riitaan nokka pystyssä ja käveli auton vasenta kylkeä päin ja katsoi ikkunasta minua kohtaan ihan vihaisesti nokka pystyssä. Minä huvittuneena katsoin sitä takaisin. Katsoin kelloa ja rukoilin, etten myöhästyisi töistä ja pyysin Jumalalta apua, etten myöhästyisi töistä ja metso menisi ihan kiltisti pois.
Siten se metso käveli metsään päin, ikäänkuin Jumala olisi kuullut rukoustani ja siten pääsin ajamaan työhön.
No toinen juttu vielä... Kun sinä päivänä olin metsässä ja kävelin ojaa kohtaan, siten huomasin, että kauris lepäsi siinä ojassa. Ihan läheltä, missä olin ja kauris pelästyi ja juoksi karkuun. En tiennyt, että oja oli sen oma piilopaikka, missä levähtää. Niin se tarkoittaa, että voi törmätä eläimeen ihan sattumalta.
Siten kun olin omalla pihalla, kävelin peltoa päin ja kävelin vajaa ohi ja kävelin ihan rauhallisesti, niin siten huomasin, että peura oli ihan lähellä, että minä voisin koskettaa ja silittää peuraa. Olin hetkeksi hiljaa ja peura ei mitään huomannut minua ja se katsoi peltoa ja meni sinne. Minä seurasin sitä seisoen täysin hiljaisesti. Peura ei mitään huomannut minua. Se tarkoittaa, että voi törmätä eläimeen ihan sattumalta.
Vielä toinen juttu... Kun sinä päivänä olin mustikoilla eli poimin mustikoita, niin löysin karhun ulosteen, joka näytti ihan tuoreelta. Minä tarkistin, onko karhu lähettyvillä. Onneksi ei ollut. Karhu oli siellä ja meni pois, siten minä tulin sille paikalle poimimaan mustikoita.
--------------
No haluaisin kirjoittaa ihmisen vajavaisuudesta. Mietin pohtien ja ajattelin, että se on hyvä juttu, että ihminen on vajavainen, koska vajavaisuus saa ihmisen tajuamaan oman riittämättömyyden ja myös se saa ihmisen roikkumaan ja olemaan kiinni Jumalassa, joka on yksin täydellinen Herra. Ihmisyyteen kuuluu erehtyväisyys, ja siksi se on se vajavainen. Se on hyvä juttu, koska jos ihminen ei olisi vajavainen, se voi tulla "pikkujumalaksi" ollakseen Jumalan vertainen pikkujumala ja se olisi huono juttu.
Vajavaisuus on hyvä juttu, että Jumala saa olla Jumala, joka nostaa, auttaa, neuvoo, ohjaa ja opettaa jne. Vajavainen ihminen ei itseään ohjaa, vaan antaa Jumalan ohjata, se on hyvä juttu. Aloin ymmärtää, että vajavaisuus ei ole kamalan paha asia, vaan tosiaan hyvä juttu. Siksi vajavaisuuden vuoksi turvaudutaan Jumalaan Sanalla koetellen kaikki vajavaiset opetukset. Nyt ymmärrän, miten onnekas on olla vajavainen ihminen.
Yhdytkö sinä kanssani samaan ajatukseen sanomalla amen?


No minulla olisi kysyttävää. Koska tänään aamulla herättyäni menin vessaan ja siten yhtäkkiä minulle tuli äkillinen ajatus; '
