*
Roomalaiskirjeen alussa veljemme apostoli Paavali todistaa niin omasta kutsustaan olla Messiaan Jeesuksen palvelija, sekä kutsuttu, erotettuna julistamaan Jumalan evankeliumia.
Evankeliumi on sanoma lihaan tulleesta Jumalan Sanasta, joka on Daavidin siementä. Kyseessä ei ole esoteeriset "messias-opit", tai gnostilainen viisausoppi - tai pakanataiteellinen "kristus". Kyseessä on Israelin kansan keskelle syntynyt Messias, joka on syntyperältään 100% juutalainen; Daavidin siementä.
Toiseksi. Evankeliumi on sanoma Messias Jeesuksesta, joka on osoitettu Jumalan Pojaksi kuolleistanousemisessa, pyhyyden hengen voimassa. Israelin Messias Jeesus, ei tullut Jumalan Pojaksi ylösnousemuksessa, vaan siinä OSOITETTIIN, että HÄN on Jumalan Poika.
Veljemme apostoli Paavalin julistama evankeliumi ei ole tullut synnyttääkseen kuuliaisuutta katoliselle kirkolle, paaville, Martti Lutherille, eikä kellekään ihmiselle. Jumalan evankeliumi on tullut kaikkien kansojen keskelle, että syntyisi uskon kuuliaisuus Messias Jeesusta kohtaan. Tähän tulee palata. Kenelle sinä olet kuuliainen?
Kirjeen alussa Paavalin käyttämä sana "doulos", koskien todistustansa olla Messiaan palvelija, omaa tämän merkityksen. Kreikassa "doulos" on omistusoikeudellisessa asemassa oleva orja/palvelija omaan isäntäänsä nähden, ja siksi kaikki olennainen kuuliaisuus kohdistuu orjan omistamaan isäntään. Herra Jeesus on lunastanut meidät omalla verellään, ja meidän tulisi kuulua HÄNELLE; ei kirkolle, piispoille; paaveille eikä kenellekään ihmiselle.
Oikea Jumalan evankeliumi saa aikaan uskon kuuliaisuuden Herraa Jeesusta kohtaan, ja siksi tekee pelastetuista Jeesuksen palvelijoita, kuten apostoli Paavali itsestään todisti.
Lopun ajan viimeinen taistelu on taistelu oikeasta Jumalan evankeliumista. Paljon on susia lammasten vaatteissa liikkeellä, jotka tahtovat omia "ihmiset" oman itsensä alaisuuteen, mutta vähän on niitä, jotka julistavat oikeaa evankeliumia, joka synnyttää uskon kuuliaisuuden Jeesusta kohtaan, ja näin tekee pelastetuista Jeesuksen palvelijoita.
Jumalan seurakunta on omistusoikeudellisesti vain Jumalan omistama. Hän yksin omistaa sen. Siksi Jeesuksen lunastusveren kautta pelaastetut ovat yksin Jeesuksen omia; HÄN on heidän Herransa (ja näin tulisi olla), heidän Hyvä Paimenensa. Tämä on oikea raamatullinen Jumalan evankeliumi, josta apostoli Paavali todistaa roomalaiskirjeen alussa.
P.K
Päivän sana
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Joulu 2018 11:02
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 17. Joulu 2018 19:39
*
MAAILMAN JA IHMISTEN KÄRSIMYS - SE MITÄ EMME VOI POISTAA, MUTTA JOTA MEIDÄN SILTI TULISI POISTAA
Suurimpia kysymyksiä ihmiselämässä on suhde vallitsevaan kärsimykseen maailmassa. Tätä on pohdittu esim. akselilla - miksi kärsimystä on olemassa, onko Jumala olemassa koska on kärsimystä?
Kärsimystä joko yritetään epätoivoisesti poistaa, joka ei onnistu, vaan tuottaa epätoivoa, tai sitä yritetään paeta, joka sekään ei onnistu, sillä se vain tuottaa kärsimyksen ja tuskan lisääntymistä, sekä vastuuttomuutta muiden ihmisten kärsimykseen.
Ateistisessa näkemyksessä, sekä joissakin uskonnollisissa näkemyksissä kärsimyksen syy on aina ihmisessä itsessään; ihmisen valinnoissa suhteessa itseensä ja toisiinsa. Tätä kutsutaan kausatiivikseksi, eli syyn ja seurauksen laiksi, joka on raamatullinen totuus: mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen kärsimyksestä, joka on ihmisen tekojen vaikutusten ulkopuolelta tullutta. Täten kaikki kärsimys ei synny ihmisen omien tekojen tähden, vaan kärsimys on läsnä koko elämän olemuksessa ja rakenteessa.
Raamatussa kärsimystä lähestytään kahdella tavalla, aktiivisella ja passiivisella tavalla:
1) Aktiivinen merkitsee kärsimykseen osallistumista, sen lievittämistä, sekä tässä rakkauden teoissa, myötätunnossa sekä laupeudessa kasvamista. Esim. seurakunnasta sanotaan, jos yksi kärsii, kaikki jäsenet osallistuvat tähän kärsimykseen - ei vain tunnetasolla vaan teossa. Tämä on kasvattavaa kärsimykseen osallistumista - Jumalan tahdon mukaisuudessa, joka liittyy UT:ssa rakkauden tekoihin sekä pyhitykseen.
(2) Passiivinen tässä merkitsee kärsimyksen epäämätöntä olemassa oloa jota ei voida tässä ajassa poistaa, ja siksi toivo katsoo tulevaan, eli Jumalan lupaamaan tekoon poista kärsimys maailmasta. Tätä kuvataan esim. sanoen, että tämän nykyisen ajan kärsimyset eivät ole rinnastettavissa siihen kirkkauteen, joka pelastettuihin on ilmestyvä; sekä - Jumala on pyyhkivä pois ihmisten kyyneleet, kivun ja tuskan. Tässä kärsimystä ei yritetä poistaa teoin, vaan uskossa omistetaan lupaus, jossa Jumala poistaa loppujen lopuksi kaiken kärsimyksen.
Sanotaan, että elämäntarkoitus ei ole nautinto, vaan ihmisen kasvaminen sekä Jumalan tunteminen. Tämä jo muuttaa asennetta kärsimykseen, ja antaa sille arvon, jota ei ohiteta - sillä kärsimys on se joka kasvattaa ja avaa Jumalan tuntemisen.
UT:ssa kärsimys on myös Messiaaseen Jeesukseen liittymistä, niin että me olemme osallisia Hänen kärsimyksistään, seuraamalla Häntä. Tällöin kärsimys on Jeesuksen seuraamiseen liittyvä tekijä, ja sillä on siksi suuri merkitys ja arvo. Se ei ole merkityksetöntä. Tähän liittyy myös käytännönelämän vaikeudet, jotka kohtaavat Jeesuksen omaa, sentähden että hän seuraa Jeesusta, eikä maailmaa.
Jeesuksen seuraamiseen liittyvää kärsimystä on kahdenlaista: (1) ulkonainen kärsimys, jossa uskovaa pilkataan Jeesuksen tähden, häntä hyljeksitään, ja jopa fyysisesti hänelle tuotetaan kipua ja tuskaa (2) sisäinen kärsimys, jossa uskova taistelee omassa sydämessään itsensä ja Jumalan kanssa, ja tähän liittyy itsensä kieltäminen ja lihan ristiinnaulitseminen jo saavutetun Jeesuksen aikaansaaman voiton kautta.
Uskovan kasvatukseen, Jumalan lapsena kuuluu myös kärsimys. Joosefista sanottiin, että Jumala teki hänet hedelmälliseksi kärismystensä maassa. Tällöin kärsimys ei tule maailman taholta (suoranaisesti), vaan Jumala sallii määrätyssä mielessä kärsimyksen tuodakseen Hänen omaansa lähemmäs itseään. Tätä kuvataan myös murtumisena, sekä särkymisenä - jossa oma voimaisuutemme särkyy kärsimyksen keskellä, jäämään siinä yksin Jumalan armon, rakkauden ja kaikkivaltiuden käsiin. Tässä mielessä olosuhteet, ahdistus, elämän särkyminen ovat Jumalan kädessä tie Hänen armonsa syvällisempään tuntemiseen ja siinä syvempään hengelliseen aikuisuuteen.
Lopuksi eräs juutalainen kertomus. Juutalainen aviomies etsi vastausta kärsimykselle, kun hänen vaimonsa oli kuolemansairas. Tekstissä kerrotaan, että Jumala avasi hänelle ymmärryksen, että tämä kärsimys opetti kahdenlaista, tärkeää todellisuutta: (1) että hän rakastaisi vaimoansa, kaikesta sairaudesta huolimatta, ja tässä palvelisi aviomiehenä vaimoansa (2) ja että hänen vaimonsa saisi kokea rakkautta aviomieheltään, ja kovin voimakastahtoisena hän oppisi nyt jäämään toisen, aviomiehensä rakkauden kohteeksi.
Tämä kertomus on mielestäni hyvin tärkeä. Kärsimys ei ole vain jotakin jota pohdimme, vaan johon reakoimme teoilla, oppiaksemme rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Tämä tematiikkaa toimii hengellisessä mielessä myös suhteessa Jumalaan. Kärsimys ja sen tuottama hyvä hedelmä, on oppia rakastamaan Jumalaa enemmän, ja oppia olemaan Jumalan rakastama - kuten tätä se myöskin tulisi olla ihmistenkin välillä.
Jeesuksen kärsimys ristillä omaa totaalisen pimeyden kokemisen, sekä yksinäisyyden. Hän koki täydellisen ihmisten hylkäämäksi tulemisen, sekä Jumalan edessä tapahtuvan hylkäämisen. Tässä - kuten kaikessa äärimmäisessä kärisimyksessä - usko ei enää auta, toivo ei enää riitä, mutta rakkaus on se joka ainoastaan kantaa. Tässä Jumala voitti synnin, perkeleen ja kuoleman, sillä Jumalan rakkaus voitti ristillä kaiken kärsimyksen ja synnin - tullen itse siitä osalliseksi. Paavalin sanoissa Room.8 luvun lopussa on tämä sanoma; kaiken kärsimyksen keskellä Jumalan lapsi on Jumalan rakastama, ja mikään ajallinen tekijä ei voi tätä rakkautta ottaa häneltä pois, ja vielä - tämä taivaallinen rakkaus voittaa itse kärsimyksen ja antaa siihen voiman.
P.K
MAAILMAN JA IHMISTEN KÄRSIMYS - SE MITÄ EMME VOI POISTAA, MUTTA JOTA MEIDÄN SILTI TULISI POISTAA
Suurimpia kysymyksiä ihmiselämässä on suhde vallitsevaan kärsimykseen maailmassa. Tätä on pohdittu esim. akselilla - miksi kärsimystä on olemassa, onko Jumala olemassa koska on kärsimystä?
Kärsimystä joko yritetään epätoivoisesti poistaa, joka ei onnistu, vaan tuottaa epätoivoa, tai sitä yritetään paeta, joka sekään ei onnistu, sillä se vain tuottaa kärsimyksen ja tuskan lisääntymistä, sekä vastuuttomuutta muiden ihmisten kärsimykseen.
Ateistisessa näkemyksessä, sekä joissakin uskonnollisissa näkemyksissä kärsimyksen syy on aina ihmisessä itsessään; ihmisen valinnoissa suhteessa itseensä ja toisiinsa. Tätä kutsutaan kausatiivikseksi, eli syyn ja seurauksen laiksi, joka on raamatullinen totuus: mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen kärsimyksestä, joka on ihmisen tekojen vaikutusten ulkopuolelta tullutta. Täten kaikki kärsimys ei synny ihmisen omien tekojen tähden, vaan kärsimys on läsnä koko elämän olemuksessa ja rakenteessa.
Raamatussa kärsimystä lähestytään kahdella tavalla, aktiivisella ja passiivisella tavalla:
1) Aktiivinen merkitsee kärsimykseen osallistumista, sen lievittämistä, sekä tässä rakkauden teoissa, myötätunnossa sekä laupeudessa kasvamista. Esim. seurakunnasta sanotaan, jos yksi kärsii, kaikki jäsenet osallistuvat tähän kärsimykseen - ei vain tunnetasolla vaan teossa. Tämä on kasvattavaa kärsimykseen osallistumista - Jumalan tahdon mukaisuudessa, joka liittyy UT:ssa rakkauden tekoihin sekä pyhitykseen.
(2) Passiivinen tässä merkitsee kärsimyksen epäämätöntä olemassa oloa jota ei voida tässä ajassa poistaa, ja siksi toivo katsoo tulevaan, eli Jumalan lupaamaan tekoon poista kärsimys maailmasta. Tätä kuvataan esim. sanoen, että tämän nykyisen ajan kärsimyset eivät ole rinnastettavissa siihen kirkkauteen, joka pelastettuihin on ilmestyvä; sekä - Jumala on pyyhkivä pois ihmisten kyyneleet, kivun ja tuskan. Tässä kärsimystä ei yritetä poistaa teoin, vaan uskossa omistetaan lupaus, jossa Jumala poistaa loppujen lopuksi kaiken kärsimyksen.
Sanotaan, että elämäntarkoitus ei ole nautinto, vaan ihmisen kasvaminen sekä Jumalan tunteminen. Tämä jo muuttaa asennetta kärsimykseen, ja antaa sille arvon, jota ei ohiteta - sillä kärsimys on se joka kasvattaa ja avaa Jumalan tuntemisen.
UT:ssa kärsimys on myös Messiaaseen Jeesukseen liittymistä, niin että me olemme osallisia Hänen kärsimyksistään, seuraamalla Häntä. Tällöin kärsimys on Jeesuksen seuraamiseen liittyvä tekijä, ja sillä on siksi suuri merkitys ja arvo. Se ei ole merkityksetöntä. Tähän liittyy myös käytännönelämän vaikeudet, jotka kohtaavat Jeesuksen omaa, sentähden että hän seuraa Jeesusta, eikä maailmaa.
Jeesuksen seuraamiseen liittyvää kärsimystä on kahdenlaista: (1) ulkonainen kärsimys, jossa uskovaa pilkataan Jeesuksen tähden, häntä hyljeksitään, ja jopa fyysisesti hänelle tuotetaan kipua ja tuskaa (2) sisäinen kärsimys, jossa uskova taistelee omassa sydämessään itsensä ja Jumalan kanssa, ja tähän liittyy itsensä kieltäminen ja lihan ristiinnaulitseminen jo saavutetun Jeesuksen aikaansaaman voiton kautta.
Uskovan kasvatukseen, Jumalan lapsena kuuluu myös kärsimys. Joosefista sanottiin, että Jumala teki hänet hedelmälliseksi kärismystensä maassa. Tällöin kärsimys ei tule maailman taholta (suoranaisesti), vaan Jumala sallii määrätyssä mielessä kärsimyksen tuodakseen Hänen omaansa lähemmäs itseään. Tätä kuvataan myös murtumisena, sekä särkymisenä - jossa oma voimaisuutemme särkyy kärsimyksen keskellä, jäämään siinä yksin Jumalan armon, rakkauden ja kaikkivaltiuden käsiin. Tässä mielessä olosuhteet, ahdistus, elämän särkyminen ovat Jumalan kädessä tie Hänen armonsa syvällisempään tuntemiseen ja siinä syvempään hengelliseen aikuisuuteen.
Lopuksi eräs juutalainen kertomus. Juutalainen aviomies etsi vastausta kärsimykselle, kun hänen vaimonsa oli kuolemansairas. Tekstissä kerrotaan, että Jumala avasi hänelle ymmärryksen, että tämä kärsimys opetti kahdenlaista, tärkeää todellisuutta: (1) että hän rakastaisi vaimoansa, kaikesta sairaudesta huolimatta, ja tässä palvelisi aviomiehenä vaimoansa (2) ja että hänen vaimonsa saisi kokea rakkautta aviomieheltään, ja kovin voimakastahtoisena hän oppisi nyt jäämään toisen, aviomiehensä rakkauden kohteeksi.
Tämä kertomus on mielestäni hyvin tärkeä. Kärsimys ei ole vain jotakin jota pohdimme, vaan johon reakoimme teoilla, oppiaksemme rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Tämä tematiikkaa toimii hengellisessä mielessä myös suhteessa Jumalaan. Kärsimys ja sen tuottama hyvä hedelmä, on oppia rakastamaan Jumalaa enemmän, ja oppia olemaan Jumalan rakastama - kuten tätä se myöskin tulisi olla ihmistenkin välillä.
Jeesuksen kärsimys ristillä omaa totaalisen pimeyden kokemisen, sekä yksinäisyyden. Hän koki täydellisen ihmisten hylkäämäksi tulemisen, sekä Jumalan edessä tapahtuvan hylkäämisen. Tässä - kuten kaikessa äärimmäisessä kärisimyksessä - usko ei enää auta, toivo ei enää riitä, mutta rakkaus on se joka ainoastaan kantaa. Tässä Jumala voitti synnin, perkeleen ja kuoleman, sillä Jumalan rakkaus voitti ristillä kaiken kärsimyksen ja synnin - tullen itse siitä osalliseksi. Paavalin sanoissa Room.8 luvun lopussa on tämä sanoma; kaiken kärsimyksen keskellä Jumalan lapsi on Jumalan rakastama, ja mikään ajallinen tekijä ei voi tätä rakkautta ottaa häneltä pois, ja vielä - tämä taivaallinen rakkaus voittaa itse kärsimyksen ja antaa siihen voiman.
P.K
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 20. Joulu 2018 14:43
*
Monelle ihmiselle arki voi olla tylsän harmaata ja pitää saada korvikkeita, täyttääkseen sisäistä tyhjiötä, ja saada virikkeitä itselle, esimerkiksi: pornosta, alkoholista, tupakasta ja viihteestä. Kristus ottaa tuon harmauden ja synnin pois ja tuo tilalle kirkkauden. Uskon elämä on kaikkea muuta kuin tylsää. Kaduilla saa tavata uusia ihmisiä ja kertoa heille Jeesuksesta Kristuksesta. Usko tuo elämälle merkityksen ja elämän tarkoitus onkin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään, ja oppia tuntemaan henkilökohtaisesti, Sanan tutkimisen ja rukouselämän kautta, kuka Jeesus Kristus on ja muodostaa läheinen rakkaussuhde Hänen kanssaan.
Synti erottaa meidät Jumalasta, mutta onneksi Jeesus Kristus - Jumala, joka tuli ihmiseksi - on järjestänyt meille pelastuksen, kuolemalla ristin puulla Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän puolestamme ja Hän sovitti kaikki meidän rikkomuksemme Hänen pyhällä verellänsä, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, tunnustamme syntimme Hänelle, käännymme pois synneistämme ja käymme upotuskasteella, silloin saamme syntimme anteeksi.
Kuka tunnustaa ja hylkää synnin, se saa armon ja Jumala armahtaa katuvaa ihmistä. Sitten meidän tulee lähteä kokosydämisesti seuraamaan Jeesusta Kristusta ja kuolla omalle lihalliselle minälle ja antaa koko elämämme Hänelle. Kun me rakastamme Jumalaa, niin me olemme kuuliaiset Hänelle ja pidämme Hänen käskynsä, ja siten voimme muuttua yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.
E.R.
Monelle ihmiselle arki voi olla tylsän harmaata ja pitää saada korvikkeita, täyttääkseen sisäistä tyhjiötä, ja saada virikkeitä itselle, esimerkiksi: pornosta, alkoholista, tupakasta ja viihteestä. Kristus ottaa tuon harmauden ja synnin pois ja tuo tilalle kirkkauden. Uskon elämä on kaikkea muuta kuin tylsää. Kaduilla saa tavata uusia ihmisiä ja kertoa heille Jeesuksesta Kristuksesta. Usko tuo elämälle merkityksen ja elämän tarkoitus onkin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään, ja oppia tuntemaan henkilökohtaisesti, Sanan tutkimisen ja rukouselämän kautta, kuka Jeesus Kristus on ja muodostaa läheinen rakkaussuhde Hänen kanssaan.
Synti erottaa meidät Jumalasta, mutta onneksi Jeesus Kristus - Jumala, joka tuli ihmiseksi - on järjestänyt meille pelastuksen, kuolemalla ristin puulla Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän puolestamme ja Hän sovitti kaikki meidän rikkomuksemme Hänen pyhällä verellänsä, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, tunnustamme syntimme Hänelle, käännymme pois synneistämme ja käymme upotuskasteella, silloin saamme syntimme anteeksi.
Kuka tunnustaa ja hylkää synnin, se saa armon ja Jumala armahtaa katuvaa ihmistä. Sitten meidän tulee lähteä kokosydämisesti seuraamaan Jeesusta Kristusta ja kuolla omalle lihalliselle minälle ja antaa koko elämämme Hänelle. Kun me rakastamme Jumalaa, niin me olemme kuuliaiset Hänelle ja pidämme Hänen käskynsä, ja siten voimme muuttua yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.
E.R.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 20. Joulu 2018 14:59
*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
9. Herra tekee liiton Aabrahamin kanssa
Näiden Aabrahamin vanhurskaiden tapausten jälkeen hänelle tulee näyssä Herra sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Herra sanoo ensimmäiseksi älä pelkää, koska pienen ihmisen sydämessä asuu usein pelko eri elämän tilanteissa. Herra haluaa vapauttaa sinut sanomalla sinulle älä pelkää, Minä olen sinun kilpesi ja palkkasi on oleva iankaikkisuus Minun kanssani. Jumala vahvisti Aarahamia ja kehotti häntä luottamaan Jumalan johdatukseen. Vaikka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille jälkeläisen ja siunata hänet, niin silti Aabraham kyselee Herralta: mitä sinä minulle annat ?
Jumala toimii oman aikataulunsa mukaisesti ja ajallaan Hän antaa sen minkä on luvannut. Tätä läksyä sai Aabraham nyt opetella. Tämä onkin vaikea läksy, koska Jumalan aikataulu ja ihmisen aikataulu ovat aina eri ajassa. Meidän tulee hylätä meidän omat aikataulumme ja tyytyä odottamaan ja seuraamaan Jumalan aikatauluja. Aabraham sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä." Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille jälkeläisen, siinä Aabraham oli ihan oikeassa. Mutta miksi tuo Jumalan lupaus viipyi, näinhän Aabraham varmasti ajatteli ja näin usein myös me ajattelemme.
Jumalan lupauksen viipymisen syy on erittäin tärkeä, eikä Aabraham e voinut vielä sitä ymmärtää. Sinunkin elämässäsi voi olla Jumalan lupauksia, jotka viipyvät eivätkä tahdo toteutua. Sinäkin saatat sanoa mitä annat minulle ? Herra et ole vielä antanut sitä mitä minulle lupasit. Miksi Jumalan lupaus viipyy ? Jumalan lupausten viipymisen syy on erittäin tärkeä sekä ratkaiseva myös sinun elämässäsi, niin kuin se oli myös Aabrahamin elämässä. Tämä syy paljastui vasta sitten Aabrahamille, kun tuo lupaus täyttyi hänen elämässään. Me jäämme nyt odottamaan tuota Aabrahamin täyttymyksen päivää ja vastausta kysymykseemme, miksi viivyt Jumalan lupaus, etkä tavoita minua?
Vaikka Aabraham kipuilee Herransa edessä ei Herra vihastu häneen, vaan Jumala uudestaan lupaa antaa Aabrahamille jälkeläisen, joka lähtee hänen omasta ruumiistaan. Jumala vei hänet katsomaan tähtitaivasta ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." Jumala rakasti Aabrahamia ja vahvisti hänen lihansa heikkoutta ja niitä epäilyksiä sekä sitä tuskaa, jota oli Aabrahamin sydämessä. Näin toimii rakastava Jumala, Hän vahvistaa meidän heikkouttamme armollaan ja rakkaudellaan. Tämän jälkeen Aabraham uskoi Herraan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Huomaatko! Jumala toimii niin, että Hän vahvistaa meidän heikkoa lihaamme ja vaikuttaa meissä uskon syntymisen. Uskoa ei ole lihassa, eikä uskoa synny lihan voimasta. Sen tähden Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Herra näkee meidän lihamme heikkouden ja rakkaudesta sinuun ja minuun Hän uudestaan ja uudestaan auttaa ja vahvistaa meitä kulkemaan kohti luvattua maata.
Jumala sanoi Aabrahamille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi." Kun Aabraham tämän kuulee niin hän sanoo: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?" Ajattele, mies joka uskoi Herraan ja jolle luettiin usko vanhurskaudeksi kipuileekin nyt Herran edessä kysellen häneltä; mistä minä tiedän, että saan sen omaksi.
Niin kuin totesimme ettei lihassa ei ole uskoa, siksi Aabraham kipuili kysellen, mistä minä tiedän? Vaatiiko joku sinua uskomaan Jumalaan? Jumala ei vihastunut eikä vaatinut Aabrahamia uskomaan Häneen. Jumala ei vaadi sinuakaan uskomaan Häneen. Jumala kertoi Aabrahamille sen miten Hänen lupauksensa toteutuu. Jumala puhuu sinullekin ja kertoo tarkasti sen mitä Hän on sinulle suunnitellut, jos haluat vain kuunnella Häntä.
Jumala käski, että Aabrahamin piti tuoda kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen ja halkaista ne ja asettaa ne vastakkain. Tämä toimenpide oli käytössä Aabrahamin aikana itämailla ja se oli liiton vahvistamisen merkki, joka oli pitävä ja ehdottomasti voimassa molempien osapuolien kohdalla. Nämä uhrieläimet tuli laittaa vastakkain ja sitten molempien liiton tai sopimuksen tekijäin tuli kävellä näiden uhri eläinten päällä edestakaisin, näin sopimuksesta tuli pätevä. Jumala puhui Aabrahamille tutun asian kautta, joka oli varmasti Aabrahamin tiedossa. Jumala voi puhua myös sinun sydämellesi hyvin arkisesti sekä usein sinulle tuttujen asioiden kautta.
Aabraham teki niin kuin Jumala oli sanonut. Tämän lupauksen ja sopimuksen jälkeen, minkä Jumala oli tehnyt ja luvannut Aabrahamille, laskeutui petolintuja uhrieläinten päälle, mutta Aabraham karkotti ne pois. Kun sinä teet liiton Jumalan kanssa, niin saatanan lähettämät petolinnut yrittävät rikkoa ja purkaa tuon liiton. Tulihan noiden uhrieläinten olla paikoillaan, jotta sovittu asia olisi voimassa, mutta jos nuo petolinnut olisivat onnistuneet syömään ja raatelemaan nuo uhrieläimet, niin silloin sopimusta ei olisi voitu tehdä. Aabraham teki oikein, kun hän karkotti pois nuo petolinnut. Sinunkin tulee uskossa vastustaa saatanaa ja syntiä ja karkottaa ne pois elämästäsi, jotta liittosi Jumalan kanssa saa olla puhdas ja Hänelle otollinen.
Kun aurinko oli laskemaisillaan ja Aabrahamin olisi pitänyt tehdä oma osuutensa tuossa Herran liitonmerkin sopimuksessa, niin valtasi raskas uni Aabrahamin, ja kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet. Ja Herra sanoi Aabrahamille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.
Sinä päivänä Herra teki Aabrahamin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset." Ajattele, kun Aabraham nukkui eikä ollut kävelemässä uhrikappaleiden välissä, niin Jumalan tuli liikkui uhrikappaleiden välissä. Tämä kuvaa sitä, ettei ihminen pysty pitämään sitä liittoa, minkä hän on tehnyt Jumalan kanssa. Jumala ei vihastunut Aabrahamille, vaikka tämä nukkui raskasta unta. Näkeehän Jumala meidän heikon lihamme ja sen, ettei lihassa ole uskoa. Jumala onkin armollinen ja rakastava, Hän pitää koko liiton ja auttaa vielä meitäkin sanansa ja Henkensä kautta ottamaan osaan tuohon liittoon.
Jeesus Kristus täytti lain sinun edestäsi ja nyt Jeesus kutsuu liitto-suhteeseen Hänen kanssaan, jossa Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, jotta sinä saisit kulkea Jumalan liiton sisäpuolella, sen voiman mukaan minkä Hän vaikuttaa sinussa. Niin kuin Jumalan liekehtivä tuli liikkui uhrikappaleiden välissä, niin Jumala pitää koko liitto-sopimuksensa voimassa eikä Hän petä, vaan Hän pysyy sanansa takana. Tämä on todella suurta armoa ja rakkautta, jota Jumala osoittaa sinua kohtaan. Onkin turvallista olla liitto suhteessa tällaisen Jumalan kanssa sekä kulkea Jumalan kanssa kohti luvattua maata. Näin Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton. Kehotan sinua; pysy liitossa, jonka Jumala tekee kanssasi Kristuksen kautta. Tämä liitto on paras liitto, jonka voit tehdä elämässäsi.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
9. Herra tekee liiton Aabrahamin kanssa
Näiden Aabrahamin vanhurskaiden tapausten jälkeen hänelle tulee näyssä Herra sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Herra sanoo ensimmäiseksi älä pelkää, koska pienen ihmisen sydämessä asuu usein pelko eri elämän tilanteissa. Herra haluaa vapauttaa sinut sanomalla sinulle älä pelkää, Minä olen sinun kilpesi ja palkkasi on oleva iankaikkisuus Minun kanssani. Jumala vahvisti Aarahamia ja kehotti häntä luottamaan Jumalan johdatukseen. Vaikka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille jälkeläisen ja siunata hänet, niin silti Aabraham kyselee Herralta: mitä sinä minulle annat ?
Jumala toimii oman aikataulunsa mukaisesti ja ajallaan Hän antaa sen minkä on luvannut. Tätä läksyä sai Aabraham nyt opetella. Tämä onkin vaikea läksy, koska Jumalan aikataulu ja ihmisen aikataulu ovat aina eri ajassa. Meidän tulee hylätä meidän omat aikataulumme ja tyytyä odottamaan ja seuraamaan Jumalan aikatauluja. Aabraham sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä." Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille jälkeläisen, siinä Aabraham oli ihan oikeassa. Mutta miksi tuo Jumalan lupaus viipyi, näinhän Aabraham varmasti ajatteli ja näin usein myös me ajattelemme.
Jumalan lupauksen viipymisen syy on erittäin tärkeä, eikä Aabraham e voinut vielä sitä ymmärtää. Sinunkin elämässäsi voi olla Jumalan lupauksia, jotka viipyvät eivätkä tahdo toteutua. Sinäkin saatat sanoa mitä annat minulle ? Herra et ole vielä antanut sitä mitä minulle lupasit. Miksi Jumalan lupaus viipyy ? Jumalan lupausten viipymisen syy on erittäin tärkeä sekä ratkaiseva myös sinun elämässäsi, niin kuin se oli myös Aabrahamin elämässä. Tämä syy paljastui vasta sitten Aabrahamille, kun tuo lupaus täyttyi hänen elämässään. Me jäämme nyt odottamaan tuota Aabrahamin täyttymyksen päivää ja vastausta kysymykseemme, miksi viivyt Jumalan lupaus, etkä tavoita minua?
Vaikka Aabraham kipuilee Herransa edessä ei Herra vihastu häneen, vaan Jumala uudestaan lupaa antaa Aabrahamille jälkeläisen, joka lähtee hänen omasta ruumiistaan. Jumala vei hänet katsomaan tähtitaivasta ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea." "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä." Jumala rakasti Aabrahamia ja vahvisti hänen lihansa heikkoutta ja niitä epäilyksiä sekä sitä tuskaa, jota oli Aabrahamin sydämessä. Näin toimii rakastava Jumala, Hän vahvistaa meidän heikkouttamme armollaan ja rakkaudellaan. Tämän jälkeen Aabraham uskoi Herraan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Huomaatko! Jumala toimii niin, että Hän vahvistaa meidän heikkoa lihaamme ja vaikuttaa meissä uskon syntymisen. Uskoa ei ole lihassa, eikä uskoa synny lihan voimasta. Sen tähden Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Herra näkee meidän lihamme heikkouden ja rakkaudesta sinuun ja minuun Hän uudestaan ja uudestaan auttaa ja vahvistaa meitä kulkemaan kohti luvattua maata.
Jumala sanoi Aabrahamille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi." Kun Aabraham tämän kuulee niin hän sanoo: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?" Ajattele, mies joka uskoi Herraan ja jolle luettiin usko vanhurskaudeksi kipuileekin nyt Herran edessä kysellen häneltä; mistä minä tiedän, että saan sen omaksi.
Niin kuin totesimme ettei lihassa ei ole uskoa, siksi Aabraham kipuili kysellen, mistä minä tiedän? Vaatiiko joku sinua uskomaan Jumalaan? Jumala ei vihastunut eikä vaatinut Aabrahamia uskomaan Häneen. Jumala ei vaadi sinuakaan uskomaan Häneen. Jumala kertoi Aabrahamille sen miten Hänen lupauksensa toteutuu. Jumala puhuu sinullekin ja kertoo tarkasti sen mitä Hän on sinulle suunnitellut, jos haluat vain kuunnella Häntä.
Jumala käski, että Aabrahamin piti tuoda kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen ja halkaista ne ja asettaa ne vastakkain. Tämä toimenpide oli käytössä Aabrahamin aikana itämailla ja se oli liiton vahvistamisen merkki, joka oli pitävä ja ehdottomasti voimassa molempien osapuolien kohdalla. Nämä uhrieläimet tuli laittaa vastakkain ja sitten molempien liiton tai sopimuksen tekijäin tuli kävellä näiden uhri eläinten päällä edestakaisin, näin sopimuksesta tuli pätevä. Jumala puhui Aabrahamille tutun asian kautta, joka oli varmasti Aabrahamin tiedossa. Jumala voi puhua myös sinun sydämellesi hyvin arkisesti sekä usein sinulle tuttujen asioiden kautta.
Aabraham teki niin kuin Jumala oli sanonut. Tämän lupauksen ja sopimuksen jälkeen, minkä Jumala oli tehnyt ja luvannut Aabrahamille, laskeutui petolintuja uhrieläinten päälle, mutta Aabraham karkotti ne pois. Kun sinä teet liiton Jumalan kanssa, niin saatanan lähettämät petolinnut yrittävät rikkoa ja purkaa tuon liiton. Tulihan noiden uhrieläinten olla paikoillaan, jotta sovittu asia olisi voimassa, mutta jos nuo petolinnut olisivat onnistuneet syömään ja raatelemaan nuo uhrieläimet, niin silloin sopimusta ei olisi voitu tehdä. Aabraham teki oikein, kun hän karkotti pois nuo petolinnut. Sinunkin tulee uskossa vastustaa saatanaa ja syntiä ja karkottaa ne pois elämästäsi, jotta liittosi Jumalan kanssa saa olla puhdas ja Hänelle otollinen.
Kun aurinko oli laskemaisillaan ja Aabrahamin olisi pitänyt tehdä oma osuutensa tuossa Herran liitonmerkin sopimuksessa, niin valtasi raskas uni Aabrahamin, ja kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet. Ja Herra sanoi Aabrahamille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.
Sinä päivänä Herra teki Aabrahamin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset." Ajattele, kun Aabraham nukkui eikä ollut kävelemässä uhrikappaleiden välissä, niin Jumalan tuli liikkui uhrikappaleiden välissä. Tämä kuvaa sitä, ettei ihminen pysty pitämään sitä liittoa, minkä hän on tehnyt Jumalan kanssa. Jumala ei vihastunut Aabrahamille, vaikka tämä nukkui raskasta unta. Näkeehän Jumala meidän heikon lihamme ja sen, ettei lihassa ole uskoa. Jumala onkin armollinen ja rakastava, Hän pitää koko liiton ja auttaa vielä meitäkin sanansa ja Henkensä kautta ottamaan osaan tuohon liittoon.
Jeesus Kristus täytti lain sinun edestäsi ja nyt Jeesus kutsuu liitto-suhteeseen Hänen kanssaan, jossa Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, jotta sinä saisit kulkea Jumalan liiton sisäpuolella, sen voiman mukaan minkä Hän vaikuttaa sinussa. Niin kuin Jumalan liekehtivä tuli liikkui uhrikappaleiden välissä, niin Jumala pitää koko liitto-sopimuksensa voimassa eikä Hän petä, vaan Hän pysyy sanansa takana. Tämä on todella suurta armoa ja rakkautta, jota Jumala osoittaa sinua kohtaan. Onkin turvallista olla liitto suhteessa tällaisen Jumalan kanssa sekä kulkea Jumalan kanssa kohti luvattua maata. Näin Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton. Kehotan sinua; pysy liitossa, jonka Jumala tekee kanssasi Kristuksen kautta. Tämä liitto on paras liitto, jonka voit tehdä elämässäsi.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Joulu 2018 10:26
*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
4. Eteenpäin Jumalan suunnitelmassa
Mooren tammistosta Aabraham siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, jossa hän pystytti telttansa niin, että Beetel oli lännessä ja Ai idässä. Siellä hän rakensi alttarin Herralle ja huusi siellä avuksi Herran nimeä. Aabraham siirtyi edemmäksi Jumalan suunnitelmassa, rakentaen uuden alttarin Jumalalle. Tämä on Jumalan tahto myös sinunkin elämässäsi, mene edemmäksi Jumalan suunnitelmassa, älä pysähdy paikoillesi, vaan mene eteenpäin. Vain eteenpäin menemällä Aabraham saa sen mikä oli hänelle luvattu, samoin sinäkin saat sen minkä Jumala on sinulle luvannut, kunhan et vain jää paikoillesi, vaan menet eteenpäin. Kun kuljemme eteenpäin Jumalan suunnitelmissa, niin joudumme huutamaan avuksi Herraa, niin kuin Aabrahamkin joutui tekemään.
Jumalan suunnitelmien edessä joudumme turvautumaan Hänen apuunsa, koska uskon tie on sellainen, jota ei voi käydä ihmis- viisauden ja voimien varassa, vaan ainoastaan Jumalan voiman vaikutuksesta. Niinpä älä häpeile sitä jos joudut huutamaan avuksi Herraa, tämä on se uskon tie, jossa saamme turvautua Hänen apuunsa ja ojentautua iankaikkisille käsivarsille, jotka kantavat ja rakastavat meitä. Aabraham vaelsi yhä edemmäksi Etelämaata kohti. Tämä on Jumalan tahto, mennä syvemmälle kohti sitä maata, jonka Jumala on osoittanut. Mene sinäkin syvemmälle niitä lupauksia kohti, jotka Jumala on luvannut ja osoittanut sinulle.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
4. Eteenpäin Jumalan suunnitelmassa
Mooren tammistosta Aabraham siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, jossa hän pystytti telttansa niin, että Beetel oli lännessä ja Ai idässä. Siellä hän rakensi alttarin Herralle ja huusi siellä avuksi Herran nimeä. Aabraham siirtyi edemmäksi Jumalan suunnitelmassa, rakentaen uuden alttarin Jumalalle. Tämä on Jumalan tahto myös sinunkin elämässäsi, mene edemmäksi Jumalan suunnitelmassa, älä pysähdy paikoillesi, vaan mene eteenpäin. Vain eteenpäin menemällä Aabraham saa sen mikä oli hänelle luvattu, samoin sinäkin saat sen minkä Jumala on sinulle luvannut, kunhan et vain jää paikoillesi, vaan menet eteenpäin. Kun kuljemme eteenpäin Jumalan suunnitelmissa, niin joudumme huutamaan avuksi Herraa, niin kuin Aabrahamkin joutui tekemään.
Jumalan suunnitelmien edessä joudumme turvautumaan Hänen apuunsa, koska uskon tie on sellainen, jota ei voi käydä ihmis- viisauden ja voimien varassa, vaan ainoastaan Jumalan voiman vaikutuksesta. Niinpä älä häpeile sitä jos joudut huutamaan avuksi Herraa, tämä on se uskon tie, jossa saamme turvautua Hänen apuunsa ja ojentautua iankaikkisille käsivarsille, jotka kantavat ja rakastavat meitä. Aabraham vaelsi yhä edemmäksi Etelämaata kohti. Tämä on Jumalan tahto, mennä syvemmälle kohti sitä maata, jonka Jumala on osoittanut. Mene sinäkin syvemmälle niitä lupauksia kohti, jotka Jumala on luvannut ja osoittanut sinulle.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Joulu 2018 18:33
*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
10. Oikotie kohti Jumalan lupausta
Saara ei synnyttänyt Aabrahamille lasta, vaikka Jumala oli luvannut antaa heille lapsen. Niinpä Saara sanoi Aabrahamille: Katso, Herra on sulkenut minut synnyttämästä; yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä. Aabraham kuunteli Saara ja yhtyi Haagariin, joka tuli raskaaksi. Aabraham ja Saara olivat epäuskoisia, eivätkä luottaneet Herraan ja siksi he tekivät itselleen kiertotien omistaakseen Jumalan lupauksen. Ihminen, joka ei luota Jumalaan tekee aina oman kiertotiensä, joka ei ole Jumalan tie. Ihmisen liha yrittää omistaa kiertotien sekä kepulikonstien kautta Jumalan lupaukset.
Epäuskoinen sydän vääntää aina vääräksi suoran ja selkeän Jumalan sanan tien. Tämän tähden meidän tulee tavoitella Jumalan sanan totuuksia ja opetella uskomaan ja luottamaan Jumalaan. Epäuskomme tähden meidän elämäämme tulee sakkokierroksia, joista joutuu maksamaan kalliin hinnan. Epäusko saa omistaa vain lihasta syntyneitä asioita, mutta se sydän, joka on täynnä uskoa ja luottamusta Herraan, se saa nähdä Herran Hengen synnyttämiä asioita. Älä tyydy lihan tekoihin omassa elämässäsi, usko Jumalaan, niin saat nähdä Mitä Hän tekee.
Kun Haagar tuli raskaaksi, niin hän alkoi halveksia Saaraa. Saara kärsi suurta vääryyttä sydämessään ja hän sanoi Aabrahamille: Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun. Saara varmasti sydämessään tiesi, että he olivat toimineet väärin Jumalan kasvojen edessä. Mutta se mikä oli tehty oli tehty ja tekonsa seuraukset he saivat nyt kärsiä. Tässäkin on suuri opetus meille, väärät valinnat ja lihan tie nousee lopulta aina meitä vastaan ja alkaa halveksimaan meitä. Vaikka lihan tie näyttää usein hyvältä niin se pettää kuitenkin aina meidät. Kun uskot Jumalaan niin, vältät monet turhat asiat, jotka kuitenkin kääntyvät sinua vastaan.
Tämä maailma vastustaa Jumalaa ja uskon asioita. Tämän tähden saamme opiskella pahan kärsimistä, tähän myös Raamattu meitä opettaa. On eri asia kärsiä vanhurskauden tähden, kun synnin tähden. Jumala haluaisi meidän enemmin kokevan vääryyttä Hänen tahtonsa tiellä kuin, että synnin sakkokierrosten tähden kärsimme sisimmässämme, koska Jumala rakastaa sinua eikä pidä siitä, jos synti, joka tuhoaa sinut, raatelee sydäntäsi.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
10. Oikotie kohti Jumalan lupausta
Saara ei synnyttänyt Aabrahamille lasta, vaikka Jumala oli luvannut antaa heille lapsen. Niinpä Saara sanoi Aabrahamille: Katso, Herra on sulkenut minut synnyttämästä; yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä. Aabraham kuunteli Saara ja yhtyi Haagariin, joka tuli raskaaksi. Aabraham ja Saara olivat epäuskoisia, eivätkä luottaneet Herraan ja siksi he tekivät itselleen kiertotien omistaakseen Jumalan lupauksen. Ihminen, joka ei luota Jumalaan tekee aina oman kiertotiensä, joka ei ole Jumalan tie. Ihmisen liha yrittää omistaa kiertotien sekä kepulikonstien kautta Jumalan lupaukset.
Epäuskoinen sydän vääntää aina vääräksi suoran ja selkeän Jumalan sanan tien. Tämän tähden meidän tulee tavoitella Jumalan sanan totuuksia ja opetella uskomaan ja luottamaan Jumalaan. Epäuskomme tähden meidän elämäämme tulee sakkokierroksia, joista joutuu maksamaan kalliin hinnan. Epäusko saa omistaa vain lihasta syntyneitä asioita, mutta se sydän, joka on täynnä uskoa ja luottamusta Herraan, se saa nähdä Herran Hengen synnyttämiä asioita. Älä tyydy lihan tekoihin omassa elämässäsi, usko Jumalaan, niin saat nähdä Mitä Hän tekee.
Kun Haagar tuli raskaaksi, niin hän alkoi halveksia Saaraa. Saara kärsi suurta vääryyttä sydämessään ja hän sanoi Aabrahamille: Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun. Saara varmasti sydämessään tiesi, että he olivat toimineet väärin Jumalan kasvojen edessä. Mutta se mikä oli tehty oli tehty ja tekonsa seuraukset he saivat nyt kärsiä. Tässäkin on suuri opetus meille, väärät valinnat ja lihan tie nousee lopulta aina meitä vastaan ja alkaa halveksimaan meitä. Vaikka lihan tie näyttää usein hyvältä niin se pettää kuitenkin aina meidät. Kun uskot Jumalaan niin, vältät monet turhat asiat, jotka kuitenkin kääntyvät sinua vastaan.
Tämä maailma vastustaa Jumalaa ja uskon asioita. Tämän tähden saamme opiskella pahan kärsimistä, tähän myös Raamattu meitä opettaa. On eri asia kärsiä vanhurskauden tähden, kun synnin tähden. Jumala haluaisi meidän enemmin kokevan vääryyttä Hänen tahtonsa tiellä kuin, että synnin sakkokierrosten tähden kärsimme sisimmässämme, koska Jumala rakastaa sinua eikä pidä siitä, jos synti, joka tuhoaa sinut, raatelee sydäntäsi.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Joulu 2018 19:26
*
Vuonna 1917, Iso-Britannia, joka hallinnoi Palestiinan aluetta julkaisi Balfourin julistuksen, juutalaisten kansallisen kodin (oma maa) perustamisesta Palestiinaan. Vuonna 1922, Iso-Britannia myönsi Transjordanialle lähes 80% Palestiinasta. Brittiläisen mandaattihallinnon toimeksiannosta Jordan kattoi suurimman osan Palestiinasta. Arabit eivät hyväksyneet Balfourin julistusta. Vuosien 1936- 39 välisenä aikana arabit kapinoivat Palestiinan alueella, jonka seurauksena brittiläisten hallinto ehdotti juutalaisen ja arabi valtioiden muodostamista. Ehdotuksena olisi pienen juutalaisvaltion perustaminen Galileaan ja kaistale merialuetta sekä brittiläinen erillisalue Jerusalemista Jaffaan. Juutalaisvaltio olisi saanut alle 1/5 alueesta ja loput Palestiinan alueista olisi jäänyt arabeilla. Arabit vastustivat ehdotusta.
Vuonna 1947, YK perusti YK:n Palestiinan erikoiskomitean (valiokunta) ratkaistakseen Palestiina kysymyksen. Ehdotettiin Palestiinan jakamista kahteen eri valtioon, yksi arabeille ja yksi juutalaisille. Jerusalem-Betlehemin alue jäisi kansainvälisen hallinnon alaisuuteen ja muut maa-alueet jaettaisiin arabien ja juutalaisten kesken omiksi valtioiksi. Juutalaiset hyväksyivät osittain ehdotuksen, mutta arabi johtajat hylkäsivät sen.
YK:n ehdotuksen jälkeen arabien ja juutalaisten välille puhkesi sota. Aluksi arabit olivat niskan päällä, mutta sitten sota kääntyi juutalaisten eduksi. Kun britit alkoivat poistumaan alueelta, niin 14. toukokuuta 1948 Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Seuraavana päivänä USA:n silloin presidentti Harry Truman tunnusti Israelin itsenäiseksi valtioksi. Israelin itsenäisyyden julistuksen jälkeen heti seuraavana päivänä Egypti, Syyria, Jordania, Libanon ja Irak hyökkäsivät Israelin kimppuun. Israel selviytyi sodasta voittajana.
Kuuden päivän sota
Vuonna 1967, Egypti sulki Tiraninsalmen kansainvälisen vesireitin Israelin laivoilta. Egypti saartoi Akabanlahden ja ja Eilatin sataman. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser sanoi arabien olevan tarvittaessa valmiita taistelemaan ja tuhoamaan Israelin. Israel ilmoitti Suezin sodan (1949) jälkeen, että Tirananinsalmen uudestaan sulkeminen olisi yhtä kuin sodanjulistus Israelia vastaan.
Arabit provosoivat Israelia sulkemalla uudestaan Tiraninsalmen vesireitin Israelin laivoilta. Selkkauksen johdosta arabien sotajoukot olivat noin 17 km:n päässä Israelin rannikosta. Arabien tavoite oli katkaista Israel kahteen osaan ja ilman hyökkäystäkin arabit voisivat tukahduttaa ja näännyttää Israelin talouden sulkemalla Tiraninsalmen vesireitin. Israelin ilmavoimat tekivät yllätyshyökkäyksen Egyptin lentotukikohteisiin 5.6.1967. Syyria, Jordania ja Irak liittyivät sotaan Israelia vastaan Egyptiltä saatujen väärien tietojen kannustamina. Israel voitti sodan kuudessa päivässä.
Moni sanoo Israelin olevan syyllinen sotaan, mutta totuus on toisenlainen. Arabit ilmoittivat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja poistamisen lopullisesti maailmankartalta. Arabimaat uhkasivat katkaista Israelin kahtia sekä sulkivat Tiraninsalmen ja kymmenessä päivässä Israelin talous olisi romahtanut, murtaen myös Israelin asevoimat, jonka seurauksena arabit olisivat tuhonneet Israelin ja poistaneet sen lopullisesti maailmankartalta. Israel taisteli oman olemassaolonsa puolesta. Jos Israel ei olisi iskenyt ensin, vaan jäänyt odottamaan, niin arabien saarto olisi onnistunut ja Israel olisi hävinnyt sodan ja arabit olisivat pyrkineet toteuttamaan koko Israelin täydellisen tuhoamisen. En kannata sotaa, mutta inhimillisesti ajateltuna ilman Israelin sotatoimia arabit olisivat pyrkineet tuhoamaan lopullisesti Israelin.
Egyptin Tiraninsalmen sulkeminen ja arabien Israelin saartaminen, Israelin kahtia katkaisemiseksi oli ensimmäinen sodanjulistus arabeilta ja jos Israel ei olisi vastannut tähän sotilaallisesti, niin arabit olisivat pyrkineet toteuttamaan uhkauksensa, Israelin täydellisen tuhoamisen.
Jerusalemia, Palestiinaa ja palestiinalaisia ei mainita kertaakaan koraanissa
Arabit sanovat Jerusalemin kuuluvan heille, josta on todisteena Al Aqsa moskeija ja kalliomoskeija, edustaen islaminuskon kolmanneksi tärkeimpiä pyhiä paikkoja. Muslimien uskomuksen mukaan ei-muslimi ei voi hallita sellaista paikkaa, joka on islaminuskon pyhä paikka. Tämän syyn tähden koraania uskovat muslimit eivät voi koskaan antaa periksi siitä, että Jerusalem olisi juutalaisten kaupunki. Edellä olevat islaminuskon uskomukset eivät perustu faktoihin, sillä koraanissa sanotaan Allahin antaneen Israelin maan juutalaisille (koraani 5:20-21; 10:90,93; 17:104), eikä koraanissa ole yhtään kertaan mainittu Jerusalemin kaupunkia.
Käsite Jerusalem islaminuskon pyhänä paikkana on samalla keinotekoisesti synnytetty kuin käsite arabien Palestiinan valtio Israelin maaperällä. Molemmat keinotekoiset ja valheeseen perustuvat väitteet ja käsitteet on luotu vain sitä varten, että arabit voisivat toteuttaa päämääränsä, joka on Israelin täydellinen tuhoaminen. Koraani paljastaa myös sen, että arabien Palestiinan valtio hanke ja Jerusalem islaminuskon pyhänä paikkana on jälkeenpäin kehitetty, sillä alunperin Lähi-idässä ei ollut olemassa arabien palestiinalaista valtiota, eikä koraanissa ole mitään mainintaa Jerusalemista. On myös hyvä ymmärtää ja tietää ettei koraanissa ole yhtään kertaa mainittu sanoja Palestiina tai palestiinalaiset. Tämäkin todistaa sen kuinka arabit ovat keinotekoisesti luoneet Palestiina käsitteen pyrkimyksenään Israelin tuhoaminen.
-PP-
Vuonna 1917, Iso-Britannia, joka hallinnoi Palestiinan aluetta julkaisi Balfourin julistuksen, juutalaisten kansallisen kodin (oma maa) perustamisesta Palestiinaan. Vuonna 1922, Iso-Britannia myönsi Transjordanialle lähes 80% Palestiinasta. Brittiläisen mandaattihallinnon toimeksiannosta Jordan kattoi suurimman osan Palestiinasta. Arabit eivät hyväksyneet Balfourin julistusta. Vuosien 1936- 39 välisenä aikana arabit kapinoivat Palestiinan alueella, jonka seurauksena brittiläisten hallinto ehdotti juutalaisen ja arabi valtioiden muodostamista. Ehdotuksena olisi pienen juutalaisvaltion perustaminen Galileaan ja kaistale merialuetta sekä brittiläinen erillisalue Jerusalemista Jaffaan. Juutalaisvaltio olisi saanut alle 1/5 alueesta ja loput Palestiinan alueista olisi jäänyt arabeilla. Arabit vastustivat ehdotusta.
Vuonna 1947, YK perusti YK:n Palestiinan erikoiskomitean (valiokunta) ratkaistakseen Palestiina kysymyksen. Ehdotettiin Palestiinan jakamista kahteen eri valtioon, yksi arabeille ja yksi juutalaisille. Jerusalem-Betlehemin alue jäisi kansainvälisen hallinnon alaisuuteen ja muut maa-alueet jaettaisiin arabien ja juutalaisten kesken omiksi valtioiksi. Juutalaiset hyväksyivät osittain ehdotuksen, mutta arabi johtajat hylkäsivät sen.
YK:n ehdotuksen jälkeen arabien ja juutalaisten välille puhkesi sota. Aluksi arabit olivat niskan päällä, mutta sitten sota kääntyi juutalaisten eduksi. Kun britit alkoivat poistumaan alueelta, niin 14. toukokuuta 1948 Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Seuraavana päivänä USA:n silloin presidentti Harry Truman tunnusti Israelin itsenäiseksi valtioksi. Israelin itsenäisyyden julistuksen jälkeen heti seuraavana päivänä Egypti, Syyria, Jordania, Libanon ja Irak hyökkäsivät Israelin kimppuun. Israel selviytyi sodasta voittajana.
Kuuden päivän sota
Vuonna 1967, Egypti sulki Tiraninsalmen kansainvälisen vesireitin Israelin laivoilta. Egypti saartoi Akabanlahden ja ja Eilatin sataman. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser sanoi arabien olevan tarvittaessa valmiita taistelemaan ja tuhoamaan Israelin. Israel ilmoitti Suezin sodan (1949) jälkeen, että Tirananinsalmen uudestaan sulkeminen olisi yhtä kuin sodanjulistus Israelia vastaan.
Arabit provosoivat Israelia sulkemalla uudestaan Tiraninsalmen vesireitin Israelin laivoilta. Selkkauksen johdosta arabien sotajoukot olivat noin 17 km:n päässä Israelin rannikosta. Arabien tavoite oli katkaista Israel kahteen osaan ja ilman hyökkäystäkin arabit voisivat tukahduttaa ja näännyttää Israelin talouden sulkemalla Tiraninsalmen vesireitin. Israelin ilmavoimat tekivät yllätyshyökkäyksen Egyptin lentotukikohteisiin 5.6.1967. Syyria, Jordania ja Irak liittyivät sotaan Israelia vastaan Egyptiltä saatujen väärien tietojen kannustamina. Israel voitti sodan kuudessa päivässä.
Moni sanoo Israelin olevan syyllinen sotaan, mutta totuus on toisenlainen. Arabit ilmoittivat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja poistamisen lopullisesti maailmankartalta. Arabimaat uhkasivat katkaista Israelin kahtia sekä sulkivat Tiraninsalmen ja kymmenessä päivässä Israelin talous olisi romahtanut, murtaen myös Israelin asevoimat, jonka seurauksena arabit olisivat tuhonneet Israelin ja poistaneet sen lopullisesti maailmankartalta. Israel taisteli oman olemassaolonsa puolesta. Jos Israel ei olisi iskenyt ensin, vaan jäänyt odottamaan, niin arabien saarto olisi onnistunut ja Israel olisi hävinnyt sodan ja arabit olisivat pyrkineet toteuttamaan koko Israelin täydellisen tuhoamisen. En kannata sotaa, mutta inhimillisesti ajateltuna ilman Israelin sotatoimia arabit olisivat pyrkineet tuhoamaan lopullisesti Israelin.
Egyptin Tiraninsalmen sulkeminen ja arabien Israelin saartaminen, Israelin kahtia katkaisemiseksi oli ensimmäinen sodanjulistus arabeilta ja jos Israel ei olisi vastannut tähän sotilaallisesti, niin arabit olisivat pyrkineet toteuttamaan uhkauksensa, Israelin täydellisen tuhoamisen.
Jerusalemia, Palestiinaa ja palestiinalaisia ei mainita kertaakaan koraanissa
Arabit sanovat Jerusalemin kuuluvan heille, josta on todisteena Al Aqsa moskeija ja kalliomoskeija, edustaen islaminuskon kolmanneksi tärkeimpiä pyhiä paikkoja. Muslimien uskomuksen mukaan ei-muslimi ei voi hallita sellaista paikkaa, joka on islaminuskon pyhä paikka. Tämän syyn tähden koraania uskovat muslimit eivät voi koskaan antaa periksi siitä, että Jerusalem olisi juutalaisten kaupunki. Edellä olevat islaminuskon uskomukset eivät perustu faktoihin, sillä koraanissa sanotaan Allahin antaneen Israelin maan juutalaisille (koraani 5:20-21; 10:90,93; 17:104), eikä koraanissa ole yhtään kertaan mainittu Jerusalemin kaupunkia.
Käsite Jerusalem islaminuskon pyhänä paikkana on samalla keinotekoisesti synnytetty kuin käsite arabien Palestiinan valtio Israelin maaperällä. Molemmat keinotekoiset ja valheeseen perustuvat väitteet ja käsitteet on luotu vain sitä varten, että arabit voisivat toteuttaa päämääränsä, joka on Israelin täydellinen tuhoaminen. Koraani paljastaa myös sen, että arabien Palestiinan valtio hanke ja Jerusalem islaminuskon pyhänä paikkana on jälkeenpäin kehitetty, sillä alunperin Lähi-idässä ei ollut olemassa arabien palestiinalaista valtiota, eikä koraanissa ole mitään mainintaa Jerusalemista. On myös hyvä ymmärtää ja tietää ettei koraanissa ole yhtään kertaa mainittu sanoja Palestiina tai palestiinalaiset. Tämäkin todistaa sen kuinka arabit ovat keinotekoisesti luoneet Palestiina käsitteen pyrkimyksenään Israelin tuhoaminen.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 21. Joulu 2018 19:37
*
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
11. Ympärileikkaus
Kun Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti. "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni." Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."
Jumala lupasi antaa Aabrahamille ja Saaralle pojan, lupauksen lapsen. Johon Aabraham naurahti ja ajatteli sydämessään: ”Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?” Jumala oli riisunut ja kuolettanut Aabrahamin niin, ettei hän enää omin voimin ja avuin voisi itse toteuttaa Jumalan lupauksen täyttymistä. Tähän Jumala juuri tähtääkin, Hän kuljettaa ihmis-lihan siihen pisteeseen, jossa ei liha voi eikä kykene tekemään Jumalan tekoja. Raamatussahan on opetus, että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi. Uskon elämän vaikutin ja motivaatio ei nouse ihmisen lihasta, vaan Jumala vaikuttaa sanansa ja Henkensä kautta Häneen uskovissa Jumalan sanan mukaista elämää. Jumalahan on edeltäpäin valmistanut hyvät tekonsa, että me vaeltaisimme niissä. Uskossa on kysymys Jumalan teoista eikä lihan teoista, siksi Raamattuun on kirjoitettu: Hengellä kuolettakaa ruumiin teot niin te saatte elää.
Tämän tähden Jumala kuljetti Aabrahamia 25 vuotta, että Hänen tekonsa kirkastuisi ja tulisi näkyviin ja lihan teot kuoletettaisiin. Aabrahamin oma voimattomuus nosti hänen sydämellensä toivottomuuden ja epäuskon, koska hän ei ymmärtänyt Jumalan toiminta-suunnitelmia. Sen tähden hän epäuskoisena epäili, että hänhän on liian vanha toteuttamaan tuon lupauksen täyttymisen. Näinhän liha aina ajattelee, se yrittää itse ilman Jumalaa tehdä Jumalan tekoja ja siitä seuraa aina toivottomuus ja epäusko sekä usein napina ja kapina Jumalaa vastaan. Jos me ymmärrämme Jumalan toiminta- suunnitelman suhteessa ihmisen lihaan, joka on lihan kuolettaminen, jotta Jumalan teot tulisivat ilmi, niin silloin jaksamme odottaa Jumalan tekojen ilmitulemista. Kun me tämän ymmärrämme, niin silloin vasta hylkäämme oma voimaisen lihan kiertotien etsimisen ja kulkemisen.
Jumala ei vihastunut Aabrahamin epäuskoa ja epäilyksiä, koska Hän näki ja ymmärsi, ettei Aabraham vielä tuntenut Häntä kunnolla. Sinuakin syyttävät saatana ja ihmiset jos et vielä tunne Jumalaa. Näiden syytösten ja paineiden kautta saatana haluaa sinun luopuvan uskon elämästäsi. Tee niin kuin Aabraham, hän ei pysähtynyt palatakseen takaisin Harraniin, vaan hän siirtyi siirtymistään kohti Jumalan lupauksia. Jumala halusi jatkaa Aabrahamin kanssa ja täyttää lupauksensa, kunhan vain liha kuolettuisi, jotta Hänen tekonsa voisivat tulla ilmi. Jumala haluaa myös jatkaa sinun kanssasi ja kirkastaa itsensä sinun kauttasi.
Näissä Aabrahamin epäilyksen ja epäuskon ajatuksissa Jumala vastasi hänelle: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä. Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna." Tämän kuultuaan Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki perheensä miespuoliset jäsenet sekä mies-palvelijat ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan ja samoin Aabrahamkin ympärileikattiin 99 v:n ikäisenä, niin kun Jumala oli hänelle puhunut. UT:ssa on opetus, että Kristus ympärileikkaa meidän sydämemme Pyhässä Hengessä.
Tämä ympärileikkaus on Jumalan liiton-merkki meidän lihassamme. Mutta se on myöskin voima palveluksen työhön ja voima kuuliaisuuteen Herraa kohtaan. Tämä opettaa meille sen, että Jumala ympärileikkaa meidän sydämemme Pyhässä Hengessä, jotta Jumalan teot voisivat tulla ilmi. Aabrahamkin ympärileikattiin ennen lupauksen lapsen syntymistä, niin sinunkin sydämesi tulee ympärileikata Pyhässä Hengessä, jotta Jumalan lupaukset täyttyisivät sinun elämässäsi. Jumala uudisti ja vahvisti lupauksensa yhä uudestaan Aabrahamille ja lopulta Hän antoi tarkan ajankohdan sekä myös nimen lupauksen lapselle. Jumalan lupaus toteutuisi vuoden päästä. Jumala näkee meidän heikon lihamme ja sen tähden hän uudestaan ja uudestaan vahvistaa meidän heikkoa lihaamme. Ajattele kuinka suuri on Jumalan rakkaus pientä ihmistä kohtaan.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Jatkoa Aabrahamin elämästä ja uskosta:
11. Ympärileikkaus
Kun Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti. "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni." Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."
Jumala lupasi antaa Aabrahamille ja Saaralle pojan, lupauksen lapsen. Johon Aabraham naurahti ja ajatteli sydämessään: ”Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?” Jumala oli riisunut ja kuolettanut Aabrahamin niin, ettei hän enää omin voimin ja avuin voisi itse toteuttaa Jumalan lupauksen täyttymistä. Tähän Jumala juuri tähtääkin, Hän kuljettaa ihmis-lihan siihen pisteeseen, jossa ei liha voi eikä kykene tekemään Jumalan tekoja. Raamatussahan on opetus, että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi. Uskon elämän vaikutin ja motivaatio ei nouse ihmisen lihasta, vaan Jumala vaikuttaa sanansa ja Henkensä kautta Häneen uskovissa Jumalan sanan mukaista elämää. Jumalahan on edeltäpäin valmistanut hyvät tekonsa, että me vaeltaisimme niissä. Uskossa on kysymys Jumalan teoista eikä lihan teoista, siksi Raamattuun on kirjoitettu: Hengellä kuolettakaa ruumiin teot niin te saatte elää.
Tämän tähden Jumala kuljetti Aabrahamia 25 vuotta, että Hänen tekonsa kirkastuisi ja tulisi näkyviin ja lihan teot kuoletettaisiin. Aabrahamin oma voimattomuus nosti hänen sydämellensä toivottomuuden ja epäuskon, koska hän ei ymmärtänyt Jumalan toiminta-suunnitelmia. Sen tähden hän epäuskoisena epäili, että hänhän on liian vanha toteuttamaan tuon lupauksen täyttymisen. Näinhän liha aina ajattelee, se yrittää itse ilman Jumalaa tehdä Jumalan tekoja ja siitä seuraa aina toivottomuus ja epäusko sekä usein napina ja kapina Jumalaa vastaan. Jos me ymmärrämme Jumalan toiminta- suunnitelman suhteessa ihmisen lihaan, joka on lihan kuolettaminen, jotta Jumalan teot tulisivat ilmi, niin silloin jaksamme odottaa Jumalan tekojen ilmitulemista. Kun me tämän ymmärrämme, niin silloin vasta hylkäämme oma voimaisen lihan kiertotien etsimisen ja kulkemisen.
Jumala ei vihastunut Aabrahamin epäuskoa ja epäilyksiä, koska Hän näki ja ymmärsi, ettei Aabraham vielä tuntenut Häntä kunnolla. Sinuakin syyttävät saatana ja ihmiset jos et vielä tunne Jumalaa. Näiden syytösten ja paineiden kautta saatana haluaa sinun luopuvan uskon elämästäsi. Tee niin kuin Aabraham, hän ei pysähtynyt palatakseen takaisin Harraniin, vaan hän siirtyi siirtymistään kohti Jumalan lupauksia. Jumala halusi jatkaa Aabrahamin kanssa ja täyttää lupauksensa, kunhan vain liha kuolettuisi, jotta Hänen tekonsa voisivat tulla ilmi. Jumala haluaa myös jatkaa sinun kanssasi ja kirkastaa itsensä sinun kauttasi.
Näissä Aabrahamin epäilyksen ja epäuskon ajatuksissa Jumala vastasi hänelle: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä. Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna." Tämän kuultuaan Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki perheensä miespuoliset jäsenet sekä mies-palvelijat ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan ja samoin Aabrahamkin ympärileikattiin 99 v:n ikäisenä, niin kun Jumala oli hänelle puhunut. UT:ssa on opetus, että Kristus ympärileikkaa meidän sydämemme Pyhässä Hengessä.
Tämä ympärileikkaus on Jumalan liiton-merkki meidän lihassamme. Mutta se on myöskin voima palveluksen työhön ja voima kuuliaisuuteen Herraa kohtaan. Tämä opettaa meille sen, että Jumala ympärileikkaa meidän sydämemme Pyhässä Hengessä, jotta Jumalan teot voisivat tulla ilmi. Aabrahamkin ympärileikattiin ennen lupauksen lapsen syntymistä, niin sinunkin sydämesi tulee ympärileikata Pyhässä Hengessä, jotta Jumalan lupaukset täyttyisivät sinun elämässäsi. Jumala uudisti ja vahvisti lupauksensa yhä uudestaan Aabrahamille ja lopulta Hän antoi tarkan ajankohdan sekä myös nimen lupauksen lapselle. Jumalan lupaus toteutuisi vuoden päästä. Jumala näkee meidän heikon lihamme ja sen tähden hän uudestaan ja uudestaan vahvistaa meidän heikkoa lihaamme. Ajattele kuinka suuri on Jumalan rakkaus pientä ihmistä kohtaan.
Jatkuu huomenna tai ylihuomenna jne.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 22. Joulu 2018 11:20
*
Juutalaiset ja arabit sekä nimi Palestiina 1930-luvulla
Kuten on aiemmin tullut ilmi niin historiassa ennen vuotta 1988 Lähi-idässä ei ole ollut valtiota nimeltä Palestiina. Historiassa roomalaiset antoivat Israelin maa-alueelle nimen Palestiina.
Historia todistaa, että myös juutalaiset käyttivät nimitystä Palestiina. Vuonna 1932, juutalainen Gershon Agron perusti The Palestine Post sanomalehden. Vuonna 1950, lehden nimeksi tuli The Jerusalem Post.
Vuonna 1936, juutalaisen Bronislaw Hubermanin johdolla perustettiin Palestiinan sinfoniaorkesteri. Vuonna 1948, orkesterin nimeksi tuli Israelin filharmoninen orkesteri.
Vuonna 1923, juutalainen Pinhas Rutenberg perusti Palestiinan sähköyhtiön. Israelin itsenäistymisen jälkeen yhtiö otti käyttöön uuden nimen Israelin sähköyhtiö.
Edellä olevat esimerkit juutalaisten omistuksessa olevasta sanomalehdestä, orkesterista ja sähköyhtiöstä todistavat sen, että nimitys Palestiina oli yleisesti käytössä kaikilla ihmisillä, jotka asuivat tuolla alueella. Tämä myös todistaa sen, että oli kyse Palestiina nimisestä maa-alueesta, ei erityisestä palestiinalaisesta kansasta, vaan maa-alueesta, jolla asui sekä juutalaisia ja arabeja.
Brittiläisen Peel komission syyrialainen arabijäsen ja johtaja Auni Bey Abdul-Hadi, joka oli Palestiinassa vaikuttanut poliitikko on sanonut 1937: Sellaista maata (valtio) ei ole kuin Palestiina. Palestiina on sionistien keksimä termi. Raamatussa ei ole Palestiinaa. Meidän maamme on ollut vuosisatojen ajan osa Syyriaa. Palestiina on vieras meille. Sionistit ovat keksineet sen.
Syyrialaisen merkittävän poliittisen arabin lausunto vuodelta 1937 paljastaa sen kuinka Palestiinan valtio käsitettä ei ole ollut alunperin olemassa, eikä arabeilla ole ollut alunperin aikomustakaan perustaa Palestiinan valtiota. Poliittinen Palestiinan arabivaltio käsite on arabien keinotekoinen ja petokseen sekä valheeseen perustuva perustuva valhe, jonka kautta he pyrkivät tuhoamaan Israelin ja juutalaisen kansan.
Ihmiskunnan historia liittää Palestiinan maa-alueen juutalaisen kansan historiaan
Vuonna 1913, Brittiläisen Kuninkaallisen Komission raportin mukaan Palestiinan maa-alue oli lähes autiomaata länsipuolella kohti merta, Palestiinan lapsikuolleisuus oli korkea oli paljon hyljättyjä ja raunioituneita kyliä jne. Raportin mukaan Palestiinan alue oli vähälukuinen ja taloudellisesti pysähtyneessä tilassa, kunnes ensimmäiset sionisti pioneerit 1880 saapuivat rakentamaan uudelleen juutalaista maata. Raportti sanoi Palestiinan maan jääneen pyhäksi maaksi, uskonnollisena ja historiallisena ihmiskunnan tietoisuudessa, liittäen sen Raamattuun ja juutalaisen kansan historiaan. Raportti kertoi kuinka juutalaisten aikaansaama edistys johti suureen siirtolaisten lisääntymiseen juutalaisten ja arabien keskuudessa.
Ihmiskunnan historia on liittänyt Palestiina nimisen maa-alueen juutalaisen kansan historiaan. Tämä historiallinen totuus on vääristetty arabien toimesta, jotka pyrkivät lopullisesti tuhoamaan Israelin. On todella pyöristyttävää, että tämä historiallinen totuus on vääristynyt petoksen vuoksi, johon suurin osa ihmiskuntaa uskoo tänä päivänä.
-PP-
Juutalaiset ja arabit sekä nimi Palestiina 1930-luvulla
Kuten on aiemmin tullut ilmi niin historiassa ennen vuotta 1988 Lähi-idässä ei ole ollut valtiota nimeltä Palestiina. Historiassa roomalaiset antoivat Israelin maa-alueelle nimen Palestiina.
Historia todistaa, että myös juutalaiset käyttivät nimitystä Palestiina. Vuonna 1932, juutalainen Gershon Agron perusti The Palestine Post sanomalehden. Vuonna 1950, lehden nimeksi tuli The Jerusalem Post.
Vuonna 1936, juutalaisen Bronislaw Hubermanin johdolla perustettiin Palestiinan sinfoniaorkesteri. Vuonna 1948, orkesterin nimeksi tuli Israelin filharmoninen orkesteri.
Vuonna 1923, juutalainen Pinhas Rutenberg perusti Palestiinan sähköyhtiön. Israelin itsenäistymisen jälkeen yhtiö otti käyttöön uuden nimen Israelin sähköyhtiö.
Edellä olevat esimerkit juutalaisten omistuksessa olevasta sanomalehdestä, orkesterista ja sähköyhtiöstä todistavat sen, että nimitys Palestiina oli yleisesti käytössä kaikilla ihmisillä, jotka asuivat tuolla alueella. Tämä myös todistaa sen, että oli kyse Palestiina nimisestä maa-alueesta, ei erityisestä palestiinalaisesta kansasta, vaan maa-alueesta, jolla asui sekä juutalaisia ja arabeja.
Brittiläisen Peel komission syyrialainen arabijäsen ja johtaja Auni Bey Abdul-Hadi, joka oli Palestiinassa vaikuttanut poliitikko on sanonut 1937: Sellaista maata (valtio) ei ole kuin Palestiina. Palestiina on sionistien keksimä termi. Raamatussa ei ole Palestiinaa. Meidän maamme on ollut vuosisatojen ajan osa Syyriaa. Palestiina on vieras meille. Sionistit ovat keksineet sen.
Syyrialaisen merkittävän poliittisen arabin lausunto vuodelta 1937 paljastaa sen kuinka Palestiinan valtio käsitettä ei ole ollut alunperin olemassa, eikä arabeilla ole ollut alunperin aikomustakaan perustaa Palestiinan valtiota. Poliittinen Palestiinan arabivaltio käsite on arabien keinotekoinen ja petokseen sekä valheeseen perustuva perustuva valhe, jonka kautta he pyrkivät tuhoamaan Israelin ja juutalaisen kansan.
Ihmiskunnan historia liittää Palestiinan maa-alueen juutalaisen kansan historiaan
Vuonna 1913, Brittiläisen Kuninkaallisen Komission raportin mukaan Palestiinan maa-alue oli lähes autiomaata länsipuolella kohti merta, Palestiinan lapsikuolleisuus oli korkea oli paljon hyljättyjä ja raunioituneita kyliä jne. Raportin mukaan Palestiinan alue oli vähälukuinen ja taloudellisesti pysähtyneessä tilassa, kunnes ensimmäiset sionisti pioneerit 1880 saapuivat rakentamaan uudelleen juutalaista maata. Raportti sanoi Palestiinan maan jääneen pyhäksi maaksi, uskonnollisena ja historiallisena ihmiskunnan tietoisuudessa, liittäen sen Raamattuun ja juutalaisen kansan historiaan. Raportti kertoi kuinka juutalaisten aikaansaama edistys johti suureen siirtolaisten lisääntymiseen juutalaisten ja arabien keskuudessa.
Ihmiskunnan historia on liittänyt Palestiina nimisen maa-alueen juutalaisen kansan historiaan. Tämä historiallinen totuus on vääristetty arabien toimesta, jotka pyrkivät lopullisesti tuhoamaan Israelin. On todella pyöristyttävää, että tämä historiallinen totuus on vääristynyt petoksen vuoksi, johon suurin osa ihmiskuntaa uskoo tänä päivänä.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Mietinnän aiheet
Kirjoittaja vaisuliini » 22. Joulu 2018 11:38
*
Totuus miehityksistä ja aluevaltauksista Lähi-idässä
Israelin sanotaan olevan miehittäjä, joka laittomasti miehittää Gazaa ja Länsirantaa. Kun asiaa tutkitaan pintaa syvemmältä historian ja viime vuosisadan sopimusten valossa koskien Israelin maa-alueita, niin asia on eri tavalla kuin yleisesti uskotellaan ja luullaan. Balfourin julistuksen (1917) mukaan juutalaiset saivat takaisin oman historiallisen kotinsa maa-alueineen, johon kuuluivat myös Gaza ja Länsiranta. San Remon kokouksessa 24.4.1920 silloinen Kansainliitto (YK:n edeltäjä) hyväksyi Balfourin julistuksen ja mandaattialueen rajat.
Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen 1948 arabivaltiot hyökkäsivät Israelin kimppuun, vaikka he eivät onnistuneet aikeissaan tuhota Israel, niin Jordania miehitti Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin. Egypti otti hallintaansa Gazan ja Syyria valtasi Golanin kukkulat. Jordania, Egypti ja Syyria pitivät hallussaan laittomasti alueita, jotka kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluivat Israelille. Vuonna 1967, kuuden päivän sodan aikana, kun arabit hyökkäsivät Israelin kimppuun, niin Israel otti hallintaansa Länsirannan, Gazan, Golanin kukkulat ja Itä-Jerusalemin, jotka ovat historiasta asti kuuluneet juutalaisille, jonka myös kansainväliset sopimukset hyväksyivät. Israel ei ottanut takaisin hallintaansa Gazaa, Itä-Jerusalemia, Länsirantaa ja Golanin kukkuloita Palestiinan valtiolta, vaan Jordanialta, Egyptiltä ja Syyrialta. Tämä on hyvä tietää ja ymmärtää, koska yhä uudelleen toistetaan sellaista valheellista väitettä, että Israel olisi vallanut palestiinalaisilta heidän valtionsa ja maa-alueensa. Historiassa ei ollut edes olemassa Palestiinan valtiota ennen vuotta 1988, kun terroristijärjestö julisti Palestiinan valtion syntyneeksi.
Arabivaltioille kuuden päivän sodan aloittamisen motiivi ja päämäärä ei ollut Palestiinan valtion perustaminen, vaan Israelin tuhoaminen. Edellä oleva historiallinen katsaus asettaa syytöksen Israelista laittomana miehittäjänä täysin uuteen valoon. Totuuden valossa Jordania, Egypti ja Syyria olivat laittomia miehittäjiä ja sodan seurauksena Israel otti takaisin itselleen kuuluvat alueet.
Kun Jordania miehitti Länsirantaa ja Itä-Jerusalemin, niin se kieltäytyi noudattamasta sitoumuksia ja sopimuksia, jonka seurauksena jordanialaiset estivät juutalaisten pääsyn pyhille paikoille, kulttuurisiin kohteisiin ja juutalaiselle hautausmaalle. Juutalaisia estettiin menemästä vanhaan kaupunkiin sekä heiltä kiellettiin pääsy itkumuurille. Vanhan kaupungin juutalaiskortteleita tuhottiin, juutalaisten synagogia tuhottiin sekä häpäistiin ja tuhansia hautakiviä tuhottiin juutalaisella hautausmaalla. Jordanialaiset ympäröivät valtaamiansa alueita piikkilangoin, betonisin estein sekä muureilla. Jordanian sotilaat ampuivat usein kohti juutalaisten hallussa olevaa Jerusalemia. Monet kansainväliset yhteisöt pitivät Jordanian toimia Länsirannalla laittomina.
Kun Syyria miehitti Golanin kukkuloita, niin se käytti aluetta sotilaallisessa tarkoituksessa ampuen kohti israelilaisia siviileitä. Israelilaisten lapset olivat alueen läheisyydessä pakotettuja nukkumaan pommisuojan turvassa.
Historian valossa on selvää, että Lähi-idän arabien päämäärä on Israelin tuhoaminen. Historian todistuksen edessä Israel "miehittäjänä" näyttäytyy aivan uudessa valossa. Tosiasiassa arabit miehittivät Israelin alueita ja kun arabien aloittaman sodan kautta Israel otti itselleen takaisin omat alueensa, niin puusilmäinen media sekä suuri yleisö on tehnyt Israelista miehittäjän ja ison pahan pojan, vaikka totuus on päinvastainen.
Kun arabit miehittivät vuosina 1948-1967 Länsirantaa, Itä-Jerusalemia, Gazaa ja Golanin kukkuloita, niin miehityksen päämäärä oli pyrkiä aiheuttamaan mahdollisimman paljon kuolemaa ja tuhoa israelilaisille. Nykyään arabit toimivat saman päämäärän mukaisesti, sillä he pyrkivät toistuvasti esim. Gazan ja Länsirannan alueilta tekemään kuolettavia iskuja israelilaisten keskuuteen. Jos kyse olisi puhtaasti palestiinalaisen arabivaltion luomisesta Lähi-itään, niin arabit eivät pyrkisi jatkuvasti Israelin tuhoamiseen, vaan käyttäisivät kaiken aikansa ja tarmonsa Palestiinan arabien elinolosuhteiden parantamiseen sekä rauhanomaisesti perustamaan Palestiinan valtiota.
Jatkuva väkivaltainen ja kuolemaa kylvävä arabien historia Palestiinan alueella asettaa myös Israelin toimet ihan uuteen valoon. Israel pyrkii suojelemaan omia kansalaisiaan omalla maallaan ja jos se antaa vähänkin periksi arabeille, niin Israel suostuisi oman kansansa surmaamiseen, koska se on arabien päämäärä. Mikään valtio tai kansa ei halua kohdata kansanmurhaa ja siksi Israel joutuu jatkuvasti hankalaan tilanteeseen kun se puolustaa itseään vastustajaa vastaan, jonka päämäärä on Israelin lopullinen tuhoaminen.
Puusilmäinen media ja suuri yleisö ei tee asiaa Israelille helpommaksi, koska puusilmäisyys vääristää Lähi-idän tapahtumat tehden raivoisasta hyökkääjästä syyttömän ja Israelista syyllisen, joka puolustaa maataan ja kansaa kavalaa hyökkääjää vastaan. Israel ei ole aina onnistunut oikealla tavalla äärimmäisen hankalassa konfliktissa ja tehnyt virheitä, mutta siitä huolimatta se on kaiken aikaa pyrkinyt suojelemaan kansaansa sekä tekemään mahdollisimman vähän vahinkoa Palestiinan siviileille. Arabiterroristit pyrkivät kaikin keinoin surmaamaan mahdollisimman monta juutalaista, mukaan lukien siviilejä. Ei jokainen arabi ole terroristi Lähi-idässä, mutta esim. lähihistorian tapahtumat todistavat arabiterrorismin olevan pääsyy alueen konflikteihin.
-PP-
Totuus miehityksistä ja aluevaltauksista Lähi-idässä
Israelin sanotaan olevan miehittäjä, joka laittomasti miehittää Gazaa ja Länsirantaa. Kun asiaa tutkitaan pintaa syvemmältä historian ja viime vuosisadan sopimusten valossa koskien Israelin maa-alueita, niin asia on eri tavalla kuin yleisesti uskotellaan ja luullaan. Balfourin julistuksen (1917) mukaan juutalaiset saivat takaisin oman historiallisen kotinsa maa-alueineen, johon kuuluivat myös Gaza ja Länsiranta. San Remon kokouksessa 24.4.1920 silloinen Kansainliitto (YK:n edeltäjä) hyväksyi Balfourin julistuksen ja mandaattialueen rajat.
Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen 1948 arabivaltiot hyökkäsivät Israelin kimppuun, vaikka he eivät onnistuneet aikeissaan tuhota Israel, niin Jordania miehitti Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin. Egypti otti hallintaansa Gazan ja Syyria valtasi Golanin kukkulat. Jordania, Egypti ja Syyria pitivät hallussaan laittomasti alueita, jotka kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluivat Israelille. Vuonna 1967, kuuden päivän sodan aikana, kun arabit hyökkäsivät Israelin kimppuun, niin Israel otti hallintaansa Länsirannan, Gazan, Golanin kukkulat ja Itä-Jerusalemin, jotka ovat historiasta asti kuuluneet juutalaisille, jonka myös kansainväliset sopimukset hyväksyivät. Israel ei ottanut takaisin hallintaansa Gazaa, Itä-Jerusalemia, Länsirantaa ja Golanin kukkuloita Palestiinan valtiolta, vaan Jordanialta, Egyptiltä ja Syyrialta. Tämä on hyvä tietää ja ymmärtää, koska yhä uudelleen toistetaan sellaista valheellista väitettä, että Israel olisi vallanut palestiinalaisilta heidän valtionsa ja maa-alueensa. Historiassa ei ollut edes olemassa Palestiinan valtiota ennen vuotta 1988, kun terroristijärjestö julisti Palestiinan valtion syntyneeksi.
Arabivaltioille kuuden päivän sodan aloittamisen motiivi ja päämäärä ei ollut Palestiinan valtion perustaminen, vaan Israelin tuhoaminen. Edellä oleva historiallinen katsaus asettaa syytöksen Israelista laittomana miehittäjänä täysin uuteen valoon. Totuuden valossa Jordania, Egypti ja Syyria olivat laittomia miehittäjiä ja sodan seurauksena Israel otti takaisin itselleen kuuluvat alueet.
Kun Jordania miehitti Länsirantaa ja Itä-Jerusalemin, niin se kieltäytyi noudattamasta sitoumuksia ja sopimuksia, jonka seurauksena jordanialaiset estivät juutalaisten pääsyn pyhille paikoille, kulttuurisiin kohteisiin ja juutalaiselle hautausmaalle. Juutalaisia estettiin menemästä vanhaan kaupunkiin sekä heiltä kiellettiin pääsy itkumuurille. Vanhan kaupungin juutalaiskortteleita tuhottiin, juutalaisten synagogia tuhottiin sekä häpäistiin ja tuhansia hautakiviä tuhottiin juutalaisella hautausmaalla. Jordanialaiset ympäröivät valtaamiansa alueita piikkilangoin, betonisin estein sekä muureilla. Jordanian sotilaat ampuivat usein kohti juutalaisten hallussa olevaa Jerusalemia. Monet kansainväliset yhteisöt pitivät Jordanian toimia Länsirannalla laittomina.
Kun Syyria miehitti Golanin kukkuloita, niin se käytti aluetta sotilaallisessa tarkoituksessa ampuen kohti israelilaisia siviileitä. Israelilaisten lapset olivat alueen läheisyydessä pakotettuja nukkumaan pommisuojan turvassa.
Historian valossa on selvää, että Lähi-idän arabien päämäärä on Israelin tuhoaminen. Historian todistuksen edessä Israel "miehittäjänä" näyttäytyy aivan uudessa valossa. Tosiasiassa arabit miehittivät Israelin alueita ja kun arabien aloittaman sodan kautta Israel otti itselleen takaisin omat alueensa, niin puusilmäinen media sekä suuri yleisö on tehnyt Israelista miehittäjän ja ison pahan pojan, vaikka totuus on päinvastainen.
Kun arabit miehittivät vuosina 1948-1967 Länsirantaa, Itä-Jerusalemia, Gazaa ja Golanin kukkuloita, niin miehityksen päämäärä oli pyrkiä aiheuttamaan mahdollisimman paljon kuolemaa ja tuhoa israelilaisille. Nykyään arabit toimivat saman päämäärän mukaisesti, sillä he pyrkivät toistuvasti esim. Gazan ja Länsirannan alueilta tekemään kuolettavia iskuja israelilaisten keskuuteen. Jos kyse olisi puhtaasti palestiinalaisen arabivaltion luomisesta Lähi-itään, niin arabit eivät pyrkisi jatkuvasti Israelin tuhoamiseen, vaan käyttäisivät kaiken aikansa ja tarmonsa Palestiinan arabien elinolosuhteiden parantamiseen sekä rauhanomaisesti perustamaan Palestiinan valtiota.
Jatkuva väkivaltainen ja kuolemaa kylvävä arabien historia Palestiinan alueella asettaa myös Israelin toimet ihan uuteen valoon. Israel pyrkii suojelemaan omia kansalaisiaan omalla maallaan ja jos se antaa vähänkin periksi arabeille, niin Israel suostuisi oman kansansa surmaamiseen, koska se on arabien päämäärä. Mikään valtio tai kansa ei halua kohdata kansanmurhaa ja siksi Israel joutuu jatkuvasti hankalaan tilanteeseen kun se puolustaa itseään vastustajaa vastaan, jonka päämäärä on Israelin lopullinen tuhoaminen.
Puusilmäinen media ja suuri yleisö ei tee asiaa Israelille helpommaksi, koska puusilmäisyys vääristää Lähi-idän tapahtumat tehden raivoisasta hyökkääjästä syyttömän ja Israelista syyllisen, joka puolustaa maataan ja kansaa kavalaa hyökkääjää vastaan. Israel ei ole aina onnistunut oikealla tavalla äärimmäisen hankalassa konfliktissa ja tehnyt virheitä, mutta siitä huolimatta se on kaiken aikaa pyrkinyt suojelemaan kansaansa sekä tekemään mahdollisimman vähän vahinkoa Palestiinan siviileille. Arabiterroristit pyrkivät kaikin keinoin surmaamaan mahdollisimman monta juutalaista, mukaan lukien siviilejä. Ei jokainen arabi ole terroristi Lähi-idässä, mutta esim. lähihistorian tapahtumat todistavat arabiterrorismin olevan pääsyy alueen konflikteihin.
-PP-
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8519
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa