Tapauksia, joita ei tapahdu..

[tuomarisimson777]

Luuk 14:12 Ja hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua.
14:13 Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita;
14:14 niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa."

Itse en ole pitänyt Enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan laittavan tällaisia "bileitä" pystyyn.. Jossa jaettu ilmaiseksi köyhille odottamatta mitään maksua

14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni

Markuksen evankeliumi:
10:21 Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua."

Luukkaan evankeliumi:
18:22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."

En ole nähnyt kenenkään vielä tähän mennessä jakelevan koko omaisuuttaan köyhille tullessaan uskoon.. Itsekään en ople niin tehnyt..

[pekka]

Pienituloinen antakoon vähästänsä ja suurituloinen antakoon paljostansa ja kun annamme niin antakaamme sydämen ilolla, rakkaudella lähimmäisiä kohtaan. Kaikenlainen auttaminen ja antaminen on iloinen asia ja toivon, että Herra ohjaa minua näissä asioissa tänäkin vuonna. Parantamisen varaa on aina, pienituloisellakin.

[Herman]

Kyllä tuollaisia kutsuja järjestetään jossa tarjotaan köyhille ihan pelkästä Jumalan tahdon täyttämisen ja antamisen ilosta. Mutta ei sitä varmastikaan tapahdu niin paljoa kuin Jumala tahtoisi. Herra siunatkoon sellaista työtä tekeviä, ja lisätköön tahtoa siihen meillä jotka emme sitä vielä tee.

Antamisesta yleisesti, sellainen ajatus että antamisen vaikeus johtuu pitkälti uskon ja luottamuksen puutteesta. Silloin kun on usko Jumalaan kaikkien tarpeiden täyttäjänä, ei ole mahdotonta antaa pois vaikka koko omaisuuttaan, koska silloin on luottamus siihen että Jumala tavalla tai toisella pitää huolen siitä jokapäiväisestä leivästä.

Tuomarisimson toi esille monia hyviä jakeita aiheesta, mutta lisäisin vielä tämän mielestäni todella oleellisen kertomuksen:

1 Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun.
2 Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.
3 Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut.
4 Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." (Luuk.21:1-4)

En voi kerskata että olisin usein toiminut noin, enkä kerskaa tästäkään todistuksesta jonka aion jakaa sillä se on pelkkää Jumalan armoa armon päälle, mutta haluan jakaa tämän todistukseksi ja rohkaisuksi Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta.

Olin joulun alla käymässä Eestissä, ja koin Herran kehoittaneen minua ottamaan kitarani mukaan ja antamaan sen köyhälle seurakunnalle. Tein sitten niin, ja kun tulin kotiin reissusta niin minulla ei enää ollut kitaraa mutta sydän oli täynnä Jumalan rauhaa. Uudenvuoden aattona minun piti sitten seuraavaksi soittaa eräässä kokouksessa, ja rukoilin Herralta että saisin jostain kitaran sinne. Sitten eräs ystävä soitti ja kysyi, voisinko virittää hänen lapsenlapsensa joululahjaksi saaman kitaran jos hän tuo sen tuohon kokoukseen. Sanoin että kyllä se onnistuu, ja kysyin voisinko samalla käyttää sitä kokouksessa. Soitin sitten sillä kitaralla ja kokous oli siunattu, kiitos Jumalalle!

Kokouksen jälkeen eräs uskova mies kyseli vaimoltani, miksi minä soitin sellaisella lasten kitaralla (jota muusikot pitävät enemmän leluna kuin soittimena), eikö minulla ole omaa kitaraa? Vaimoni kertoi että ei ole. Seuraavana päivänä tuo mies soitti minulle, ja sanoi että Herra oli kehoittanut häntä antamaan minulle toisen kitaransa, todella arvokkaan ja laadukkaan sellaisen. Nyt olen pari päivää soitellut tuota kitaraa ja vain ihmetellyt Jumalan hyvyyttä.

Toivottavasti tuon kertomuksen opetusta ei nyt tulkita menestysteologiaksi, en halua antaa sellaista käsitystä. En antanut kitaraa siinä toivossa tai vaatimuksessa, että saisin "palkaksi" uuden paremman kitaran. Annoin sen koska Jumala kehoitti, ja koska sain Hänen rakkautensa niitä köyhiä ihmisiä kohtaan joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta hankkia kitaraa. Ja kuka tietää, vaikka he olisivatkin rukoilleet juuri sitä. Herra tekee usein työtänsä "molemmista suunnista". Mutta koska Herra näki hyväksi, että minulla edelleen olisi kitara, vaikutti Hän veljessä tahtomista ja tekemistä antaa toinen kitaransa minulle.

Ohjatkoon siis kaikessa antamisessa meitä Jumalan rauha, usko ja luottamus Häneen kaikkien tarpeiden täyttäjänä, sekä ennenkaikkea Hänen rakkautensa. Silloin voimme totisesti olla ja elää "köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken" (2.Kor.6:10).

Siunausta kaikille!

[niinimaa28]

Pienituloinen antakoon vähästänsä ja suurituloinen antakoon paljostansa ja kun annamme niin antakaamme sydämen ilolla, rakkaudella lähimmäisiä kohtaan. Kaikenlainen auttaminen ja antaminen on iloinen asia ja toivon, että Herra ohjaa minua näissä asioissa tänäkin vuonna. Parantamisen varaa on aina, pienituloisellakin.

Samaa mieltä - jo pienikin apu auttaa. Eilen juuri kaupassa satuin kassalle samaan aikaan vanhuksen kanssa jolta puuttui 65 senttiä ostosten loppusummasta. En epäröinyt hetkeäkään antaessani puuttuvan summan. Ja vanhus kiitti silmillään. Hänestä näki ettei koskaan halua keltään mitään pyytää - mutta kiitollisena otti pienen apuni vastaan. tuli itselle todella hyvä olo.

[Herman]

14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni

Nämä Jeesuksen sanat eivät tarkoita välttämättä, että on parempi antaa konkreettisesti pois koko omaisuutensa. Se tarkoittaa ennemmin, että meidän tulee sydämessämme luovuttaa Herralle omistusoikeus ja hallintavalta kaikkeen mitä meillä on (maallisen omaisuuden lisäksi aika, voimavarat jne). Silloin Herra voi sanoa meille, että anna tuo ja tuo esine pois tuolle henkilölle tai tuon ja tuon verran rahaa, mutta Hän voi myös antaa meidän itse pitää omaisuutemme jotta käyttäisimme sitä Hänen kunniakseen omassa elämässämme.

Ei siis voi katsoa vain ulkonaisia tekoja, ja niiden perusteella arvioida mikä on hengellistä ja mikä ei. Hengellistä on antaa sydämessään kaikki Herralle, ja olla kuuliainen Hänen tahdolleen. Joku voi antaa pois vaikka koko omaisuutensa, mutta jos Herra ei sitä ole käskenyt tai vaikuttanut tekoa, on antaminen silloin lihallista. Joku toinen taas voi omistaa paljon, ja käyttää sitä Herran kunniaksi vaikkapa niin ettei suurin osa ihmisistä sitä näe, ja se on silloin yhtä hengellistä kuin antaa pois koko omaisuutensa Herran kehoituksesta.

Jakeet jossa Jeesus kehoitti rikasta miestä myymään kaiken ja antamaan köyhille, oli nimenomaan tuolle rikkaalle nuorelle miehelle tarkoitetut eikä siitä voi tehdä mitään yleisesti pätevää ja jokaiseen soveltuvaa opetusta.