Uskovien yhteydestä ykseyteen

[Iustus]

Jos puhutaan evankeliumista niin on helppo huomata ,kuinka paljon on maailmassa niitä "rinnakkaisevankeliumeja eli on hieman Totuutta ja sitten on ihan muuta jotain sellaista oman lahkon leimallista toimintaa ,jolla tunnistetaan oma omaksi .Se Totuus ,joka on kuitenkin helppo ja yksinkertainen ja kevyt kantaa on muutettu joksikin muuksi ...Miksi ?

Vastaus kuuluu aikanaan siellä viimeisellä tuomiolla ....emmekö sinun nimissäsi ?? ja vastaus on ,,,,,en tunne teitä.
Peruskysymys kaikessa on se ,että ....Onko Pyhä Henki ihmisessä ja srk ssa vai eikö ole .

Tästä tuli mieleen, että kukaan ei päätä ryhtyä harhaoppiseksi. Niin oikeaoppiset kuin harhaoppisetkin vetoavat Raamattuun ja ovat varmoja siitä, että ovat oikeassa. Tästä syystä esimerkiksi apostolinen uskontunnustus on jotain, mihin on kristittyjen hyvä pitäytyä. Uskontunnustus ei korvaa Raamattua uskon aukotriteettina, vaan se kertoo, millä tavalla Raamattua luetaan ja ymmärettään kristillisesti.

[rpe]

Juuri tälläisten ”turhien” oppikiistojen takia varhainen kirkko muotoili kolme edelleen käytössä olevaa uskontunnustusta, joiden läpi nähty kristillisyys on oikeansuuntaisia. Tällä varjellaan toisaalta myös ”hengen” johdatetut ääritulkinnat kuin myös uskon muuttuminen vain filosofiaksi ja tämänpuoleiseksi. Valitettavasti moni ylenkatsoo näitä uskontunnustuksia pitäen niitä joko ”epäraamatullisina” tai oman hengellisen auktoriteetin kilpailijana. Usko kun on aina myös ” me uskomme”! muotoista. ( vaikka apt usk t. alkaakin ”minä uskon...”).

[Jukka]

Sanoin että hänen [jehovantodistajan] on tultava yksin ja jos soittaa minulle niin aion sanoa vielä senkin ettei saa ottaa mukaan heidän "omaa raamattuaan" koska tiedän että sitä on muutettu tukemaan heidän harhaoppejaan.

Onkohan tuollainen "vastapuolen riisuminen" järkevää. Nimittäin niin heidän kuin meidän Raamattu opettaa todistajia liikkumaan kaksin ja toisaalta he arvostavat käyttämäänsä Uuden Maailman (UM) käännöstä luotettavana ja tarkkana.

Luonani on parin vuoden aikana käynyt (vaihtelevasti) kuusi jehovantodistajaa, kahta vierailua lukuun ottamatta tulleet kaksin. Vierailuja on kertynyt parikymmentä. Heidän lukiessa käännöksestään minkä tahansa kohdan niin pyydän saada lukea saman kohdan omasta Raamatustani. Luen paikat rauhallisesti ja hätäilemättä. Näin he saavat kuulla Herran sanaa myös "meidän käännöksemme mukaan". Olen rukoillut, että Herra herättäisi heidät ja avaisi heidän sydämensä uskomaan Jeesukseen ja Hänen lunastustyöhönsä Golgatalla ristillä. UM:n käännös ei puhu ollenkaan rististä vaan paalusta eikä juurikaan armosta vaan "ansaitsemattomasta hyvyydestä" (sana armo [kharis] löytyy UT:sta 156 kertaa ja 130 kertaa UM on kääntänyt sen sanoin ansaitsematon armo*)). Heidän oppiensa mukaan armo ei kuitenkaan ole "ansaitsematonta hyvyyttä" vaan armo pitää ansaita ovelta ovelle kiertämällä, siis töitä tekemällä...

Kuulkaas, nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja sisällä nyhjäämisen. Ulkona aurinko paistaa täydeltä terältä, hanget hohtavat, pakkasta varjossa 6 astetta, auringossa tuskin nimeksikään ja mitä mitä mitä ihmettä näenkään; tuolla pellolla sauvoo rivakasti reipas nainen suksillansa, liekö Aamu-Usva
Menenpä tervehtimään ja halit antamaan

*)korjataanpas tuo kirjoitusvirheeni. Siinä piti lukea "ansaitsematon hyvyys" eikä kuten virheellisesti kirjoitin "ansaitsematon armo". Korjaus tehty 7.3 klo 18:34

[Aamu-Usva]

Olisinkin ollut siistin sisätyön sijaan auringossa sivakoimassa

[pekka]

Kiitos kaikille kirjoituksistanne.

Omien kokemusteni mukaan kuitenkin jehovan todistajat ovat itse paljon kärkkäämpiä tekemään erotuksen minun ja heidän välillä, oikeastaan kun muistelen niin joka ainoa kohtaamani jehovan todistaja on ollut sellainen.

Joo, kyllähän minäkin olen viime vuosina aika monen Jehovan todistajan kanssa tuolla katuolosuhteissa jutellut ja myös muuallakin ja aika vaikeitahan nuo keskustelut ovat enimmäkseen olleet kun on vastakkain heidän evankeliuminsa ja sitten se evankeliumi jota esim. minäkin edustan ja joka myös löytyy Raamatun lehdiltä Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle sielujen pelastumiseksi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

[Aamu-Usva]

Onko tuo vastakkaisuus aina todellista vai molemminpuolisista ennakkoluuloista johtuvaa?

[Ariel]

Iustus ja rpe: Mikä teidän näkemyksenne on siitä, kuinka tullaan osalliseksi/jäseneksi Kristuksen ruumiiseen? Uskotteko että se tapahtuu uskotunnustuksen lausumalla ja siihen uskomalla?

Minulla on aika herätyskristillinen katsomus asian suhteen, tarvitaan uudestisyntymä jossa saadaan Pyhä Henki. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä ei ole hänen omansa”. Uudestisyntymä tapahtuu tulemalla tietoiseksi synnistä ja sovituksesta, vastaanottamalla Jeesuksen uhri omasta puolesta, ja alkamalla seurara Jeesusta sensijaan jota aiemmin on seurannut eli maailmaa ja synnillisiä himoja. Jotakin ihminen aina seuraa, eli kysymys ei ole teoista vaan siitä kumman valitsee, Jeesuksen vai sielunvihollisen, kärjistäen. Uskontunnustus tulee vasta Pyhän Hengen saamisen jälkeen, koska ensin pitää olla sydämessä usko ennenkuin voi tunnustaa sen suullaan. Sanat lähtevät sydämestä eikä päinvasoin.

En ymmärrä sellaista katolis-luterilaista opetusta jonka mukaan tällaista valintaa ei tarvitse tehdä. Mutta uskon kuitenkin että molemmissa kirkoissa on uskovia jotka uskovat niinkuin raamattu tässä opettaa, niin että he ovat Kristuksen ruumiin jäseniä.

[rpe]

Ariel. Uskontunnustukset vastaavat hieman eri kysymyksiin, mihin otit kantaa. Henk koht parannuksen teko synnistä ym on aina mysteeri, koska se on uskomme mukaan Jumalan teko ihmisessä. Se, miksi toinen uskoo, toinen ei, on jää lopulta Jumalalliseksi arvoitukseksi. Uskontunnustukset viittaavat tilanteeseen, jossa käydään keskustelua kristinuskon ja harhaopin rajapinnasta ja kollektiivisesti tunnustamme apostolisen uskon. Niin sanottu herätyskristillisyys kuuluu esim joidenkin kkon herätysliikkeiden ydinteeman, mutta tällöinkin aina sitoudutaan yhteiseen apostoliseen uskoon. Ajatus” tuunaan oman raamatullisen uskon ja Jumalan” on vaikea sovittaa apostoliseen kristillisyyteen.

[Aamu-Usva]

Minä en ole koskaan "uskontunnustuksia" oikein omakseni ottanut. Ei kai niissä sinänsä mitään väärää ole, tai ainakaan siinä minkä muistan kirkossa kuulleeni: "Uskon Isään Jumalaan ja siihen ja tähän..." Ne vain jäävät helposti sellaisen lorun tasolle. Mutta toisille niillä voi olla isokin merkitys.

[Juhani]

En usko sitä, että pelkkä kaavamainen uskontunnustus voi ketään pelastaa. Pidän suurena eksytyksenä ja vaarana esimerkiksi sitä luuloa, että Jumalan järjellisesti totena pitäminen riittäisi taivaspaikkaan tai papin siunaama ruumisarkku on pikahissi taivaaseen. Tämä käsitys on monella nimikristityllä täyttä totta. Monetkaan eivät edes tiedä, mitä tarkoittaa parannus ja uudestisyntyminen taikka miksi pitäisi tulla uskoon ja jostakin edes pelastua, koska onhan minut sylivauvana kastettu ja olenhan kristitty.