Uskovien yhteydestä ykseyteen

[Mikko Murpatti]

Semmoinen ihminen, joka käy paljon eri uskonlahkojen tilaisuuksissa on todella suuressa vaarassa eksyä monessa kohdin.

Tämä siksi, että hän joutuu kuulemaan monenlaista opetusta eri painottein ja ihan eri opetuksin, kuitenkin totuus on jakamaton eikä totuuksia ole monta.

Paikallisseurakunnan tulisi olla joukko ihmisiä, jotka Jumala on kutsunut ja voidellut eri tehtäviin. Yhden paimeneksi, toisen opettajaksi, kolmannella on tiedon sanat, neljännellä palvelun armolahja jne.

Tällä hetkellä paikallisseurakunta on usein joukko ihmisiä jotka ovat itse nostaneet itsensä eri tehtäviin, järki ja käytännöllisyys syistä, eikä siksi että Jumala heitä olisi siihen tehtävään kutsunut. Katsoppas Boris on kova puhua papattamaan....laitetaan se opettamaan meitä....Otsohan on työpaikallaan esimies....eikös hänestä tulisi hyvä paimen meille? jne.


Tällä tavalla ihmiset nostaneet ihmisiä ja keskenään sopineet mikä heidän tehtävä on Jumalan seurakunnassa ilman mitään voitelua ja armolahjaa Jumalalta.

Tämä on minusta ongelmallista...

[vaisuliini]

*
Ongelma on se seurakuntamattomuus, joka on pahasti iskoutunut uskovien keskuuteen. Kun he tulivat uskoon ja heitä kehotettiin liittymään erottavaan nimikyltteiseen seurakuntaan olemaan jäsen. Siitä Raamattu ei opeta mitään. Raamattu ei myös sano mitään, että vasta uskoontullut ihminen olisi vaille seurakuntaa.

Mitä raamatulliseen seurakuntaan tulee; kun vasta uskoontullut on jo Kristuksen seurakuntaan sisään ajettuna automaattisesti. Siksi Raamattu sanoo näin, että Jeesus on seurakunnan pää. Mutta mitä seurakunnankokoukseen tulee; se johtaa usein väärinymmärrykseen luullen, ettei saa jättää omaa seurakuntaa [rakennusta] - Jeesuksen päivän lähestyessään.

Hebr. 10:25 älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

KJV:n ja RK-käännöksen mukaan seurakunnankokous tarkoittaa yhteistä kokoontumista. Se ei todella tarkoita nimikyltteistä seurakunnan rakennusta. Jos se tarkoittaisi nimikyltteistä seurakunnan rakennusta, niin silloin se olisi ristiriitainen opetus katsottuna Jeesuksen rukoukseen ennen taivaaseen astumista. Ennen taivaaseen astumista Jeesus rukoili uskovien ykseyden puolesta. Tuon tänne vain RK-käännöksen.

Hepr. 10:25 Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän. RK

Minä uskon, että hajaannus estää herätystä ja uskon myös, että kun ykseyttä ymmärrettyämme ja ykseyteen liityttyämme tuomme ilmielävän Kristuksen tänne maailmaan herätykseksi. Ennen taivaaseen astumista Jeesus rukoili uskovien ja tulevien uskovien ykseyden puolesta jotta maailma uskoisi ykseyden kautta Jumalaan. Siitä Jeesus tarkoittaa suurella määrällä uskoontuloa, jota minä kutsun ykseydelliseksi herätykseksi.

Seurakuntamattomuudesta Raamattu ei puhu mitään, mutta uskovien keskuudessa katsotaan vasta uskoontullutta uskovaa seurakuntamattomuudeksi ja kehotetaan häntä liittymään nimikyltteiseen seurakuntaan, se on vastaan Raamatun opetusta, jonka mukaan hän on jo Kristuksen seurakuntaan sisään ajettuna ihan automaattisesti uskoontulon ja uudestisyntymisen kautta.

Yksi uskonsisko FB:ssa kysyi minulta, mihin seurakuntaan minä kuulun. Vastasin, että kuulun Kristuksen seurakuntaa. Hän poisti minut kaverilistalta, koska hän koki sen epäraamatulliseksi opetukseksi. Niin se paljasti, että se on pahasti iskoutunut uskovien keskuuteen. Yksi uskonveli sanoi ihan oikein, kun hän sanoi näin: 'Jeesus on AINOA NIMI, jonka ympärille kokoonnumme!'

Ai niin, löysin itse muutaman kohdan Raamatusta, jonka mukaan uskovia tarkoitetaan seurakunnaksi, koska he kaikki olivat Kristuksen seurakuntaan sisään ajettuna. Laitan yhden kohdan tänne. Siinä lukee; että seurakunta kokoontuu. Seurakunta, [joka on itse uskovat, jotka ovat Kristuksen seurakuntaan sisään ajettuna,] kokoontuu.

Room. 16:5 ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa. Tervehdys Epainetukselle, rakkaalleni, joka on Aasian ensi hedelmä Kristukselle.

Hepr. 10:25 jakeen mukaan kehotetaan ettei jätetä yhteistä kokoontumista Jeesuksen päivän lähestyessään. Ykseys on se, että tulee kokoontua yhteiseen kokoontumiseen Jeesuksen päivän lähestyessään ja Jeesuksen nimen tähden. Sitä ei saisi läiminlyödä, koska se on Herran tahdon mukaista.

[Ariel]

Toisaalta on hyväkin että on erilaisia painotuksia. Onhan ihmisiä eri persoonallisuuksia ja uskon että siinä on tarkoituksensakin, että jokainen puhuu asioista vähän eri näkökulmista. Minä olen kokenut rikkautena kun käy erilaisten seurakuntien tilaisuuksissa, kun niistä jokaisesta voi saada vähän erilaista näkökulmaa. Jossain asioissa kaikki on tietysti vajavaisia ja voi olla väärässäkin. Täydellisen seurakunnan ihanteen liika vaatiminen on epärealistista ja voi viedä syrjään koko seurakuntayhteydestä mikä ei ole kovin hyvä. Uskon että kun menee seurakuntien tilaisuuksiin sellqisella asenteella että tahtoo etsiä ensin Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa, niin sitä tulee aina siunatuksi, vaikka joskus se siunaus voi olla vain sinapinsiemenen kokoistakin, mutta sekin voi Jumalan siunaamana antaa ison kasvun. Suosittelen uskovien yhteyttä kaikille uskoville!

[Jukka]

Vaisuliini. Raamattu kyllä opettaa, että (ainakin alussa) uskovat muodostivat asuinalueellaan seurakunnan. UT:ssa ei kerrota tapauksista missä jollakin maantieteellisellä alueella olisi ollut useampi kuin yksi järjestäytynyt seurakunta, mutta apostolit opettivat, että paikallisen seurakunnan piti olla järjestäytynyt siten, että sillä oli vanhemmisto. Tämä oli vähimmäisvaatimus.

"Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat" (Ap.t 14:23)

"Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat" (Tiit. 1:5).

Kutakin seurakuntaa kutsuttiin paikkakunnan nimen mukaan. Yksinkertaista ja selvää, eikö? Seurakunnan kokoontumiset olivat uskovien yhteisiä kokoontumisia, jollaisesta tuossa Hebr. 10:25 kohdassakin oli kysymys. Kokoontumisen luonnetta ei muuta se, että jakeen alkutekstissä ei mainita seurakunta-sanaa. Seurakunnan kokoontumisesta siinä oli kysymys.

Jumalan seurakunta on minulle rakas. Kuinka voisimme saada opetusta, huolenpitoa ja tarpeellista nuhdetta, jos emme pysy seurakunnan yhteydessä.

JK. Olet(te)ko huomannut, että VT:n kirjoitukset eivät juurikaan käsittele seurakuntatalousaikaa (armotalousaikaa), joka alkoi ensimmäisenä helluntaipäivänä ja päättyy Jeesuksen toiseen tulemiseen, paruusiaan. Tämä seurakunnan armotalousaika oli salaisuus, joka paljastettiin apostolien ja profeettojen kautta vasta Jeesuksen kirkastuttua taivaassa ja lähetettyä sitten Pyhän Hengen. Aikaisemmin tätä ei voitu ymmärtää ja niinhän Jeesus opetuslapsilleen sanoikin: "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh. 16:12-14).

[vaisuliini]

*
Ok, Jukka. Tarkoitatko siis paikallisseurakunnan osoitteen, jonka osattiin löytää? Joo tiedän.

Aiemmin minä kirjoitin jo tämän jutun täällä foorumissa.

*
Vielä Raamatun mainitsemat paikan nimet:

Mitä seurakuntaan tulee; minä tuon esille Raamatun mainitsemat seurakunnan paikat.

Tessalonikalaisten seurakunta, Aasian seurakunta, Efeson seurakunta, Smyrnan seurakunta, Pergamon seurakunta, Tyatiran seurakunta, Sardeesen seurakunta, Filadelfian seurakunta ja Laodikean seurakunta jne.....

Raamattu tarkoittaa, että seurakunta on kaupungin nimen mukainen paikka, missä kokoonnuttiin yhteen - Jeesuksen nimen tähden. Kuvitellaanpa, esimerkiksi olen porilainen uskova. Minut löydetään porilaisten / Porin seurakunnasta. Pitää olla paikka selkeineen osoitteineen - joka kaupungissa, joka kylässä ja joka maaseudulla, missä kokoontua - Jeesuksen nimen tähden. Ja vielä Kristuksen opilla. Miten voi osata löytää paikan, ilman osoitetta? Siksi pitää olla selkeä osoite, niin sinne osataan löytää.
.
.

[Jukka]

Ok, Jukka. Tarkoitatko siis paikallisseurakunnan osoitteen, jonka osattiin löytää?

Osoitekin olisi hyvä tietää, mutta tarkoitan ennen kaikkea, että alussa kullakin paikkakunnalla oli vain yksi Jumalan seurakunta. Mutta oikein olet tuolla aikaisemmin tästä asiasta nimiasian osalta ainakin kirjoittanut...

Palaan ehkä illemmalla vielä palstalle. Ei tuo kirjan tekeminen tunnu nyt kuitenkaan etenevän. Löytyisipä jostain keidas, millä levähtää muutaman päivän. (Taisin ottaa ylivoimaisen raskaan tehtävän ryhtyessäni tutkimaan ajassamme liikkuvia harhaoppeja ja niiden vuosisataisia juuria - olen lähellä antautumista)

[vaisuliini]

*
Ok, Jukka.

Minä tajusin lukiessani PP:n linkkiä, miten vakava asia on. Johanneksen evankeliumin 17 luvussa puhutaan ykseydestä ja pyhittämisestä, joka tapahtuu totuudessa ja todellisesta herätyksestä. Kun jos tukee vääriä opetuksia esim. pappeutta, joka ei ole enää uuden liiton järjestyksen voimassa, se estää todellisen herätyksen syntymisen. Samoin seurakunta hyväksyy johtajistoon naisia, se myös estää herätyksen syntymisen. Huh miten vakava asia on.

Meidän tulisi p y h i t t y ä vain totuudessa, joka johtaa todelliseen herätykseen. Tajusin, että se on ainoa tie totuuden kautta todelliseen herätykseen.

Kysyn, että vallitseva opettaminen opettamisen armolahjan ohessa kuuluu vain ainoastaan miespuolisille opettajille, joita Jumala on asettanut seurakuntaan. Mutta ilman vallitsevaa opettamista nainen kai voi neuvoa ja opettaa osallistumalla seurakunnan yhteiseen rakentumiseen, kun hän on viisastunut pyhien kirjoituksien kautta?

Jumalakin on käskenyt Aabrahamia kuuntelemaan vaimoa Saaraa kaikessa, koska Saara oli myös viisas vaimo ja nainen. Eikö Kol 3:16 ole tarkoitettu ainoastaan miehille, vaan myös naisille?

Kol. 3:16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

[Ariel]

Laitan tämän tänne kun en tiedä mihin tämän laittaisin. Minulla on lukiessani raamattua tullut mieleeni usein, että joistakin aiheista saarnataan aika vähän missään, tai ei ollenkaan. Esimerkiksi siitä, että hyväksyy ja rakastaa myös niitä joiden kanssa on erimieltä asioista. Se on nimittäin vaikeaa, ja monesti uskovatkin ovat yhdistyneet vain niiden kesken joiden kanssa ollaan samaa mieltä asioista. Onhan kyllä raamatussa käskyjä olla samaa mieltä, mutta nykyään on tilanne niin erilainen että tuntuu, että samalla aaltopituudella olevienkin seasta sitä on melkein jokaisen kanssa jostain asiasta eri mieltä. Ja toisaalta tunnen uskovia joiden kanssa on paljonkin erimielisyyttä, mutta silti voi tuntea yhteyttä ja toisen elämästä ja läsnäolosta voi aistia että toinen on lähellä Herraa. Kyllä joku yhteinen perusta pitää tietysti olla, se että ollaan Pyhästä Hengestä osallisia ja uskotaan sydämessä ja tunnustetaan perus evankeliumi, mutta sen jälkeen minusta tulee olla aika avarakatseinen ja hyväksyä toiset ja rakastaa heitä teossa ja totuudessa, vaikka oltaisiinkin erimieltä monista muista asioista.

[Aamu-Usva]

Ariel, minä olen kokenut aivan samoin, että joidenkin kanssa tuntee yhteyttä, vaikka monistakin asioista oltaisiin eri mieltä

Yhteys Herrassa on jotain sanojen tuolla puolen. Jeesus itse on se Sana, joka yhdistää, vaikka selittäisimme asiat kukin tavallamme.

Toisaalta ajattelen, että tuntemuksista huolimatta me kaikki uskovat OLEMME yhtä Herrassa. Ei auta käden sanoa, että jalka ei kuulu ruumiiseen.

[Ariel]

Yhteys Herrassa on jotain sanojen tuolla puolen. Jeesus itse on se Sana, joka yhdistää, vaikka selittäisimme asiat kukin tavallamme.

Toisaalta ajattelen, että tuntemuksista huolimatta me kaikki uskovat OLEMME yhtä Herrassa. Ei auta käden sanoa, että jalka ei kuulu ruumiiseen.

Hienosti sanottu! Ajattele vielä, miten kauheaa olisi jos Jeesus vaatisi meiltä täydellistä samanmielisyyttä hänen kanssa niin että hyväksyisi meidät ruumiinsa jäseniksi. Eihän kukaan meistä silloin siihen pääsisi! Me voidaan vain arvella kuinka erimielisiä Jeesus hyväksyykään jäseniksi, mutta minun arveluni on että sieltä saattaa löytyä sellaisia jotka ovat hyvinkin monessa asiassa sivussa totuudesta. Ja ulkoupuolelta ehkä löytyy tosi oikeaoppisia. Raamatun lehdiltä minä ainakin luen, että yhteys meidän kanssa on tärkeintä Jumalalle eikä se kuinka paljon ollaan oikeassa tai väärässä. Eikö sen pitäisi olla sitten meillekin tärkeintä toistemme kanssa?