Hei Joonas !
Yritän selittää asiaa oman kokemukseni kautta, ja sen, mitä itse olen opestusta Herralta saanut.
Tuo elämänsä kadottaminen ja sitten löytäminen !
Joku on sanonut, että "Sen saat, mistä luovut", ja tämä sanonta kertoo tuosta asiasta juuri.
Me uskovina ensin himoitsemme jotain, mutta emme saa Sanan mukaan, ja vasta kun se himo on pois, voi Herra siunata meitä sillä mitä tarvitsemme, asiasta Raamattu kirjoittaa seuraavaa siis:
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Eli jos minulla uskovana on yhä väärä sydämen asenne, ja yhä himoitsen jotakin, niin Jumala ei voi sitä antaa, sillä se veisi minut vain väärälle tielle ja Jumala olisi tukemassa minun himoani, vaikka siitä tulisi vapautua Herran avulla.
Eli Jumalan pitää ensin vaikuttaa minussa se, että en enää himoitse sitä asiaa, ja vasta sitten Hän voi sen antaa, eli ensin se siis pitää "kadottaa" ja siis luopua siitä, saadakseen sen lopulta puhtaana ja niin että se ei tule lihan himon kautta.
Otan esimerkin asiasta, eli tässä on Raamatunkohta, jota moni on tulkinnut väärin:
1. Korinttolaiskirje 7
1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Monella uskovalla on seksuaalinen himo, ja sen vuoksi sitten tähän Raamatunkohtaan vedoten, mennään nopeasti avioon, jotta sitä himoa voisi vapaasti sitten avioliitossa harjoittaa, oikein luvan kanssa vieläpä.
Mutta ei tuo Raamatunkohta sellaista opeta, eikä sellaiseen kehoita, vaan jos uskova vie seksuaalisen himonsa avioliittoonsa, se himo aiheuttaa vain siellä ongelmia, eli ne omat ongelmat ja himot viedään puolisonkin kiusaksi, ja tämä käsittelemätön himo, on monien uskovien kohdalla johtanut lopulta jopa sekaantumisiin samaa sukupuolta oleviin ja parinvaihtoihin, sun muihin haureuksiin.
Eli ei omaa himoa tulisi viedä aviopuolison riesaksi, vaan siitä tulisi vapautua ennen avioon menoa, jotta ei sen väärän toiminnan, jonka himo aiheuttaa, tuhota paljon kaunista ja hyvää.
Eli Jumalan tahto on siis vapauttaa meidät himoistamme, ja sitten kun olemme vapautuneet, voi Jumala siunata meitä pyhyydessä ja puhtaudessa.
Tämä oli nyt vain esimerkki siitä, että miksi pitää ensin "luopua eli kadottaa", saadakseen tilalle siis oikeaa ja hyvää ja puhdasta.
Ymmärrätkö nyt tuon "kadottamis" ja "löytämis" asian ?
Eli väärä ja likainen ja saastainen elämämme tulee kadota, siis elämämme eri osa-alueilla, ja vasta sitten voimme saada sitä pyhää ja puhdasta tilalle, eli siis löytää sen Jumalan tahtoman ja meille suunnitteleman puhtaan ja pyhän Elämän kaikilla tavoin ja kaikilla eri elämämme osa-alueilla.
Elämän kadottaminen ja löytäminen
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja kurja » 12. Loka 2017 14:02
Hei Joonas.
Sinä olet erehtynyt tuossa asiassa, kun väität Jumalan käyttävän vain vahvoja ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Raamattua jos tutkimme, niin asia on päinvastoin.
Siis perusperiaate on pikemmin se, että Jumala ei voi käyttää niitä vahvoja, sillä heillä heidän oma lihansa on tiellä ja edessä ja haittaa Jumalan tahdon totutumista.
Uskovan jota Jumala voi käyttää, tulee tulla siihen pisteeseen, että hän tiedostaa oman kyvyttömyytensä ja köyhyytensä.
Laitan pari Raamatun paikkaa, jotka kertovat asiasta, eli esim Mooses lähti ensin omassa voimassa ja sai aikaan vain tuhoa ja sotkuja, tappoi jopa toisen ihmisen.
Siinä kohtaa Jumala ei voinut häntä käyttää, vaikka Mooses varmasti jo tiesi olevansa Jumalan valittu.
Mitä Mooses siinä kohtaa sanoo, kun Jumalan mielestä hän on sovelias ja valmis tehtäväänsä lopulta kovan koulun jälkeen ?
2. Mooseksen kirja 4
!
1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'".
!
2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva".
3 Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön". Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5 -"Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
7 Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
!
10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
!
11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
!
13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
!
Huomaatko, Mooses sanoi, että "Ei minusta ole, ei kukaan minua kuuntele eikä usko, lähetä kuka muu tahansa" !
Entäpä mitä se mainitsemasi Paavali sanoo itse itsestään:
8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Eli vain silloin kun Paavali itse oli heikko ja heikossa tilassa ja tilanteessa, vasta silloin Jumala oli hänessä väkevä !
Uskovan tulee siis saavuttaa ymmärrys omasta kyvyttömyydestä ja omasta kurjuudestaan ja omastaköyhyydestään, sillä vasta silloin ja siten Jumalan rikkaudet tulevat näkyviin ja ne voidaan saavuttaa.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Eli se uskova, joka jo näkee Totuuden itsestään, eli että juuri minä itsessäni olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston, vasta se uskova näkee sen Totuuden, että Jumala on rikas, ja ihan kaikki mitä uskovalla on, on silkkaa lahjaa ja pelkästä armosta annettu ja annetaan.
Vasta tuossa kohtaa on uskovan sydämen asenne kohdallaan, Jumalan edessä !
Silloin voi Paavali kanssa myöntää ja iloita omasta heikkoudesta ja omasta kyvyttömyydestä ja köyhyydestään, kun uskova sisimmässään käsittää, että sitä kautta vain saavutetaan Jumalan rikkaudet.
Siis Jumala ei jaa kunniaansa, ja uskova joka yhä kuvittelee itse itsessään jotakin olevansa, ottaa kunnian itselleen kunnian himonsa kautta ja vuoksi, mutta Jumalan kasvattama ja riisuma uskova ei enää sitä helpolla tee, vaikka kaikki me toki voimme langeta, ja ylpeys on aina lähellä meitä eli lihaamme.
Vielä se, että Paavalihan häpesi sitä toimintaansa ennen uudestisyntymistään, se toiminta oli ihan pielessä, eikä siinä ollut ylpeilyn aihetta vaan vain häpeän aihetta ja paljon.
Lisäksi Paavali kirjoittaa, muiden suhtautumisesta itseensä seuraavaa:
1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,
10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
Eli tuossa yksi esimerkki riviuskovien suhtautumisesta Paavaliin, eipä kovin kehuttu !
Mutta Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, että kun Jumala kutsuu ja hänen palvelijansa on Jumalan mielestä valmis, niin se palvelija itse pitää itseään täysin kykenemättömänä tehtävään, ja siinä siis näkyy tuo oikea sydämen asenne, eli "Olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston".
Eli Jumala ei kutsu, eikä aseta vahvoja, vaan on mielistynyt heikkoihin !
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
Sinä olet erehtynyt tuossa asiassa, kun väität Jumalan käyttävän vain vahvoja ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Raamattua jos tutkimme, niin asia on päinvastoin.
Siis perusperiaate on pikemmin se, että Jumala ei voi käyttää niitä vahvoja, sillä heillä heidän oma lihansa on tiellä ja edessä ja haittaa Jumalan tahdon totutumista.
Uskovan jota Jumala voi käyttää, tulee tulla siihen pisteeseen, että hän tiedostaa oman kyvyttömyytensä ja köyhyytensä.
Laitan pari Raamatun paikkaa, jotka kertovat asiasta, eli esim Mooses lähti ensin omassa voimassa ja sai aikaan vain tuhoa ja sotkuja, tappoi jopa toisen ihmisen.
Siinä kohtaa Jumala ei voinut häntä käyttää, vaikka Mooses varmasti jo tiesi olevansa Jumalan valittu.
Mitä Mooses siinä kohtaa sanoo, kun Jumalan mielestä hän on sovelias ja valmis tehtäväänsä lopulta kovan koulun jälkeen ?
2. Mooseksen kirja 4
!
1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'".
!
2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva".
3 Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön". Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5 -"Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
7 Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
!
10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
!
11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
!
13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
!
Huomaatko, Mooses sanoi, että "Ei minusta ole, ei kukaan minua kuuntele eikä usko, lähetä kuka muu tahansa" !
Entäpä mitä se mainitsemasi Paavali sanoo itse itsestään:
8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Eli vain silloin kun Paavali itse oli heikko ja heikossa tilassa ja tilanteessa, vasta silloin Jumala oli hänessä väkevä !
Uskovan tulee siis saavuttaa ymmärrys omasta kyvyttömyydestä ja omasta kurjuudestaan ja omastaköyhyydestään, sillä vasta silloin ja siten Jumalan rikkaudet tulevat näkyviin ja ne voidaan saavuttaa.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Eli se uskova, joka jo näkee Totuuden itsestään, eli että juuri minä itsessäni olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston, vasta se uskova näkee sen Totuuden, että Jumala on rikas, ja ihan kaikki mitä uskovalla on, on silkkaa lahjaa ja pelkästä armosta annettu ja annetaan.
Vasta tuossa kohtaa on uskovan sydämen asenne kohdallaan, Jumalan edessä !
Silloin voi Paavali kanssa myöntää ja iloita omasta heikkoudesta ja omasta kyvyttömyydestä ja köyhyydestään, kun uskova sisimmässään käsittää, että sitä kautta vain saavutetaan Jumalan rikkaudet.
Siis Jumala ei jaa kunniaansa, ja uskova joka yhä kuvittelee itse itsessään jotakin olevansa, ottaa kunnian itselleen kunnian himonsa kautta ja vuoksi, mutta Jumalan kasvattama ja riisuma uskova ei enää sitä helpolla tee, vaikka kaikki me toki voimme langeta, ja ylpeys on aina lähellä meitä eli lihaamme.
Vielä se, että Paavalihan häpesi sitä toimintaansa ennen uudestisyntymistään, se toiminta oli ihan pielessä, eikä siinä ollut ylpeilyn aihetta vaan vain häpeän aihetta ja paljon.
Lisäksi Paavali kirjoittaa, muiden suhtautumisesta itseensä seuraavaa:
1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,
10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
Eli tuossa yksi esimerkki riviuskovien suhtautumisesta Paavaliin, eipä kovin kehuttu !
Mutta Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, että kun Jumala kutsuu ja hänen palvelijansa on Jumalan mielestä valmis, niin se palvelija itse pitää itseään täysin kykenemättömänä tehtävään, ja siinä siis näkyy tuo oikea sydämen asenne, eli "Olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston".
Eli Jumala ei kutsu, eikä aseta vahvoja, vaan on mielistynyt heikkoihin !
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
- kurja
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Jukka » 13. Loka 2017 00:35
Luulen, että kaidan tien kulkijoille alla olevan laulun sanat tulet kilvoitellessa tutuiksi, ihan omakohtaisen kokemisen kautta.
Ensin tyhjennä, Herra, sieluni,
Tomuun taivuta Oma voimani;
Sitten korota Ylös luoksesi.
Ensin nöyryytä Ylpeys, sisuni,
Kaikki kuoleta Kerskaus lihani;
Sitten ylennä, Anna armosi.
Ensin kurita, Isä, lastasi,
Lyö ja haavoita Parahakseni;
Sitten paranna, Sido terveeksi.
Ensin verellä Pese syntini,
Sydän puhdista Lumivalkeeksi;
Sitten aseta Mailman suolaksi.
Ensin ahjossa Hio henkeni,
Usko vahvista, Täytä maljani;
Sitten kirkasta Nimes kauttani.
Ensin vuodata Rakkaus työhösi,
Vaikka itkulla Kylvö kävisi;
Sitten kotona Näytä lyhteeni.
Isä johdata Vaiheet eloni,
Minut kasvata Poikas kuvaksi:
Sitten riemuita Suo mun iäti.
Ensin tyhjennä, Herra, sieluni,
Tomuun taivuta Oma voimani;
Sitten korota Ylös luoksesi.
Ensin nöyryytä Ylpeys, sisuni,
Kaikki kuoleta Kerskaus lihani;
Sitten ylennä, Anna armosi.
Ensin kurita, Isä, lastasi,
Lyö ja haavoita Parahakseni;
Sitten paranna, Sido terveeksi.
Ensin verellä Pese syntini,
Sydän puhdista Lumivalkeeksi;
Sitten aseta Mailman suolaksi.
Ensin ahjossa Hio henkeni,
Usko vahvista, Täytä maljani;
Sitten kirkasta Nimes kauttani.
Ensin vuodata Rakkaus työhösi,
Vaikka itkulla Kylvö kävisi;
Sitten kotona Näytä lyhteeni.
Isä johdata Vaiheet eloni,
Minut kasvata Poikas kuvaksi:
Sitten riemuita Suo mun iäti.
- Jukka
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 01:29
kurja kirjoitti:Hei Joonas !
Yritän selittää asiaa oman kokemukseni kautta, ja sen, mitä itse olen opestusta Herralta saanut.
Tuo elämänsä kadottaminen ja sitten löytäminen !
Joku on sanonut, että "Sen saat, mistä luovut", ja tämä sanonta kertoo tuosta asiasta juuri.
Me uskovina ensin himoitsemme jotain, mutta emme saa Sanan mukaan, ja vasta kun se himo on pois, voi Herra siunata meitä sillä mitä tarvitsemme, asiasta Raamattu kirjoittaa seuraavaa siis:
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Eli jos minulla uskovana on yhä väärä sydämen asenne, ja yhä himoitsen jotakin, niin Jumala ei voi sitä antaa, sillä se veisi minut vain väärälle tielle ja Jumala olisi tukemassa minun himoani, vaikka siitä tulisi vapautua Herran avulla.
Eli Jumalan pitää ensin vaikuttaa minussa se, että en enää himoitse sitä asiaa, ja vasta sitten Hän voi sen antaa, eli ensin se siis pitää "kadottaa" ja siis luopua siitä, saadakseen sen lopulta puhtaana ja niin että se ei tule lihan himon kautta.
Otan esimerkin asiasta, eli tässä on Raamatunkohta, jota moni on tulkinnut väärin:
1. Korinttolaiskirje 7
1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Monella uskovalla on seksuaalinen himo, ja sen vuoksi sitten tähän Raamatunkohtaan vedoten, mennään nopeasti avioon, jotta sitä himoa voisi vapaasti sitten avioliitossa harjoittaa, oikein luvan kanssa vieläpä.
Mutta ei tuo Raamatunkohta sellaista opeta, eikä sellaiseen kehoita, vaan jos uskova vie seksuaalisen himonsa avioliittoonsa, se himo aiheuttaa vain siellä ongelmia, eli ne omat ongelmat ja himot viedään puolisonkin kiusaksi, ja tämä käsittelemätön himo, on monien uskovien kohdalla johtanut lopulta jopa sekaantumisiin samaa sukupuolta oleviin ja parinvaihtoihin, sun muihin haureuksiin.
Eli ei omaa himoa tulisi viedä aviopuolison riesaksi, vaan siitä tulisi vapautua ennen avioon menoa, jotta ei sen väärän toiminnan, jonka himo aiheuttaa, tuhota paljon kaunista ja hyvää.
Eli Jumalan tahto on siis vapauttaa meidät himoistamme, ja sitten kun olemme vapautuneet, voi Jumala siunata meitä pyhyydessä ja puhtaudessa.
Tämä oli nyt vain esimerkki siitä, että miksi pitää ensin "luopua eli kadottaa", saadakseen tilalle siis oikeaa ja hyvää ja puhdasta.
Ymmärrätkö nyt tuon "kadottamis" ja "löytämis" asian ?
Eli väärä ja likainen ja saastainen elämämme tulee kadota, siis elämämme eri osa-alueilla, ja vasta sitten voimme saada sitä pyhää ja puhdasta tilalle, eli siis löytää sen Jumalan tahtoman ja meille suunnitteleman puhtaan ja pyhän Elämän kaikilla tavoin ja kaikilla eri elämämme osa-alueilla.
Varmasti asia on noin. Onkohan sitten asia niin, että ihastuskeni naisiin on väärä? En minä silti heitä ajattele seksuaalisesti ensimmäisenä vaan ennemminkin tahtoisin puhtaan rakkauden. Mutta se täytyy myöntää että kun tätä puhdasta rakkautta ei ole nii se on ajanut minut etsimään sitten tyydytystä synnillisistä himoista. Tämä synti ei kuitenkaan mutenkään ilahduta eikä se edes anna sitä mitä kaipaisin. Olen vain yrittänyt sillä korvata kaipaustani.
En tietä pitäisikö minun sitten ensin lakata pitämästä naisista ja sitten vasta Herra voisi vastata...? Mutta en kai minö sitten enää edes tarvitsisi ketään jos kerran ei olisi enää kiinnostustakaan. Mielestäni kiinnostukseni ei tähän ole ollut väärän himon tapainen vaan ihan normaali puhtaan rakkauden kaipuu. Noh Herra sen todella tietää miten asia on. Ainakin monille muille Jumala on antanut jotka eivät hekään varmaan sen puhtaampia ole kuin minäkään. Mutta kyllä tuo varmasti totta on mitä kirjoitit.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 01:37
kurja kirjoitti:Hei Joonas.
Sinä olet erehtynyt tuossa asiassa, kun väität Jumalan käyttävän vain vahvoja ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Raamattua jos tutkimme, niin asia on päinvastoin.
Siis perusperiaate on pikemmin se, että Jumala ei voi käyttää niitä vahvoja, sillä heillä heidän oma lihansa on tiellä ja edessä ja haittaa Jumalan tahdon totutumista.
Uskovan jota Jumala voi käyttää, tulee tulla siihen pisteeseen, että hän tiedostaa oman kyvyttömyytensä ja köyhyytensä.
Laitan pari Raamatun paikkaa, jotka kertovat asiasta, eli esim Mooses lähti ensin omassa voimassa ja sai aikaan vain tuhoa ja sotkuja, tappoi jopa toisen ihmisen.
Siinä kohtaa Jumala ei voinut häntä käyttää, vaikka Mooses varmasti jo tiesi olevansa Jumalan valittu.
Mitä Mooses siinä kohtaa sanoo, kun Jumalan mielestä hän on sovelias ja valmis tehtäväänsä lopulta kovan koulun jälkeen ?
2. Mooseksen kirja 4
!
1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'".
!
2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva".
3 Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön". Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5 -"Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
7 Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
!
10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
!
11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
!
13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
!
Huomaatko, Mooses sanoi, että "Ei minusta ole, ei kukaan minua kuuntele eikä usko, lähetä kuka muu tahansa" !
Entäpä mitä se mainitsemasi Paavali sanoo itse itsestään:
8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Eli vain silloin kun Paavali itse oli heikko ja heikossa tilassa ja tilanteessa, vasta silloin Jumala oli hänessä väkevä !
Uskovan tulee siis saavuttaa ymmärrys omasta kyvyttömyydestä ja omasta kurjuudestaan ja omastaköyhyydestään, sillä vasta silloin ja siten Jumalan rikkaudet tulevat näkyviin ja ne voidaan saavuttaa.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Eli se uskova, joka jo näkee Totuuden itsestään, eli että juuri minä itsessäni olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston, vasta se uskova näkee sen Totuuden, että Jumala on rikas, ja ihan kaikki mitä uskovalla on, on silkkaa lahjaa ja pelkästä armosta annettu ja annetaan.
Vasta tuossa kohtaa on uskovan sydämen asenne kohdallaan, Jumalan edessä !
Silloin voi Paavali kanssa myöntää ja iloita omasta heikkoudesta ja omasta kyvyttömyydestä ja köyhyydestään, kun uskova sisimmässään käsittää, että sitä kautta vain saavutetaan Jumalan rikkaudet.
Siis Jumala ei jaa kunniaansa, ja uskova joka yhä kuvittelee itse itsessään jotakin olevansa, ottaa kunnian itselleen kunnian himonsa kautta ja vuoksi, mutta Jumalan kasvattama ja riisuma uskova ei enää sitä helpolla tee, vaikka kaikki me toki voimme langeta, ja ylpeys on aina lähellä meitä eli lihaamme.
Vielä se, että Paavalihan häpesi sitä toimintaansa ennen uudestisyntymistään, se toiminta oli ihan pielessä, eikä siinä ollut ylpeilyn aihetta vaan vain häpeän aihetta ja paljon.
Lisäksi Paavali kirjoittaa, muiden suhtautumisesta itseensä seuraavaa:
1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,
10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
Eli tuossa yksi esimerkki riviuskovien suhtautumisesta Paavaliin, eipä kovin kehuttu !
Mutta Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, että kun Jumala kutsuu ja hänen palvelijansa on Jumalan mielestä valmis, niin se palvelija itse pitää itseään täysin kykenemättömänä tehtävään, ja siinä siis näkyy tuo oikea sydämen asenne, eli "Olen viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston".
Eli Jumala ei kutsu, eikä aseta vahvoja, vaan on mielistynyt heikkoihin !
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
Aamen. Näin se varmasti on ja näin itsekin täysin olen asian ymmärtänyt. Mutta kuitenkin käytännössä näyttää monesti olevan toisin. Monesti luonnollisen karismaattiset puhujat saavat paljon kunniaa ja heitä pidetään suurina Kumalan miehinä kun omaavan luonnollista karismaa. Näin ei toki ollut Paavalin kohdalla kun hänek puhettaan sanottiin heikoksi. Ja hän itse sanoi, ettei osaa puhua hyvin, mutta tiedossa hän on vahva. Valeapostoleista hän sen sijaan sanoi että he osasivat puhua. Kuitenkin nykyään monesti arvostetaan päinvastoin enemmänkin hyviä puhujia ja tiedolla ei niinkään väliä. Tietoa ja teologiaa pidetään huonona kunhan on karismaa. Tämä on ihan päin vastainen ajattelu kuin Paavalilla. Paavali ei pitänyt tärkeänä karismaa vaan juurikin titoa. Toki apostolilla oli myös ihmetekoja muyta niitä harvemmilla lavasaarnaajilla on vaikka pitävät oikein parantumiskokouksia mainoksineen...no joo Herra sen tietää ja tuntee omansa. Mutta tottahan tuo on että Jumala käyttää heikkoja. Maailma- joskus jopa seurakunnassakik - kyllä enemmän arvostaa vahvoja ja kykeneviä.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja systeri » 13. Loka 2017 08:10
Jostain syystä mulle nousi mieleen tämä Raamatunpaikka 1 moos 22
1 Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".
3 Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.
5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne."
6 Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.
7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"
8 Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Ja he astuivat molemmat yhdessä.
9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.
10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.
11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".
13 Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14 Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy".
15 Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta
16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,
17 minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.
18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
Aabraham oli Jumalan äänelle kuuliainen ja aikoi uhrata Iisakin koska kunnioitti Jumalan tahtoa...sen tähden Jumala kuuli häntä ja perui asian. Ja nousi vielä raamatunpaikat
Luuk. 14:26
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka tarkoittaa kai samaa kuin
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
1 Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".
3 Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.
5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne."
6 Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.
7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"
8 Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Ja he astuivat molemmat yhdessä.
9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.
10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.
11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".
13 Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14 Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy".
15 Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta
16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,
17 minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.
18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
Aabraham oli Jumalan äänelle kuuliainen ja aikoi uhrata Iisakin koska kunnioitti Jumalan tahtoa...sen tähden Jumala kuuli häntä ja perui asian. Ja nousi vielä raamatunpaikat
Luuk. 14:26
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka tarkoittaa kai samaa kuin
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
- systeri
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja systeri » 13. Loka 2017 08:15
Ja vielä tuli mieleen eräs lause jonka eilen luin: Kristus ei tule sisään ovesta vaan murtumasta.
Vahvaakin ihmistä Jumala voi käyttää, mutta vahvankin ihmisen täytyy murtua että Jeesus voi astua sisään ja käyttää??
Vahvaakin ihmistä Jumala voi käyttää, mutta vahvankin ihmisen täytyy murtua että Jeesus voi astua sisään ja käyttää??
- systeri
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja MrKerimäki » 13. Loka 2017 09:16
Itse uskon kanssa niin ,että Jumala käyttää niitä ei suuria tai sellaisia ,joilla ei ole mitään millä hyvyyttää puolustaa tai suuruuttaan yms yms .Siis niin päin ,että jos joku on jo kasvanut jollain "mittarilla suureksi niin sen on TÄYTYNYT tulla ensin pieneksi .Omalukunsa sitten on ne ,jotka pistävät pystyyn jonkun Ministry tai muun mahtipontisen "seurakunnan ja alkavat keräämään rahaa ja ovat kenties suuria mahtavia tähtiä ...siis omassa ja sen porukan mielessä tai niissä ,jotka ovat jo eksyneet ja seuraavat eksyttäviä henkiä ihan missä ikinä mikäkin putkahtaa esiin ja sanovat jokapaikassa Aamen ja siunaavat ja laittavat kätensä syntien päälle ja kenties tulevat näin itse osallisiksi niihin synteihin .
Jumalassa voimakkaimmat mielestäni ovat ne ,jotka käyttävät Hengessä sellaista asetta kuin rukous ja se on vahva ase se.
Vaikkakin raamatussa kehoitetaan rukoilemaan niitä voimakkaita suuria Hengen lahjoja.Tuo rukous on voima tässä ja tulevassa ajassa joka pimenee koko ajan ja kristittyjen suita tukitaan siellä täällä tuolla jokapuolella niin rukousta ne eivät voi viedä .
Se mitä itse olen huomannut ja kenen luona sydä'mmein kuin sulaa ja kärsii mukana on ....pienet ja nöyrät ja synnintunnossa olevat ihmiset .Joskus niin ,että kyynel vierähtää silmäkulmaan ja näen heidän kasvonsa ja olemuksensa pitkään silmissä kuten Jumalan ilmestykset ...ne kestävät pitkään muistissa ,koska ne koskettavat ihmisessä sisällä sitä oikeaa.Näin ajattelen ja duumailen.
Jumalassa voimakkaimmat mielestäni ovat ne ,jotka käyttävät Hengessä sellaista asetta kuin rukous ja se on vahva ase se.
Vaikkakin raamatussa kehoitetaan rukoilemaan niitä voimakkaita suuria Hengen lahjoja.Tuo rukous on voima tässä ja tulevassa ajassa joka pimenee koko ajan ja kristittyjen suita tukitaan siellä täällä tuolla jokapuolella niin rukousta ne eivät voi viedä .
Se mitä itse olen huomannut ja kenen luona sydä'mmein kuin sulaa ja kärsii mukana on ....pienet ja nöyrät ja synnintunnossa olevat ihmiset .Joskus niin ,että kyynel vierähtää silmäkulmaan ja näen heidän kasvonsa ja olemuksensa pitkään silmissä kuten Jumalan ilmestykset ...ne kestävät pitkään muistissa ,koska ne koskettavat ihmisessä sisällä sitä oikeaa.Näin ajattelen ja duumailen.
- MrKerimäki
- Viestit: 447
- Liittynyt: 23. Maalis 2017 12:49
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja kurja » 13. Loka 2017 15:39
Hei Joonas !
Sinä kirjoitit:
Ymmärsit Joonas hieman väärin minua, ikävä kyllä.
Yritän selittää toisella tapaa asiaa ja mekanismia, joka uskossa elämisessä on keskeisenä.
Se selviää "isä meidän" rukouksen alkusanoista jo !
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
Siis "Tapahtukoon Sinun tahtosi", on keskeinen asia uskonelämässä ja siihen Jumalan tahdon toteutumiseen uskovan tulee pyrkiä kaikin keinoin kaikilla elämänsä osa-alueilla ja ihan kaikessa !
Monien uskovien rukous menee hyvin pitkälti, sen sijaan näin: "Tapahtukoon MINUN tahtoni", ja se on lihamme ja lihamme halut ja himot, jotka siinä puhuvat silloin.
Uskovan järjellinen Jumalanpalvelus on juuri sitä, mihin Jeesuskin omalla esemerkillään meitä johtaa:
Luuk. 22:42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
Matt. 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
Siis toki voimme anoa mitä haluamme ja toivomme, mutta ne omat toiveemme meidän ITSEMME tulee siis alistaa Jumalan tahdon alle, tämä siis on sitä järjellistä Jumalan palvelustamme uudessa liitossa.
Siis uskovan tulisi haluta ja pyrkiä ihan kaikessa siihen, että hän ihan kaikessa haluaa ja toivoo ensi sijaisesti Jumalan tahdon toteutumista ja vasta jos se Herralle sopii ja Herran suunnitelmiin, niin sitten meidän anomuksemme voidaan hyväksyä.
Eli niin kauan kun yhä anomme ja rukoilemme tällä tyylillä " Tapahtukoon Minun tahtoni", niin olemme lihallisia emmekä alistu Jumalan tahtoon kokosydämisesti.
Huomaa se Joonas, että kyllä sinäkin voit sitä puolisoa anoa, mutta jos et kykene luottamaan siihen tuossa asiassa, että Jumalan tahto olisi sinun ja kaikkien kannalta kuitenkin se paras vaihtoehto, niin et etsi Jumalan tahtoa vaan omaasi.
Olen itse oppinut jo, että vain Jumala siis tietää meidän Tiemme ja mitä se tuo tullessaan ja sopiiko siihen puoliso vai ei !
Mutta jos siis seuraat omaa tahtoasi, niin silloin toimit yhä lihassa ja lihan mukaan tässä asiassa, ja se ei ole sinulle itsellesi hyväksi.
Älä luule, että en sinua ymmärtäisi, olen käynyt ihan saman Tien kuin sinäkin, ja olen yhä itse ilman puolisoa.
Mutta minulla on jo Rauha tässä asiassa, eli se on Jumalan kädessä, eikä minun enää tarvitse itse kipuilla asian kanssa, eikä se enää häiritse minua, ja minulla on jo siis hyvä olla ihan yksin, jopa niin hyvä, että en halua ketään väärää kumppania sitä Rauhaani häiritsemään.
Tuota Rauhaa en minä saanut itse aikaan, vaan se oli Jumalan pitkäjänteisen työ tulosta, painotan tätä !
Se pitää vielä sanoa, että toki voit anoa puolisoa, mutta alista se Jumalaan tahdon alle, ja jos ja kun tämä asia sinua selvästi ahdistaa, niin kerro ja vuodata se ahdistuksesi myös Herralle, ja pyydä siitä vapautusta ja Rauhaa itsellesi.
Kyllä Herra sellaiseen rukoukseen vastaa, voin kertoa sen omasta kokemuksesta, sen Rauhan saavuttaneena.
Muuten, kun näistä asioista olen itse jutellut, niin joku sanoi minulle, kun kerroin sen, että minulla on hyvä olla ihan yksinkin, että silloin vasta ihminen on valmis ja kypsä parisuhteeseen, kun ihminen siis seisoo omilla jaloillaan, eikä etsi siltä puolisolta elämänsä täyttymystä ja täyttäjää.
Eli vasta kun 2 ihmistä seisoo omilla jaloillaan eikä etsi toisesta elämänsä pelastajaa tai täyttäjää, on ihminen valis tasavertaiseen ja tasapuoliseen suhteeseen, jossa molemmat kykenevät olemaan toisiaan varten, eivätkä vain etsi tukea sun muuta väärin toiselta yksipuolisesti.
Niin ja Joonas, olen itse saanut siis oppia Herralta ja Herra on minua kasvattanut näissä asioissa, eli kerron vaertaistukikertomuksena näitä asioita sinulle, sinun tilanteesi voi olla erilainen paljonkin, mutta ota ja käytä se, mitä saat omaan tilanteeseesi hyödyksi.
Sinä kirjoitit:
Joonas kirjoitti:" Varmasti asia on noin. Onkohan sitten asia niin, että ihastuskeni naisiin on väärä? En minä silti heitä ajattele seksuaalisesti ensimmäisenä vaan ennemminkin tahtoisin puhtaan rakkauden. Mutta se täytyy myöntää että kun tätä puhdasta rakkautta ei ole nii se on ajanut minut etsimään sitten tyydytystä synnillisistä himoista. Tämä synti ei kuitenkaan mutenkään ilahduta eikä se edes anna sitä mitä kaipaisin. Olen vain yrittänyt sillä korvata kaipaustani.
En tietä pitäisikö minun sitten ensin lakata pitämästä naisista ja sitten vasta Herra voisi vastata...? Mutta en kai minö sitten enää edes tarvitsisi ketään jos kerran ei olisi enää kiinnostustakaan. Mielestäni kiinnostukseni ei tähän ole ollut väärän himon tapainen vaan ihan normaali puhtaan rakkauden kaipuu. Noh Herra sen todella tietää miten asia on. Ainakin monille muille Jumala on antanut jotka eivät hekään varmaan sen puhtaampia ole kuin minäkään. Mutta kyllä tuo varmasti totta on mitä kirjoitit. "
Ymmärsit Joonas hieman väärin minua, ikävä kyllä.
Yritän selittää toisella tapaa asiaa ja mekanismia, joka uskossa elämisessä on keskeisenä.
Se selviää "isä meidän" rukouksen alkusanoista jo !
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
Siis "Tapahtukoon Sinun tahtosi", on keskeinen asia uskonelämässä ja siihen Jumalan tahdon toteutumiseen uskovan tulee pyrkiä kaikin keinoin kaikilla elämänsä osa-alueilla ja ihan kaikessa !
Monien uskovien rukous menee hyvin pitkälti, sen sijaan näin: "Tapahtukoon MINUN tahtoni", ja se on lihamme ja lihamme halut ja himot, jotka siinä puhuvat silloin.
Uskovan järjellinen Jumalanpalvelus on juuri sitä, mihin Jeesuskin omalla esemerkillään meitä johtaa:
Luuk. 22:42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
Matt. 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
Siis toki voimme anoa mitä haluamme ja toivomme, mutta ne omat toiveemme meidän ITSEMME tulee siis alistaa Jumalan tahdon alle, tämä siis on sitä järjellistä Jumalan palvelustamme uudessa liitossa.
Siis uskovan tulisi haluta ja pyrkiä ihan kaikessa siihen, että hän ihan kaikessa haluaa ja toivoo ensi sijaisesti Jumalan tahdon toteutumista ja vasta jos se Herralle sopii ja Herran suunnitelmiin, niin sitten meidän anomuksemme voidaan hyväksyä.
Eli niin kauan kun yhä anomme ja rukoilemme tällä tyylillä " Tapahtukoon Minun tahtoni", niin olemme lihallisia emmekä alistu Jumalan tahtoon kokosydämisesti.
Huomaa se Joonas, että kyllä sinäkin voit sitä puolisoa anoa, mutta jos et kykene luottamaan siihen tuossa asiassa, että Jumalan tahto olisi sinun ja kaikkien kannalta kuitenkin se paras vaihtoehto, niin et etsi Jumalan tahtoa vaan omaasi.
Olen itse oppinut jo, että vain Jumala siis tietää meidän Tiemme ja mitä se tuo tullessaan ja sopiiko siihen puoliso vai ei !
Mutta jos siis seuraat omaa tahtoasi, niin silloin toimit yhä lihassa ja lihan mukaan tässä asiassa, ja se ei ole sinulle itsellesi hyväksi.
Älä luule, että en sinua ymmärtäisi, olen käynyt ihan saman Tien kuin sinäkin, ja olen yhä itse ilman puolisoa.
Mutta minulla on jo Rauha tässä asiassa, eli se on Jumalan kädessä, eikä minun enää tarvitse itse kipuilla asian kanssa, eikä se enää häiritse minua, ja minulla on jo siis hyvä olla ihan yksin, jopa niin hyvä, että en halua ketään väärää kumppania sitä Rauhaani häiritsemään.
Tuota Rauhaa en minä saanut itse aikaan, vaan se oli Jumalan pitkäjänteisen työ tulosta, painotan tätä !
Se pitää vielä sanoa, että toki voit anoa puolisoa, mutta alista se Jumalaan tahdon alle, ja jos ja kun tämä asia sinua selvästi ahdistaa, niin kerro ja vuodata se ahdistuksesi myös Herralle, ja pyydä siitä vapautusta ja Rauhaa itsellesi.
Kyllä Herra sellaiseen rukoukseen vastaa, voin kertoa sen omasta kokemuksesta, sen Rauhan saavuttaneena.
Muuten, kun näistä asioista olen itse jutellut, niin joku sanoi minulle, kun kerroin sen, että minulla on hyvä olla ihan yksinkin, että silloin vasta ihminen on valmis ja kypsä parisuhteeseen, kun ihminen siis seisoo omilla jaloillaan, eikä etsi siltä puolisolta elämänsä täyttymystä ja täyttäjää.
Eli vasta kun 2 ihmistä seisoo omilla jaloillaan eikä etsi toisesta elämänsä pelastajaa tai täyttäjää, on ihminen valis tasavertaiseen ja tasapuoliseen suhteeseen, jossa molemmat kykenevät olemaan toisiaan varten, eivätkä vain etsi tukea sun muuta väärin toiselta yksipuolisesti.
Niin ja Joonas, olen itse saanut siis oppia Herralta ja Herra on minua kasvattanut näissä asioissa, eli kerron vaertaistukikertomuksena näitä asioita sinulle, sinun tilanteesi voi olla erilainen paljonkin, mutta ota ja käytä se, mitä saat omaan tilanteeseesi hyödyksi.
Viimeksi muokannut Mikko Murpatti päivämäärä 13. Loka 2017 15:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Syy: Korjattu lainaus-MM
Syy: Korjattu lainaus-MM
- kurja
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja kurja » 13. Loka 2017 16:08
Kirjoitit Joonas seuraavaa:
" Aamen. Näin se varmasti on ja näin itsekin täysin olen asian ymmärtänyt. Mutta kuitenkin käytännössä näyttää monesti olevan toisin. Monesti luonnollisen karismaattiset puhujat saavat paljon kunniaa ja heitä pidetään suurina Kumalan miehinä kun omaavan luonnollista karismaa. Näin ei toki ollut Paavalin kohdalla kun hänek puhettaan sanottiin heikoksi. Ja hän itse sanoi, ettei osaa puhua hyvin, mutta tiedossa hän on vahva. Valeapostoleista hän sen sijaan sanoi että he osasivat puhua. Kuitenkin nykyään monesti arvostetaan päinvastoin enemmänkin hyviä puhujia ja tiedolla ei niinkään väliä. Tietoa ja teologiaa pidetään huonona kunhan on karismaa. Tämä on ihan päin vastainen ajattelu kuin Paavalilla. Paavali ei pitänyt tärkeänä karismaa vaan juurikin titoa. Toki apostolilla oli myös ihmetekoja muyta niitä harvemmilla lavasaarnaajilla on vaikka pitävät oikein parantumiskokouksia mainoksineen...no joo Herra sen tietää ja tuntee omansa. Mutta tottahan tuo on että Jumala käyttää heikkoja. Maailma- joskus jopa seurakunnassakik - kyllä enemmän arvostaa vahvoja ja kykeneviä. "
Noin se menee nykyään, eikä siten nykymenon mukaan voi siis arvioida sitä, että keitä Jumala oikeasti käyttää.
Siis nykyään ihmiset itse valitsevat omat johtajansa eli siis srk vanhimpansa, tai sitten nämä ovat itse itsensä sellaiseen asemaan tai tehtävään korottaneet.
Tuolla ei ole mitään tekemistä Jumalan valinnan kanssa, ja se on Jumalan silmissä paha juttu.
Vanhan liiton puolelta hyvä esikuva ja esimerkki tästä asiasta on se, että Jumala valitsi papeiksi Leeviläiset, mutta jossain kohtaa Israelin kansa ei välittänyt tästä asiasta vaan valitsi itse papeiksi kenet tahtoivat, eikä siis Jumalan valittuja.
Nyt uudessa liitossa ei ole yhtä pappis sukukuntaa, eli kenestä vaan voi tulla seurakunnan palvelija eli vanhin.
Mutta silti Jumala Itse, tässäkin ajassa, omat työntekijänsä seurakunnan palvelutehtäviin, siihen ei ole ihmisellä lupaa.
Ja kuten "systeri" viitaten tähän asiaan kirjoitti, niin ensin se uskova, josta Jumala valmistaa ja kouluttaa ja kasvattaa seurakunnan palvelijaa, murretaan ja riisutaan, siis kuten jo viittasin esim. Moosekseen, joka ensin "vahvana" yritti omassa voimassa, mutta oli valmis palvelutehtäväänsä vasta sitten, kun Herra oli hänet hänen omista voimistaan riisunut.
Eli murruttava on ennen palvelemista, ja riisutuksi tulee tulla, ennen sitä muiden palvelemista.
Sillä muuten ei uskova siihen toisten todelliseen palvelemiseen ja auttamiseen ja tukemiseen kykene.
Joonas mietitkö ja tutkitko sitä kautta näitä "vanhimpia" ja seurakuntapalvelijoita, että ovatko he palvelemassa vai palveltavina ?
Moniko on lammas lauman, eli lampaiden käytössä ja apuna ja tukena 24/7, kuten siis todellisen lammaspaimenen tulisi olla, huolehtien vuorokaudet ympäri lampaiden kaikista tarpeista ?
Paavali kertoo hyvin siitä, mitä se tehtävä oikein hoidettuna vaatii:
23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
Kaiken aikaa siis muiden huolien kantamista ja ympäri vuorokauden muista huolehtimista...
Eli käytännössä 24/7 lastenhoitoa "imettävisistä" "nuorukaisiin".
Monenko nyky jumalanpalvelijan olet nähnyt näin toimivan?
Yksi paljastava asia vielä, eli kerääkö se vanhempi "tavaraa" lapsille, vai keräävätkö nykyään lapset tavaraa vanhemalle ?
Tälläisiä käytännön toimintatapoja tutkimalla, oikeat jumalanpalvelijat erottuvat vääristä.
2 "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille-paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?
3 Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,
4 ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.
Surullista, mutta tälläistä tämä on monissa seurakunnissa, ikävä kyllä.
" Aamen. Näin se varmasti on ja näin itsekin täysin olen asian ymmärtänyt. Mutta kuitenkin käytännössä näyttää monesti olevan toisin. Monesti luonnollisen karismaattiset puhujat saavat paljon kunniaa ja heitä pidetään suurina Kumalan miehinä kun omaavan luonnollista karismaa. Näin ei toki ollut Paavalin kohdalla kun hänek puhettaan sanottiin heikoksi. Ja hän itse sanoi, ettei osaa puhua hyvin, mutta tiedossa hän on vahva. Valeapostoleista hän sen sijaan sanoi että he osasivat puhua. Kuitenkin nykyään monesti arvostetaan päinvastoin enemmänkin hyviä puhujia ja tiedolla ei niinkään väliä. Tietoa ja teologiaa pidetään huonona kunhan on karismaa. Tämä on ihan päin vastainen ajattelu kuin Paavalilla. Paavali ei pitänyt tärkeänä karismaa vaan juurikin titoa. Toki apostolilla oli myös ihmetekoja muyta niitä harvemmilla lavasaarnaajilla on vaikka pitävät oikein parantumiskokouksia mainoksineen...no joo Herra sen tietää ja tuntee omansa. Mutta tottahan tuo on että Jumala käyttää heikkoja. Maailma- joskus jopa seurakunnassakik - kyllä enemmän arvostaa vahvoja ja kykeneviä. "
Noin se menee nykyään, eikä siten nykymenon mukaan voi siis arvioida sitä, että keitä Jumala oikeasti käyttää.
Siis nykyään ihmiset itse valitsevat omat johtajansa eli siis srk vanhimpansa, tai sitten nämä ovat itse itsensä sellaiseen asemaan tai tehtävään korottaneet.
Tuolla ei ole mitään tekemistä Jumalan valinnan kanssa, ja se on Jumalan silmissä paha juttu.
Vanhan liiton puolelta hyvä esikuva ja esimerkki tästä asiasta on se, että Jumala valitsi papeiksi Leeviläiset, mutta jossain kohtaa Israelin kansa ei välittänyt tästä asiasta vaan valitsi itse papeiksi kenet tahtoivat, eikä siis Jumalan valittuja.
Nyt uudessa liitossa ei ole yhtä pappis sukukuntaa, eli kenestä vaan voi tulla seurakunnan palvelija eli vanhin.
Mutta silti Jumala Itse, tässäkin ajassa, omat työntekijänsä seurakunnan palvelutehtäviin, siihen ei ole ihmisellä lupaa.
Ja kuten "systeri" viitaten tähän asiaan kirjoitti, niin ensin se uskova, josta Jumala valmistaa ja kouluttaa ja kasvattaa seurakunnan palvelijaa, murretaan ja riisutaan, siis kuten jo viittasin esim. Moosekseen, joka ensin "vahvana" yritti omassa voimassa, mutta oli valmis palvelutehtäväänsä vasta sitten, kun Herra oli hänet hänen omista voimistaan riisunut.
Eli murruttava on ennen palvelemista, ja riisutuksi tulee tulla, ennen sitä muiden palvelemista.
Sillä muuten ei uskova siihen toisten todelliseen palvelemiseen ja auttamiseen ja tukemiseen kykene.
Joonas mietitkö ja tutkitko sitä kautta näitä "vanhimpia" ja seurakuntapalvelijoita, että ovatko he palvelemassa vai palveltavina ?
Moniko on lammas lauman, eli lampaiden käytössä ja apuna ja tukena 24/7, kuten siis todellisen lammaspaimenen tulisi olla, huolehtien vuorokaudet ympäri lampaiden kaikista tarpeista ?
Paavali kertoo hyvin siitä, mitä se tehtävä oikein hoidettuna vaatii:
23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
Kaiken aikaa siis muiden huolien kantamista ja ympäri vuorokauden muista huolehtimista...
Eli käytännössä 24/7 lastenhoitoa "imettävisistä" "nuorukaisiin".
Monenko nyky jumalanpalvelijan olet nähnyt näin toimivan?
Yksi paljastava asia vielä, eli kerääkö se vanhempi "tavaraa" lapsille, vai keräävätkö nykyään lapset tavaraa vanhemalle ?
Tälläisiä käytännön toimintatapoja tutkimalla, oikeat jumalanpalvelijat erottuvat vääristä.
2 "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille-paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?
3 Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,
4 ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.
Surullista, mutta tälläistä tämä on monissa seurakunnissa, ikävä kyllä.
- kurja
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa