Kuvantekokielto

[Peace In Rest]

Pidän kyllä ihan harmittomana sitä, että jotkut eivät halua jotain kuvia. En ainakaan keksi mitä haittaa siitä kenellekään olisi. Monella muullakin tavalla voi ymmärtää Raamatun käskyjä väärin. Esimerkiksi lepopäivän pitäminen sunnuntaina lauantain sijaan on harmitonta. Monta muutakin esimerkkiä voisin antaa.

[Peace In Rest]

Jos Jumala sanassaan opettaa, että Jumalankuvia saa tehdä, niin silloin niitä saa ja pitäisi tehdä, jos se on käskynä annettu.

Aikamoisia olkinukkeja heittelet Ei kukaan ole väittänyt, että Raamatussa opetettaisiin tai kehoitettaisiin tai varsinkaan käskettäisiin tekemään jotain kuvia Kyse on siitä, mitä toisessa käskyssä kielletään.

[PetriFB]

Peace in Rest:

Jos kukaan ei ole väittänyt, että Raamatussa opetettaisiin tai kehoitettaisiin tai varsinkaan käskettäisiin tekemään jotain kuvia (Jumalankuvia), niin miksi ihmeessä kukaan sitten puolustaa, että Jumalankuvia voi tehdä, koska Raamatussa ei todellakaan opeteta tekemään Jumalankuvia, vaan kielletään tekemästä Jumalankuvaa ja epäjumalankuvaa.

Jos Raamatussa olisi käsky ja lupa tehdä Jumalasta kuvia, niin silloin niitä pitäisi tehdä, mutta koska sellaista käskyä ei ole Raamatussa, niin sekin todistaa ettei Jumalasta saa tehdä kuvia.

Emme me voi alkaa keksimään opetuksia ja käskyjä omasta päästä, jota ei Raamatussa ole. Jumalankuvan tekemisen hyväksyminen ei nouse Jumalan sanasta, vaan ihmisen mielestä ja valheesta, joka on Jumalan sanan totuutta vastaan.

[Juha]

Pitihän minun jo lopettaa omalta osaltani tämän asian käsitteleminen, mutta kysyn nyt kumminkin kun mieleeni tuli enkä unta taaskaan saa: missä kohtaa Jeesus tai apostolit puhuivat (ottivat esille) toisen käskyn? Ei tarvitse selittää vaan laittaa vaan raamatunpaikat. Alkaa ahdistamaan tämä käskyjen käsitteleminen. Siihen suuntaanhan tämä väistämättä vie, että on käskyjä, jotka yhä ovat voimassa täytettäviksi samalla tavoin kuin Vanhan Liiton aikana.

Judaistit eivät kieltäneet Jeesuksen sovitustyötä, mutta liittivät pelastukseen lisäksi lain vaatimuksia. Jos ette tee sitä ja tätä (sen lisäksi, että uskotte Jeesukseen) niin ette voi pelastua. Nyt jotkut tahtovat opettaa lain vaatimusten (edes osaksi) täyttämistä, kilvoittelua ja pyhitystä osana pelastusta. Jeesuksen ristintyö ei todellisuudessa riitäkään vaan siihen pitää lisätä oma osuutemme, jotta se tulisi riittäväksi. Erityisen pahaa tässä on se, etteivät tätä evankeliumin ja lain sekoitusta saarnaavat edes itse huomaa evankeliumin vääristymistä.

[Juha]

Kuvat itsessään eivät ole koskaan epäjumalia, vaan ne ovat sitä vain niille jotka tekevät itselleen niistä epäjumalia.

Sinänsä näin, mutta jos palvon Jeesusta Herrana ja Jumalana, ja päätän että teenpä kuvan jonka on tarkoitus esittää häntä, niin enkö kuitenkin kohdista tähän kuvaan enemmän tai vähemmän palvontaan liittyviä tunteita? Riski siihen ainakin on. Kannattaako tästä tehdä turhia kiusauksia? Ehkä jopa väittää itsellensä että näin ei missään määrin tee mutta tekee silti? Juuri tästä syystä nähdäkseni Jumala ei näyttänyt Hoorebilla muotoansa (5. Moos. 4:15-16). Jeesus toki joutui näyttämään muotonsa koska syntyi ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme, mutta yhtä lailla hän on silti myös Jumala eikä Jeesuksen lihaantulo suo oikeutta kuvientekoon koska niin ei missään sanota.

[Peace In Rest]

"Jos kukaan ei ole väittänyt, että Raamatussa opetettaisiin tai kehoitettaisiin tai varsinkaan käskettäisiin tekemään jotain kuvia (Jumalankuvia), niin miksi ihmeessä kukaan sitten puolustaa, että Jumalankuvia voi tehdä, koska Raamatussa ei todellakaan opeteta tekemään Jumalankuvia, vaan kielletään tekemästä Jumalankuvaa ja epäjumalankuvaa."

Tuollainen on juuri sitä ihmeellistä vastakkain asettelevaa ajattelutapaa josta olen kirjoittanut havainneeni erityisen paljon tällä alueella. Että jos ei näe jotain asiaa samalla tavalla kuin toinen, sinut nähdään heti "puolustavan" tai "vastustavan" jotain. Ja aletaan tekemään tuollaisia olkinukkeja vielä senkin jälkeen kun toinen on selkeästi selittänyt mitä tarkoittaa.

Voin toistaa asiani vielä kerran, lue nyt hyvin tarkkaan. Minun motiivini ei ole puolustaa mitään kuvia. Mielestäni Jeesuksen kuvia ei tarvitse tehdä enkä koe niitä erityisen rakentavana, enkä itse pidä niistä. Lähtökohtani tähän keskusteluun on, että sinä ja samalla tavalla ajattelevat olette ymmärtäneet toisen käskyn ja siihen viittaavat kohdat väärin, eikä niissä ole ollenkaan kysymys Jumalan kuvasta, vaan epäjumalista. Raamatussa ei siis puhuta Jumalan kuvan tekemisestä yhtikäs mittään. En voi vastustaa enkä puolustaa sellaista mitä ei ole olemassakaan. Toisessa käskyssä ja siihen viittaavissa kohdissa kielletään yksinomaan palvomasta mitään muuta kuin Jumalaa. Jos joku nyt tulkitsee nuo kohdat väärin ja lisää sinne merkityksiä mitä siellä ei ole, niin ei se ole mitään "puolustamista" jos kerron että mielestäni kyseiset Raamatun kohdat ei sisällä sellaista merkitystä.

Jos nyt kärjistän ja teen ihan typerän esimerkin, niin kuvitellaan että joku väittäisi esim Jeesuksen sanojen "katsokaa kedon kukkia" tarkoittavan, että saamme katsoa ainoastaan kedolla kasvavia kukkia ja sen vuoksi kukkaruukussa kasvavia kukkia ei saa katsella. Toinen sanoisi siihen että hänen mielestään nyt on tulkittu väärin ja lisätty sanoihin merkityksiä, ja että kyllä kaikkia kukkia saa katsella. Kieltäjä alkaisi sitten ihmettemään miksi tuo toinen puolustaa kukkaruukku-kukkien katselemista, kun ei sellaista missään Raamatussa käsketä tekemään, päinvastoin hänen mukaansa se kielletään koska siellä käsketään vain katsomaan kedon kukkia. Lapsellinen esimerkki, mutta ehkä ymmärrät sen kautta pointin siitä mikä tämän keskustelun lähtökohta ja asetelma on.

Toisella tavalla sanoen tuollainen perustelu on kehäpäätelmä. Kun ajattelee että Raamatussa kielletään tekemästä Jumalan kuvia, ja koska ei sitten näe Raamatun käskevän tekemään sellaisia, näkee sen vahvistavan että Raamattu kieltää sen. Kehäpäätelmä.

[Peace In Rest]

Kuvat itsessään eivät ole koskaan epäjumalia, vaan ne ovat sitä vain niille jotka tekevät itselleen niistä epäjumalia.

Sinänsä näin, mutta jos palvon Jeesusta Herrana ja Jumalana, ja päätän että teenpä kuvan jonka on tarkoitus esittää häntä, niin enkö kuitenkin kohdista tähän kuvaan enemmän tai vähemmän palvontaan liittyviä tunteita? Riski siihen ainakin on. Kannattaako tästä tehdä turhia kiusauksia? Ehkä jopa väittää itsellensä että näin ei missään määrin tee mutta tekee silti?

Tuo on kokonaan toinen kysymys. Ihan hyvä sellainen kyllä. Minun näkemykseni on, että vaikka itselläni ei olisi todellakaan sellaista kiusausta niin uskon että hyvin monella ihmisellä maailmassa voisi olla, ja siksi suhtaudun krusifikseihin ja ikoneihin yms uskonnolliseen krääsään enemmän negatiivisesti enkä pidä niitä tarpeellisena. Lastenkirjojen yms kuvitetut kuvat ovat hieman eri asia koska niihin ei todennäköisesti suhtauduta niin "pyhästi" että niitä alettaisiin pitämään jotenkin jumalallisina samalla tavalla kun ikoneita ja krusifikseja.

[Peace In Rest]

Vielä kun pysähtyy miettimään toisen käskyn valtavaa sanomaaja merkitystä, niin ajatus siitä että siinä puhuttaisiin esimerkiksi jostain täysin merkityksettömästä paperinpalasta johon on piirretty muotoja joissa jokainen voi nähdä mitä sattuu näkemään, tuntuu ihan utopistiselta. Käskyssä on kysymys siitä mitä tai ketä palvotaan! Suurin ja merkityksellisin asia koko elämässä! Valtavaa.

[Peace In Rest]

Jos ajattelen tätä kuva-asiaa yleisesti, niin vaikka Raamattu ei kiellä esimerkiksi kuvittamasta Raamatun kertomuksia, niin ajattelen kyllä että kuvien suhteen on fiksua olla tietyllä tavalla varovainen. Raamattu ei kerro meille tarkemmin minkä näköinen Jeesus oli (ja aika harvan muunkaan Raamatun hahmon ulkonäköä kuvaillaan sen tarkemmin). Ajattelen sen johtuvan siitä, että se ei ole oleellista. Siksi ei ole myöskään oleellista eikä sen myötä erityisen rakentavaa tehdä kuvia Raamatun hahmoista. Ajattelen että jos vaikkapa tehdään kuvakirja Raamatun tarinoista, niin hahmot kannattaisi esittää epätarkasti tai esimerkiksi takaapäin niin että vain selkä näkyy. Ainakin Jeesuksen hahmo. Minusta tuntuisi jotenkin paremmalta, että jokainen voi itse halutessaan kuvitella minkä näköinen Jeesus oli. Mutta tämä on vain minun näkemykseni asiasta.

Muuten te jotka ajattelette että Jeesuksen kuvaa ei saa tehdä, oletteko ajatelleet että mielessään saattaa kuvitella sen vaikka sitä ei piirtäisi konkreettisesti. Onko sekin syntiä? Ihan mielenkiinnosta kysyn kun tuli tuosta omasta pohdinnasta mieleen.

[Jukka]

Vielä kun pysähtyy miettimään toisen käskyn valtavaa sanomaaja merkitystä, niin ajatus siitä että siinä puhuttaisiin esimerkiksi jostain täysin merkityksettömästä paperinpalasta johon on piirretty muotoja joissa jokainen voi nähdä mitä sattuu näkemään, tuntuu ihan utopistiselta. Käskyssä on kysymys siitä mitä tai ketä palvotaan! Suurin ja merkityksellisin asia koko elämässä! Valtavaa.

Ymmärrän toisen käskyn merkityksen juuri noin kuin esitit. "Käskyssä on kysymys siitä mitä tai ketä palvotaan! Suurin ja merkityksellisin asia koko elämässä! Valtavaa." Tuossa liikutaan elämän ytimessä, se on todella valtavaa ja siihen sanon sydämestäni aamen.