Iustus kirjoitti:Tirlittan kirjoitti:Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat tuolla moraalikäsityksellä ja ihmiskuvalla?
Toki voin yrittää. Mutta muistutan, että olen lukenut vain sen ensimmäisen Harry Potter-kirjan, ja siitäkin on monen monta vuotta aikaa. Mutta silti minulle on muodostunut jonkilainen kuva kirjasarjan sisällöstä.
Moraalikäsityksellä viittaan siis käsitykseen oikeasta ja väärästä. Käsittääkseni muissakin Harry Potter-kirjoissa, kuin vain ensimmäisessä, juoni toimii "tarkoitus pyhittää keinot"-periaatteella: velho-koulun hyvät oppilaat toimivat tieten tahtoen opettajiaan, koulun sääntöjä ja rehtoriaan vastaan, joutuen sen takia pulaan, mutta lopulta vaarasta pelastuen ja koko koulun pelastaen pahalta. Ymmärrän kyllä, että tällainen – monien muiden yksityiskohtien kanssa – luo jännitystä tarinaan, mutta silti en voi pitää kristillisenä ajatusta, jonka mukaan sääntöjä rikkomalla ja sillä tavalla pahaa tekemällä yritetään saada hyvää aikaiseksi. Toki kirjoista varmasti löytyisi muitakin esimerkkejä, mutta tämä on jäänyt minulla mieleeni. Mielestäni olisi hyvä tällaisissa asioissa muistuttaa lapsille, että väärä ei muutu oikeaksi, vaikka kuinka sillä yritettäisiinkin saada aikaan hyvää. Lisäksi kristityn tulee olla rehellinen, uskollinen ja luotettava niille, joille on uskottu vastuu hänestä, oli se sitten esivalta, seurakunnan paimen, vanhemmat jne.
Ihmiskuvalla viittaan siihen, millä tavalla ihmisyys nähdään. Harry & kumppanit ovat selvästi hyviä ja turmeltumattomia, ja kirjan pahuus "on varattu" ainoastaan kirjan pahoille henkilöille. Muistaakseni ensimmäisessä kirjassa oli jopa yksi henkilö, jota pidettiin pahana, mutta kirjan loppupuolella paljastui, kuinka hän on koko aika tehnyt oikein ja ollut hyvä muiden käsityksistä huolimatta. Jälleen kerran ymmärrän tällaisen mustavalkoisen jaon hyviin ja pahoihin ihmisiin kertomuksen kannalta tärkeäksi, mutta jos lukisin itse tällaista kertomusta lapselle, muistuttaisin kyllä, kuinka jokaisessa meissä vaikuttaa synti ja kuinka kukaan ei täällä ajassa tule pahasta täysin vapaaksi. Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu oleellisesti opetus ihmisen langenneisuudesta.
Tämän takia pidän enemmän Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogiasta, jossa selkeästi hyvä-paha-asetelman lisäksi on vahvasti läsnä ajatus jokaisen ihmisen heikkoudesta houkutusten ja suoranaisen pahuuden edessä: valtasormus aikanaan turmeli Smeagolin niin, että hänestä tuli hyvin häijy ja outo Klonkku, ja tuo sama sormus vähän väliä houkuttelee hobitti Frodoa käyttämään sormuksen pahaa valtaa niin, että sen kantamisesta tulee houkutusten myötä suuri taakka. Kirjassa kukaan ei ole pahan houkutuksilta turvassa, ei edes kirjan "hyvikset."
Ahaa, näet asian noin. No, ymmärrän kyllä tuon. Varmaan useimmat vanhemmat selittäisivät lapsille asiaa noin, kun lukisivat yhdessä.
Toki Pottereissa on noita hiukkasen ongelmallisia moraalisia sääntöjen rikkomisia. Muutamat aikuiset antavat vihjeitä, mistä löytyy
jotakin, ikäänkuin kehoittavat rikkomaan sääntöjä. Hagrid pidätetään yhdessä tarinassa ja se vihjaa, että vastaus löytyy kielletystä
metsästä, jonne ei saa mennä. Harry ja Ron tietysti menevät kiellettyyn metsään ja rikkovat sääntöjä.
Koko kirja- ja elokuvasarja kuitenkin pyörii noituuden ympärillä. Se esittää noituuden jännittävänä, hyväksyttävänä maailmana.
Kaikilla ei ole niitä hyviä vanhempia selittämään asiaa ja vaikka olisikin, siitä noituudesta voi jäädä sellainen uteliaisuus, joka
voittaa lopulta tutkimaan sitä maailmaa yhä syvällisemmin.
En ole minäkään lukenut noista, kuin yhden kirjan. Lainasin sen kirjastosta kuukausi tai pari sitten, piti vähän tutkia.
Elokuvat olen kyllä nähnyt.
No, mutta jään miettimään. En jaksa nyt ajatella enempää. Alkaakohan tämä muuten muistuttaa kirjakerhoa?
P.S. Varokaa juonipaljastuksia.